Niin se vaan oli tännekkin pakko kirjoitella. Nyt vaan ärsyttää nii hitosti! Ollaan tässä kohta kolme vuotta oltu yhdessä. Ongelma on jo jonkun aikaa ollut seksi, tai ennemminkin se että sitä ei pahemmin ole. :( Olen siis naispuoleinen immeinen. Joku tässä mättää kun toinen ei tunnu "koskaan" haluavan. Alussa oli tietenkin ne ajat kun tapahtu ja aika usein..JA ymmärrän ettei koko ajan halua ja välillä on enempi, välillä vähempi. Mutta kun varmaa viimenen vuosi ainakin on ollu pääosin sitä "välillä vähempi" aikaa niin alkaa jo itkettää. Normaali väli meillä on 2-3 viikkoa..eli ei kovin montaa kertaa kuussa tapahdu. Ollaan vasta vähän yli parinkympin, niin luulis että tässä vaiheessa vielä kiinnostais seksi enemmän, tai ainakin mua kiinnostaa! Kun vihjailen toiselle että tehtäiskö jotain, niin eipä juuri vastakaikua tule. Enkä ole mitenkään tyrkky ja koko ajan ehdottelemassa.
Mitä mä oikein voin tehdä? En nyt joka päivä seksiä vingu mutta kerran, joskus jopa pari kertaa viikossa ei mun mielestä ole paljoa pyydetty? Jos ei halailua enempää ole niin eikö jo olla lähempänä kämppistä siinä vaiheessa...
Mitä mä oikein voin tehdä? En nyt joka päivä seksiä vingu mutta kerran, joskus jopa pari kertaa viikossa ei mun mielestä ole paljoa pyydetty? Jos ei halailua enempää ole niin eikö jo olla lähempänä kämppistä siinä vaiheessa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ite en vaan aina jaksa. Tuntuu että siihen menee hirveästi energiaa ja tietty se että ollaan asuttu yhessä jo kauan niin se seksi on niin jokapäiväistä. Eli sitä saa aina kun haluaa niin se ei ole enää kiinnostavaa....Mutta auta armias kun ollaan vaikka yökylässa sukulaisilla, kielletty hedelmä houkuttelee!
Tosin, itse olen siis nainen. joten en miehen puolesta voi vastata =(
Kysy häneltä mikä mättää....
Hmm .. kolmessa vuodessa seksi parisuhteessa pakostikin arkipäiväistyy.
Onko seksin vähyyden syynä mielenkiinnon puute (aina sama kaava), terveydelliset syyt (impotenssi, masennus), elämäntilanne (tilapäinen väsymys, stressi) ..
Eikö muuta läheisyyttä ole? Jos normi halailutkin on loppuneet, nii sitten syy on syvemmällä. Ongelma on vaan se että miten tästäkin aiheesta puhuu tarpeeksi hienovaraisesti ettei mies loukkaannu ja mee täysin lukkoon.
Moikku, ymmärrän sua täysin, itsellä aikalailla sama tilanne.Yhdessä oltu 2,5 vuotta ja alussa touhuttiin jatkuvasti.Siitä se sitten alko hiipumaan vähitellen ja nyt mun kohtalona on tyytyä noin kahteen kertaan kuussa!!!Suututtaa!
Oon yrittäny puhua ym ym, mut hän vaan sanoo et ei kiinnosta.
Tän tilanteen takia laitoin tonne treffipalstallekkin ilmotuksen jos vaikka löytys meiliseuraa edes et vois jollekkin puhua, tilanne nimittäin stressaa ja kavereille en kehtaa tämmöstä myöntää=)
Heips, samaa vikaa mun suhteessa, kaksi vuotta asuttu yhdessä ja nyt seksielämää ei ole kuin pari kertaa kuussa.Ei riitä mulle, samoja fiiliksiä kuin varmaan muillakin, asia pyörii kokoajan mielessä ja ottaa päähän.Mitkään keskustelut ei tunnu auttavan, kun ei kiinnosta kuullemma niin ei kiinnosta, alotetta hän ei ole tehnyt puoleen vuoteen.Minäkin olen laittanut treffipalstalle ilmotuksen jos löytys mailikavereita typyistä jotka on samassa tilanteessa;)
Meillä oli vähän samantyyppinen ongelma. Oli vaihe vielä noin kuukausi tai kaksi sitten että mieheni sai oikein houkuttelemalla houkutella mukaan seksiin. Itse hän oli sitä mieltä etten tehnyt aloitetta tarpeeksi usein ja kun tein, syyllistyin muka painostukseen.. Täh?! Nooh sanoi ettei vain kiinnostanut eikä haluttanut mutta kun suihinottoa tarjosin kyllä aivan varmasti kelpasi, kuin myös oli pakko kommentoida jatkuvasti kuinka syötävän söpöjä misuja telkkarissa näkyi. Hiukka tuli ei-haluttu olo. Seksiä sai noin 2-3 viikon välein. Keskustelimme asiasta ja hän kertoi olevansa jatkuvasti väsynyt eikä tiennyt mikä hänellä oli, suhteemme hellyys oli halitasollakin aika olematon silloin. Tappelimme myös useammin.
En tiedä johtuiko se keväästä vai uudesta järjestelystä kotona mutta joku aika sitten alkoi halut palautua miehelläni. Emme kuitenkaan harrasteen mitään kuin ehkä kerran viikossa mutta sen sijaan hellyydenkipeys iski. Olimme myös puhunut toistemme tarpeista, itse haluaisin halia ja hyväillä kultaani jatkuvasti kun taas hän on enemmän sellainen "tahdon vain olla"-tyyppi. Nyt olemme kuitenkin enemmän ja enemmän alettu huomioimaan toisemme sanoin ja kosketuksin ja se tuntuu ihanalta. Suljemme telkkarin illalla ja vain vietämme yhteistä aikaa juttelemme päivän tapahtumista, halailemme ja suukottelemme.
Toki liittyyhän tähän se koirakin, haudattuna tuonne ruusupensaaseen. Itse olen hyvin tarkka tasa-arvon suhteen ja halusin jakaa kaiken. Tiskit vuoroteltiin ja kaiken piti hoitua tasapuolisesti mutta se mitä en ymmärtänyt oli että se vei mieheltäni voimat. Kun 10 tunnin työpäivän jälkeen tietää että kotona odottaa vielä parin tunnin työ tiskivuoren kimpussa, voi hyvin kuvitella ettei voimat riitä toisen miellyttämiseen, seksihaluista nyt puhumattakaan.
Koska itse teen tasaista 8h päivää ja hän saattaa olla tien päällä klo 6-20 niin ymmärrän hyvin jos hän haluaa helpotusta kotiaskareihin. Tappelin vastaan kuin hullu kun hän sanoi että olisi vain reilua jos minä hoitaisin kaikki kotityöt kun hän tekee niin pitkää päivää. Nooh myönnyin kuitenkin ja olenkin hoitanut tehtäväni vähintäänkin tunnollisesti ja pakko myöntää, suhteemme ei ole kukoistanut ainakaan puoleen vuoteen samalla tavalla, 1,5 vuotta yhteiseloa kuitenkin takanapäin. Hän on virkeämpi kotiin tullessaan ja iloisempi ja olen sopivasti kerennyt siistä kämppää ennenkuin hän saapuu ja sitten onkin mukava siistissä kämpässä viettää yhdessä aikaa. Ruoan hän on vaatinut saada tehdä meillä ja hoitaa kaiken ruoanlaittoon liittyvän, myös siitä aiheutuvat tiskit.
Seksielämä on nykyään mukavaa ja aktiivista (n. 2-4 krt/vko) ja on muutenkin parempi ilmapiiri kotona. Itseäni palkitsee älyttömästi se kun näen mieheni tyytyväisen ilmeen kun hän tulee kotiin. Hän itse kertoi että hän tulee enemmän kuin mielellään nykyään kotiin ja että siitä onkin tullut jo päivän kohokohta. Ei elämä täydellistä ole eikä se hyvä olo ilmaista, mutta palkitsevaa ja vaivan arvoista. Se on kyllä pakko myöntää että alkuhuuman jälkeen tämäkin arkipäiväistyy mutta uskon että aina löytyy keinot suhteen elvyttämiselle.
Niin kauan kun suhteessa ei hae omaa etua pelkästään, toimii se paremmin ja tämähän koskee kumpaakin osapuolta.
Kiva, tai kiva ja kiva, kuulla että on muitakin samassa tilanteessa. On se aika jännä että ku sitä stereotyyppistä seksiä-koko-ajan-mies kuvaa tyrkytetää joka paikasta niin ei se päde ainakaan silloin kun sen soisi.
Meillä kyllä on muuten ollut läheisyyttä halailua jne ja niitä olen koko ajan ylläpitänyt..Olen tosiaan kysellyt syitä, ja eri aikoina on tullut eri syitä..paljon mietittävää..väsymys ja ei vaan jaksa ja tee mieli ym. Mutta nyt ei pitäisi olla mitenkää erityisen stressaava aika..ellei sitte ole jotain mistä mulle ei oo kerrottu..
Ja aika hauska, olen myöskin ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota muihin ja flirttailut rohkeammin..
Mietin et voisko siinä olla joku semmonen väsymys takana et koko pitkän talven on vaan rehkitty, oma mies ei ehtinyt talvilomaakaan pitää ja nyt kun kevät tulee, toimii se ikäänkuin perjantai. Viikon loppu kun häämöttää iskee sellanen helpotusväsymys ja nuukahtaa helposti perjantaina. Itselläni on myös pari kaveria joista yksi on tyttö ja 17 vuotias ja joka kärsii myös eräänlaisesta kevätväsymyksestä. Luulisi hänellä ainakin puhtia riittävän.
Itse olen sellainen tyyppi etten osaa ottamalla ottaa rennosti. En koskaan kiirehdi tekemisissäni ja luulen että se on pitänyt ns. virkeänä kun ei stressaa. Miehellä taas on hektinen työ ja on aina ihan rätti päästessään kotiin. Uskoisin että ainakin jossain määrin on paljolti kiinni väsymyksestä.
Voisi ainakin aloittaa yksinkertaisesti ja lähteä miettimään miten kumppanin saisi rennoksi. Totuushan on että suurinta osaa miehistä ei ole kovin vaikea hemmotella, eli ei tarvita romanttisia kynttiläillallisia, sampanjaa ja mansikoita tai shiatsuhieronnat aromaöljyillään. Yleensä riittää että kun tulee kotiin on ruoka pöydässä ja olutta jääkaapissa, meilläpäin pelkällä oluella saadaan ihmeitä aikaan. Kultani tosin ottaa vain sen yhden oluen illassa jos ottaa kun kahden jälkeen kuulemma menee unelta laatu.
Hauskat asiat kuten joku tyhjäpäinen leffa tai sarjakuva ovat omiaan piristämään. Eilen sain esimerkiksi mieheltäni Viivi ja Wagner pokkarin 'parisuhteellisuusteoria' jonka hän kuitenkin itse luki hekottaen ja parhaat palat selostaen.
Olen myös kokeillut sellaista kikkaa että kun yleensä keikun aika vapaasti ja vaatetta kotona niin käännän sen niinpäin että yritän olla näyttämättä lainkaan liikaa paljasta pintaa esim. vaikka viikon aikana. Eli ei tissejä tai peppua, valot kiinni ennen kuin riisuu ja kömpii sänkyyn ja suihkusta tullessa aina pyyhkeeseen tai aamutakkiin kietoutuneena. :D Tätä ei vain pidä lähteä liian tosissaan harrastamaan tai antaa sen mennä liiallisuuksiin. Yleensä aika nopeasti mies on tämän huomannut. Toinen on kanssa sellanen ns. välinpitämätön asenne eli huidellaan vaikkapa lenkillä ja laitetaan ruokaa muttei huomioida tai roikuta miehessä juuri lainkaan. Miehen huomionosoituksiin kyllä vastataan muttei takerruta. Meilläpäin tällaista on tapahtunut lähinnä itselleni miehen taholta, itse tunnusti sen ja sanoi sen myös toimivan. Sitä ei vaan saa jatkua muutamaa päivää pitempään jottei väärinkäsityksiä synny ja se on paras lopettaa itse huomiohyökkäyksellä kun toinen rupeaa heräämään vähentyneisiin huomionosoituksiin.
Nämä nyt oli tällasia kokeile jos huvittaa mutta älä liian vakavasti, älä suutu jos se ei toimi, pidä huolta ettet loukkaa ketään ja että tunnet kumppanisi tarpeeksi hyvin. Soveltaminen on myös tärkeää ja ennen kaikkea että lopuksi toiselle tulee olla selvää mistä on kyse. Jos toinen suuttuu pitää kertoa miksi sen teki ja vaikka kuinka kismittäisi kaiken vaivannäön jälkeen, tulee osata pyytää anteeksi. Sillä on yleensä vuoria siirtävä vaikutus.
Nää jutut, että on alkanut flirtti maistua muiden kanssa ihan uuteen malliin ja vielä tullut laitettua meilipalstella ilmoja, että "sais jutella". Ja just joo, ette kai itse uskoa moista??? Tollaset viestit ja ymmärtämiset johtaa vaan yhteen suuntaan ja kun siihen pisteeseen on menty, ollaan vielä pahemmassa pulassa.
Se mikä tuosta paistaa läpi, on itsekkyys. Minä, mä, mun tarpeet, tunteet...mulla on oikeus saada seksiä x määrä viikossa ja ymmärtäjiä, jos en saa. Oikeasti voisit kysyä, mitä annat miehellesi eikä päinvastoin! Kun ensin otat hänet huomioon, voit yllättyä siitä, miten läheisyys kanssasi taas maistuu.
Parisuhde ei ole sitä, että toinen on jokin tarpeentyydytys-automaatti. Todella harvoin kahden ihmisen tarpeet ovat täysin yhtenevät samaan aikaan, aina on joustettava. Hän kuitenkin rakastaa sinua ja on sinulle hellä? Jospa niiden ilmoitusten sijaan hankkisit kunnon sauvan!
MIKS VITUSSA IHMISET AINA VALITTAA ETTEI TOISTA KIINNOSTA JA ITTEE KIINNOSTAA. AINAHAN VOI MASTURBOIDA JOS TOISTA EI KIINNOSTA JUST SILLOIN KUIN ITTEE. EI OO ONGELMAA. KYLLÄ PARISUHTEESSAKIN VOI MASTURBOIDA JA PITÄÄKIN. EI SE AINA TARKOITA ETTÄ SEN TOISEN PITÄIS JOKA HETKI OLLA VALMIS KUN ITTEE KIINNOSTAA/HALUTTAA. KYLLÄ NIITÄ YHTEISIÄ HETKIÄKIN ON SITTEN MYÖS. OLEN MIES JA TYKKÄÄN MYÖS USEIN MASTURBOIDA. MUSTA SE ON OK JOS TOINEN EI HALUA JUST SILLOIIN KUN ITE.
Noh, täällä tilanne päässyt siihen, että seksiä ei ole ollut kohta kokonaiseen vuoteen. Ja kun se pääsee siihen, ja kun on tarpeeksi monta kertaa torjuttu, niin ei tee enää itselläkään mieli eikä aloitettakaan edes yritä tehdä. Yritin sen minkä osasin, yritin tehdä aloitetta, annoin olla myös rauhassa, mutta ei.
Vähän naurattaa jotkut kommentit täällä "voi parisuhteessa masturboidakin" (en muuten varmaan täsä enää olisikaan) "ei toinen osapuoli ole pelkästään tarpeiden tyydyttäjä" (ei tosiaankaan ole) "eikä halut voi AINA osua yhteen" (ei näköjään).
Seksin ja sen myötä muunkin hellyyden puute on ajanut suhteemme tilaan, jota voi vain sanoa jotakuinkin lämpimäksi kaveruudeksi. Olen ehdottanut miehelle jo eroa, ei kuitenkaan jostain syystä sitä halua. Olen ehdottanut erilleen muuttamista (jotta suhteeseen saisi piristystä eikä oltaisi toisille jokapäiväistä kauraa) niin se kuulemma hänelle tarkoittaa samaa kuin ero.
olen yrittänyt keskustella ja olla pitkämielinen, mutten voi sille mitään, että minulta kuolevat tunteet enkä kohta jaksa vaivautua enää mihinkään.
Että tässä nyt yksi paha mahdollinen vaihtoehto, toivottavasti se ei teillä mene tähän. :(