Voi kuinka tämä maailma toimii mielikuvien ja tarinoiden ehdoilla.
Harva ihminen nykyään kykenee tosissaan irtautumaan kaikista niistä miljoonista harhakuvitelmista mitä media ja yhteiskunta syöttää ihmisten päähän.
Ei uskalleta ottaa ihmistä vastaan vikoineen ja vahvuuksineen, uskoa siihen että kaikissa on hyvää, mutta myös paljon vikoja.
Ihmiset juoksevat kiinni epätotta maailmankuvaa, hahmottamatonta illuusiota täydellisestä elämästä. Meidät on todellakin saatu uskomaan, että elämämme on pientä ja vähäpätöistä, ellemme tee sitä ja hanki tätä, ellemme koe tuota ja voita milloin mitäkin.
Tähän harhaiseen maailmankuvaan on helppo eksyä, riippumatta omasta varallisuudesta tai lähtökohdista. Näin siksi, koska kukaan ei ole kertonut milloin on lupa tuntea itsensä hyväksi, ei tähän kierteenseen joutunut koskaan voikaan tuntea itseään rauhalliseksi.
Ei voi tuntea normaaliutta ja olla tyytyväinen siihen, koska mitään normaalia ei enää ole. Eihän sitä koskaan ole ollutkaan, mutta uskon että aina ei ole tarvinnut olla aina vain parempi, terveempi, urheilullisempi, tyylikkäämpi, nokkelampi, rikkaampi, enemmän kokemut, yksilöllisempi, haluttavampi...
Rehellisesti; kuinka moni ihminen ihan sydämestään haluaa koko ajan pitää itsensä joka rintamalla täydessä paraatikunnossa?
Voisiko olla että jos yleistä painetta joka rintaman pätemiseen ei olisi, niin sinäkin olisit mielelläsi oma tylsä itsesi?
Ja ehkä myös sallisit sen muillekin?
Harva ihminen nykyään kykenee tosissaan irtautumaan kaikista niistä miljoonista harhakuvitelmista mitä media ja yhteiskunta syöttää ihmisten päähän.
Ei uskalleta ottaa ihmistä vastaan vikoineen ja vahvuuksineen, uskoa siihen että kaikissa on hyvää, mutta myös paljon vikoja.
Ihmiset juoksevat kiinni epätotta maailmankuvaa, hahmottamatonta illuusiota täydellisestä elämästä. Meidät on todellakin saatu uskomaan, että elämämme on pientä ja vähäpätöistä, ellemme tee sitä ja hanki tätä, ellemme koe tuota ja voita milloin mitäkin.
Tähän harhaiseen maailmankuvaan on helppo eksyä, riippumatta omasta varallisuudesta tai lähtökohdista. Näin siksi, koska kukaan ei ole kertonut milloin on lupa tuntea itsensä hyväksi, ei tähän kierteenseen joutunut koskaan voikaan tuntea itseään rauhalliseksi.
Ei voi tuntea normaaliutta ja olla tyytyväinen siihen, koska mitään normaalia ei enää ole. Eihän sitä koskaan ole ollutkaan, mutta uskon että aina ei ole tarvinnut olla aina vain parempi, terveempi, urheilullisempi, tyylikkäämpi, nokkelampi, rikkaampi, enemmän kokemut, yksilöllisempi, haluttavampi...
Rehellisesti; kuinka moni ihminen ihan sydämestään haluaa koko ajan pitää itsensä joka rintamalla täydessä paraatikunnossa?
Voisiko olla että jos yleistä painetta joka rintaman pätemiseen ei olisi, niin sinäkin olisit mielelläsi oma tylsä itsesi?
Ja ehkä myös sallisit sen muillekin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
just oma tylsä itseni, todella vaikeiden kriisien kautta, ennen hain vain aina enempi ja parempaa ja nopeampaa jne... vaikka omasta mielestäni aina olen ollut jalat maassa-tyyppiä ... itsepetoksen voima on mahtava.
nykyään vain en jaksa useitakaan ihmisiä, kun näkee sen onttouden mitä yrittävät täyttää epätoivoisesti koko ajan, eikä ymmärretä ollenkaan mikä mättää. väittäisin, että suurin osa lukijoistakaan ei näe kirjoituksessasi mitään, se ei puhuta ei kosketa eikä mietitytä. näin se vain menee...
Tai yleisten totuuksien kyseenalaistaminen ei ole muotia. Ei taida olla koskaan ollutkaan.
Joskus kyynisinä hetkinäni olen sitä mieltä että suurin osa ihmisistä on vain yksinkertaisesti niin tyhmiä, etteivät he kykene siihen tai näe siihen sen suurempaa tarvetta.
Halutaan vain yksinkertaisia totuuksia, helppoja toisten sinulle tyrkyttämiä malleja.
ihan oma, tylsä itseni. Jopa virtuaalipersoonanani. En ole koskaan väittänytkään olevani liikunnallinen, rikas, kaunis, hoikka tai nuorekas. Menen iltaisin sänkyyn kirjan kanssa ja majavakin rehottaa hoitamattomuuttaan :-D