Tuostahan tuo jo selviääkin.
Olemme seurustelleet mieheni kanssa 3 vuotta, josta 1,5 olemme asuneet yhdessä.
Nyt olen ihastunut (ei voi sanoa, että rakastunut mutta...).
Eikä tämä kyllä ihan pientä ole, jokainen asia muistuttaa minua tästä toisesta. En vain pysty olla ajattelematta häntä.
Nyt en tiedä mitä tehdä, odottaa josko tunne menisi ns. ohi vai tehdä ratkaisuja nyt heti.. Pettäjätyyppiä en kuitenkaan ole, joten en ole tämän kyseisen herran kanssa mitään tehnyt..
Vähän sekava viesti tuli näin aamulla. (:
Mielipiteitä otetaan vastaan.
Olemme seurustelleet mieheni kanssa 3 vuotta, josta 1,5 olemme asuneet yhdessä.
Nyt olen ihastunut (ei voi sanoa, että rakastunut mutta...).
Eikä tämä kyllä ihan pientä ole, jokainen asia muistuttaa minua tästä toisesta. En vain pysty olla ajattelematta häntä.
Nyt en tiedä mitä tehdä, odottaa josko tunne menisi ns. ohi vai tehdä ratkaisuja nyt heti.. Pettäjätyyppiä en kuitenkaan ole, joten en ole tämän kyseisen herran kanssa mitään tehnyt..
Vähän sekava viesti tuli näin aamulla. (:
Mielipiteitä otetaan vastaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
suhteessasi on kaikki kunnossa en lähtisi ihastuksen matkaa. se on niin, että elämässä tapaa ihania ja mielenkiintoisia ihmisiä, voi ihastuakin, mutta siitä tunteesta pitää vain oppia nauttimaan ja viedä se kotiin voimavaraksi. tässä suurin osa ihmisistä tekee sen virheensä, he lähtevät pettämään tai suoraselkäisempinä eroavat. mutta jos suhteessasi on asiat jo nyt huonosti niin lähtisin kun ei kerta nähtävästi mitään mikä sen estäis ?
Mulla on aivan sama tilanne, erona se, että olemme seurustelleet noin vuoden pidempään kuin te. Ihastuin ja lopulta myös suutelin, en voinut itselleni mitään... nyt olen lähdössä pois vanhasta suhteesta, ennenkuin tapahtuu yhtään mitään lisää. En ole katunut vielä, ehkä sekin kertoo jo jotain. Asiat eivät ole olleet hyvin enää aikoihin, joten lähteminen taitaa olla ainoa oikea ratkaisu. Vaatii vaan todella paljon voimia.
Niin kai se on, ettei sellaista voi hajottaa, joka on jo valmiiksi rikki. Joskus sen liiton toivottomuuden voi tietää jo pitkään, ennenkuin lopulta saa riuhtaistua itsensä irti. Ulkopuoliset helposti arvostelevat suuntaan tai toiseen ja se pitää vaan kestää. Joku saattaa patistella vielä yrittämään, hankkimaan terapiaa; joku sellainen, joka näkee kulissien taa saattaa ja tajuaa, että kaikki on ihan raiteiltaan, hoputtaa lähtemään ennen kuin tulee ruumiita. Uusi rakkaus saattaa olla se täytäntöönpaneva voima, vaikka yleensähän tuollaiseen tilanteeseen suhtaudutaan todella negatiivisesti. Kai sitä jokainen haluaisi tehdä oikein ja oikeassa järjestyksessä, mutta minkä sillekään voi, että tunteilla me täällä eletään.
elämä on,minkäpäs sitä tunteilleen mahtaa ja ymmärrän sua hyvin ja voimia sulle :))
Tää on taas näitä...
Jonkun ajan päästä kirjoitat tänne viestejä, kuten otsikolla "Miettikää tarkkaan ennen kuin lähdette suhteesta!" (uudempi kuin sun lähettämäsi viesti). Katsopas ja lue... Ja mieti.