Olemme nyt vihdoin löytäneet sopivan asunnon ja ehkä rahoitus on myös selvä pian. Onneksi takaajia ei tarvittu. Olisi kaatunut koko juttu siihen. Emme ole puhuneet asiasta kellekkään koska emme halua tähän soppaan ketään sekottamaan asioita. Juuri siksi että olemme oppineet yhden asian tässä vuosien varrella, joka on mitä enemmän ihmisiä sekaantuu asioihin sen pahempi. Meillä oli yksi projekti joka kaatui mahdottomuuteen sekalaisten asioiden takia kun vanhempani sekaantui liikaa asiaan. Meillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin ja koko homman pysyminen kasassa oli mahdottomuus sekä rahoitus epäselvä. No sitten saimme mieheni kanssa tarpeeksi ja koko asia pantiin jäähylle. Vanhempani suuttuivat sen huomasin koska yhteydenotot on harventuneet ja ivailu on alkanut asiasta.
Nyt sitten päätimme ettei kukaan sekaa enää asioitamme. Mielestäni tein oikein. Harmi vain ettei iloomme liity kuin me itse jos asunnon saamme ja muutama ystävämme.
Onko kellään mitään kommenttia asiaan?
Nyt sitten päätimme ettei kukaan sekaa enää asioitamme. Mielestäni tein oikein. Harmi vain ettei iloomme liity kuin me itse jos asunnon saamme ja muutama ystävämme.
Onko kellään mitään kommenttia asiaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
tulee: Fiksusti toimitte ja paljon onnea ja iloa uuteen kotiin!
Eikä se määrä vaan se laatu; olkaa onnellisia niistä muutamista ystävistänne ja vaalikaa suhdetta heihin. Todelliset ystävät ovat kultaa arvokkaampia.
Kun ette halua sukulaisia elämäänne, ainoastaan ystäviä, niin eikö asiat sitten ole hyvin?
Mitäpä jos kuitenkin kutsuisitte vanhempanne tupaantuliaisiin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Vanhemmat osaavat olla erittäin ilkeitä, eivät välttämättä ollenkaan ole "jakamassa iloa" lapsensa kanssa.
Minun äitini esim. on hyvin pahantahtoinen ja kateellinen - hän ei tahdo millään kestää sitä, että avioliittoni ja elämäni on mallillaan, kun taas hän itse on junaillut asiansa päin persettä.
Ihan hassu reaktio vanhemmilta, heidän kuuluu tukea isoissa ratkaisuissa eikä lapsellisesti ivailla ja eristää.
Kaikkea parasta uuteen kotiinne!
Toivottavasti teistä tulee super-onnellisia ilman tuollaisia hapannaamoja!
No eilen sitten selvisi että kun juttelin asiasta joka liittyy tähän asuntoasiaan niin he eivät puhuneet oikein mitään ja että se on meidän oma asia.
Sitten pyysin jos he haluaisi nähdä sen asunnon ennen lopullista päätöstä niin ei kiinnosta.
Se siitä tuesta sitten.
Aluksi ajattelin että uuden kämpän pitäs olla ilo myös vanhemmille mutta ei.
No mököttäköön sitten. Kai ne joskus 10 vuoden päästä ymmärtää että tämä oli paras ratkaisu meidän kantilta.
Eikä se OKT:n rakentaminen ja iso laina jota ei pysty lyhentämään edes meidän tuloilla.
Taitaa olla irtioton paikka näköjään..
Olen 30 ja kriisissä pahasti.
Korostit monta kertaa kirjoituksessasi,(ehkä myös vanhemmillesi?) että et halua, että vanhempasi millään tavalla sekaantuu asuntoasioihinne.
Jos he nyt sanovat, että tämä on teidän asianne, niin eivätkö he ole kerrasta hyvin oppineet miten täytyy suhtautua. Tekevät juuri niin kuin sinä halusit.
Minustakin vanhemmat nyt tekivät niin kuin halusitte. Joten eikö asia ole ok. Te iloitsette keskenänne ja niiden kanssa, jotka haluatte mukaanne.
Vanhemmat on nyt rankattu ulos. Sen kanssa kai halusitte elää!
En nyt halunnu ketään loukata vaan kyse oli alunperin kun ensin oli tarkoitus oli rakentaa okt-talo mutta siihen ei olisi ollut varaa. No sitä ei vanhempani ymmärtäneet kun tontti oli valmiina- Monet kerrat käytiin pankissa 3 vuoden aikana ja sama vastaus. Ei noin suurta lainaa ole mahdollista maksaa yhden tuloilla. No sitten aloimme etsimään asuntoa johon oli varaa. Etsimme jo koko sen ajan mitä nyt 3 vuoden aikana ehti. Nyt tilanne sitten on niin että vanhempani suuttuivat kun me ei haluttu muka rakentaa vaikka syynä oli enemmän elämäntilanne joka ei antanut mahdollisuutta isoon velkaan. Mitäs me sille voidaan että suomen työllisyys on surkea.
Ilmeisesti lopullinen napanuorien katkaisu suoritetaan suurinpiirtein tässä iässä ja kun aletaan tehdä ihan oikeasti niitä isoja päätöksiä. Eivät ne aina mene suvun mielen mukaan ja pettymys on tietysti karmea ensialkuun, kun ei niiltä lähimmiltä herukaan tukea. Vaan teidän elämänne, teidän päätöksenne ja vastuunne siitä päätöksestä se on jokatapauksessa. Se on vaan joskus otettava se askel, ja ehkä sen sitten on tarkoitus mennä näin kivuliaasti, mene ja tiedä? Että jos sinulla on voimia uhmata niitä viisaampiasi, opastajiasi, niin pitäisi olla voimia selvitä sitten vaikeuksistakin jotka mahdolliset virhearvioinnit saattavat tuottaa. Ehkä tämä on kaiken tarkoitus?
Nämä meidän vanhemmat ovat jo elämänsäikyttämiä ja yrittävät kai neuvoa vaan ettei tulisi virheitä tehtyä. Kuka nyt on mihinkin petäjään päätänsä hakannut, lamaan, hometaloon jne. jne. jne. Heille olet vielä lapsi eikä sinulla ole kolmekymppisenäkään heidän mielestään mitään kiirettä asunnonvaihtoon. Heidän mielestään sinun tulisi luultavasti asua parikymmentä vuotta siinä vanhassa, ilmeisesti jollain tavalla epäsopivassa asunnossa ja odotella parempia aikoja jotta saisitte paremman asunnon ilmeisesti riskittömämmin tmv. Nykyajan asuntolainat otetaan kuitenkin usein kolmeksikymmeneksi vuodeksi että siitäpä voi jokainen laskeskella koska ne on maksettu jos nyt aloittaa tai jos aloittaa vasta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, ja kuinka mukavaa on asua ne vuodet asunnossa joka jo nyt on epäsopiva. Mutta eihän se tilanne todellakaan niitä ulkopuolisia hierrä, siksipä heidän on niin helppoa neuvoa.
Joskus kuulostaa siltä että useimpien mielestä olisi parasta jos ei ikinä tekisi yhtään mitään, sillä siinä on se riski että se epäonnistuu. Ihme että ihmiskunta on ikinä keksinyt edes pyörää.
vain eivät ole hyväntahtoisia.
Tottakai asia meni nyt niin kuin vanhemmat halusivat: eivät tue kun eivät saa tehdä sitä haluamallaan tavalla. Ja tässä tapauksessa ilmeisesti eivät edes halua lapselleen hyvää, omannäköistä elämää.
Mutta meni myös kuten ap kumppaneineen oli halunnut: Eivät halua tukea, johon liittyy muiden, ehkä kierojakin vaikuttimia.
Hyvin toimittu ap ja toivotan hyvää jatkoa teille!
Nyt kuten teitte realistisen päätöksen, joka ei sopinutkaan vanhemmille, he eivät halua kuullakaan asiasta. Jos olisitte tehneet kuten he olisivat alunperin halunneet, ja ostaneet sen kalliimman, ja olisitte joutuneet ongelmiin, arvatkaa kuinkahan pian he olisivat olleet urputtamassa siitä valinnasta?
Nyt voitte suunnitella ja rakentaa omaa kotia ilman heidän puuttumista asiaan, ehkä tämä tauko tekee hyvää kaikille. Jos heitä ei kiinnostanut talo alunperin, ei heitä varmaankaan kiinnosta tuparitkaan. Minä pitäisi asiat omana tietonani tästä lähin.
Tuo asuntoasiasta piikittely on kyllä asiatonta.
Kun toiset ovat päätöksensä tehneet niin mikäs siinä.
Tuollaisille vanhemmille olisi terveellistä mennä tapaamaan huumeidenkäyttäjien vanhempia jotka iloitsevat kun aikuinen lapsi pysyy vuosien taisteluiden jälkeen vieroitushoidossa edes 2 päivää.
Saisivat vähän suhteellisuuden tajua ja olisivat onnellisia että oma jälkikasvu yrittää (ja pärjääkin näköjään hienosti!) tässä yhteiskunnassa omillaan.