Eräs nainen on ilmeisen kiinnostunut minusta tai sitten vain leikkii.
No "ottaneena" hän uskaltaa lähestyä.
Saattaa lähettää viestin tai tulla juttusille baarissa. On muutama kerta menty jatkoillekin.
sitten hän aamulla on hyvin vaitonainen.
Hän lähtee pois vaitonaisena.
No olen koettanut soittaa tai laittanut silloin tällöin viestin. Ei vastaa, kuitenkin seuraa missä liikun. Saattaa sanoa kavereille, että lähtee mua etsimään, jos kuulee, että olen liikkeellä yöelämässä.
Liki joka kerta on menty "yhteen" noina "Bile-iltoina".
No minun ex-naisystävä onkin pilannut nuo illat usein. Olen yrittänyt olla ystävä hänen kanssaan. Mutta Mikäli olemme kolmestaan yhdessä tai muutakin porukkaa on mukana, niin hän aiheuttaa mustasukkaisuudellaan riidan. Ja uusi naisystävä yleensä katsoo parhaaksi poistua, tässä vaiheessa.
Itsekin, jotenkin säälistä koetan lepytellä tilanteen, koska on tosi rankkaa, kun toinen itkee ja rukoilee ja välillä riehuu ja meinaa hajoittaa paikkoja.
Nyt olen hylännyt ex-naisystävän kokonaan. Ja siirtynyt uuden ihastuksen kimppuun.
Vaan häntä taitaa uusi tilanne palottaa tai sitten on vain niin ujo.
paikkakunnan yhteisöt, julkinen mielipide ja kaveripiirimme vielä lisää lastia, meidän yhdessä oloa ei kukaan halua hyväksyä. Mutta se onkin täysin ulkoinen paino, kuin meidän keskinäinen ongelma.
Olemme kuulemma liian eri maailmoista ihmisinä, mikä onkin täysin totta, mutta se tekeekin suhteen kiinnostavaksi, on mistä puhua ja mitä jakaa toistemme kanssa.
Joten mitä nyt tehdä. Tuntuu typerältä laittaa viestejä tai koettaa soittaa paria kolmea kertaa enemmän jos toinen ei vastaa. No lopeten tietenkin yhteydenotto yritykset. Seuraus siitä, on, että viikon päästä hän itse ottaa yhteyttä.
Liekö huonoa tuuria vai mitä. Silloin en tietenkään ole ollut vapaa tapaamaan, töiden tai sukujuttujen vuoksi, ristiäisiä yms... tai muuta pakollista.
Olenko mä tässä jonkun ihme "platonisen" ihastuksen kohde. Se tuntuisi myös näiden kuvioiden jälkeen mahdolliselta vaihtoehdolta.
Olen kuvataiteilija ja niittänyt mainetta ainakin paikallisesti.
Eli onko tässä kyseessä Fanittaja.
Itsekin olen ujo ja herkkä enkä oikein uskalla lähestyä mikäli toinen antaa ristiriitaisia viestejä.
Enkä halua olla liian päällekäyväkään.
Enkä ainakaan satuttaa itseäni tai toista, mikäli tässä nyt on kyseessä joku aikuisten "teinimallin" sekoilu vain.
Tätä kissa hiiri leikkiä on jatkunut nyt puoli vuotta. Näemme yleensä viikonloppuisin, jolloin olemme muiden mukana, sitten saatamme "päästä" olemaan kahden kesken, jos tuuri käy.
Yleensä muuta porukkaa häärää koko ajan ympärillä, joten niitä tilanteita ei ole sattunut kuin pari .
No "ottaneena" hän uskaltaa lähestyä.
Saattaa lähettää viestin tai tulla juttusille baarissa. On muutama kerta menty jatkoillekin.
sitten hän aamulla on hyvin vaitonainen.
Hän lähtee pois vaitonaisena.
No olen koettanut soittaa tai laittanut silloin tällöin viestin. Ei vastaa, kuitenkin seuraa missä liikun. Saattaa sanoa kavereille, että lähtee mua etsimään, jos kuulee, että olen liikkeellä yöelämässä.
Liki joka kerta on menty "yhteen" noina "Bile-iltoina".
No minun ex-naisystävä onkin pilannut nuo illat usein. Olen yrittänyt olla ystävä hänen kanssaan. Mutta Mikäli olemme kolmestaan yhdessä tai muutakin porukkaa on mukana, niin hän aiheuttaa mustasukkaisuudellaan riidan. Ja uusi naisystävä yleensä katsoo parhaaksi poistua, tässä vaiheessa.
Itsekin, jotenkin säälistä koetan lepytellä tilanteen, koska on tosi rankkaa, kun toinen itkee ja rukoilee ja välillä riehuu ja meinaa hajoittaa paikkoja.
Nyt olen hylännyt ex-naisystävän kokonaan. Ja siirtynyt uuden ihastuksen kimppuun.
Vaan häntä taitaa uusi tilanne palottaa tai sitten on vain niin ujo.
paikkakunnan yhteisöt, julkinen mielipide ja kaveripiirimme vielä lisää lastia, meidän yhdessä oloa ei kukaan halua hyväksyä. Mutta se onkin täysin ulkoinen paino, kuin meidän keskinäinen ongelma.
Olemme kuulemma liian eri maailmoista ihmisinä, mikä onkin täysin totta, mutta se tekeekin suhteen kiinnostavaksi, on mistä puhua ja mitä jakaa toistemme kanssa.
Joten mitä nyt tehdä. Tuntuu typerältä laittaa viestejä tai koettaa soittaa paria kolmea kertaa enemmän jos toinen ei vastaa. No lopeten tietenkin yhteydenotto yritykset. Seuraus siitä, on, että viikon päästä hän itse ottaa yhteyttä.
Liekö huonoa tuuria vai mitä. Silloin en tietenkään ole ollut vapaa tapaamaan, töiden tai sukujuttujen vuoksi, ristiäisiä yms... tai muuta pakollista.
Olenko mä tässä jonkun ihme "platonisen" ihastuksen kohde. Se tuntuisi myös näiden kuvioiden jälkeen mahdolliselta vaihtoehdolta.
Olen kuvataiteilija ja niittänyt mainetta ainakin paikallisesti.
Eli onko tässä kyseessä Fanittaja.
Itsekin olen ujo ja herkkä enkä oikein uskalla lähestyä mikäli toinen antaa ristiriitaisia viestejä.
Enkä halua olla liian päällekäyväkään.
Enkä ainakaan satuttaa itseäni tai toista, mikäli tässä nyt on kyseessä joku aikuisten "teinimallin" sekoilu vain.
Tätä kissa hiiri leikkiä on jatkunut nyt puoli vuotta. Näemme yleensä viikonloppuisin, jolloin olemme muiden mukana, sitten saatamme "päästä" olemaan kahden kesken, jos tuuri käy.
Yleensä muuta porukkaa häärää koko ajan ympärillä, joten niitä tilanteita ei ole sattunut kuin pari .
Vastaukset 6
Vanhimmat
homman nimi ollut se, että tyttö on sua ihan vitusti nuorempi ja hakee susta jotain isähahmoa? Kuulosti ainakin ihan siltä samalta jutulta.
Niin julkinen paine on epäilystä, siitä että kyseessä on taas vain minun taloudellisen hyvinvoinnin hyväksikäyttö.
Niin varmaan onkin. Itsekin pelkään sitä.
Koska tämä ex-tyttöystävä selvästi teki niin.
ikäerosta. Tai en katso 3 vuoden ikäeroa miksikään.
Kyse on enemmänkin sosiaaliluokka erosta.
Itselläni on hyvä palkkainen työpaikka josta saan hyvää palkkaa, "yli keskiansion". Molemmat naiset ovat yksinäisiä ja työttömiä.
ystäviä. Ollessani yhdessä ex-tyttöystävän kanssa. Minulla oli paljon naispuolisia ystäviä. Siis, jotka esittivät olevansa ystäviä.
No nyt kun olen sinkku niin heidänkin tarkoitusperänsä on selvinnyt.
Eli kun olin tilassa, jolloin kaipaan todellista ystävää. Siis mielellään vielä naispuolista, jolle voi puhua tunnesotkuistaankin erosta etc...
Niin nämä ns. naisystävät alkavatkin yrittäämään minua. No silloin se luottamus onkin jo mennyt.
Eikö ole olemassa todellista naisystävää kellään. vaan onko se aina tämmöstä.
Siis itse olen ollut heidän tukenaan, kun heillä on mennyt huonosti ihmissuhteissaan. Niin tässä nähdään taas tämä naisystävyyden vastavuoroisuus.
Eikö naiset tosiaan ajattele elämässään, muuta kuin kauniita ja rohkeita. Eli pitävät jokaista miestä on potentiaalisena elämänkumppanina, eikä todellista ystävyyttä ole olemassakaan naisilla.
"Eikö naiset tosiaan ajattele elämässään, muuta kuin kauniita ja rohkeita. Eli pitävät jokaista miestä on potentiaalisena elämänkumppanina, eikä todellista ystävyyttä ole olemassakaan naisilla."
Eikös ne naisten mies"kaverit" yleensä tee juuri näin? ;)
jos ei voi kuin vasta viikon päästä vastata viestiin, ainakin jos kyseessä on mies-nais- suhde jossa olisi mahd. seurustelu kehkeytymässä. Täysin eriasia on vanhat ystävykset, jonka välit ovat kiireiden ja elämäntilanteiden muuttumisen takia viilenneet, etääntyneet.
Mieti nyt vielä, onko naisen käyttäytyminen kovinkaan fiksua ja "rakkaudellista". Pöh. Ite en ainakaan katselis, en miestä enkä naista, joka noin käyttäytyis. Anna vaan asian olla, vastaa vain silloin jos kys. henkilö itse ottaa yhteyttä. Niinhän se muutenkin vain toimii, silloin vain kun häntä huvittaa. Itse en pidä itsessänikään piirteestä joka on vain "minä, minä, minä, silloin vain kun mulle sopii" ja tiedostan sen ja pyrinkin ottamaan siksi toisia enemmän huomioon toverisuhteissa. Eipä ole tyttö älyllä pilattu näemmä. Haluisitko sellaisen joka ei tajua omaa itsekkyyttään?...