Onko teillä sitä ME-henkeä parisuhteessa?
Ottaako toinen todella huomioon jos on kyse isoista asioista, vai sanooko vaan että "tää on mun ratkaisuni ja mun pitää tehdä tämä".
Raha-asioissa tää yleensä vielä kärjistyy, jos on isompia hankintoja.
Meneekö riitä siihen että uhataan erolla?
Sanotaan että "no lähe sitten kävelemään jos en kerran kelpaa!"
Tai viskotaanko jopa sormuksia??
Joo, tämmöistä oli edellinen suhde täynnä, oli tunne että jokainen riitä voi olla viimeinen. Lopulta sitten olikin. Kunnon perusta pitää olla ja sitoutuminen toiseen ja suhteeseen, eihän sitä ikinä pystynyt riitelemään "normaalisti" kun aina sai pelätä.
Yksin on me-henkeä vaikea luoda.. mistähän tuo kertoo, huonosta itsetunnosta vai?
Ottaako toinen todella huomioon jos on kyse isoista asioista, vai sanooko vaan että "tää on mun ratkaisuni ja mun pitää tehdä tämä".
Raha-asioissa tää yleensä vielä kärjistyy, jos on isompia hankintoja.
Meneekö riitä siihen että uhataan erolla?
Sanotaan että "no lähe sitten kävelemään jos en kerran kelpaa!"
Tai viskotaanko jopa sormuksia??
Joo, tämmöistä oli edellinen suhde täynnä, oli tunne että jokainen riitä voi olla viimeinen. Lopulta sitten olikin. Kunnon perusta pitää olla ja sitoutuminen toiseen ja suhteeseen, eihän sitä ikinä pystynyt riitelemään "normaalisti" kun aina sai pelätä.
Yksin on me-henkeä vaikea luoda.. mistähän tuo kertoo, huonosta itsetunnosta vai?
Vastaukset 4
Vanhimmat
.. joo, meillä ei sitä yhteishenkeä ollut paitsi silloin kun miehelle sopi. Kun on kaksi itsenäistä/itsekästä ihmistä yhdessä niin ei siitä mitään tule pidemmän päälle. Oli aina omat rahat, omat menot. Mies selitti jotain sillä että perheessä piti aina pitää huoli että sai oman osansa, itsekkyys jäänyt lapsuudesta.
Isot asiat päätetään yhdessä ja muutenkin haetaan konsensusta asioihin.
Kyllä silloin tällöin kipinöi, mutta sitten asiat sovitaan ja kumpi ekana leppyy (välillä minä ja välillä naiseni) pyytää anteeksi ja halataan päälle. Aina se menee sitten siihen, että toinenkin pyytää omaa käytöstään anteeksi.
Mitään suuria riitoja meillä ei ole ollut.
Erolla ei kumpikaan ole uhkaillut.
.. sen pitäisikin olla.
Ei muuten suhteelle voi ennustaa pitkää jatkoa.
Itsekkyydestä pitää luopua että saisi jotain enemmän kuin yksin saisi!
Totta hitossa parisuhteissa ainakin meillä on yhteishenkeä. Tehään lähes kaikki asiat yhdessä - outoa olisi jos toinen lähtisi bilettää ilman toista tms. Ja isompiin miehen hankintoihin mä en puutu, eikä se mun. Mielipidettä toki voi kysyä, mutta niistä ei yleensä riitaa tule.
Eiks parisuhteet perustu kumppanuudelle, kaveruudelle, yhteisille päätöksille ja yhdessä tekemille asioille...?
Vai olenko mä yksi harvoista näin onnekkaista naisista tällä palstalla jolla asiat on näin niinku mul?