Onko niitä? Haluaisin jakaa kanssanne tarinan, jonka kuulin rakkaalta mummoltani. Olen kahdeksasta lapsenlapsesta vanhin, siksi kai olen suosikki ;)
Mummoni meni kaksikymppisenä maataloon miniäksi. Talossa asuivat myös pappani vanhemmat ja papan isän vanhemmat, siis neljä "vanhusta". lisäksi oli lehmät, ja isäni syntyi, kun mummoni oli 21- vuotias.
Mummo sanoi minulle, että hän sai aikanaan kuulla kovasti arvostelua ja varmaan kaikki mahdolliset haukkumasanat. Hän ajatteli, ettei jaksa enää, otti isäni, muutaman kuukauden ikäisen vauvan, kainaloonsa ja lähti takaisin oman isänsä luo.
Kahden viikon kuluttua mummo marssi ovet paukkuen takaisin tupaan ja julisti: "Vaikka taivaalta sataisi puukkoja ja puntareita, minä olen viimeinen, joka tästä talosta lähtee!"
Hän oli oikeassa. Isovanhempani saivat vielä kolme lasta lisää, ja viettävät kohta 50-vuotishääpäiväänsä. Mummo sanoi, että pitkässä liitossa tärkein ominaisuus on huumorintaju.
Vanhempani ovat olleet yhdessä 30 vuotta, viettivät viime keväänä 25-vuotishääpäivää, ja meitä lapsia on viisi. Itse menen naimisiin kesäkuussa neljän vuoden seurustelun jälkeen ja suhtaudun tulevaisuuteen toiveikkaasti.
Mummoni meni kaksikymppisenä maataloon miniäksi. Talossa asuivat myös pappani vanhemmat ja papan isän vanhemmat, siis neljä "vanhusta". lisäksi oli lehmät, ja isäni syntyi, kun mummoni oli 21- vuotias.
Mummo sanoi minulle, että hän sai aikanaan kuulla kovasti arvostelua ja varmaan kaikki mahdolliset haukkumasanat. Hän ajatteli, ettei jaksa enää, otti isäni, muutaman kuukauden ikäisen vauvan, kainaloonsa ja lähti takaisin oman isänsä luo.
Kahden viikon kuluttua mummo marssi ovet paukkuen takaisin tupaan ja julisti: "Vaikka taivaalta sataisi puukkoja ja puntareita, minä olen viimeinen, joka tästä talosta lähtee!"
Hän oli oikeassa. Isovanhempani saivat vielä kolme lasta lisää, ja viettävät kohta 50-vuotishääpäiväänsä. Mummo sanoi, että pitkässä liitossa tärkein ominaisuus on huumorintaju.
Vanhempani ovat olleet yhdessä 30 vuotta, viettivät viime keväänä 25-vuotishääpäivää, ja meitä lapsia on viisi. Itse menen naimisiin kesäkuussa neljän vuoden seurustelun jälkeen ja suhtaudun tulevaisuuteen toiveikkaasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Huumorintaju on ehdottomasti yksi tärkeimpiä ominaisuuksia ihmisellä joka tahtoo olla toisten kanssa tekemisissä. Jokainen meistä tietää, että ihmiset ovat erilaisia. Se joka omaa huumorintajun, tulee toimeen mitä moninaisempien ihmisten kanssa.
Kaikesta kun ei tarvitse vetää hernettä nenän vaikka tuntuisi kuik´nka kankealta niellä.
Mummollasi oli tempperamenttia ja huumori kohdallaan.
Onnelliset liitot eivät keskusteluna herätä hillitöntä innostusta näillä palstoilla. Oikein ihmettelen että ovatkohan ihmiset päiväunilla, kun kukaan ei ole vielä käynyt maalaamassa piruja seinille tämän vuosisadan rakkaustarinan jatkeeksi. Ainakin yksi pahansuopa avioerotilastotieto varmaan vielä tulee! Minusta tämä tarina oli ihana ja toivotan tälle positiiviselle suvulle kovasti onnea ja rakkautta jatkossakin.
Ehkä onnelliset ihmiset eivät käy tällaisilla palstoilla noin ylipäänsä -paitsi me tietysti ollaan poikkeuksia;)
Minä pitäisin tärkeinä asioina kestävän ja hyvän avioliiton rakentamisessa seuraavia:
-malttia ja taitoa valita puoliso oikein
-kykyä nauttia arkisesta elämästä yksin tai toisen kanssa eli havaita ne pienet ihanat hetket arjen keskellä
-ei tavoittele sellaista elämää hampaat irvessä, mitä meille syötetään romanttisissa elokuvissa vaan ymmärtää elämän realiteetit
-tajua siitä, että ei ole itse täydellinen eikä oma puolisokaan sitä voi olla
Tämä kaikki rakkauden lisäksi, niin hyvä tulee:)
Kait niitä on onnellisiakin avioliittoja ... jossain. Mutta kuten mainitsit niin aikaisempina vuosikymmeninä niitä tuntuu olleen enemmän.
Ehkä ihmiset olivat silloin vähän eri tavalla asennoituneita.
Ja olihan se naapurin Liisa tai Kalle jo entuudestaan tuttu pikku paheineen ;)
Meikku,
upea tarina! =)
Varmasti vaikeita hetkiä on helpompi kulkea läpi, kun muistaa tuon tarinan.
Omat vanhempani olivat naimisissa kuuluisaan "kunnes kuolema teidät erottaa", yhteensä 27 vuotta. Yhdessä he olivat 28 vuotta.
Harvemmin täällä näkee onnellisia tarinoita, koska onnettomat kaipaavat enemmän ohjeita, tukea ja neuvoja.
Onnea avioliittosi johdosta! =)
Täällä yksi nainen, joka on ollut avioliitossa 47 vuotta. Avioliitto jatkuu ja voi hyvin, olemme 68-vuotiaita. Meillä on neljä lasta, kaikki syntyivät avioliiton alussa.
Lapsetkin ovat ehtineet olla naimisissa jokainen yli tai vähän alle 20 vuotta. Ja kaikilla lapsenlapsella eli yht. 10 kpl on jäljellä vielä kaikki mummut ja papat - hekin alkuperäisessä avioliitossaan jokainen.
Avioliitto on taitolaji. Pitää valita oikea puoliso ja pysyä valinnassaan.
Kyllä se on todettu että avioerot eli ongelmien ratkaisumallit periytyvät (eroperheestä tulevat lapset eroavat omasta liitostaan helpommin). Miksi ei sitten avioliitossa pysyminenkin. Toisaalta, jos ei ole niin taitavasti osannut puolisoaan valita ja liitto on yhtä helvettiä, voi suvun "erottomuus" olla hirveä painolasti. Se voi johtaa siihen, että toimimatonta liittoa pidetään kulissinomaisesti yllä kun suvussa "ei ole ollut tapana erota".
Mummosi oli viisas nainen.. Muistakaa myös, että ette anna auringon laskea vihanne ylle. Onnellista yhteiselämää!