Olen todella kateellinen nainen. Kun ystävä ker´too päässeen yliopistoon opiskelemaan, menen kateudestavihreäksi.
Samoin jos kuulen jonkun olevan erityisen onnellinen, saavan lapsen, lähteneen etelän matkalle tai ihan mitä vaan positiivista. Itse olen saavuttanut elämässäni melko paljon, olen opiskellut ammattin, vakituinen duunipaikka, ostanut osakkeen, on velaton auto..yms
Mikä avuksi tähän kateuteen? Masennun jo kun kuulen toisten menestyksestä..
Auttakaan pyydän. Vai onko tämä kateus normaalia??
Mirva -81
Samoin jos kuulen jonkun olevan erityisen onnellinen, saavan lapsen, lähteneen etelän matkalle tai ihan mitä vaan positiivista. Itse olen saavuttanut elämässäni melko paljon, olen opiskellut ammattin, vakituinen duunipaikka, ostanut osakkeen, on velaton auto..yms
Mikä avuksi tähän kateuteen? Masennun jo kun kuulen toisten menestyksestä..
Auttakaan pyydän. Vai onko tämä kateus normaalia??
Mirva -81
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt on aika alkaa elämään ja nauttimaan. Eli elämäsi taitaa olla vähän sisällötöntä, jos riittää aikaa kadehtia? Matkustelu voisi auttaa? Uudet ystävät? Harrastus? Kateus ei mielestäni ole mitenkään normaalia, vaikka yleistä onkin. Itse olen kateellinen silloin, kun olen tyytymätön omaan elämääni. Silloin kannattaa etsiä asioita, joista tulee onnelliseksi. Ja huom. älä matki muita, älä siis tavoittele asioita, joita kadehtimillasi ihmisillä on, se ei tee sinua onnelliseksi. Jokaisen pitää löytää omat juttunsa. Auto, talo ja hyvä työ-/opiskelupaikka ovat asioita, joita yleensä pidetään hyvän elämän symboleina ja joita siksi jotkut kadehtivat...mutta älä erehdy luulemaan, että hyvä elämä todella olisi jotain noin pinnallista ja että noita asioita kannattaisi tavoitella niiden vain niiden itsensä takia! Tai sen takia, että muut kadehtisivat/ihailisivat.
Ajatteletko niin että noilla muilla on onnellisempaa kuin sinulla sen ansiosta mitä ovat saaneet (opiskelupaikan, lapsen jne) ?
Sitten tunnet että et ole itse yhtä onnellinen kaikesta siitä huolimatta mitä omistat, auton,työpaikan, osakkeen..?
Tuntuisko siltä että nää sun omistamat ja saavuttamat asiat ei teekään sua onnelliseksi? Elätkö niin kuin haluat vai niinkuin oletat että pitää elää?