Nyt on tilanne se, että en todellakaan tiedä miten tästä pitäis oikein parisuhdetta jatkaa. Ollakko vai eikö olla.
Tilanne on se, että olemme riidelleet avopuolisoni kanssa ties mistä. Asia on niin, että vaikka minä hänelle mitä sanon, on vika joka helvetin kerta minussa. Hänessä ei ole koskaan mitään vikaa, hänhän on se täydellinen jne.
Ihmettelen myöskin sitä, että olen monta kertaa ehdottanut hänelle, että lähtisimme yhdessä viettämään yhteistä aikaa jonnekin. On joka kerta ollut vastaus se, ettei häntä joko kiinnosta tai ei ole aikaa. Aikaa on kyllä hyvpätä ystävien kanssa vaikka minkälaisissa "kissanristiäisissä" ja yksin. Olenkin vakavasti alkanut epäilemään, että hänellä täytyy olla joku toinen kiinnostuksen kohde. Voisinko olla oikeassa. Nimittäin kun meidän seurustelun alkuaikoina veljeni tyttöystävä soitteli ja viestitteli avopuolisolleni, kysyäkseen muka olemmeko kotona, että voisiko hän tulla kahville jne. Koskaan tämä nainen ei soittanut minulle ja kysynyt, vaan puolisolleni?? Mielestäni tällöin jo haiskahti aika pahalle. Kun otin tämän asian puheeksi oli vastaus jo valmiina. Minä vain kuulemma kuvittelin ja olin vittumainen ihminen. Nyt kuukausi takaperin miheni puhelimeen oli tullut viesti joltain naiselta, jossa haluttiin tavata ja kuulla mihestäni vielä lisää asioita. Kun kysyin, että mitä viesti tarkoitti ja kuka sen on laittanut, en saanut vastausta. Muuta kuin, että hän ei muka tiedä mistä se on tullut jne. Että taaskin minä vain kuvittelin ja olin turhaan vihanen. Hetkinen, miten hitossa minä voin kuvitella, kun omin silmin näen???
Olenkin alkanut olla kurkkuani myöten täynnä näitä miheni valheita ja syytöksiä, että minussa on aina se vika. Suoraan sanottuna hän on "kylän hyve ja kodin piru", niinkuin kuuluisa sanonta kuuluu! Nyt onkin vain tilanne se, että en yksinkertaisesti jaksaisi tätä enää. Olisiko siis parempi lähteä ja antaa olla. Ottaa etäisyyttä ja miettiä asioita, koska minulla on niin syvä tunne siitä, että mihelläni on toinen.
Mitä siis teen? Nyt tarvitaan viisaamman neuvoa. Auttakaa ja antakaa vinkkejä, mitä itse tekisitte...
Tilanne on se, että olemme riidelleet avopuolisoni kanssa ties mistä. Asia on niin, että vaikka minä hänelle mitä sanon, on vika joka helvetin kerta minussa. Hänessä ei ole koskaan mitään vikaa, hänhän on se täydellinen jne.
Ihmettelen myöskin sitä, että olen monta kertaa ehdottanut hänelle, että lähtisimme yhdessä viettämään yhteistä aikaa jonnekin. On joka kerta ollut vastaus se, ettei häntä joko kiinnosta tai ei ole aikaa. Aikaa on kyllä hyvpätä ystävien kanssa vaikka minkälaisissa "kissanristiäisissä" ja yksin. Olenkin vakavasti alkanut epäilemään, että hänellä täytyy olla joku toinen kiinnostuksen kohde. Voisinko olla oikeassa. Nimittäin kun meidän seurustelun alkuaikoina veljeni tyttöystävä soitteli ja viestitteli avopuolisolleni, kysyäkseen muka olemmeko kotona, että voisiko hän tulla kahville jne. Koskaan tämä nainen ei soittanut minulle ja kysynyt, vaan puolisolleni?? Mielestäni tällöin jo haiskahti aika pahalle. Kun otin tämän asian puheeksi oli vastaus jo valmiina. Minä vain kuulemma kuvittelin ja olin vittumainen ihminen. Nyt kuukausi takaperin miheni puhelimeen oli tullut viesti joltain naiselta, jossa haluttiin tavata ja kuulla mihestäni vielä lisää asioita. Kun kysyin, että mitä viesti tarkoitti ja kuka sen on laittanut, en saanut vastausta. Muuta kuin, että hän ei muka tiedä mistä se on tullut jne. Että taaskin minä vain kuvittelin ja olin turhaan vihanen. Hetkinen, miten hitossa minä voin kuvitella, kun omin silmin näen???
Olenkin alkanut olla kurkkuani myöten täynnä näitä miheni valheita ja syytöksiä, että minussa on aina se vika. Suoraan sanottuna hän on "kylän hyve ja kodin piru", niinkuin kuuluisa sanonta kuuluu! Nyt onkin vain tilanne se, että en yksinkertaisesti jaksaisi tätä enää. Olisiko siis parempi lähteä ja antaa olla. Ottaa etäisyyttä ja miettiä asioita, koska minulla on niin syvä tunne siitä, että mihelläni on toinen.
Mitä siis teen? Nyt tarvitaan viisaamman neuvoa. Auttakaa ja antakaa vinkkejä, mitä itse tekisitte...
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla joskus ollut, paitsi että miehen haluttomuus viettää yhteistä aikaa ei johtunut siitä että olisi ollut uskoton..Yhtäkkiä vain ei tehty mitään yhdessä, kavereille ja duunille kyllä oli aikaa mutta ei mulle. Kyllä sitä jonkun aikaa kesti, kunnes yks ilta meillä oli aivan sairaan karsee riita ja lopputuloksena ukko lähti ovet paukkuen johonkin..Silloin kun hän tuli takasin kotiin seuraavana päivänä, juteltiin asiat halki ja mä sanoin että tää ei oo oikeen enää aikoihin tuntunut suhteelta, että ihan kuin me vaan oltais jotai kämppiksiä tai jotai..se sai mun miehenki tajuumaan asian laidan, sen että kuinka ikävää mulla on ollut ja kuinka paljon se on sattunut kun hän kerta toisensa jälkeen tyrmäsi kaikki mun ajanviettoehdotukset...nyt kaikki paljon paremmin, saatu taas naurua ja iloa suhteeseemme.Onneksi oli tuo iso riita silloin joskus,puhdisti kummasti ilmaa.
Mutta kun teillä usein riitoja,se on todella raastavaa! Ja jos todellakin sillä joku toinen,ei varmaan tartte neuvoa antaa..mä ainakin antasin tyypille lähtöpassit...omituista vaan miksi alkaa haukkumaan sinua ynnä muuta, jos kerran hän aivan syytön? Yleensä vain syyllinen vetää noin rajusti ns.herneet nenään.. jotenkin haiskahtaa..tiedä sitten,jokainen suhde niin erilainen..
Hyvä että teillä asiat selvisi. Meillä vähän sama juttu mutta tuskin selviää ikinä. Kyllä mies kavereiden kanssa käy vaikka missä, mutta kun mun kanssa pitäis lähteä jonnekkin niin ei millään. Sapettaa jo. Vappu piti viettää MUN kavereiden kanssa mutta ei... Vaan kyllä mun pitää jaksaa olla sen kaveriden kanssa. HAnkalaa kun ei ole yhteisiä ystäviä.Tuntuu että kaikki asat menee sen ehdoilla ja mulla ei mitään sananvaltaa. Mun täytyy kestää kaikki mutta mies ei kestä mitään. Hyvä jos sait selvää..
Jos hieman sinua vanhempana saan neuvoa niin ... Parempi lopettaa parisuhde jossa ei mene hyvin. Tiedän tämän kokemuksesta, kärvistelin aikanani kolmisen vuotta surkeassa suhteessa jossa aina oli paha olla. En vaan osannut lähteä. Ahdisti ja kärsin jopa lievästä masennuksesta huonon parisuhteeni takia. Sitten avomieheni jäi kiinni uskottomuudesta ja sain "hyvän syyn" pistää ukon pihalle. Nyttemmin asun jälleen parisuhteessa, uuden miehen kanssa. Ja olen onnellinen! Olen usein miettinyt että voiko parisuhde olla näin ihanaa. Nyt on hyvä olla! Joten, muista siskoseni: Elät vain yhden kerran eikä sitä elämää pidä tuhlata huonossa suhteessa. Helppoa ei ero tietenkään koskaan ole. Muista että SINÄ ansaitset parempaa, ihmisen joka rakastaa sinua. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia aloittaa loppuelämäsi ensimmäinen päivä..
Ei kannata jahkailla enempää. Otat miehen "puhutteluun" ja yrität puhua asiat selviksi. Jos ei miestä kiinnosta tai ei ota opikseen, heitä pellolle. Suotta haaskaat elämääsi tuollaisen kanssa.
Olen tosiaan kuullut saman asian minäkin.
Asian sanoja oli vaimoni mukaan "vain ystävän" vaimo jolle soitin kun sain vaimoni asiasta kiinni.
Miehen vaimolle soitettuani hän sanoi että mieheni ei kommentoi mitään asiaa vaikka hän näkee miten mies valehtelee viattoman näköisenä silmät päästään.
Eli eikös kahden ihmisen suhde juuri rakennu aika paljon kummankin luottamukseen, aivan... Ja kuulemieni vastaavien tapauksien pohjalta miehet ei osaa tätä kivaa/jännittävää hommaa lopettaa. Joten miksi enää enää epäilet, pakkaa kassi ja lähde etsimään luotettavaa ja kenties rakastavaa miestä jonka suusta ei kovin helpolla haukkuja löydy, jos nyt yleensä sellaisia on olemassa...