On pakko purkautua asioista. Pohdin näitä niin hirveästi itsekseni, että tuntuu hyvältä idealta kirjoittaa "hömppälle" palstalle.
Olen TAPAILLUT 7kk erästä upeata miestä, joka on itseäni parisen vuotta vanhempi. Elämäni paras suhde tähän asti, olemme sopineet ettemme tapaile muita vaan keskitymme toisiimme. Pienet/isot ongelmat vain kaihertavat minun mieltäni. :/ Hän puhuu muutamia kertoja kuukaudessa entisestä tyttöystävästään, jonka kanssa oli 2v yhdessä. Tämä entinen tyttöystävä on taas alkanut soittelemaan häirikkömäisesti hänelle ja vaatii näkemistä jne. mutta "mieheni" ei siihen mielellään suostu. Vaikka on ok, että mieheni yrittää olla nykyään entisensä kaveri, niin minusta tuo on ehdottomasti aivan liikaa. Se raastaa minun hermojani ja "mieheni" hermoja. Sen tietysti ymmärrän että entinen on tärkeä, vieläkin, mutta hänen käytöksensä lähinnä nykyään on sairasta.
Välillä puhumme seurustelusta ja siitä että ehkä joskus ehkä hmmmh. Mutta ikinä emme ole lopulliseen päätökseen päätyneet. Miehen mieliala heittelee kummasti, joskus olisin aivan oivallinen tyttöystävä hänelle ja sitten joskus taas olemme muka liian erilaisia tms. Miettinyt olen jo jonkun aikaa, että kannattaako lähteä kävelemään suhteesta ennen kuin mahdolliset tunteet ottavat vallan ja rakastun aivan tajuttoman surkeasti. Ihastunut jo olen ja tämä mies tuntuu sellaiselta kenen kanssa voisin haluta ollakkin pidemmän aikaa, mutta tiedä sitten hänestä. Seksi pelaa, hellyys toimii, henkisesti asiat toimivat pääsääntöisesti vaikka olemmenin ajoittan kieltämättä eri aaltopituudella tietyissä asioissa.
Toisaalta Juha Tapion sanoja lainaten: Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan onnen saavuttaa :)
En tiedä. ahh tätä kurjuutta ja onnea samanaikaisesti ;& Kiitos jos jollakin on samankaltaisia kokemuksia ja vinkkejä.
Olen TAPAILLUT 7kk erästä upeata miestä, joka on itseäni parisen vuotta vanhempi. Elämäni paras suhde tähän asti, olemme sopineet ettemme tapaile muita vaan keskitymme toisiimme. Pienet/isot ongelmat vain kaihertavat minun mieltäni. :/ Hän puhuu muutamia kertoja kuukaudessa entisestä tyttöystävästään, jonka kanssa oli 2v yhdessä. Tämä entinen tyttöystävä on taas alkanut soittelemaan häirikkömäisesti hänelle ja vaatii näkemistä jne. mutta "mieheni" ei siihen mielellään suostu. Vaikka on ok, että mieheni yrittää olla nykyään entisensä kaveri, niin minusta tuo on ehdottomasti aivan liikaa. Se raastaa minun hermojani ja "mieheni" hermoja. Sen tietysti ymmärrän että entinen on tärkeä, vieläkin, mutta hänen käytöksensä lähinnä nykyään on sairasta.
Välillä puhumme seurustelusta ja siitä että ehkä joskus ehkä hmmmh. Mutta ikinä emme ole lopulliseen päätökseen päätyneet. Miehen mieliala heittelee kummasti, joskus olisin aivan oivallinen tyttöystävä hänelle ja sitten joskus taas olemme muka liian erilaisia tms. Miettinyt olen jo jonkun aikaa, että kannattaako lähteä kävelemään suhteesta ennen kuin mahdolliset tunteet ottavat vallan ja rakastun aivan tajuttoman surkeasti. Ihastunut jo olen ja tämä mies tuntuu sellaiselta kenen kanssa voisin haluta ollakkin pidemmän aikaa, mutta tiedä sitten hänestä. Seksi pelaa, hellyys toimii, henkisesti asiat toimivat pääsääntöisesti vaikka olemmenin ajoittan kieltämättä eri aaltopituudella tietyissä asioissa.
Toisaalta Juha Tapion sanoja lainaten: Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan onnen saavuttaa :)
En tiedä. ahh tätä kurjuutta ja onnea samanaikaisesti ;& Kiitos jos jollakin on samankaltaisia kokemuksia ja vinkkejä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miehellä on selvästikin tunteita entistä kohtaan vielä (koska puhuu hänestä paljon), eikä ole päässyt entisestä yli. Teidän suhteenne ei tulisi toimimaan ennen kuin mies olisi päässyt entisestä yli. Jätä mies ja anna hänelle tilaa. Sitten kun hän on päässyt exästään yli eikä ole hänen kanssaan tekemisissä, voit kokeilla ehkä uudelleen.
Pahimmassa tapauksessa rakastut mieheen ja hän päätyy takaisin yhteen exänsä kanssa. Kun olet vasta ihastunut, niin et satuta itseäsi pahasti.
Itse samanlaisessa tilanteessa, kun toinen ei ole päässyt yli entisestä ja ei pysty antamaan sitä mitä haluaisi. Onneksi sai kerrottua tilanteensa eikä pitänyt "laastarinaan"... Välillä ajoitus on vain kaikkea muuta kuin hyvä ja on suurinta rakkautta antaa toisen mennä, vaikka se syvältä kouraiseekin.
Voimia meille :)
"on suurinta rakkautta antaa toisen mennä, vaikka se syvältä kouraiseekin."
et uskokaan miten paljon tuo lohdutti! kiitos Sinulle.
samanlaisesta tilanteesta, tapailin vuoden erästä miestä, joka oli 3 kk ennen meidän tapaamista eronnut 4 vuoden suhteesta. Hän ei tiennyt haluaako seurustella kanssani vai ei, mutta kuitenkin halusi TAPAILLA (eli siis sai tapailla muitakin naisia).
Mielialanvaihtelut tiedetään, välillä meillä kuulemma oli selkeästi yhteistä tulevaisuutta, välillä ei ollenkaan, sillä sehän tietysti johtui minusta kun riitelen niin paljon kys. aiheesta. Olin itsekin sitä mieltä, että jos toisen todella haluaa niin siitä pitää taistella, mutta se taistelu vei kaikki voimani, itsekunnnioitukseni ja tulevaisuudensuunnitelmani. Käteen ei jäänyt mitään, sillä hän ei vuodenkaan jälkeen tiennyt mitä haluaa minusta ja en ollut kuulemma este sille etteikö hän olisi saanut tapailla muitakin. Niin oli pakko lähteä ja jättää kaikki, miestä se ei tietystikään haitannut sillä hänellähän oli jo uusi katsottuna tilalle, suuttui vain minulle kun en halunnut olla hänen ystävänsä (eli siis varalla).
Neuvona voin sanoa, että kyllä sen alusta lähtien tietää, mikäli jutusta jotain tulee. Jahkailusta ei tule..
Kiitoksia aivan ihanista viesteistä. Hieman lohtua soi. Eilen päätimme alkaa seurustelemaan ja yhteenmuuttokin on ollut keskustelun alla... Entisestä puhuttiin. Sanoin, että jokotai. Kerroin, että olen liian mustasukkainen kuulemaan entisestä ja etten enää yksinkertaisesti kestä niin sanottua tunnetta, että minun pitää kilpailla hänestä vielä joku päivä entisen kanssa. Hän ymmärsi. Mietityttää tällä hetkellä kyllä kovasti, että työnsikö neiti tässä pään käärmeenpesään.... Mutta nyt tuntuu hyvältä - kunhan se entinen nyt sitten vain on historiaa. Muuten tämä neiti sanoo bye bye! :) Voimia kaikille ja kiitos. Näistä voi olla hyötyä jatkossa(asiat eivät muutu päivässä...)