Oletteko anopit ennen avioliittoa kertoneet lapsellenne, jos hänen valittunsa ei ole ollut mieleenne? Kuinka olette sitten suhtautuneet, jos naimisiin on silti menty, onko miniä/vävy kuitenkin hyväksytty perheeseen?
Kysymys anopeille
anopillinen
91536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä olen kertonut. Se on heidän asiansa mennä naimisiin tai olla menemättä. Kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen. Kun on aikansa yrittänyt olla diplomaatti ja tulos on edelleen sama, niin en ole hyväksynyt perheeseen lapsieni kanssa olemme kuitenkin väleissä.
ITTELLEEN VAIMON JA SILLÄ SIPULI
EI TULISI MIELEENI MENNÄ ARVOSTELEMAAN POIKIENI VAIMOJA
KAIK EIVÄT OLE OLLEET MIELEENI, MUT SAA KELEVATA
OMA ANOPPI OLI HIRVIÄ JA SITÄ EI TUU MINIÄNI KOKEMAHAN
kyllä ihana anoppi, voisin lukemani perusteella sanoa. Juuri tuolla tavoin pitäisi toimia miniä-anoppi suhteen, toisia ja toisten valintoja kunnioittaen. Siis myös miniän puolelta. Itse olen miniä ja minulla on hyvä anoppi. Itse osaan kyllä halutessani olla melkoinen simppu, mutta aina ollaan toimeen tultu ja mahdolliset mölyt mahassa pidetty. Raskausaikana on välillä kiehahdellut sekä anopin että oman äitini kanssa, mutta aina olen lopulta tajunnut, että hyväähän ne vanhempien naisten neuvot vain haluavat ajaa.
jos välit alakoo mennöö kirreeks, niin piän pausso on paikalla, käyvään harvemmin mutta käyvää kuiten nii. Välejö ei katkasta missöö vaihees.
ole varmasti ihana miniä
Eipä tulisi mieleenkään ennen eikä jälkeen avioitumisen mennä pojalle arvostelemaan hänen valittuaan, pidinpä hänestä tai en.
Hän valitsee vaimonsa itse ja itselleen, ja tuntee hänet aivan eritavalla kuin minä anoppina hänet tunnen.
Minä hyväksyn poikani vaimon perheeseen automaattisesti mikäli hän haluaa perheeseen kuulua. Kaksi heitä on ehdolla ollut ja ensimmäinen oli hyvä kaverini koko heidän seurustelun ajan. He eivät olleet naimisissa mutta yhdessä kuitenkin hyvinkin kauan.
Tämä jonka poikani valitsi vaimokseen, oli alusta saakka tervetullut ja on sitä edelleen vaikka meillä joskus kärhämää käydäänkin.
Toivonkin, että ihmiset oppisivat joskus riitelemään vain asioista ja mielipiteistä ja kuitenkin pysymään persoonina hyvissä väleissä. Antaa asioiden riidellä mutta ollaan itse sovussa.
Aina ei tarvitse kaikesta olla samaa mieltä hyvänkään ystävän kanssa.
Se nyt vielä puuttuisi, että äiti menisi sotkemaan lastensa rakkauselämän.
Minkälaisia ihmisiä täällä oikein on?
Hyväksyisittekö tai olisitteko valmis neuvomaan anoppia tai äitivanhaa, jos tämä leskeksi jäätyään alkaisi katsella itselleen uutta elämänkumppania?
Miten neuvoisitte. Ja mikä olisi syy neuvomisiinne?
Olisiko teistä oikein ja kohtuullista ruveta arvostelemaan anopin valintaa?
Kyllä ne nuoret ovat arvostelemassa jos mummo alkaa seurustelemaan ja humputtelemaan. Kun minä löysin "poikaystävän" oli tytär aivan mahdottoman kiukkuinen ja vihainen. Ja miehenpuoleiset sukulaiset pelkäävät menettävänsä perinnön.
Kyllä on saanut kuulla yhtä sun toista tekemisistään kun me julkisesti pussaillaankin. Oletteko te kännissä, Käyttäydytte kuin teinit,yms. halventavaa olemme kuulleet. Terveisin rakastunut mummo.
Kyllä lapsiinsa pitää sen verran luottaa, että he saavat itse päättää puolisoistaan.
Itse he valintansa tekevät ja siitä onnensa löytävät tai huonossa tapauksessa vastuunsa kantavat.
Eikä tamä tarkoita sitä, ettei äiti rakastaisi lastaan, vaan sitä, ettei lapsiaan omista.