Kokeillaanpa, jos joku ystävällinen kertoisi mielipiteensä.
Suhdetta takana n.10kk. Tutustuttu, ollut mahtavaa, 21-vuotias tyttöystäväni on mahtava tyyppi, todellakin. Seksi sujuu, keskustelu sujuu.
Vai sujuuko keskustelu sittenkään? Jostain kumman syystä olen alkanut haluamaan/toivomaan nykyiseen kumppaniini sellaisia piirteitä, mitä vuosia sitten ollessa tyttöystävässäni oli.
Tarkoitan sellaista syvällistä olemusta, sielujen täydellistä avautumista, jopa psykologista jutustelua. Kenenkään muun kanssa minulla ei ole ollut syvällisiä keskusteluja mitä ihmeellisimmistä ihmismielen asioista, kuin tuon ex-heilan kanssa.
Asia vaivaa sen vuoksi, että vaikka nykyisen täydellisen kumppanin kanssa asioista puhummekin, niin en silti koe niin syvällistä menoa ajatusten välillä, kuin tuon exän kanssa. Exän kanssa ei ole nyt oltu vuosiin missään tekemisissä, eikä siinä mielessä vanha suola todellakaan janota. Silti sellaista syvällistä keskustelua on ikävä. Ei siis kyseistä ihmistä.
Nykyisessä kumppanissa on siis kaikki palikat kohdallaan, mutta miksi minua vaivaa tuon syvällisten keskustelujen puuttuminen. Ok, saatan sellaista tarvita/kaivata, mutta vastaavasti en haluaisi missään nimessä tästä suhteesta luopua, koska ns. isommat kokonaisuudet ovat niin hämmentävästi samoilla tasoilla. Näemme tulevaisuuden siis hyvin samanlaisesti.
Mietityttää vaan, että miten tällaiseen syvällisten ja sielukkaiden keskustelujen puuttumiseen pitäisi reagoida? Vai enkö osaa vain tulkita tyttöni ajatuksia&mielipiteitä puhumisemme yhteydessä?
Ahdistaa todellakin, kun miettii, että "olisikohan tuolla joku toinen, jonka kanssa tämä syvällisyys-aspektikin tulisi haluamallani tavalla esille. Haluaisin jutusteluissamme enemmän kuin toisen mielipiteen; myös perustelut sille.
Tiedän, että exäni maailmankuva ja filosofiset ajatukset siitä ovat ainutlaatuisia, Sellaisia ei muilla ole. Silti vaivaa.
Mielipiteitä?
Suhdetta takana n.10kk. Tutustuttu, ollut mahtavaa, 21-vuotias tyttöystäväni on mahtava tyyppi, todellakin. Seksi sujuu, keskustelu sujuu.
Vai sujuuko keskustelu sittenkään? Jostain kumman syystä olen alkanut haluamaan/toivomaan nykyiseen kumppaniini sellaisia piirteitä, mitä vuosia sitten ollessa tyttöystävässäni oli.
Tarkoitan sellaista syvällistä olemusta, sielujen täydellistä avautumista, jopa psykologista jutustelua. Kenenkään muun kanssa minulla ei ole ollut syvällisiä keskusteluja mitä ihmeellisimmistä ihmismielen asioista, kuin tuon ex-heilan kanssa.
Asia vaivaa sen vuoksi, että vaikka nykyisen täydellisen kumppanin kanssa asioista puhummekin, niin en silti koe niin syvällistä menoa ajatusten välillä, kuin tuon exän kanssa. Exän kanssa ei ole nyt oltu vuosiin missään tekemisissä, eikä siinä mielessä vanha suola todellakaan janota. Silti sellaista syvällistä keskustelua on ikävä. Ei siis kyseistä ihmistä.
Nykyisessä kumppanissa on siis kaikki palikat kohdallaan, mutta miksi minua vaivaa tuon syvällisten keskustelujen puuttuminen. Ok, saatan sellaista tarvita/kaivata, mutta vastaavasti en haluaisi missään nimessä tästä suhteesta luopua, koska ns. isommat kokonaisuudet ovat niin hämmentävästi samoilla tasoilla. Näemme tulevaisuuden siis hyvin samanlaisesti.
Mietityttää vaan, että miten tällaiseen syvällisten ja sielukkaiden keskustelujen puuttumiseen pitäisi reagoida? Vai enkö osaa vain tulkita tyttöni ajatuksia&mielipiteitä puhumisemme yhteydessä?
Ahdistaa todellakin, kun miettii, että "olisikohan tuolla joku toinen, jonka kanssa tämä syvällisyys-aspektikin tulisi haluamallani tavalla esille. Haluaisin jutusteluissamme enemmän kuin toisen mielipiteen; myös perustelut sille.
Tiedän, että exäni maailmankuva ja filosofiset ajatukset siitä ovat ainutlaatuisia, Sellaisia ei muilla ole. Silti vaivaa.
Mielipiteitä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi juuri tyttöystävä on se, jonka kanssa pitäisi päästä syväluotaavalle tasolle? Olen huomannut omassa suhteessani, ettei kaikkea kannata vaatia siltä omalta puoliskoltani. Olen intohimoisen innostunut taiteesta, elokuvista ja kulttuurista.. mutta poikäystävälleni nämä asiat ei ole tärkeitä. Mutta siksi minulla onkin muita ystäviä, joiden kanssa voin jakaa innostukseni. Sinäkin voit tyydyttää syvällisten puhumisen tarvetta sellaisten ystvävien kanssa, joilta se luontevasti onnistuu.
Äärimmäisen hyvä pointti! Todellakin. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että helpottavaa lukea asiaan liittyvistä positiivista ratkaisumalleista, eli suomeksi sanottuna en todellakaan halua tästä kumppanistani erota. Ja sellainen fiilis tuon viestisi jälkeen tuli, että "haloo, eihän tässä todellakaan ole syytä työntää upeaa ihmistä pois elämästä tämän vuoksi".
Kyllä minäkin muistan, että alkuaikoina oli kova paikka, kun ei voinut jakaa aivan kaikkea miehen kanssa. Olin aina ajatellut, että mieheni pitäisi olla joka tasolla hengenheimolainen. Taisimpa minäkin ajatella, että miten tästä nyt voi mitään tulla kun tuo toinen ei ole samanlainen taidehörhö kuin itse olen.
Mutta kyllä loppupeleissä tosiaan kokonaisuus ratkaisee. Eikä voi olettaa, että yksi ihminen voi antaa sinulle kaiken tarvitsemasi.. omissa kavereissakin on niitä, joiden kanssa on kiva jutella syvällisiä ja niitä, joiden kanssa on mukava heittää järjetöntä läppää.
Toden totta. Mietin tuossa, että jos tämän suhteen lopettaisin ja löytäisinkin syvällisemmän ihmisen elämääni, NIIN...silloin taas kaipaisin varmaankin jotain nykyisen kumppanini olemuspuolia, aivan varmasti.
Perusasiat ratkaisevat pitkässä juoksussa. Rehellisyys, avoimuus, "hulluus", uskollisuus, kunnioitus, kärsivällisyys jne jne.
itse miettinyt samoja asioita omissa suhteissani. haluan syvällisen kumppanin, mutta silloin joudun luopumaan ehkä jostain muista toiveista.
Kyse onkin tärkeysjärjestyksestä. Luulen että jokaisesta löytyy se syvempikin puoli, mut voi olla et se alkaa näkyä monilla vasta vähän vanhempana.
jospa kaiken sen syvällisen avautumisen hinta oli ero...kannattaa ottaa opikseen ja lähteä liikkeelle tällä kertaa toisella tapaa. huomaa myös, että 10kk on lyhyt aika. et ole ilmeisesti työstänyt eroasi tarpeeksi, ja maksun aika on nyt. mene itseesi.
Täydellistä ihmistä ei ole.
Minunkin miesystäväni kanssa keskustelut on aika arkipäiväisiä. Syvällisemmät keskustelut käyn niiden ystävieni kanssa, joiden kanssa se on luontevaa.
Miesystäväni on kuitenkin turvallinen, hauska, ahkera ja hyvää seuraa, joten olen onnellinen hänen kanssaan.