Tiesitkö, että olet arvoton? Ei sinulla ole mitään
arvoa nyky-yhteiskunnassa ihmisenä, ihmisarvosi on
nolla. Heti kun et ole enää yhteisöllesi hyödyl-linen, sinut hyllytetään; et ole yhtään mitään.
Huomasin jo nuorena mikä ihmisen arvo on. Olin kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi, mutta hieman
villi. Mutta vanhempani eivät olleet kaikkien mieleen, vaikka muuten he olivat samanlaisia kuin vanhemmat nyt siihen aikaan yleensä olivat. Seurauksena siitä oli, että minä sain suurimmalta osin kaikki huudot ja toiset eivät juuri mitään,
vaikka he tekivät monesti paljon suurempia kolttosia kuin minä.
Luuletko, että sinua kohdellaan sen takia hyvin, olet niin hyvä ihmisenä? Entä jos sinulla onkin vain hyödykearvo? Mitä käy kun alat olla " kaatopaikalla " ?
Yhteiskunnallemme on tyypillistä kun sinusta ei ole mitään hyötyä toiselle, sinua ei pelkästään voi kohdella miten huvittaa, vaan kohdellaan eli mahdollisimman huonosti. Ja kun puolestaan et edes ihmisenä ansaitsisi hyvin kohtelua, mutta olet vain toiselle hyödyllinen, saat kaiken ja
sinua kohdellaan ruhtinaallisesti.
Miettikääpä tätä ! En ole ihan väärässä
Kiitti !
arvoa nyky-yhteiskunnassa ihmisenä, ihmisarvosi on
nolla. Heti kun et ole enää yhteisöllesi hyödyl-linen, sinut hyllytetään; et ole yhtään mitään.
Huomasin jo nuorena mikä ihmisen arvo on. Olin kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi, mutta hieman
villi. Mutta vanhempani eivät olleet kaikkien mieleen, vaikka muuten he olivat samanlaisia kuin vanhemmat nyt siihen aikaan yleensä olivat. Seurauksena siitä oli, että minä sain suurimmalta osin kaikki huudot ja toiset eivät juuri mitään,
vaikka he tekivät monesti paljon suurempia kolttosia kuin minä.
Luuletko, että sinua kohdellaan sen takia hyvin, olet niin hyvä ihmisenä? Entä jos sinulla onkin vain hyödykearvo? Mitä käy kun alat olla " kaatopaikalla " ?
Yhteiskunnallemme on tyypillistä kun sinusta ei ole mitään hyötyä toiselle, sinua ei pelkästään voi kohdella miten huvittaa, vaan kohdellaan eli mahdollisimman huonosti. Ja kun puolestaan et edes ihmisenä ansaitsisi hyvin kohtelua, mutta olet vain toiselle hyödyllinen, saat kaiken ja
sinua kohdellaan ruhtinaallisesti.
Miettikääpä tätä ! En ole ihan väärässä
Kiitti !
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihminen on arvoton nyky-yhteiskunnassa, kun/jos hän työssä ollessaan sairastaa, tuo esiin epäkohtia työpaikalla työilmapiiristä tai työtavoista, ilmoittaa kiusaamisesta tai puuttuu kiusaamiseen.
Miksi näin?
Ihmisen oletetaan olevan kone.
Kone ei sairasta, ei näe epäkohtia, ei arvostele johtoa/toimintatapoja/työilmapiiriä, kone tekee vain työtä ja rahaa yritykselle taukoamatta, koneella ei ole tunteita.
Moni yritys kuuluttaa, kuinka tärkeä voimavara työntekijät ovat, mutta julkisuuskuvan takana asiat ovat toisin.
Työntekijä ei ole enää ihminen vaan kone, yksikkö joka tekee yritykselle voittoa, tulosta, se on ainoa mittari.
Jos joku väsyy/uupuu se heitetään pois työstä yhteiskunnan huolehdittavaksi ja väistetään kulut/vastuu, samaan aikaan moni työnantaja itkee työvoimapulaa, kun "kertakäyttötavarasta/työntekijöistä" on pulaa.
Oma lukunsa ovat sitten nämä, jotka on heitetty menemään työelämästä yhteiskunnan huolehdittaviksi, heillä ei ole hyödykkeellistä arvoa työnantajalle, eli ei mitään arvoa työelämälle.
Esimerkki: Mies oli työttömänä 2 vuotta ja haki noin 180 työpaikkaa, mies ei saanut työtä.
Mies sai vihdoin kovan yrittämisen jälkeen työpaikan, 6 muuta työnantajaa joihin mies oli lähettänyt aiemmin hakemuksia ottivat kohta yhteyttä ja yrittivät saada miehen töihin itselleen.
Mikä tässä esimerkissä on sitten outoa?
Työttömänä mies oli arvoton, työllistyessään koneelle palasi sen arvo, joka hänessä yritysten osalta nähtiin.
Esimerkin mies en ole minä, vaikka yhtäläisyyksiä voi löytyä.
Lisää ihmisten arvottomuudesta, täältä:
http://www.ihmisarvo.org/
...hienoa läppää, pohdin itse samaa päivittäin.
Mihin katosi tunteet? Entä positiivisuus? (Jopa turtles-sarjakuvahahmot ovat muuttuneet ulkoasultaan vihamielisemmiksi) Oliko niitä edes meikäläisillä..
Asiat vievät nyky-yhteiskunnassamme tunteet piiloon. Tunteita sitten selvitellään viinasten voimin.
Itse haluan tuntea enemmän asioiden vierestä omiaan höpöttäviä elämässä sentään mukana olevia ihmisiä, ja kunhan olen hetken joillekin hyödyksi hankin kielitaitoa valitsemastani kohdemaasta ja hakeudun sinne johonkin palveluduuniin. Se on toiveeni.
Ennen olin lääpälläni kaikenlaisiin koneisiin, koin herätyksen sairastuttuani. Se oli minun sairaus, ei kenenkään muun, ja se vei minulta tehot. Nyt olen vain Lada entiseen BMW:hen nähden.
Tätä ennen luottamuksen pettäminen sai näkemään elämää vähän, mutta nyt...
Tein maallemme hyödyksi ja tein ilmaistyötä vieraassa kaupungissa ja surkeaa eläkettä nostava melkein sokea herrasmies tuli vieraalla kielellä kertomaan että pumppunsa pettää kohta, ja että ahdistaa asua pienessä luukussa eikä ketään kiinnosta.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tässä ilmaistyössä tein epäsosiaalisia aktiviteetteja Ladamaisuuteni vuoksi, ja siitäkös huudot saman tein sain ja ymmärtämättömyyden koko työn loppuajaksi minua tuntemattomien henkilöiden tahoilta. Olin niin sekaisin, mutta onnellinen. Sain melkein potkut (hoho). Samalla huomasin työn loppuvaiheessa miksi tietyt ihmiset jaksoivat virnistellä tekohymyjään..odottivat lopputulosta..uhkailut sitten lopuksi vielä ellen saa hommelia kuntoon.
Se on sairaan osa. Pienenä säälin vammaisia, mutta halveksuin sairaita. Ja tässä ollaan.
Haluaisin keskustella ihmisten kanssa enemmän tunteista, asiakeskeisyys tuntuu vain tarttuneen työpaikalta kaikkeen...Pienenä ollessani kova suorittaja, muistan ihmisten vain kyselleen viimeisimpiä sijoituksiani ja menestyksiäni. Ihmisenä ei kukaan ollut kiinnostunut.
Kiduttamalla kupsahtaminen ei ole hauskaa...siksipä taidan (ihan vain) vähän kuolemaakin pelätä.
Mutta ihmisiä en pelkää, en jaksa kätkeä itseäni enää.
Lasten kirjoista, kuten pikku prinssistä, saan voimaa huomiseen.