Kyllä ihmetyttää nämä nykyajan 'suhteet'!
Olin taannoin asiakaspalvelualalla ja kassan toiselta puolelta eräs pari tilasi ruokansa. Hetken päästä tyttö tuli takaisin vessasta, olettaen, että mies olisi maksanut hänenkin pizzansa (4 euroa!!!), mutta mies vastasi erittäin törkeästi; 'NO EN!'
Samoin eräs lapsiperhe tuli syömään ja nainen kysyi mieheltä; maksatko sinä?
Mies katsoi ilkeästi, ojensi oman rahansa ja meni pöytään.
Mitä ihmeen suhteita nää nykyään on? siis ihan oikeasti, eikö meiltä liikene edes pari euroa ELÄMÄMME TÄRKEIMMÄLLE HENKILÖLLE???
kai se kumppani kuitenkin se tärkein on, vai?
Mitä sitten pitäisi jakaa asunnon lisäksi? Eikös KAIKKI ole yhteistä. -Mikä on minun on myös sinun-
Mielestäni jos toinen maksaa toisen esim. kengät, ei siitä pitäisi jäädä mitään velkoja, koska kaikkihan on jaettu, eli yhteistä!
Miksei kukaan ymmärrä antamisen kauneutta ja iloa, vai koskeeko se vain sänkypuuhia, näin rehellisesti sanottuna?
Huom! En mitenkään alista enkä ylistä tätä aihetta, kunhan vaan ihmettelen suuresti tätä ..sanoisinko 'ilkeyttä' suhteessa.
KEVÄTTÄ!!
Olin taannoin asiakaspalvelualalla ja kassan toiselta puolelta eräs pari tilasi ruokansa. Hetken päästä tyttö tuli takaisin vessasta, olettaen, että mies olisi maksanut hänenkin pizzansa (4 euroa!!!), mutta mies vastasi erittäin törkeästi; 'NO EN!'
Samoin eräs lapsiperhe tuli syömään ja nainen kysyi mieheltä; maksatko sinä?
Mies katsoi ilkeästi, ojensi oman rahansa ja meni pöytään.
Mitä ihmeen suhteita nää nykyään on? siis ihan oikeasti, eikö meiltä liikene edes pari euroa ELÄMÄMME TÄRKEIMMÄLLE HENKILÖLLE???
kai se kumppani kuitenkin se tärkein on, vai?
Mitä sitten pitäisi jakaa asunnon lisäksi? Eikös KAIKKI ole yhteistä. -Mikä on minun on myös sinun-
Mielestäni jos toinen maksaa toisen esim. kengät, ei siitä pitäisi jäädä mitään velkoja, koska kaikkihan on jaettu, eli yhteistä!
Miksei kukaan ymmärrä antamisen kauneutta ja iloa, vai koskeeko se vain sänkypuuhia, näin rehellisesti sanottuna?
Huom! En mitenkään alista enkä ylistä tätä aihetta, kunhan vaan ihmettelen suuresti tätä ..sanoisinko 'ilkeyttä' suhteessa.
KEVÄTTÄ!!
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ilkeyttä voi olla myös se, että aina "vahingossa" maksattaa asiat toisella.
Jos elää suht pienellä budjetilla (kummallakin kuitenkin periaatteessa varaa omiin juttuihinsa) voi olla reilumpaa, että kumpikin maksaa omat juttunsa. Se kun voi olla pienestä kiinni riittääkö rahat esim. junalippuun tai vastaavaan.
samaa mieltä sun kanssa. kun molemilla on pienet opiskelijan tulot on vaan helpompaa maksaa omat menonsa. toki jos toisella jostain syystä on ylimääräistä rahaa niin kyllä ne yhdessä käytetään (puolin ja toisin). kevättä! =)
Vastaus: Kyllä, jaamme rahat.
Raha-asiat tuntuvat monesti olevan suhtein vaikein asia. Jokaisen parin ja perheen on mielestäni löydettävä se itselleen parhaiten sopiva malli. Oli se sitten yksi yhteinen tili, jonne molempien tulot ohjautuu, omat tilit yhdistettynä yhteiseen taloustiliin, jonne molemmat laittavat tietyn summan kuussa tai sitten täysin erilliset, "omat" tilit.
Mistä oletat, että tuo ensimmäinen pari on edes suhteessa? Ehkä he olivat ensimmäisillä treffeillä, ehkä mies aiko juuri tänään kertoa tytölle, ettei halua seurustella tämän kanssa tai ehkä he olivat vain ystäviä.
Ja mitä tuohon lapsiperheeseen tulee, ehkäpä hekään eivät ole enää yhdessä, vaan viettämässä yhteisen lapsen syntymäpäivää vaikkei enää ollakkaan yhdessä. Tai ehkä mies kokee, että nainen on "verenimijä" ja loinen, eikä halua aina maksaa hänen kulujaan? En tiedä.
Meillä rahat käytetään kuin yhteiset, riippumatta siitä, kenen lompakossa tai tilillä ne lojuvat ja kumpi meistä ne on tienannut. Tosin niin, että maksamme omat menomme (minulla kampaaja, meikit, vaatteet, harrastukset jne. ja miehellä harrastukset, parturi, vaatteet, hifi & tietokone jne.) pääsääntöisesti "omilla rahoilla". Mutta yhteiset menot, kuten ravintolat, elokuvat, ruokaostokset jne. maksaa se, kumpi ehtii, tahtoo tai jolla sattuu olemaan sillä hetekellä eniten rahaa.
Ei kaikkea kuitenkaan tarvitse jakaa edes suhteessa. Ei tarvitse jakaa harrastuksia, kavereita tai kiinnostuksen kohteita edes. Voi ihan hyvin olla omat harrastukset, osittain omat kaverit, omat tv-sarjat joita seuraa jne. Ei suhteessakaan tarvitse toimia vain parina, sillä ei se oma persoona siitä mihinkään häivy, vaikka sattuisikin asumaan toisen kanssa tai olemaan naimisissa.
kysymys ei enää ole pelkästään siitä parista eurosta, jos sattuu olemaan yleensä se jolla rahaa on vielä jäljellä. Ei tunnu kivalta, jos ennestäänkin pienistä rahoista toinen on aina ottamassa omansa, vaikka tienaa enemmän ja on jo tuhlannut omat rahansa omiin menoihinsa. Siinä vaiheessa on täysin ymmärrettävää että suu mutristuu tällaisissa vähäpätöisiltä näyttävissä tilanteissa. Jotkut eivät kertakaikkiaan kykene elämään omien varojensa mukaan tai ottamaan huomioon toista, omaa kumppaniaan, joka kituuttaa
pienillä tuloilla siinä vieressä ja yrittää kuitenkin saada rahat riittämään välttämättömimpään, yleensä omista menoista / hankinnoista luopuen. Ja yleensä näille ei mene perille edes vihjailu tai suora puhekaan siitä, että voisiko sitä yrittää elää vähän pienemmillä menoilla. Tämä siis tosin vain silloin, jos tulot todella ovat pienet. En sitten toisaalta itsekään ymmärrä pihtailijoita, jos rahaa oikeasti on enemmän kuin se tarpeellinen määrä.
toinen on perheestä rikkaampi, tai toinen köyhempi.. Tai että toinen hassaa aina rahansa turhuuksiin ja on siksi aina ruinaamassa rahaa..
Tälläiset ihmiset ilmeisesti, jotka eivät ole valmiita silloin tällöin kustantamaan kumppaninsa pitsaa, tai elokuvalippua ilmeisesti myös käy kaupassa erikseen ja merkkaa jääkaappiin sinun ja minun tavarat??? Niinhän se silloin menee, jos kerran ei halua esim. avopuolisoaan ruokkia ja elättää..
Siivellä eläjät on ihan oma lukunsa, niitä tarvitse sotkea normaalia perhe-elämää viettäviin ihmisiin..
Kyllä ainakin meillä äijä lentäis pellolle, jos ei osaansa maksaisi kodin menoista ja yhteisistä ruokakustannuksista, tai vastaavasti alkaisi kaupassa kitisemään että "maksappa omat jugurttis loinen.."
Meillä se maksaa kaupassa, jolla rahapussi on lähempänä.. Kuitenkin n. vuorotellen maksetaan, mutta meteliä ei nouse, jos jompikumpi maksaa kaksikertaa peräkkäin..
Isommat ostokset, vaatteet ym. ostetaan ihan omista rahoista.. Ja onpa sellainenkin ihme tapahtunut, että vaatetta jo sovitettuani olen sen todennut liian kalliiksi ja jättänyt hyllyyn ja mies on sen seuraavana päivänä käynyt mulle hakemassa yllätykseksi..
Kuinka h*lvetin pihi voi ihminen olla, jos ei jakamaan pysty..
Enkä nyt tosiaan tarkoittanut tällä niitä jotka ihan oikeasti kitkuttaa kympillä kuussa ja senkin toinen puolisko suhteessa olisi valmis hassaamaan turhuuksiin..
Ja ihan vaan todetakseni, me tienataan avopuolison kanssa lähes saman verran, alle 1500e/kk.. Ja kumpikin on valmis toiselle tarjoamaan ruuan, tai jopa lainaamaan rahaa, ilman että pitää toista loisena.. Sellainen on parisuhde..
Works both ways..
Jos elää avioliitossa, jossa EI OLE AVIOEHTOA niin silloin se "kaiken jakaminen" saattaa onnistua. Tosin rupeaa se ottamaan päähän, jos tuloerot ovat suuret ja/tai käsitys rahan käytöstä on kumppaneilla kovin erilainen...
Sen sijaan avoliitossa tai yleensäkin parisuhteessa kannattaa pitää kiinni omistaan ja noin suurinpiirtein jakaa yhteiset menot. Niistä ylijäävillä rahoilla kumpikin tekee sitten mitä tahtoo...
Meillä kaikki rahat ovat yhteisiä. Emme edes ajattele, että toinen maksaa jotain, sillä se millä maksetaan, on meidän yhteistä rahaamme riippumatta siitä, kumpi sen on tienannut.
Ja jos joskus kysyn mieheltäni, maksaako hän, tarkoitan vain että "kaivele lompakkoasi ja maksa yhteisillä rahoillamme ostokset jotka hihnalla liukuvat", koska en jaksa kaivella omaa kukkaroani sieltä huulikiiltojen ja korujen seasta. :p Ei tulisi mieleenikään, että molempien pitäisi maksaa erikseen omat pitsansa ravintolassa!
Rahat nostetaan yhteisiltä tileiltä ja käytetään yhteisymmärryksessä hetkeäkään ajattelematta, kumman työnantaja ne rahat sinne tilille on laittanut... Ei meillä ole mitään omia "rahastoja", vaan kumpikin saa sen mitä tarvitsee ihan niillä yhteisillä rahoilla. Emme jaottele niitä mitenkään, vaan käytämme sen mukaan mitä on ja mitä tarvitaan, vaikka naisena kulutan rahaa enemmän ja osa-aikatyöläisenä myös tienaan vähemmän. Tilanne oli sama myös mieheni opiskeluaikoina, kun minä tienasin enemmän. Perhe on yksikkö, "mikä on minun on myös sinun".
Johan olisi, kun toinen jäisi vaikka pitkäaikaiselle sairauslomalle; toinen sitten ostelisi ties mitä ja söisi pihvejä, kun toinen tuntisi huonoa omaatuntoa jo siitä, että syö hernekeittoa toisen rahoilla. Puhumattakaan siitä, että ne hernekeittorahat täytyisi maksaa takaisin, kun pääsee uudelleen työelämään... Mitä kumppanuutta se sellainen on?!
Hyvin on mennyt, ja ehkä juuri siksi, että oikeasti jaamme kaiken. Ilot ja surut, elämän ja ne rahatkin.
Ja samaa mieltä olen, kovasti ihmetyttää nuo ihmeelliset laskut siitä, mitä kumpikin maksaa... jokukin valitti sitä, että vaimo tuli hänen asuntoonsa asumaan, eikä maksa hänelle vuokraa! :D Hyvä ihme.
Me tosin olemme naimisissa, ehkä sekin muuttaa rahankäyttöä monilla pareilla... me tosin elimme rahojen suhteen samalla tavoin jo kihloissa ollessammekin. Avoliitossa emme ikinä asuneet.
Tarkoitatko, että ette asuneet yhdessä ennen naimisiinmenoa? Sillä kihloissahan voi olla samanaikaisesti kun elää avoliitossa. Kihlaus kun ei ole siviilisääty :)
Mutta joo, voihan se olla, että rahankäyttö ja ajatukset rahoista "yhteisinä" muuttuvat suhteen vakiintumisen myötä. Meillä tämä tapahtui samaan aikaan kun muutettiin yhteen, silloin ajatukset "omista" rahoista katosi ja tuli me-ajattelu tilalle.
Eli siis emme asuneet yhdessä ennen avioliittoa.
JOS toinen pämppää/tuhlaa omat rahansa heti omiin juttuihinsa, niin silloin ei mene oikein että sen jälkeen eletään puolison rahoilla...
Tilanne on toinen, jos kummallakin on normaali taju raha-asioiden suhteen, molemmat maksaa esim. ruuat jne.. niin silloin ei ole väliä KENEN rahoilla ne pizzat maksetaan.
Näitäkin on nähty, jotka tosiaan tuhlaa omat rahansa heti ja viikot seuraavaan tilipäivään ollaan puolison rahoilla (joka siis osaa järkevästi käyttää rahansa, eikä heti tuhlaa niitä). Tietenkin jos toisella on paljon laskuja tms. joihin raha kuluu...mutta nyt tarkoitin todellista tuhlaamista, jonka takia sitten ollaan rahattomia...
Huomasitko itse erään asian? Esimerkeissä "pummivana" osapuolena oli nainen. Siis niin yleistä...
Ja jos antaminen on kaunista, niin miksi ihmeessä esimerkkiesi naiset eivät rientäneet maksamaan molempien pitsoja ym?????
Ulkopuolinen ei voi mennä moralisoimaan toisten rahankäyttöä. Tietysti ruma käytös on rumaa käytöstä, enkä itse sietäisi tuollaista mieheltäni, mutta todennäköisesti miehillä noissa tilanteissa on ollut täysin hyväksikäytetty olo. Paras tilanne on tietysti silloin, jos kumpikin puolisoista on taitavia tai vähintäänkin normaaleja rahankäyttäjiä. Jos taas toiselta valuu kaikki käsistä ja jäävät laskut maksamatta, yhteistä tiliä ja "yhteisiä rahoja" ei voi ajatellakaan. Raha-asiat ovat semmoisia, että jokaisen parin on itse kehitettävä itselleen toimiva systeemi, eikä yrittää noudattaa jotain kaavaa.
Meillä mies ei ole kovin taitava rahojen kanssa, joten meillä on semmoinen systeemi, että kummallakin on omat tilit. Laskut on jaettu kummankin kesken, mitä kumpikin hoitaa. Mies haluaa kokea olevansa perheen elättäjä, joten minun hoidettavanani on pienempi määrä laskuja, mutta sen sijaan laitan joka kuukausi rahaa "vararahastoon" eli jemmaan, josta tiukan paikan tullen voidaan ottaa kun tulee ns. yllättäviä menoja. Annan ihan hyvillä mielin jemmarahastosta miehen menoihin, koska en pidä niitä omina rahoinani, vaikka toiminkin kirstunvartijana. Homma toimii vallan erinomaisesti ja kumpikin on tyytyväisiä:)
Sillai se kuluu elämä mukavasti kun puoli ihmiskuntaa ihmettelee sen toisen puolen edesottamuksia ja toinen vastaavasti toisen.
Kun olin nuori ja menin kimppaan ensirakkauteni kanssa, ei meillä kummallakaan mitään ollut muuta kuin tyhjät taskut ja pää täynnä unelmia. Oli tosi selvä asia että kaikki vähät rahat ovat yhteisiä, semminkin kun kumpikin opiskeli, saimme kaksi lasta, rakennettiin talo ja otettiin sitä varten laina...
Mies perusti toiminimipohjaisen yrityksen. Minä olisin halunnut opiskella lisää sen sijaan että ikuisesti rahoitan meidän kaikkea mahdollista elämää, myös miehen surkeaa yritystä joka aina "ihan kohta" menestyisi varmaan paremmin. Tilanne kävi miehen luonnolle, tietysti. Harva mies nimenomaan haluaa olla elätti. Mies teki konkurssin, ylivelkaantui, pelastin hänet vielä siitäkin. Sitten mies petti minua - tai oli hän pettänyt ennenkin, mutta ei ollut jäänyt kiinni. Meille tuli sitten ero. Olen huomattavasti vähemmissä varoissa kuin olisin mikäli en olisi kantanut kahtakymmentä vuotta rahojani siihen kankkulan kaivoon mikä ex-mieheni kaikessa viattomuudessaan on. Mutta kun minä rakastin. Ehkä se sitten kannatti, tiedä häntä.
Nykyisessä suhteessani olemme kaksi aikuista ja kumpikin maksaa itsensä ja omat menonsa. Ex-miehellä on jälleen hyväpalkkaisempi avokki. Siis jotain siinä miehessä täytyy olla. Tai sitten hyväpalkkaiset naiset (kuten itsekin olen) ovat hölmöjä.
Nuorena kun leikittiin kotia oltiin niin me henkistä pariskuntaa. Kummasti exäni rahat uppoivat elektroniikkaan ja kännyköihin, minä hoidin kodin juoksevat kulut. Miinuksille jäin pitkässä juoksussa. Nyt vierestä seuraan monen nuorikon samaa pelia, mies kun ei voi ymmärtää että eläminen maksaa, mieelummin rahat kannetaan edelleen harrastuksiin (yl. omiin).
Nykyinen mieheni on miesten mies, asuu luonani todella paljon, mutta oma huusolli kuitenkin muualla. Kustantaa ulkona syömiset ja paljon vapaa-aikamme menoja, lisäksi kakkosautonsa on minun käytössä pelkillä bensakuluilla. Minä ylläpidän tätä kaupunkiboxiamme ja jääkaapin täyttöä. Mielestäni olemme aika lailla 50/50 ilman suurempia saivarteluita 4 euron pizoista. Lisäksi kannattaa huomioida että mieheni tulot ovat enemmän kuin 2x omani ja asuminen velatonta hänen omassa kodissaan. Olemme 40 v pariskunta, lapsia yhteensä viisi ja elämä hymyilee. Selvennykseksi vielä; kun olemme koko porukka liikkeellä (hänen 3 ja minun 2 lasta), kulut jaetaan puoliksi.
Nainen maksaa omat laskunsa. Aika tuoreita suhteita jos ei ole asiasta vielä ehditty sopia, että kumpikin maksaa omat laskunsa.
Onhan noita pumminaisia, jotka kyselevät mieheltä rahaa erikseen vaikka pitäisi olla selvää että jos mies maksaa niin hän ilmoittaa, moukkamaista alkaa kyselemäänkään että tarjoaako. Vain nainen voi olla noin loinen!!!
Naisloinen voi olettaa ja pyydelläkin rahaa mutta enpä ihmettele miehen reaktiota. Ei ollut tyhmä mies ja kovin oli kohteliaskin kun ei ripittänyt idioottimaisesti käyttäytyvää roskaväen pummia julkisesti. Minä olen sen tehnyt, ja kehoitan muitakin miehiä nolaamaan julkisella paikalla pummausyrittäjättären. Lähti nolona nopeasti livohkaan kun tein asiaa selväksi millaisia hyvät käytöstavat ovat ja ettei pummaaminen ole hyviin käytöstapoihin kuuluvaa.
Roskaväki oppii hitaasti. Ja roskaväki pummaa. Sellaisiin pummeihin ei kannata aikaansa tuhlata. Miehen kannataa ostaa mieluummin olutta itselleen kuin ostella akkojen sympatiaa. Kun oikeanlainen mukava pummimaton nainen tykästyy niin selklaiselle voi jotain ostellakin muttei ensitreffeillä kannata koskaan koska pumminaisia on ihan vitusti ja niistä ei pääll päin näe. Mutta aika nopeasti ne osoittavat röyhkeytensä ja pummivat jos ovat pummiakseen.
Silloin äkkiä pois loisen luota!!!!!!Samantien kun pummi pummaa niin reaktio siihen, että pummeille en rahaa jaa. Mene pummi sossuun vaan!!!
Helvetin hyvin sanottu, asiaa ja paljon!!!
Kiitos, pisti ajattelemaan uudella tavalla asiaa, joka on jo useasti häirinnyt kun näitä pummeja on tullut vastaan ja olen tuntenut häpeää kun en osaa luonnollisen reipaasti kieltäytyä maksamasta naiselle milloin mitäkin.
Ensi kerralla aion sanoa sen vittuilutyyliin naiselle ettei tipu pummaajalle mitään!
Kiitos!
tilanne on sellainen että mies ehdottaa oluita/kahvia/siideriä/ateriaa. Mennään jonnekin ja mies tilaa kaksi annosta jotakin. Pitäisikö mun silloin maksaa omani (kun itse asiassa olen lähtenyt vain tutustuakseni mieheen hänen kutsustaan). Tässä tilanteessa jos nimittäin mies alkaa pihtailemaan (itse näin minunkin tilaamiseni hoidettuansa) niin enpä taatusti katsele sitä miestä sen koommin.
Eipä olekaan väliä. Ei mies kaltaistasi laskujesi maksutarjouksia kalastavaa tapausta halua tavata. On noita sellaisiakin naisia, jotka eivät lähde pummiasetelmasta että jos ei maksa laskuani niin en tapaa enää häntä.
Ja maksan aina omat laskuni jos olen liikkeellä nk yhteisestä aloitteesta tai yleensä itse. Enkä mielelläni huoli kenenkään tarjouksia koska olen oppinut että apinanperseiset jätkät äö 80 varustettuna herkästi kuvittelevat ostavansa jotain muutakin kuin sen juoman!
Mutta jos jätkä siis vonkaa ja vonkaa mukaansa ja ehdottaa ja tilaa, niin hän myös mielestäni maksaa. Tai sitten ei vonkaa.
Ehkä ongelmani on hyvännäköisyys? en tiedä.
Ei se siiderin tai kahvin tarjoaminen ole pummaamista, ääliö. Kyllä se on kunnon mies joka kustantaa kuppilakäynnit, jos sitä on itse ehdottanut!!!
Meidän suhteessamme homma toimii niin, että se joka ehdottaa ulkona syömistä myös maksaa. Se ei tosin miehelleni aina sovi vaan hän maksaa kuitenkin. Minä kyllä hoidan muita menoja sitten sen edestä. En halua tuntea itseäni pummiksi, vaikka mies AINA tarjoutuu maksamaan ulkona syömiset ja juomiset. JA SELLAINEN ON KUNNON MIES!!!
Olivat rahat yhteisiä tai eivät, niin ainakin meillä ihan käytännön takia jompi kumpi maksaa kummankin ruuat/juomat/uimahalliliput
/pikkuostokset. Miten paljon nopeammin selviää esim. jostain hesestäkin, kun tilataan ateriat könttänä eikä niin että kumpikin tilaa erikseen ja kaivaa sen kukkaron esiin, antaa ja ottaa vaihtorahat? Tai raviontolassa tarjoilija juoksee pyytämässä allekirjoituksia kummaltakin, kun toinen on tilannut ruuan ja toinen pelkän juoman. Kyllä olisi pöllöä!
Se on sitten eri asia, jos jotkut naiset pummaavat treffeillä kaikenlaista itselleen, siitä on varmaan lukuisia ketjuja olemassa, eikä se välttämättä liity aloittajan kuvaamaan tilanteeseen.
Tuntuisi tosiaan hassulta, jos maksettas erikseen. Jos myyjä kysyy "tulevatko samasta vai maksatteko erikseen", "juu maksetaan erikseen" ja sitten myyjä naputtaa toisen kahvin ja munkin koneelle ja suoritetaan maksu ja sitten toisen ostokset... JOS kulut halutaan jakaa niin voihan sitä jälkeenpäin laskeskella, että mitä kukakin maksaa. Tai sopia, että toinen maksaa seuraavalla kerralla. Ainahan on näitä, jotka eivät sitten koskaan maksa...
Näin jos on kyse pidempään yhdessä olleesta pariskunnasta. Treffit asia erikseen. Miksi usein naisten mielestä miehen pitäisi maksaa naisenkin osuus vaikka muutoin vaaditaan aina tasa-arvoa? Ja missä se raja kulkee, onko ne ekat treffit jolloin mies maksaa vai vielä toisetkin jne. mutta nyt varmaan keskusteltiin jo pidemmälle ehtineestä parisuhteesta.
Tää on just tätä ikuisuus kysymystä.
Nykyään useasti on vaan niin että on "omat tilit"
ja rahat jaetaan vaikka ollaan avioliitossa.
Itse jaan rahat avoliitossa ja taistelen sitä vastaan. En ymmärrä tätä systeemiä. Naiset kun ovat valitettavasti todella usein vähäpakkaisessa ammatissa ja vaikka yritetään kovasti olla "mies ja nainen tasa-arvossa" tässä yhteiskunnassa silti nainen tienaa usein huomattavasti vähemmän. On se niin kumma juttu.
Sitten pitäisi maksaa puoliksi kaikki parisuhteessa.. todella väärin. Yhteiset rahat takaavat "me" ajattelun ja parisuhdekkin voi huomattavasti paremmin.
Toivottavasti nais voittoinen eduskunta saa jotain asialle tehtyä ja nostaisi naisten palkkoja miesten palkkojen tasolle, jotta me naiset voimme elää tasa-arvossa, että miesten ei tarvitse kuikutella ja ulista.
Nykyään on PALJON pariskuntia, joissa nainen on se paremmin tienaava/varakkaampi osapuoli! Ja mitä lainsäädäntöön tulee, niin avioliittolaissa sanotaan, että kumpikin osallistuu elatukseen KYKYJENSÄ MUKAAN, ei siis fifty-fifty.
Eli siinä sitten voidaan sovitella yhteisten kulujen jakamista tulojen mukaisella prosenttiosuudella, jos halutaan jonkinlaista yhteisymmärrystä.
Kysymys on sinänsä vaikea, koska ihmisten rahan käyttö tavat ovat niin erilaisia. Toiset laittavat rahat "omiin menoihinsa" ja toiset taas satsaavat perheen yhteisiin menoihin.
Itse tyhmyyttäni hoidin avioliiton aikana kaikki yhteiset laskut sekä lasten ja kodin menot yms... Asuimme minun asunnossani, jonko kulut tietysti hoidin nekin.
Mies sen sijaan käytti omat tulonsa suurimmaksi osaksi omiin harrastuksiinsa, autoihin, veneisiin jne...
Ja niinhän sitten kävi, että koska meillä oli avioehto, ei minun omaisuuteni ollut vuosien saatossa kasvanut mihinkään. Mies sen sijaan lähti avioerossa tukevan pankkitilin ja oman - varsin rahakkaan - irtaimistonsa kanssa...
Olin siis tyhmä. Jos on avioehto, niin silloin kannattaa olla erityisen tarkka rahan käytön suhteen avioliitossa.
Pihin pitää löytäää joku joka alistuu yhtä piheyteen. Monet yli pihit äijät hakee ulkomailta naisen tyytyen siihen mitä saa.
Monet miehet hakee rahanaista ja silloin on kauhistus jos mies joutuu maksaan. Luuseri äijä pelästyy pahanpäiväsesti.
Yksi neuvo on että älä ikinä hae miestä netistä tai mies joka haluaisi kunnollisen naisen niin älä hae netistä. Kukaan jolla on jotain mahdollisuuksia eivät esittele itseään netissä.
Monien kanssa saatte jakaa ihan kaikki. Johan kaikki edellisetkin jo jakoivat. Jatkakaa te vaan!
Eli valitkaa pumminainen, hahahahaaa. Ja vitut valitaan. Nainen maksaa omat laskunsa tai lähtee muualle. Saa itse vapaasti valita tiensä elääkö pummaten eri miesten huorana vai ei.
Mulle ei huorapummi kelpaa. Jostain syystä ei innosta. Jos on merkkikään siitä, että rahaa inisee niin se oli sitten siinä.
Olet täysin oikeassa.
Meidän suhteessa aina jompikumpi tarjoaa. Minkäänlaista kitinää ei tuollaisista tule.
Tuntuu jotenkin lapselliselta laskea kaikki euron tarkkuudella. Yhdessä kuitenkin eletään.
Kyllä mun mieheni yhtäkkiä vetää mut kädestä vaikka kenkäkauppaan ja päättää yks kaks ostaa mulle kengät(ei tietenkään aina ja joskus pikku juttujakin), kun palkkakin on juuri tullut... hemmottelua puolin ja toisin varallisuuden mukaan tietenkin.
love has left the world! and all you need is love
mutta valitettavasti on myös ihmisiä jotka maksattavat kaiken toisella..
meillä kyllä on niin että rahnaa käytetään sitä mukaa kumpi sitä saa:) eli mikä on sinun on myös minun periaatteella ja meillä se on toiminut:D
Sehän on jokaisen parin oma asia miten raha-asiat hoidetaan. Ja mistä tietää oliko kyseessä tyttö joka maksatti miehellä kaiken jatkuvasti ja mies ajatteli, että nyt saat kyllä välillä sinäkin maksaa... Tai olivat juuri tavanneet jolloin ei tapana välttämättä ole vielä, että rahat ovat yhteiset ja mies oli pihi tai tarkka rahoistaan...
Itse tunnen pariskunnan, jossa mies maksaa kaiken. Nainen ei koskaan tarjoudu maksamaan ja jos mies pyytää niin nainen suostuu pitkin hampain tai ei ole kuulevinaan... Ne on tietysti vähän eri juttuja. Mutta jos on ns. omat rahat ja se sopii mainiosti molemmille, niin mitä pahaa siinä silloin on? Ehkä se voi jopa aiheuttaa vähemmän riitoja, jos pidetään rahat tiukasti erillään. Jos rahankäyttötavat on erilaiset tms.
Meillä kyllä esim. syömään mennessä ja kaupassa kumpikin kaivaa kuvettaan tai toinen, milloin mitenkin. Ihan sovussa ja sujuvasti. Emme laske tarkkaan rahojamme. Mutta kyllä meillä on omat tilit eli täysin yhteisiä rahat eivät ole.
Tuli mieleen myös yksi tilanne mistä asiakaspalvelija olisi voinut tehdä erilaisia johtopäätöksiä...
Kyseessä oli tämä yksi aiemmin mainitsemani pariskunta. Jossa nainen osallistuu yhteisiin menoihin hyvin harvoin. He olivat ruokakaupassa ja mies sitten pyysi kassalla vaimoltaan rahaa. Nainen alkoi valittamaan, että TAASKO hän joutuu maksamaan (tai jotain, että taasko justhan mä annoin rahaa...). Tilanteessa olisi voinut ajatella, että nainen aina maksaa. Vaikka tilanne oli päinvastoin. Jos nainen antoi kerran kuussa parikymppiä ruokaan hänen mielestään se oli usein... Mies oli kassalla nolona ja taisi sitten maksaa ostokset, että pääsi tilanteesta äkkiä pois. Mies kyllä kävi usein kaupassa yksin, että ehkä kassa oli kyllä huomannut, että hänkin osallistuu ostoksiin. Jos sattui miehen muistamaan.
Sitten on pariskunta, jossa nainen ei ota rahapussia mukaan kun he lähtevät baariin. Hän antaa rahat miehelleen. Ei tarvitse turhaan raahata käsilaukkua mukana. Mies sitten maksaa juomat illan aikana, molempien rahoista. Tästäkin ihmiset alkoi ajattelemaan, että nainen oli siivellä elelijä ja nainen alkoi kuskaamaan rahapussia mukanaan...
No mutta mies maksoi sentään edes oman ateriansa. Eikä maksattanut naisella? Se olisi kai vielä huonompi juttu? Tai mitä olisit ajatellut, jos tilanne olisi ollut toisin päin ja mies olisi painunut vessaan ja olettanut, että nainen maksaa. Olisiko sama tilanne? Ehkä, kaikista vain ei ole.
Ja jakaako molemmat vai jakaako vain toinen rahojaan niin ne on kaksi eri asiaa...
Eikös perheissä lapset ole yhteisiä,vai onko?
Silloin kuuluu kyllä miehen hoitaa maksupuoli,
nainen tekee sitten sen edestä töitä kotona, tai siis hoitaa talouden.
Entä jos ei ole lapsia? Tuossa toisessa esimerkissä ei ilmeisti ollut.
Ja entä, jos nainen ei ole kotiäiti vaan käy myös töissä? Ja mies tekee myös kotitöitä?
En ole halunnut olla mikään siipeilijä, joten maksan itse omat kuluni vaikka toinen tienaa enemmän.
Emme jaa rahoja, mutta ei meillä myöskään lasketa.
Silloin tällöin tarjoamme toisillemme jotain pientä.
Kyllä me ainaki jaetaan rahat. oma mieheni on sen verran herrasmies kuitenki (vaikka paljasjalkanen pohojalaanen onki ;D) että maksaa munkin ruuat. ja sillon ku mulla on rahaa niin mä maksan jos käydään kaupassa. suurin piirtein vuorotellen. enkä kyllä marise asiasta koska mies kuitenkaan ei halua mun maksavan mitään vuokrasta ym laskuista.
Meillä laitetaan kaikki yhteiset kulut tasan tarkkaan puoliksi. Mieheni on tehnyt selväksi, ettei hän aio maksella enempää, vaikka tienaan vähemmän. Eli tasa-arvoa raha-asioissa. Kunpa sama voisi päteä myös kotitöihin, koska tällä hetkellä minä olen ainut, joka niitä meillä tekee.