petetty

Jooh, mielestäni jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden ja se on plussaa että "mies" kertoi tästä itse minulle heti tapahtuneen jälkeen, enkä kuullut sitä jonkun muun suusta. Toivottavasti tällaista ei enää tapahdu.. mutta jos niin sattuisi käymään niin toista mahdollisuutta en antaisi.

Täytyy toivoa parasta :)

Olin kohdannut luullakseni täydellisen rakkauden ja annoin itseni rakastua tähän naiseen aivan täysillä. Ruusunpunaisten lasien läpi kait tässä on seilattu ja sit kun nainen tekee humalassa pikkuisen oharin,niin pettymys on katastrofaalinen,tuntuu kuin kaikki yhdessä vietetyt huippuhetketkin on poispyyhkäisty,mitään ei ole jäljellä..,miten tästä jatkaa,naiseni mielestä tässä ei ole mitään ongelmaa,mutta pää/sydän hajoaa,miten enää voi luottaa ...

pettämisen, mies "kertoi" itse, mutta syytä hän teolleen ei osannut selittää..KUKA VOISI SEN TEHDÄ????? asia vaivaa minua jatkuvasti koska en olen saanut vastausta. annoin kuitenkin anteeksi ja yritän jatkaa asian kanssa, mieleeni kuiteni hiipii näky miehestä ja toisesta naisesta panemassa meidän omassa rakkaassa aviovuoteessa, kun olin työmatkalla, masentavaa, varsini kun hän vielä ilmaisi vilpittömästi sen olleen kiihkeää ja tuntuneen kuulema hyvälle, kestä nyt tätä, vaikeaa on.

anteeksi kirjoitti:

pettämisen, mies "kertoi" itse, mutta syytä hän teolleen ei osannut selittää..KUKA VOISI SEN TEHDÄ????? asia vaivaa minua jatkuvasti koska en olen saanut vastausta. annoin kuitenkin anteeksi ja yritän jatkaa asian kanssa, mieleeni kuiteni hiipii näky miehestä ja toisesta naisesta panemassa meidän omassa rakkaassa aviovuoteessa, kun olin työmatkalla, masentavaa, varsini kun hän vielä ilmaisi vilpittömästi sen olleen kiihkeää ja tuntuneen kuulema hyvälle, kestä nyt tätä, vaikeaa on.

Itse yritän parhaillaan antaa pettämistä anteeeksi. Halu jatkaa suhdetta on minulla ja miesystävälläni kummallakin suuri, mutta pelkään että en voi elää asian kanssa. Tapahtuneesta on nyt vajaa kuukausi ja asia yhä vaivaa minua. pahinta tässä on, että en osaa olla vihainen hänelle, vaan olen vihainen itselleni. Tunnen oloni riittämättömäksi. Miesystäväni mukaan kyseessä oli vain yksi hyvästi pusu suulle ja pari tekstiviestiä. Tämä tuntuu silti pahalta. Hän ei enää pidä yhteyttä tähän naiseen ja yritämme kovasti elää normaalia arkea. Se on vain minulle vaikeaa, koska olen aivan rikki. olen kuitenkin vielä päättänyt jatkaa yrittämistä, sillä toivon, että asia unohtuu ajan kanssa.

Mirjami20 kirjoitti:

Itse yritän parhaillaan antaa pettämistä anteeeksi. Halu jatkaa suhdetta on minulla ja miesystävälläni kummallakin suuri, mutta pelkään että en voi elää asian kanssa. Tapahtuneesta on nyt vajaa kuukausi ja asia yhä vaivaa minua. pahinta tässä on, että en osaa olla vihainen hänelle, vaan olen vihainen itselleni. Tunnen oloni riittämättömäksi. Miesystäväni mukaan kyseessä oli vain yksi hyvästi pusu suulle ja pari tekstiviestiä. Tämä tuntuu silti pahalta. Hän ei enää pidä yhteyttä tähän naiseen ja yritämme kovasti elää normaalia arkea. Se on vain minulle vaikeaa, koska olen aivan rikki. olen kuitenkin vielä päättänyt jatkaa yrittämistä, sillä toivon, että asia unohtuu ajan kanssa.

Mulla on aivan sama tarina, ilman niitä pusuja. Pari tekstiviestiä (ei niinkään viattomia) ja koko itseluottamus mureni. Nyt vaan yritellään unohtaa ja jatkaa kuin ennen, mutta se tuntuu tosi vaikeelta. En myöskään pysty täysin luottamaan etteikö mieheni pitäisi edelleen yhteyttä tähän toiseen naiseen. Tsemppiä sulle, koitetaan vaan kestää.. ja jos se luottamus tulisi joskus takaisin..

murtunut kirjoitti:

Mulla on aivan sama tarina, ilman niitä pusuja. Pari tekstiviestiä (ei niinkään viattomia) ja koko itseluottamus mureni. Nyt vaan yritellään unohtaa ja jatkaa kuin ennen, mutta se tuntuu tosi vaikeelta. En myöskään pysty täysin luottamaan etteikö mieheni pitäisi edelleen yhteyttä tähän toiseen naiseen. Tsemppiä sulle, koitetaan vaan kestää.. ja jos se luottamus tulisi joskus takaisin..

se joka on ruvennut pettämään pettää aina ku on tilaisuus tiedän sen mihenä ku on kuunnellut työpaikoilla juttuja. itte en oo pettäny ikinä mutta avopuolisolla on niitä työromansseja aluksi otti kipeää ku huomas että jotain peliä on mutta ajattelin että asuttaan lasten takia yhdessä ei avovaimo tiedä että oon päässy selville ja en viitti nostaa meteliä ku aina puhutaan että ku miehet on mustasukkaisia. neuvo ota kans joku jonka kanssa tekstailet ja annat sen huomata niin näkee kuinka mustankipeä se on. moi koita jaksaa

anteeksi kirjoitti:

pettämisen, mies "kertoi" itse, mutta syytä hän teolleen ei osannut selittää..KUKA VOISI SEN TEHDÄ????? asia vaivaa minua jatkuvasti koska en olen saanut vastausta. annoin kuitenkin anteeksi ja yritän jatkaa asian kanssa, mieleeni kuiteni hiipii näky miehestä ja toisesta naisesta panemassa meidän omassa rakkaassa aviovuoteessa, kun olin työmatkalla, masentavaa, varsini kun hän vielä ilmaisi vilpittömästi sen olleen kiihkeää ja tuntuneen kuulema hyvälle, kestä nyt tätä, vaikeaa on.

jatkaa, Juuri siksi olen ehdottoman uskollisuuden kannalla, koska tiedän, että jos on pienikin mahdollisuus kumppanin anteeksiantoon, niin se voi olla se laukaiseva tekijä pettämiseen..
Se pettäjä uskoo, että voi luikerrella takaisn nöyränä, anteeksiantoa anoen.. Ja pettää taas..
Tehän tiedätte, "kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden ja..."

Ja turhaa on uskoa siihen virteen, että "se vaan tapahtui".."En minä voinut sille mitään".
Mitään tuollaista kun ei vaan "tapahdu".
Onnettomuuksia tapahtuu, kolareita tapahtuu, sairaskohtauksia tapahtuu... NIILLE ei voi mitään, mutta pettäminen, se on itse suunniteltu ja toteutettu, siihen pitää itse suostua mukaan..
Sanot antaneesi anteeksi? Mutta kuvat mielessäsi jatkuvat, ajatus toisesta naisesta miehesi kanssa vuoteessa, ja SE on niitä asioita, joita sinulle nyt "tapahtuu", joille sinä ET voi mitään..
Miehesi olisi voinut, vaan hän ei halunnut tehdä sille mitään, ja nyt sinulle vain tapahtuu tällaisia juttuja, jolle et voi mitään..

Mitä varten hän on kanssasi, kun hän haluaa olla jonkun muun kanssa myöskin, sallitko sen? VAIN SIITÄ on kysymys.. Älä ikinä usko, että se jää tähän, hänhän on jo saanut sinulta luvan jatkaa.. saanut anteeksi.. Mitä vielä jaksat?

fossiilinen kirjoitti:

jatkaa, Juuri siksi olen ehdottoman uskollisuuden kannalla, koska tiedän, että jos on pienikin mahdollisuus kumppanin anteeksiantoon, niin se voi olla se laukaiseva tekijä pettämiseen..
Se pettäjä uskoo, että voi luikerrella takaisn nöyränä, anteeksiantoa anoen.. Ja pettää taas..
Tehän tiedätte, "kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden ja..."

Ja turhaa on uskoa siihen virteen, että "se vaan tapahtui".."En minä voinut sille mitään".
Mitään tuollaista kun ei vaan "tapahdu".
Onnettomuuksia tapahtuu, kolareita tapahtuu, sairaskohtauksia tapahtuu... NIILLE ei voi mitään, mutta pettäminen, se on itse suunniteltu ja toteutettu, siihen pitää itse suostua mukaan..
Sanot antaneesi anteeksi? Mutta kuvat mielessäsi jatkuvat, ajatus toisesta naisesta miehesi kanssa vuoteessa, ja SE on niitä asioita, joita sinulle nyt "tapahtuu", joille sinä ET voi mitään..
Miehesi olisi voinut, vaan hän ei halunnut tehdä sille mitään, ja nyt sinulle vain tapahtuu tällaisia juttuja, jolle et voi mitään..

Mitä varten hän on kanssasi, kun hän haluaa olla jonkun muun kanssa myöskin, sallitko sen? VAIN SIITÄ on kysymys.. Älä ikinä usko, että se jää tähän, hänhän on jo saanut sinulta luvan jatkaa.. saanut anteeksi.. Mitä vielä jaksat?

haluaisin korjata suhteemme, ja oppia elämään asian kanssa. Meillä oli silloin kriisi meneillään, ja alkoholilla vaikutusta myös järjen ääntä sumentamaan, itsekään en ollut kaikkein mukavin ihminen hänelle sillä hetkellä. Uskon ja toivon että hän ei tee sitä toiste, hän lupasi sen olevan viimeinen kerta, koska näki kuinka paljon itkin ja kärsin, ja kuinka se on vaikuttanut elämääni (elämänilo poissa jne), mutta yritän rakentaa tulevaa nyt uudelleen, pienistä palaisista ja pikkuhiljaa kasaten. Toivottavasti on vielä toivoa??

antanut.. kirjoitti:

haluaisin korjata suhteemme, ja oppia elämään asian kanssa. Meillä oli silloin kriisi meneillään, ja alkoholilla vaikutusta myös järjen ääntä sumentamaan, itsekään en ollut kaikkein mukavin ihminen hänelle sillä hetkellä. Uskon ja toivon että hän ei tee sitä toiste, hän lupasi sen olevan viimeinen kerta, koska näki kuinka paljon itkin ja kärsin, ja kuinka se on vaikuttanut elämääni (elämänilo poissa jne), mutta yritän rakentaa tulevaa nyt uudelleen, pienistä palaisista ja pikkuhiljaa kasaten. Toivottavasti on vielä toivoa??

Ninpä niin, itseäni on myös petetty, siitä on jo aikaa enkä tämän ihmisen kanssa enää olekkaan. Ajattelin myöskin aluksi että aiköhän tämä tästä, kyllä rakkaus tämänkin voittaa, mutta ei mennyt kuin puoltoista vuotta ni se oli sit siinä, kävin vetäseen takasin, en suunnitellusti enkä harkiten, se vaan tapahtu ja enkä ollut edes pahoillani, sehän oli tälle mun eksälle ihan oikein. Mutta oli mussa sen verran naista että sanoin asian hänelle samantien ja sanoin myös ettei suhde voi jatkua tuollaisen jälkeen mitä molemmat on tehneet. Näin jälkeenpäin ajatellen jokin meistä kuoli sillä hetkellä kun sain tietää eksäni pettämisestä ja rakkaus kuoli siinä sivussa, kuihtui päivä päivältä. Loppujen lopuks oltiin enää kämppiksiä ja oma petämiseni oli jopa helpotus mulle jotta sain tavallaan syyn lähteä. Asian pointti on mielestäni juuri se että ennemmin tai myöhemmin asia alkaa jälleen vaivaamaan vai väitätkö että kun asiaa mietit suhun ei satu eikä kirpase, asiaa kun ei voi mietimättäkään olla. En voi kun hattua nostaa ja kunnioittaa jos tuosta yli pääset. Onnea yritykselle.

Mirjami20 kirjoitti:

Itse yritän parhaillaan antaa pettämistä anteeeksi. Halu jatkaa suhdetta on minulla ja miesystävälläni kummallakin suuri, mutta pelkään että en voi elää asian kanssa. Tapahtuneesta on nyt vajaa kuukausi ja asia yhä vaivaa minua. pahinta tässä on, että en osaa olla vihainen hänelle, vaan olen vihainen itselleni. Tunnen oloni riittämättömäksi. Miesystäväni mukaan kyseessä oli vain yksi hyvästi pusu suulle ja pari tekstiviestiä. Tämä tuntuu silti pahalta. Hän ei enää pidä yhteyttä tähän naiseen ja yritämme kovasti elää normaalia arkea. Se on vain minulle vaikeaa, koska olen aivan rikki. olen kuitenkin vielä päättänyt jatkaa yrittämistä, sillä toivon, että asia unohtuu ajan kanssa.

Itse olen kokenut aivan saman paitsi, että pahimpana mahdollisena tapana. Mulla oli tosi vaikee olo aina välillä meidän seurustelun aikana, ei vaan pystyny enään yhtään luottaan ja kaikki sen kertomat ihanat jutut mua kohtaan tuntu vaan valheelta aluks. Oisimpa vaan kuunnellutkin itseeni enemmän ja lopettanut yrittämästä jatkaa, koska poikaystävä petti toisenkin kerran ja sit se jätti mut. Itse opin sen, että semmoista asiaa ei vain pysty unohtamaan ja koska luottamus on suhteessa niin tärkeä osa, niin mitä järkeä on enään jatkaa. Tämän muistan ainakin tulevissa suhteissa jos itselleni tulee taas tämmöinen tilanne, en kyllä yritä enään vaan se juttu on sitten siinä.