Faktaa 1: olen 82-kiloinen, 164-senttinen ja 21-vuotias ihmisenalku, joka ei pääse kiloistaan eroon. Edes kymmenenkin kiloa pienempi olemus riittäisi. Tuo 82kg on suurin, mitä olen koskaan ollut - ja myös isona kipurajana.
Faktaa 2: olen jo pidemmän aikaa halunnut laihtua, ja pari viikkoa sitten kävin hakemassa vuoden mittaisen kuntosalikortinkin, ettei kuntoilu jäisi vain "koirien innoittamaksi".
Faktaa 3: olen perehtynyt kaikenmoisiin laihdutustapoihin, tiedän kuinka paljon päivässä saisin syödä, ja aikamääräinen liikkumiseni on vähintään pari tuntia päivässä.
Uskoteltua faktaa 1: uskottelen sekä itselleni että muille läheisilleni, että yritän laihduttaa, se ei vain oikein näytä todellisuudessa toteutuvan. Vaikka kuntosalikorttikin on jo, olen käynyt siellä vasta kerran; ensimmäinen sessio kesti noin 30min juoksumatolla, sitten annoin periksi, "eihän heti saa aloittaa liian rajusti".
Uskoteltua faktaa 2: rakastan syömistä, ja diabetekseni takia en voi siitä karsia määrällisesti paljoakaan. Teen ahkerasti (istuma)töitä, joten välillä iltaisin ansaitsen palan jäätelöä tai siideripullon. Kaloreita en laske, ainakaan jatkuvasti.
Uskoteltua faktaa 3: käyn kyllä lenkillä koirieni kanssa, mutta kun poikapuolisten pitää pysähtyä merkkaamaan aina kahden metrin välein, en lähes koskaan hengästy. Lenkkikaverikin on (vieläpä näitä jotka haluavat myös laihduttaa), mutta kyseinen henkilö ei jaksa kävellä läheskään yhtä nopeasti kuin itse voisin, joten näköjään syytän häntä siitä että seurassakin "matelen".
-- x --
Viime kesänä painuin kahdeksi kuukaudeksi vanhempieni luokse talovahdiksi, keskelle ei-mitään. Siellä laihduin kyseisessä ajassa ainakin 7 kiloa, kiitos erityyppisen ruokailutottumuksen ja ympäristönvaihdon; otin siellä myös tavakseni tehdä päivittäin pieniä liikuntarutiineja (soutulaitetta ja erityyppisiä pienliikkeitä), jotka varmasti auttoivat kunnon osalta. Kotiin päästyäni kuitenkin luovuin kaikesta - eihän täällä ole aikaa, energiaa tai paikkaa, kun lattiallekin mennessä molemmat koirat tulevat pään kimppuun. Niin, ja tuleehan telkkaristakin aina niin paljon parempia asioita...
Olenko aivan yksin tämän kanssa? En kai, ehkä nyt vain kaivattaisiin henkistä tukea, muiltakin kuin jatkuvasti "isokokoisuudesta" muistuttavalta miehenrötkäleeltä. Olen viimeaikoina kieltänyt itseltäni kaupassakäynnin yhteydessä kaikkien herkkujen oston, mutta siitäkin tulee lievästi turha olo - ei sen laihduttamisen pitäisi täyttä kidutusta olla. Omasta päästähän tämä on täysin kiinni, sitä en kiellä. Nyt vain pitäisi saada se pää vakuutettua siitä, että homma onnistuu - vaikka kaikki sotiikin sitä vastaan.
Olenkohan aivan tuhoon tuomittu? (Järki sanoo EI, masu sanoo kyllä kiitos ;))
Faktaa 2: olen jo pidemmän aikaa halunnut laihtua, ja pari viikkoa sitten kävin hakemassa vuoden mittaisen kuntosalikortinkin, ettei kuntoilu jäisi vain "koirien innoittamaksi".
Faktaa 3: olen perehtynyt kaikenmoisiin laihdutustapoihin, tiedän kuinka paljon päivässä saisin syödä, ja aikamääräinen liikkumiseni on vähintään pari tuntia päivässä.
Uskoteltua faktaa 1: uskottelen sekä itselleni että muille läheisilleni, että yritän laihduttaa, se ei vain oikein näytä todellisuudessa toteutuvan. Vaikka kuntosalikorttikin on jo, olen käynyt siellä vasta kerran; ensimmäinen sessio kesti noin 30min juoksumatolla, sitten annoin periksi, "eihän heti saa aloittaa liian rajusti".
Uskoteltua faktaa 2: rakastan syömistä, ja diabetekseni takia en voi siitä karsia määrällisesti paljoakaan. Teen ahkerasti (istuma)töitä, joten välillä iltaisin ansaitsen palan jäätelöä tai siideripullon. Kaloreita en laske, ainakaan jatkuvasti.
Uskoteltua faktaa 3: käyn kyllä lenkillä koirieni kanssa, mutta kun poikapuolisten pitää pysähtyä merkkaamaan aina kahden metrin välein, en lähes koskaan hengästy. Lenkkikaverikin on (vieläpä näitä jotka haluavat myös laihduttaa), mutta kyseinen henkilö ei jaksa kävellä läheskään yhtä nopeasti kuin itse voisin, joten näköjään syytän häntä siitä että seurassakin "matelen".
-- x --
Viime kesänä painuin kahdeksi kuukaudeksi vanhempieni luokse talovahdiksi, keskelle ei-mitään. Siellä laihduin kyseisessä ajassa ainakin 7 kiloa, kiitos erityyppisen ruokailutottumuksen ja ympäristönvaihdon; otin siellä myös tavakseni tehdä päivittäin pieniä liikuntarutiineja (soutulaitetta ja erityyppisiä pienliikkeitä), jotka varmasti auttoivat kunnon osalta. Kotiin päästyäni kuitenkin luovuin kaikesta - eihän täällä ole aikaa, energiaa tai paikkaa, kun lattiallekin mennessä molemmat koirat tulevat pään kimppuun. Niin, ja tuleehan telkkaristakin aina niin paljon parempia asioita...
Olenko aivan yksin tämän kanssa? En kai, ehkä nyt vain kaivattaisiin henkistä tukea, muiltakin kuin jatkuvasti "isokokoisuudesta" muistuttavalta miehenrötkäleeltä. Olen viimeaikoina kieltänyt itseltäni kaupassakäynnin yhteydessä kaikkien herkkujen oston, mutta siitäkin tulee lievästi turha olo - ei sen laihduttamisen pitäisi täyttä kidutusta olla. Omasta päästähän tämä on täysin kiinni, sitä en kiellä. Nyt vain pitäisi saada se pää vakuutettua siitä, että homma onnistuu - vaikka kaikki sotiikin sitä vastaan.
Olenkohan aivan tuhoon tuomittu? (Järki sanoo EI, masu sanoo kyllä kiitos ;))
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei,
Oli teksti aivan kuin minulta vielä pari kuukautta sitten. Uskottelin itselleni, että jos tänään syön salaatin ja kävelin kerran rappuset hissin sijaan niin olen "laihduttamassa". Ja jo huomenna oltiin syömässä mäkissä tuplatripla-ateriaa.
En ole koskaan saanut itseäni niskasta kiinni kunnolla, mutta jotain tapahtui nyt vuoden alussa. Kävin ostamassa vaatteita ja koko vaan kasvoi. Mikään vaate ei näyttänyt hyvältä päällä ja kaikki kiristi.
Aloitin hitaasti. Ensin pienensin aterian kokoa. Söin ennen töistä lähtöä hedelmän tai näkkileivän jottei matkalla kotiin tulisi houkutusta hakea pikaruokaa.
Hyvin nopeasti (viikossa) huomasin, etten enää yksinkertaisesti voinut syödä yhtä paljon kuin ennen. Seuraavaksi remontoin ruokani. Otin mukaan vihannekset ja tein niihin tuttavuutta kunnolla. Etsin mukavia reseptejä ja kokeilin niitä. Kerman sijaan keitossa käytän kasvisliemikuutioita. Olo muuttui todella nopeasti paljon paljon kevyemmäksi! Join vettä päivittäin ennen ruokailua niin että mahani "täyttyi" vedestä. Söin hitaammin, enkä ahminut enää. Tällä tavalla huomaa helpommin koska riittää syöminen. Ennen nimittäin söin itseni ähkyyn ja se ei ollut mukavaa. On opittava: Kaikkea ei ole pakko syödä.
Heti alusta otin itselleni tavaksi käydä kävelyllä. Ostin mukavat kengät sekä lenkkeilyasun. Aloitin ihan 15min kävelyillä joka päivä. Sekä vaihdoin hissin portaisiin. Myöskin tupakoin (hyi hyi, tiedän) ja otin tavakseni kiertää toimistorakennuksemme aina mennessäni tupakalle. Tässä tuli jo noin 5 min kävely (kertaa noin 6 tyäpäivän aikana).
Nyt (2kk kuukauden elämäntaparemontin jälkeen) jaksan hölkätä jo 40min yhtäkestoisesti). Kunto kasvaa todella nopeasti!
Sain joululahjaksi askelmittarin ja tämä on innostanut minua valtavasti! SUOSITTELEN!!!
Opettelin laskemaan kaloreita www.kalorilaskuri.fi. Siitä on ollut todella suuri apu!!
Koita liikkua koko ajan. En tarkoita että olisi oltava salilla tms päivästä toiseen, mutta siivoa toisena päivänä, jumppaa tv:n edessä samalla kun katsot tv:tä. Hölkkää tv:n edessä. Samalla voit katsoa tv:tä. Iskosta päähäsi: Perse ylös penkistä! ;) Hanki käsipainot ja vaikka jumppanauha. Tee vatsalihaksia.
Älä ota tätä laihiksena! Ota tämä elämäntaparemonttina! Minä olen aina ennen sortunut hyvin nopeasti, mutta nyt olen aivan koukussa! Rakastan vihanneksia, hedelmiä! Pidän nykyään liikunnasta. (ennen inhosin hikoilua :))
Aloita rauhallisesti. Totuttele uuteen. Pidä kalorivaje max. 500kaloria/päivässä. Älä rääkkää itseäsi. Salli itsellesi hyvää jos tekee mieli, mutta muista laskea ne kaloreihin. Älä näillä kuitenkaan korvaa mitään kunnollisia ruokia, vaan esimerkiksi lähde lenkille kuluttamaan se.Minä syön päivittäin noin 1200 kaloria ja tähän saa mahtumaan todella paljon oikealla ruokavaliolla ilman että tuntee nälkää! Usko pois!
Aseta itsellesi realistinen tavoite! Ei mitään -15 kg 1.7.2007 mennessä!! Tee mieluummin niin, että asetat tavoitteen kuinka paljon haluat pois. Esim.minä -10kg. Aika tavoitetta ei ole. Olen todella tyytyväinen jos viikottain tapahtuu muutosta. Mutta en masennu jos paino on noussut edellisestä viikosta. Tuskin se läskiä on, vaan elimistön nestetasapaino heittelee todella helposti.
Älä tuijota vaakaa sokeana! Ota avuksi mittanauha!
Ota alkupaino sekä alkumitat mittanauhalla. Itse olen mitannut vyötärön, lantion ja oikean reiden. 2 kk aikana on näistä hävinnyt yhteensä 14cm.
Alussa käy vaa´alla joka toinen viikko. Valitse yksi päivä jolloin mittautat itsesi.
Pidä vaikka viikonloppu (la,su) niin ettet laske kovin tarkkaa kaloreita. Voit näinä päivinä syödä kulutuksen mukaan, jolloin paino ei nouse eikä laske. Samalla hämäät elimistöäsi niin, ettet missään nimessä mene "säästöliekille".
Olen pudottanut 4 kg 2 kk aikana. Voi tuntua, että eihän se ole mitään, mutta kyllä se on! Ja painon pudotus oli minulle tässä koko elämäntaparemontissa vain se hyvä lisä! :) Vaatekoko on pudonnut yhdellä!
Ota rauhallisesti! Älä kiirehdi! Kilot ovat kerääntyneet pitkän ajan kuluessa. Samalla tavalla, eivät ne lähde yhdessä yössä, ei kuukaudessa ei ehkä puolessa vuodessakaan!
laihdutustarinoita ja oikeita neuvoja löydät varmasti kasapäin, joten kommentoin vain noita sinun kohtia 1, 2,ja 3, että ole itsellesi armollinen. Ota rennosti ja mieti motiivejasi. Laihduttaminenkaan onnistuu harvoin hampaat irvessä.
Fakta 1. Tavallinen tarina. Yritä päästä tuonne ihannepainosi ylärajaan 68 kiloon, niin olet saisellisimmillasi
2. Hyvä alku. Ilmeisesti kortti ei ollut tarpeeksi kallis, kun et siellä käy :-).
3. Laihdutustapojahan riittää. Itselleni sopi painonvartijat ja suosittelen sitä muillekin.
Uskoteltua faktaa 1. Äkkiä pois sieltä juoksumatolta ellet sitten ollut siellä kävelemässä. Ihan turha ruveta juoksemaan tuollaisella ylipainolla --> tulee taas verenmaku suuhun.
2. Uskon, että tässä on suurin virheesi. Jos oikeasti liikut jo kaksi tuntia päivässä niin syöt kyllä huomattavasti liikaa, eikä se selity palalla jäätelöä eikä sillä siiderilläkään. Muista, että se että rakastaa ruokaa, ei oikeuta ahmimiseen vaan päin vastoin. Myöskään verensokerin hallinnassa ei määrä ratkaise vaan laatu.
Suosittelen siis laskemaan kalorit hyvinkin tarkaan, niin et vahingossa petä itseäsi syömisten suhteen.
3. Tässä armahda itseäsi,se koirien kanssa kulkeminen on tosi hyvä juttu. Jos vaan aika riittää, niin pidennä lenkkiä. Kulutuksen aktivoimisen lisäksi se pitää sinut pois jääkaapilta pidempään :-)
Jos haluat zemppiapua, niin laita mailia balanssi ät hotmail.com niin voin omilla laihdutuskokemuksilla (-15 kg) yrittää sinua auttaa
En haluaisi alkaa puolustelemaan omaa käyttäytymistäni, sillä siinä on reippaasti muutettavaa. Pari kohtaa hyppäsi kuitenkin pahasti silmille, siksi täsmennän.
>> Fakta 1. Tavallinen tarina. Yritä päästä tuonne ihannepainosi ylärajaan 68 kiloon, niin olet saisellisimmillasi
No siis, tavoitepaino on siinä 70kg paikkeilla, etten edes noin "pieneksi" tahdo. Lihashan tiedettävästi painaa enemmän kuin se epätoivottava pullamössö ;)
>> 2. Hyvä alku. Ilmeisesti kortti ei ollut tarpeeksi kallis, kun et siellä käy :-).
Jep, kortti ei ollut kallis, mutta eihän sitä heti tarvitse viittä kertaa viikossa käydä (tuo "kun en siellä käy", siis). Tänään viimeksi, jee.
>> Uskoteltua faktaa 1. Äkkiä pois sieltä juoksumatolta ellet sitten ollut siellä kävelemässä. Ihan turha ruveta juoksemaan tuollaisella ylipainolla --> tulee taas verenmaku suuhun.
Humm, nuo kyseiset sanavalinnat hieman pysäyttävät - "tälläisellä ylipainolla" juokseminen onnistuu ihan hyvin, enintään tulee hiki päälle ja hengästyminen - joka ainakin omien tietojen mukaan on normaalia kenellä tahansa! Tänäänkin juoksin juoksumatolla 3km, pieni paussi 1,5km kohdalla, nopeutta 6,3km/h (ripeä kävely) - 8km/h (juoksua). Verenmaku oli kaukana hommasta, enkä edes liioittele.
>> Uskon, että tässä on suurin virheesi. Jos oikeasti liikut jo kaksi tuntia päivässä niin syöt kyllä huomattavasti liikaa,
Niin, kun kyse oli uskotellusta faktasta - pointtihan oli se, että se kaksi tuntia kuulostaa pitkältä ajalta, mutta kun sen matelee kokoajan niin ei sillä ole mitään väliä. Muuten kyllä, syömiseen pitää kiinnittää huomiota.
Niin, ja ylpeänä voin julistaa: vietin tänään yli tunnin salilla, juoksumatolla kipitellen ja soutulaitteella soudellen. Vähemmän ylpeänä on kuitenkin pakko kertoa, että salilta lähdettyäni olin niin iloinen teostani (ja NÄLKÄINEN), että päässä kävi jo ajatus josko poikkeaisin bussipysäkin vieressä olevassa Hesessä ja ottaisin aterian mukaani. Nanosekunnin ehti kyseinen oleilla päässä, ja sitten tajusin: tämä olikin se iso ei-ei! Voisin kyllä taputtaa itseäni päähän siitä että vastustin kiusausta, mutta.. Silti tulee tunne että ei olisi saanut ajatella koko asiaa alunperinkään.
Kyllä tämä kai tästä vielä :)
Tärkein asia kuitenkin on syömisen kontrolloiminen, enkä tiedä siihen mitään muuta keinoa kuin kaloreiden/pisteiden laskeminen. Silloin välttää myös ylilyönnit eli ettei alkuinnostuksessaan lähde nälän näkemis linjalle ja hyvä yritys sorru nälästä johtuvaan lipsumiseen.
Itse jopa suosittelen, että ihmiset jotka aloittavat laihiksen (tai pitäisi varmaan puhua ennemminkin elämäntaparemontista) eivät rupeaisi liikkumaan poikkeavasti samaan aikaan kun kontrolloivat kaloreita, koska silloin voi oikea kulutustaso jäädä löytymättä. Ja on kuitenkin huomattava, että tuollainen puolen tunnin hölkkä kuluttaa vain n. yhden juustoruislevän verran energiaa.
Noihin kommentteihisi kommentoisin vielä että
1. Tuo 68 kg on ihannepainosi yläraja(alaraja 54). pari kiloa sinne tänne ei varmasti maailmaa kaada, mutta taas petät itseäsi jos kuvittelet että kun olet lihaksikas, niin sinulle sallitaan suurempi paino. tuo ihannepainon vaihteluväli kyllä ottaa huomioon myös yksilölliset erot ellet sitten oikeasti harrasta bodaamista, mutta silloin en usko, että sinulla painon suhteen ongelmia olisi.
2. Kolmekertaa on ihan riittävästi. Se pitää lihakset aktiivisina .
3. Jos juoksu käy sinulle kevyesti ja ylipainostasi huolimatta on sinulle mieleistä, niin juoksuhan on mahtava laji. Jatka vaan. Ymmärsin vaan, että sinulla tahtoo salilla käyminen jäädä väliin ja ajattelin, että usein ihmiset yrittävät juosta verenmaku suussa, vaikka kävely olisi paljon parempaa ja miellyttävämpää.
Joo minulle on nuo heset ja muut myös tuhoisia, ja niiden kiertämiseen tarvitaan tahdonvoimaa ja jotakin pikku kikkoja. Esimerkiksi, että otat salille mukaan jotain sopivaa syötävää tai juotavaa niin että vatsasi täytyy kotimatkan ajaksi ja kotona pääset tekemään ruokaa joka oikeasti täyttää vatsasi.
mutta kyseessähän on mies eikä mikään tytteli! Eihän nyt miesten taulukossa alaraja ole 54 kiloa! Anorektinen mies hyi!
Siis kuka aikuinen mies painaa alle 70 kiloa? Onko se mies ollenkaan ;) Laihaa miestä ei ole kivaa katsella, kyllä ne lihakset sitten sitä painoakin nostavat, mutta peilikuva miellyttää itseäänkin.
Siis missä on kyseessä mies
Laskit siis millä mittataulukolla tahansa 82 kg nainen (myös mies) menee ei pelkästään vain ylipainoisen vaan vaikeasti ylipainoisen puolelle (raja 30). Esimerkiksi Kellogsin sivuilta löytyy laskuri jolla voit sen helposti todeta.
Sinulle voisin edelleen todeta, että eriasia tietysti on, että jos on tyytyväinen ulkomuotoonsa, niin silloinhan on kaikki hyvin eikä ketjun aloittaja olisi tänne varmaan edes kirjoittanut.
Jos et tykkää solakkaa miestä katella, niin lihomallahan se asia järjestyy. Ylipainon yhteys moniin sairauksiin on todistettu. Ketjun aloittajan tapauksessa olisi vielä tärkeää saada tässä vaiheessa paino hallintaan, koska hän on niin nuori, tulevaisuudessa kehon luonnollinen kulutus edelleen vähenee, puhumattakaan kun tulee lapsia jolloin elämä rupeaa entistä enemmän pyörimään kodin ja jääkaapin ympärillä.
Puhun muuten kokemuksesta
Eiköhän ap ole nainen ja 21v..