EN JAKSA ENÄÄ!!
En jaksa enää kuulla, miten MINÄ olen huono ja mitä MINÄ olen tehnyt väärin!! Miksi et halua ymmärtää että molemmissa on vikaa, ettei kukaan yksin riitele?!!
Miten saatkin käännettyä asiat minua vastaan?!
Miksi et ymmärrä, kun yritän selittää, että parempi olisi rakentava keskustelu kuin turha syyttely?!
Miksi saat minut epäilemään omaa mielenterveyttäni? Miksi et ymmärrä kun sanot minulle pahasti, eikä sinulla ole katumusta?
Miksi hyökkäät ja syytät? Miksi yrität muuttaa minua mielesi mukaan? Enkö kelpaa sinulle tämmöisenä?
En jaksa enää.. en JAKSA! EN JAKSA enää yrittää, en jaksa enää pyydellä anteeksi asioita, mitä en edes ole tehnyt..
Missä on rakentava keskustelu? Missä on puhdas anteeksianto? Missä on kunnioitus toista kohtaan?
Mitä tässä suhteessamme enää on jäljellä?
:(
En jaksa enää kuulla, miten MINÄ olen huono ja mitä MINÄ olen tehnyt väärin!! Miksi et halua ymmärtää että molemmissa on vikaa, ettei kukaan yksin riitele?!!
Miten saatkin käännettyä asiat minua vastaan?!
Miksi et ymmärrä, kun yritän selittää, että parempi olisi rakentava keskustelu kuin turha syyttely?!
Miksi saat minut epäilemään omaa mielenterveyttäni? Miksi et ymmärrä kun sanot minulle pahasti, eikä sinulla ole katumusta?
Miksi hyökkäät ja syytät? Miksi yrität muuttaa minua mielesi mukaan? Enkö kelpaa sinulle tämmöisenä?
En jaksa enää.. en JAKSA! EN JAKSA enää yrittää, en jaksa enää pyydellä anteeksi asioita, mitä en edes ole tehnyt..
Missä on rakentava keskustelu? Missä on puhdas anteeksianto? Missä on kunnioitus toista kohtaan?
Mitä tässä suhteessamme enää on jäljellä?
:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
omasta suustani tällähetkellä...äijä muuttaa tän kuun lopulla pois ja samat ajatukset vaivaa...
En tiedä miten kestän tämän kaiken.
Tsemppii sulle ja kovasti, toivottavasti saatte asiat sovittua, ennenkuin toinen lähtee, me emme saaneet =(
Juu-u.
Ihan sama juttu täällä. Paitsi että tuo on molemminpuolista. Molemmat voisivat sanoa samaa toisesta. Samallalailla voisimme sanoa toisistamme, kuin sinä sanot viestissäsi.
Enää kuukausiin emme ole pystyneet juttelemaan meistä ja suhteestamme asiallisesti. Kaikki mistä jompikumpi aloittaa jutun, kaikki muuttuu aina riidaksi heti ensimmäisen lauseen jälkeen. Välillemme on muodostunut tabuja, joista ei vain enää puhuta. Kaikki henkilökohtainen, kaikki suhteeseen liittyvä on mustalla listalla. Molemmat on oppinut vaikemaan. Mutta aina, ihan jokainen kerta, kun jompikumpi lausuu ääneen jotain, se räjähtää. Elämämme on enää pinnallisia asioita. Juttelemme yleismaallisista asioista, mietimme yhdessä vuoden turhaketta. Kukaan ei enää ääneen lausu tunteistaan mitään.
Mihin tämä johtaa?
Rakkautta välillämme on runsaasti. Puhumattomuus, arvostuksen puute, toisen loukkaaminen, syyttäminen ja mollaaminen vain erottaa meitä kokoajan. Läheisyys kaikkoaa ja olemme vain kuoria toisillemme. Vieraannumme, emme enää pian tunne toisiamme, välillemme kasvaa suurempi ja suurempi muuri.
:(
toinen ottaisi rohkean askeleen eteenpäin ja avaisi luottamuksellisen keskustelun? Voisi etukäteen vaikka "varottaa", että aion seuraavalla kerralla kun istutaan yhdessä alas (vaikka etukäteen sovittuna aikana jos muuten ei tunnu tulevan sopivaa hetkeä) ottaa jotakin arkaa omasta elämästä puheeksi. Ajatuksella että jos sopii niin puretaan näitä vanhoja pois kun muuten on vaikea katsoa tulevaisuuteen. Jos se toinen siinä vaiheessa näyttää siltä että mieluummin vajoaisi pöydän alle, tai sanoo suoraan, että ei ole oikea paikka eikä aika tällaselle keskustelulle, niin sovitaan sitten toinen aika ja paikka ja/tai jatketaan niiden turhakkeiden parissa. Tuossa saattaa olla paljon väärinkäsitystä, mahtaako osa noista mainitsemistasi negatiivisista jutuista olla vain harhaa, kuoren alta voi löytyä ihan vain pelokas ihminen jolla ei ole mitään tarvetta syyttää tai mollata, itseilmaisu on vaan kehittymätöntä. Persoonallisuuden eroista huolimatta, jos rakastatte, miltä tuo vaikuttaa ja jos teillä on samanlaisia arvoja, kannattaa varmasti vielä yrittää.
Olen ajatellut että ehkä pitkä pimeä talvi vain on saanut taas kiukkupeikot valloilleen...ajattelen että kesä muuttaa kaiken, tosin meillä on kaikkea ihanaa odottaa kesältä. Yrittäkää tekin sitä. Suunnitelkaa jotain kivaa, mitä sitten odottaa...jos ei muuta niin sitten tilatkaa vaikka uusi sohva. Kun elämä pysähtyy paikoilleen niin kuin meillä kävi (tapahtui myös paljon ikäviä asioita) tuntui ettei mikään tunnu enää miltään joten unohdimme myös toisemme. Nyt ainakin minulla kova tsempi päällä että saamme taas ilon ja naurun toistemme välille :-)
jos toista osapuolta ei kiinnosta esim keskustella tai harratsaa mitään yhdessä... ni mitä järkeä on jatkaa?
Tunteet on kaiken pahan alku ja juuri.
Kuinka paljon voi ihminen kestää ja unohtaa omat tarpeensa ja elää huonossa suhteessa...