... ei ole täydellinen. Seurustesuhteemme päättyi vuosi sitten, kun exäni ilmoitti ettei enää rakasta minua.
Ihannemieheni uskaltaa olla oma itsensä, olla mies, seisoa sanojensa takana, on humoristi ja vastuuntuntoinen, taitava ja aikaansaapa käsistään, monella alalla lahjakas, mukavan näköinen ja -tuntuinen, rehellinen hyvässä ja huonossa sekä erittäin hyvä rakastaja. Ihannemies saa minut tuntemaan itseni naiseksi, saa minut tuntemaan itseni rakastetuksi ja saa minut osoittamaan rakkauttani häntä kohtaan arjessa, juhlassa, läheisyydessä, erossa ja rakastellessa. Mutta täydellinen hän ei ole; välillä mieliala vaihtelee kuin pienellä pojalla, toisen huomioon ottaminen unohtuu, "minä itse" on etusijalla ja itsepäisen luonteen vuoksi keskustelut ovat toisiaan olleet aika tulisia.
Mitä sitten tapahtui? Ihannemies tapasi pian eromme jälkeen misun (tunsimme kumpikin mimmin jo aikaisemmasta!), johon kuulemma rakastui silmittömästi ja he muuttivat yhteen aika pian.
Entä minä ja ihannemieheni? Ihannemieheni on minuun yhteydessä edelleen, sanoo, että tuskin päivääkään menee etten olisi hänen ajatuksissaan ja ettei hän haluaisi minua. Tapaamme silloin tällöin hänen aloitteestaan ja rakastelemme. Minä en ota häneen yhteyttä. Edelleenkin hän, keski-ikäinen mies, on sinisilmäisen rakastunut uuteen misuunsa sanoen, että se, mitä hän kokee minun kanssani tuntiessaan itsensä rakastetuksi, saadessaan osakseen naisen varauksetonta hellyyttä, ja saadessaan tyydyttää naisen, joka osoittaa nauttivansa rakastelusta, on se, mitä hän toivoo, että löytyisi hänen avoliitostaan - vaan niin ei ole.
Edelleenkin hän on ihannemieheni - mies jota rakastan todennäköisesti lopun ikääni. Ymmärrän kyllä, että yhdessäolo ei ole enää mahdollista. Ihannemieheni kun ei rakasta minua - vai rakastaako? Siinäpä kysymys pohdittavaksi!
Ihannemieheni uskaltaa olla oma itsensä, olla mies, seisoa sanojensa takana, on humoristi ja vastuuntuntoinen, taitava ja aikaansaapa käsistään, monella alalla lahjakas, mukavan näköinen ja -tuntuinen, rehellinen hyvässä ja huonossa sekä erittäin hyvä rakastaja. Ihannemies saa minut tuntemaan itseni naiseksi, saa minut tuntemaan itseni rakastetuksi ja saa minut osoittamaan rakkauttani häntä kohtaan arjessa, juhlassa, läheisyydessä, erossa ja rakastellessa. Mutta täydellinen hän ei ole; välillä mieliala vaihtelee kuin pienellä pojalla, toisen huomioon ottaminen unohtuu, "minä itse" on etusijalla ja itsepäisen luonteen vuoksi keskustelut ovat toisiaan olleet aika tulisia.
Mitä sitten tapahtui? Ihannemies tapasi pian eromme jälkeen misun (tunsimme kumpikin mimmin jo aikaisemmasta!), johon kuulemma rakastui silmittömästi ja he muuttivat yhteen aika pian.
Entä minä ja ihannemieheni? Ihannemieheni on minuun yhteydessä edelleen, sanoo, että tuskin päivääkään menee etten olisi hänen ajatuksissaan ja ettei hän haluaisi minua. Tapaamme silloin tällöin hänen aloitteestaan ja rakastelemme. Minä en ota häneen yhteyttä. Edelleenkin hän, keski-ikäinen mies, on sinisilmäisen rakastunut uuteen misuunsa sanoen, että se, mitä hän kokee minun kanssani tuntiessaan itsensä rakastetuksi, saadessaan osakseen naisen varauksetonta hellyyttä, ja saadessaan tyydyttää naisen, joka osoittaa nauttivansa rakastelusta, on se, mitä hän toivoo, että löytyisi hänen avoliitostaan - vaan niin ei ole.
Edelleenkin hän on ihannemieheni - mies jota rakastan todennäköisesti lopun ikääni. Ymmärrän kyllä, että yhdessäolo ei ole enää mahdollista. Ihannemieheni kun ei rakasta minua - vai rakastaako? Siinäpä kysymys pohdittavaksi!
Vastaukset 10
Vanhimmat
"kun exäni ilmoitti ettei enää rakasta minua"
"seisoa sanojensa takana"
"johon kuulemma rakastui silmittömästi ja he muuttivat yhteen aika pian"
"Tapaamme silloin tällöin hänen aloitteestaan ja rakastelemme. Minä en ota häneen yhteyttä."
"ja saadessaan tyydyttää naisen, joka osoittaa nauttivansa rakastelusta, on se, mitä hän toivoo, että löytyisi hänen avoliitostaan - vaan niin ei ole"
Kannattaa käydä läpi nuo kohdat muutaman kerran, niin ehkä asia hieman avautuu. Vastaan kuitenkin lopun kysymykseesi "Ihannemieheni kun ei rakasta minua - vai rakastaako?"
Ihannemiehesi ei rakasta sinua vaan haluaa naida sinua, koska olet hänen mielestään hyvä pano etkä muuta. Aika yksinkertaista.
Itse tekstin pohjalta saan kuvan jollain tasolla hyväksikäyttävästä ja itsekeskeisestä kaverista joka ei ole valmis sitoutumaan eikä osaa kunnioittaa kumppaniaan.
Mut jokainen tietty tyylillään... :p
"Ihannemieheni uskaltaa olla oma itsensä, olla mies, seisoa sanojensa takana,"
Ja sitten sanot:
"Mitä sitten tapahtui? Ihannemies tapasi pian eromme jälkeen misun (tunsimme kumpikin mimmin jo aikaisemmasta!), johon kuulemma rakastui silmittömästi ja he muuttivat yhteen aika pian.
Entä minä ja ihannemieheni? Ihannemieheni on minuun yhteydessä edelleen, sanoo, että tuskin päivääkään menee etten olisi hänen ajatuksissaan ja ettei hän haluaisi minua. "
Kuulostaako tuo mieheltä joka seisoo sanojensa takana? On toisen bimbon kanssa mutta ajattelee silti sua? Tai no, eiköhän se pikemminkin sano noin, koska jokainen mies tietää että noin saa helposti joltain bimbolta tiukkaa ja märkää pesää.
"Ihannemies saa minut tuntemaan itseni naiseksi, saa minut tuntemaan itseni rakastetuksi "
Ja sitten kirjoitat:
"Tapaamme silloin tällöin hänen aloitteestaan ja rakastelemme."
Taidat sekoittaa rakastelemisen nussimiseen. Se että mies käy tyhjentämässä pussinsa sun kuumaan rakoosi ei varsinaisesti ole ihan sama asia kuin rakkaus.
Ei jumalauta näitä juttuja:
"mitä hän kokee minun kanssani tuntiessaan itsensä rakastetuksi, saadessaan osakseen naisen varauksetonta hellyyttä, ja saadessaan tyydyttää naisen, joka osoittaa nauttivansa rakastelusta, on se, mitä hän toivoo, että löytyisi hänen avoliitostaan - vaan niin ei ole. "
No se varaukseton hellyys omalta vaimoltaan varmasti löytyy helpoiten siten, että käy pumppaamassa jonkin entisensä rakoa.
" Ihannemieheni kun ei rakasta minua - vai rakastaako? Siinäpä kysymys pohdittavaksi!"
Joulupukki ei ole olemassa - vai onko? Siinäpä kysymys pohdittavaksi. Nostan hattua miehellesi. Hän tietää miten saada kuumaa pimpsaa vailla siihen yleensä liittyviä ikäviä velvollisuuksia.
niille, jotka siihen uskoo!
tämä on minun vastaukseni.
Tämän kirjoittaja on minun "ihanne mies"! Nauroin ääneen, oli niin sattuvasti sanottu!
minun suhteeni tuonkaltaiset eivät edes vilkaise meikäläiseen päin.Eipä silti kyllä olisi hirveetä seurustella tuonkaltaisten hyvännäköisten kanssa saatika olla heidän ihailujen kohde.
kun mies seisoo sanojensa takana.En ole ikinä nähnyt.
Kiitos kannanotoistanne provosoivaan kirjoitukseeni! Taisi jäädä huomaamatta, että ihannemieheni ei ole täydellinen...niinkuin en minäkään. Ehkä muut ovat täydellisiä ...
Toisinaan vain elämä kuljettaa sellaisia ratoja, että siinä ei toisten moralisointi auta. Voin vakuuttaa saamistani kommenteista huolimatta olevani varsin vastuuntuntoinen ja järkevä. En ole ollut hyväksikäytetty, vapaasta tahdostani olen ollut exäni kanssa. Näkemykseni mukaan tämä on ollut osa meidän erotyötämme.
Eihän tässä muuten mitään järkeä olekaan; monta vuotta elät miehen kanssa, jota pidät ihannemiehenäsi, sitten mies vain panee välit poikki aloittaen uuden suhteen ja sekoilee ex-mimmin kanssa. - Kielsin exääni pitämästä minuun mitään yhteyttä ja se toimi hyvin puoli vuotta. Omaa tietäni aion jatkaakin uskoen, että voin rakastua vielä uudelleen.
Kiteytetty ajatukseni on, että se hyvä, joka ex-"ihannemiehessä/naisessa" ja siinä suhteessa on ollut, ei katoa silloinkaan, kun toiseen pettyy perinpohjin. Ehkä juuri tämän takia perinpohjainen pettyminen "ihannemieheeni" ei ole tehnyt minusta kyynistä eikä miesvihaajaa.
Mukavia keväthetkiä vastanneille ja muille!
:)
Olen itse 2-kymppinen mies ja eräs kaverini on aivan tunnoton auervaara. Hänellä on täällä uudella paikkakunnalla jo neljä ex-muijjaa kahden vuoden sisään (ja lisää hoitoja), joihin jokaiseen pitää yhteyttä ja käy panemassa.
Hänellä on narsistinen persoona on todella pätevä manipuloimaan ihmisiä, etenkin naisia. Itte oon vain kauhulla seurannut vierestä, miten naiset uskoo joka ikisen valheen minkä tämä sälli päästää suustaan ja jäävät vielä nälkäisinä odottamaan (luoja tietää kuinka pitkäksi aikaa)
Tuollaisia miehiä pitäisi naisten varoa, jotka saavat lirkuttelullaan naiset uskomaan olevansa jotain niin erityistä ja uskomaan että heidän juttunsa on vuosisadan rakkaustarina, vaikka mies etsii heti seuraavaa uhria kun on saanut naisen rakastumaan valheisiinsa.
Itse kun olen kuunnellut niiden ex-tyttöystävien sinisilmäisiä juttuja, niin ei vaan voi kuin ihmetellä kuinka helvetin tyhmiä ihmiset voivat olla.
eli sun ihannemies on kaikkia pettävä,manipuloiva panomies?
Koita ny ottaa se pääs pois sieltä takaosastas ja näe se valo!!!
Ei tosiaan ole sun ihannemies täydellinen mutta tää menee jo säälittäväks.
Täähän on todellisuudessa vitsi,eikö vain?
oikeasti sä oot 13 v.yläastetta käyvä teini.
Et sä oikeesti voi olla näin naurettava,vai voitko?