Minä 37 ja mieheni 49,olen huomannut kuluneen vuoden aikana että mieheni on muuttunut/vanhentunut ..minulla olisi meno päällä kokoajanjajokapaikkaan ..mieheni on sitä mieltä että olemme liitunneet jo aivan tarpeeksi ja nyt on sohvan vuoro ...
Naimisissa ollaan oltu kohta viisitoista vuotta ja vasta nyt huomaan iän merkityksen ..
Kokemuksia,siskokullat ?
Naimisissa ollaan oltu kohta viisitoista vuotta ja vasta nyt huomaan iän merkityksen ..
Kokemuksia,siskokullat ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on muutamia tuttava/ystäväpariskuntia, joilla ikäeroa on juuri tuo noin kymmenen vuotta ja se on liian paljon joillekin. Ei voi yleistää, mutta usein käy juuri noin, että nuoremmalla olisi menohaluja, mutta vanhempi ei jaksa eikä välitä. Vanhempi osapuoli voi olla myös mustasukkainen ja pelätä, että toinen löytää nuoremman eikä halua päästää toista yksin menemään. Jos mietit eroamista, niin se kannattaa tehdä mahdollisimman pian, koska vanhemmalla iällä on aina vaikeampi löytää uutta suhdetta. Toisaalta menohalut eivät ole välttämättä iästä kiinni, itse olen lähes miehesi ikäinen ja menohaluja on joskus liikaakin. Kannattaa myös miettiä, mitä haluat tulevaisuudelta, koska myös sinä vanhenet etkä jaksa samalla tavalla "mennä". Voi olla turhaa erota pelkästään erilaisten menohalujen takia jos parisuhde muuten tuntuu hyvältä eikä miehesi ole mustis, vaikka menisit yksinkin. Jos olet kyllästynyt mieheesi muutenkin, esim. hänen vanhentunut ulkonäkönsä häiritsee sinua, tai olet tyytymätön seksielämäänne ym. sinun kannattaa miettiä eroa ihan vakavasti. Kymmenen vuoden kuluttua sinäkin olet jo lähellä viittäkymppiä ja uusi alku on paljon vaikeampi. Kokemuksesta voin sanoa, että 40-50 v. sinkkunainen ei ole kovin suuressa arvossa, ne harvat vapaat miestarjokkaat ovat n.45-60-vuotiaita, mutta 37-vuotiaalla on vielä mahdollisuus jopa 10 vuotta nuorempaankin, paitsi että sitten 10-15 vuoden suhteen jälkeen olet itse samassa tilanteessa kuin miehesi nyt:).
jutttu. Meillä toisinpäin. Mieheni 51v. ja minä 40v. Hän on alkanut haluamaan MENNÄ jonnekin koko ajan. Kaikki viikonloput ja lomapäivät pitäisi mennä, kuin viimeistä päivää. Olenkin miettimyt mielessäni, että onkohan tämä nyt sitä viidenkympin villitystä?
Meneminen ei nyt tarkoita kapakoita tai muita menomestoja yksistään, vaan hän harrastaa, urheilee, kyläilee, kiertelee kaupoissa, auttaa naapureita, ystäviään, vanhempiaan.. ja myös jonkin verran kapakoi.
Mutta, mutta, pointti onkin juuri siinä, ettei hän ole kotona kanssani enää olleenkaan, emme keskustele juurikaan enää, hän ei jaa asioita enää kanssani, hän vain ilmoittaa minne on menossa.
Tunnen olevani vanha ja kyvytön pysyttelemään hänen vauhdissa mukana. Haluaisin jo vähän hellittää ja rauhoittaa vapaa-aikaani, ja olla enemmän hänen kanssaan, tehdä jotakin yhteistä juttua.
Toisaalta pelkään hänen terveytensä puolesta, hän kun ei enää osaa "vain olla", esim. hän ei lueskele enää ollenkaan ja katsoo tv:stä vain uutiset ja sään, että tietää millainen ilma on tulossa ja voi suunnitella menemisiään.
Joku syy siihen menemisen pakkoon on mutta ei hän kysyttäessä sitä osaa sanoa, ei kai edes kunnolla ehdi miettiä.
Joten en usko, että iällä tai sukupuolella on merkitystä "menohaluihin" kun niitä alkaa tulemaan...
ns viidenkympin villitys on kauniimpi nimitys vanhenemisen pelolle, tuntuu siltä, että pitää näyttää kaikille, että ei tässä vielä vanhoja olla. Tulee halu pukeutua nuorekkaasti, kohottaa kuntoa ja löytää uusia harrastuksia. Jotkut miehet sitten tässä vaiheessa löytävät uuden "nuoren" rakkaankin sieltä lukuisten uusien harrastuksien parista, ja vähän ajan kuluttua sitten huomaavat, että eivät tosiaankaan enää ole niin nuoria (terveys reistailee, suku katsoo kauhuissaan, uusi rakas vaatii liikaa ym.)ja on pakko palata elämään "ennen viidenkympin villitystä". Kaikillehan tällaista ei tietenkään tule koskaan, enkä tiedä onko sinun miehelläsi kyse juuri tästä, kunhan tässä vaan arvailen. Neljänkympin kriisissä vaihdetaan autoa, vaimoa ym. tai hankitaan moottoripyörä, nopea vene, vaihdetaan työpaikkaa ym. Jotkut siis alkavat miettimään jo neljäkymppisinä elämäänsä, mitä ovat saaneet aikaan ja ovatko tyytyväisiä siihen, ja toiset vasta viisikymppisinä. Loppuyhteenveto: Miehesi on ihan ok, anna hänen nauttia "kadotetusta nuoruudesta" ja viimeistään vuoden kuluttua hän viihtyy jo tosi hyvin siellä sohvan nurkassa tai sinun kanssasi teidän yhteisissä jutuissa.
meillä sama juttu oli tossa jokunen aika sitten mies on 44 ja ite olen 38.ja mulla oli ihan mieletön meno päällä joka viikonloppu olis pitäny päästä baariin.ja mieshän ei suostunu lähteen ku puoliväkisin mukaan ja senhän arvas että meni ilta perseelleen sen takia.nyt sit on vauhti hiljentyny ei kiinnosta yhtään juosta kuppilassa.aikansa kutakin väliin tulee sellasia aikoja että mentävä on ei auta itkut markkinoilla.