Pari viikkoa sitten sain selville, että avovaimoni oli pettäny minua reissullaan?
Kertoman mukaan muuta kuin suutelua ja keskustelua oli tapahtunut, mutta mutta... Naiseni on aina puhunut uskollisuuden puolesta ja samoin olen itsekkin sen kannalla. Tietenkin asiassa koskee eniten se että ensin valehdeltiin että mitään ei ole tapahtunut? mutta myöhemmin asiat paljastuivat? Nyt yritämme jatkaa eteenpäin jo lastenkin takia, itsellä olo on vaan sellainen että tässä ei ole enää mitään muuta vaihtoa ehtoa kuin ero!! Perkele elämä on joskus perseestä!
Kertoman mukaan muuta kuin suutelua ja keskustelua oli tapahtunut, mutta mutta... Naiseni on aina puhunut uskollisuuden puolesta ja samoin olen itsekkin sen kannalla. Tietenkin asiassa koskee eniten se että ensin valehdeltiin että mitään ei ole tapahtunut? mutta myöhemmin asiat paljastuivat? Nyt yritämme jatkaa eteenpäin jo lastenkin takia, itsellä olo on vaan sellainen että tässä ei ole enää mitään muuta vaihtoa ehtoa kuin ero!! Perkele elämä on joskus perseestä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Erotessa nainen saa lapset vie suurimman osan rahoistasi ja tod.näk. katkerana vielä rajoittaa lapsiesi näkemistä...Eli anna anteeksi koska itse et hyödy erosta muuten kuin ylpeytesi verran, nainen vie kaiken muun...
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi ja puoli vuotta ja käytännössä asumme myös yhdessä. Vajaa vuosi sitten sain tietää hänen pettäneen minua tytön kanssa, jonka oli tavannut matkoilla. Seksiä suhteeseen ei kuulunut, mutta vilkasta sähköpostittelua ja puhelinsoittoja, satunnaisia tapaamisia (lähinnä pitkän välimatkan vuoksi satunnaisia...) kyllä. Kun sain tietää asiasta, "salasuhde" oli ollut käynnissä jo toista kuukautta. Luulin maailmani murenevan ja tosissani mietin, jaksaisinko enää jatkaa ollenkaan (elämääni kun on viimeisen kolmen vuoden aikana kuulunut niin paljon menetyksiä)... Päätin kuitenkin antaa rakkauden voittaa. Mielestäni se on kannattanut. Helvetin vaikeaahan se on ollut, luottamusta ei helposti rakenneta uudelleen. Mutta se on totta, mitä sanotaan. Aika parantaa haavat, hitaasti, mutta varmasti. Kunhan jaksaa uskoa rakkauteen, tai edes niihin hyviin hetkiin, joita suhteessa on aikaisemmin ollut. Minä uskoin ja olen siitä ikuisesti kiitollinen, että olemme yhä yhdessä.
Toivottavasti tekin saatte asiat selvitettyä.
Tsemppiä!
Minustakin on usein tuntunut samalta että elämä on perseestä...välillä taas ei...nyt olen koittanut omasta erostani päästä yli ja tuntuu että oloni vain pahenee...ikävä painaa ja en osaa olla vihainen...
Ilman lapsia asia olisi huomattavasti helpompaa, tavarat kantoon ja menoksi, mutta ajatus että ei enää näe lapsia välttämättä joka päivä tuntuu pahalta.
Molemmat haluaisimme jollakin tapaa jatkaa yhdessä oloa ja tuskin se rakkaus mihinkään on kuollut? vaikeaakin on ollut, mutta entä sitten kun tulee muita kriisejä yms. tapahtuuko tälläistä uudestaan?
Itsellänikin on omat sählinkini ollut ja ne nyt myös tunnustanut, ehkä näin voi olla helpompi aloittaa tyhjältä pöydältä?
Ajatukset harhailee siellä täällä ja asoiota on vaikea pukea sanoiksi. Toivottasti asiat jossain vaiheessa selkeytyvät!
Minä olen nainen, joka antoi yhden tyhmän kännipusun ja jäin kiinni...vain yksi suudelma. Miesystävä jätti. Ei auttanut, että selitti ettei mitään mielenkiintoa, eikä muuta yhteydenottoa. Yksin olen nyt.
"Ilman lapsia asia olisi huomattavasti helpompaa, tavarat kantoon ja menoksi", olisikohan todella noin? Tottakai lapset vaikuttavat asiaa, mutta ei suhdetta pidä pitää pystyssä pelkästään lasten takia (jos tunteita ei ole) -> muuten lapset oppivat kyynisyyteen ja tunteettomuuteen... Rakkaus ei koskaan kuole/katoa yhtäkkiä, ei edes pettymyksen myötä (sehän tekeekin siitä niin kipeää), mutta sinun täytyy kysyä itseltäsi rakastatko tarpeeksi? Eli uskotko siihen, että voitte selvitä, että rakkautenne on tarpeeksi vahvaa selviämään? Omalla kohdallani tiesin, että rakkautemme kestäisi ja siksi päätin antaa anteeksi.
On luonnollista, että ajatuksesi harhailevat ja olo on sekava (tuttu tunne), eikä anteeksianto tapahdu hetkessä. Muista kuitenkin, että kaikki tekevät virheitä ja loppujen lopuksi on kyse siitä, miten ne virheet onnistuu korjaamaan.
Kriisien kohdatessa tärkeintä on kommunikointi, edes jotenkin, kirjoittamalla jne... Kriisejähän tulee aina, ja ymmärrän pelkosi hyvin (itsekin miettinyt usein pettääkö rakas uudestaan sitten kun taas on vaikeaa)... Omalla kohdallani huomasin parisuhdekurssin auttavan kommunikoinnin oppimisessa ja luottamuksen palautumisessa... Kannattaa miettiä tätä vaihtoehto jos/kun päätätte jatkaa ja aikaa on kulunut ja akuuttikriisivaihe haihtunut... Luottamus ei todellakaan palaa helposti ja usein siihen tarvitsee jonkin virikkeen...
särkyy sydän. Ja et ehkä naisena arvaakkaan kuinka se minua(miestä) riepoo, tuntuu että elämältä putosi pohja aivan totaalisesti pois.. se niin prklesi v*tuttaa, kaikki pilalla.., viina vie estot,ei siittä mihkää pääse,vaik kuinka vannotaan,että tietty raja silloinkin säilyy. Tuntuu täysin mahdottomalta jatkaa enää suhdetta..
siis onko hän pettänyt vai ei??