Olin monta vuotta väkivaltaisessa suhteessa ja lopulta jätin sen miehen. Nyt tämä mies on seurustellut yhden tytön kanssa jo 3 vuotta ja ilmeisesti tämä exäni on onnistunut hillitsemään väkivaltaansa. Tai ei ainakaan ole kertonut onko ollut väkivaltainen. (Pidän siis silloin tällöin s-postilla exääni yhteyttä)
Vasta nyt viimeisimmässä s-postissa sain kuulla heidän riidelleen ja exäni oli hajottanut nyrkillä lasioven suutuspäissään. Sitten piti lähteä sairaalan ensiapuun tikkejä laittamaan.
Olihan se kyllä onni että tämä väkivaltainen purkaus tapahtui exään itseensä. Mutta entä ensi kerralla?
Mitä mieltä olette-->
Pystyykö väkivaltaan taipuvainen mies muuttumaan seuraavassa suhteessa vai toistuuko vanhat taipumukset?
Vasta nyt viimeisimmässä s-postissa sain kuulla heidän riidelleen ja exäni oli hajottanut nyrkillä lasioven suutuspäissään. Sitten piti lähteä sairaalan ensiapuun tikkejä laittamaan.
Olihan se kyllä onni että tämä väkivaltainen purkaus tapahtui exään itseensä. Mutta entä ensi kerralla?
Mitä mieltä olette-->
Pystyykö väkivaltaan taipuvainen mies muuttumaan seuraavassa suhteessa vai toistuuko vanhat taipumukset?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lyhyesti: mies ei muutu, väkivalta jatkuu vaan. Kirjoitan sinulle nyt ihan kiertelemättä ja kaartelematta, niin tiedät totuuden.
Ainoa muutos on se, että väkivalta vaan pahenee. Yhä enemmän ja yhä useammin.
väkivaltainen mies varmaan yrittää aluksi todistaa olevansa kunnollinen. Yleensä poikkeuksetta mies on syyllistänyt naistaan väkivallasta edellisessä suhteessa, ja nyt hän haluaa todistaa että hänen käytös oli sen exän eikä omaa syytä. Aluksi siis voi mennä ok, mutta kun kriisi tulee (ja riitoja on jokaisessa suhteessa) ne käyttäytymismallit mitä on ennen käytetty riideltäessä alkavat nousta esiin.
Jos ihminen ei kykene ottamaan vastuuta omasta väkivallastaan, se jatkuu. Valitettavan moni selittää nyrkiniskunsa niin että se toinen provosoi, se toinen on vastuussa hänen lyönneistä.
AP:lle miksi sinä vielä olet yhteydessä tähän mieheen?
Palasimme vain takaisin ystäviksi, jota aikoinaan olimme ennen seurustelua. Emme tapaile livenä, emmäkä soittele tai viestittele, vain s-postilla vaihdetaan kuulumisia pari kertaa vuodessa. Ei kai siinä mitään pahaa oo.
Ottamatta kantaa siihen onko exäsi muuttunut vai ei, mies voi muuttaa käyttäytymistään jos haluaa. Varmasti tasapainoisempi parisuhde voi auttaa asiaa jos mies haluaa itse muuttua.
Harva kertoo väkivallasta, joten on mahdotonta sanoa ulkopuolisena, onko miehesi muuttunut vai ei. Lasioven hajottaminen nyrkillä antaa viitteitä ettei mies osaa oikein hallita aggressioitaan edelleenkään.
Siitä huolimatta ihmiset voivat muuttaa tapojaan jos haluavat. Kaikkihan eivät edes halua muuttua. Ja väkivaltaisesta suhteesta kannattaa lähteä aina pois. Jos mies (tai miksei nainen) haluaa muuttaa tapojaan, hän voi tehdä sen jossain toisessa suhteessa.
Laissa väkivalta toista ihmistä kohtaan määritellään suoraan rikokseksi, ei suinkaan "huonoksi tavaksi".
Jos ihminen on omaksunut sen että riitatilanteessa käyttää fyysistä voimaa, hän tuskin luopuu siitä, ellei sitä ennen ole käynyt läpi perusteellista itsetutkiskelua. Useilla väkivaltaisilla ihmisillä edeltää tavaroiden rikkomisen vaihe ennen väkivaltaa toiseen ihmiseen.
Jätäppä nyt se exäs ja hänen uusi kaverinsa rauhaan. V****UAKO sulle heidän tappelunsa kuuluu? Odotatko ehkä vahingoniloisena milloin tyttö saa turpiinsa ja SINÄ olit se joka oli oikeassa "taas". Uskon että exäsi nyksä ei pidä siitä miten utelet heidän asioitaan ja tappeluitaan. Itseasiasa voit hyvinkin edesauttaa exääsi henkisen väkivallan alueella tuota tehdessäsäi. Vai olisko sinusta hauskaa kun sun nyksäs juoruilis heti exälleen kun teillä on riitaa ja kertois tälle että löikö sua vai meinasko vaan? Ole iloinen että pääsit irti ja olisko joten elä omaa elämääs ja heidän olla rauhassa.
Ei toki kuulukaan minulle heidän asiansa. Ja en myöskään häiritse heidän yhteiseloaan millään tavalla. Pari kertaa vuodessa exän kanssa vaihdetaan kuulumisia s-postilla ja en todellakaan udellut heidän suhteesta vaan exä itse kirjoitti asiasta.
En myöskään ole vahingoniloinen jos heillä menee huonosti. Päinvastoin yritän kehoittaa exääni hillitsemään raivokohtauksiaan ettei käy niin kuin meille aikoinaan.
Olen iloinen, että pääsin irti tästä suhteesta. Emme kuitenkaan ole vihamiehiä keskenään enkä ole katkera exälleni. Enkä siis myöskään halua uutta suhdetta exääni, jos niin luulitte. Olen onnellinen nykyisessä parisuhteessani, jossa väkivaltaa ei ole, rakkautta kylläkin. :)