Mieheni pelkää vastuuta ja sitoutumista. Tämä ärsyttää minua entistä enemmän. Ollaan kolmekymppinen pari, yhdessä ollaan oltu kymmenen vuotta. Olen odotellut mieheni aikuistumista, mutta näinköhän se tapahtuu koskaan???
Mieheni ei pysty ollenkaan kestämään vastuuta tai sitoutumista mihinkään. Hän ei halua naimisiin, ei uskalla ottaa auto- / asuntolainaa, ei halua kuollakseenkaan vakituista työtä. Työ on sen parempi mitää lyhyemmäksi ajaksi hänen täytyy siihen sitoutua. Autolainaa otimme, kun tavallaan pakotin hänet siihen. Asuntoa olemme olleet ostamassa pitkään, ajatus on hänestä hyvä niin kauan kun sopiva asunto löytyy, kun homma alkaa mennä "vakavaksi" ja kauppoja alettaisiin tekemään niin hän vetäytyy ja keksii jonkun syyn miksi tämä asunto ei ole hyvä. Naimisiin ei kuulemma ole järkeä mennä, kun ollaan kuitenkin jo niin sitoutuneita :(
Suurin ongelma on nyt minun useita vuosia kestänyt vauvakuume. Mieheni on "luvannut" aikaisemmin, että vauva voi tulla kunhan ollaan kolmekymmentä vuotiaita. No nyt kun tämä maaginen ikä on saavutettu niin herralle alkaa mennä pupu pöksyyn, ja epäilen syyksi juuri sitoutumisen ja vastuun pelkoa. Jos muutaman vuoden autolainaan sitoutuminen kammoksuttaa häntä niin kuinka hän kykenisi sitoutumaan lapseen loppuiäkseen???
Mitähän tälläisen miehen kanssa tekisi? Muuten kaikki kunnossa, mutta tämä rassaa ja vie voimat.
Mieheni ei pysty ollenkaan kestämään vastuuta tai sitoutumista mihinkään. Hän ei halua naimisiin, ei uskalla ottaa auto- / asuntolainaa, ei halua kuollakseenkaan vakituista työtä. Työ on sen parempi mitää lyhyemmäksi ajaksi hänen täytyy siihen sitoutua. Autolainaa otimme, kun tavallaan pakotin hänet siihen. Asuntoa olemme olleet ostamassa pitkään, ajatus on hänestä hyvä niin kauan kun sopiva asunto löytyy, kun homma alkaa mennä "vakavaksi" ja kauppoja alettaisiin tekemään niin hän vetäytyy ja keksii jonkun syyn miksi tämä asunto ei ole hyvä. Naimisiin ei kuulemma ole järkeä mennä, kun ollaan kuitenkin jo niin sitoutuneita :(
Suurin ongelma on nyt minun useita vuosia kestänyt vauvakuume. Mieheni on "luvannut" aikaisemmin, että vauva voi tulla kunhan ollaan kolmekymmentä vuotiaita. No nyt kun tämä maaginen ikä on saavutettu niin herralle alkaa mennä pupu pöksyyn, ja epäilen syyksi juuri sitoutumisen ja vastuun pelkoa. Jos muutaman vuoden autolainaan sitoutuminen kammoksuttaa häntä niin kuinka hän kykenisi sitoutumaan lapseen loppuiäkseen???
Mitähän tälläisen miehen kanssa tekisi? Muuten kaikki kunnossa, mutta tämä rassaa ja vie voimat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja huomaa erityisesti ex-avokilta. 10 vuotta jaksoin katsella hänen lapsellista käytöstään kun kaikki muut parit ympäriltä vakiintui ja hankki talot ja perheet. Ikävä kyllä ulosheitto oli ainoa mikä auttoi, itse sitten otin asuntolainan ja ja uutta seuraakin löytyi nopeasti. Numero kakkonen sitten tärppäsi kunnolla ja nyt on sitten lapsikin tulossa. Eikä hetkeäkään liian aikaisin kun ikääkin on jo 36. ..
...nysvätä koko elämänsä. Se on ilmiselvä luonteen ominaisuus, eikä se siitä mihinkään muutu. Ymmärrän kyllä, että velka talosta, autosta ja harrasteista velvoittaa sitoutumista työhön ja aiheuttaa aika ajoin stressiä. Tiukan paikan tullen kaikki on kuitenkin hukattavissa ja paluu vanhaan on mahdollista. Sama vastuun pakoilu ilmenee myös siirtämällä lasten hankintaa niin kauan kunnes olet liian vanha niitä hankkimaan. Ja vaikka saisitte lapsen hankittua, veikkaampa että ukkosi ei tule lapsen hoitoon paljon osallistumaan.
Toivottavasti olen väärässä, oma lähipiiri on vain opettanut vähän toisin. Nysvääjät ja epävarmat tyypit jatkavat samaan malliin vuodesta toiseen.
miehen kuka kovasti itki minulle haluavansa parisuhteen ja lapsia ja perheen ja oman talon jne jne...siis ei kukaan exä...
sitten tuli eteen miehelle se , miehellä ikää silloin 29v, OIKEA ja lapsi sai alkunsa vuoden seurustelun jälkeen...mies alkoi pettämään naista, henkisesti ja fyysisesti eikä suostunut puhumaan asioista..loppujen lopuksi, nainen pakkasi kamansa ja muutti masunsa sekä itsensä kanssa pois...ja kerran on mies tyttönsä nähnyt..vaunuissa nukkumassa kun hänet pakotettiin isyys tunnustamaan..
Tällä hetkellä uusi nainen kierroksessa, asuu naisen asunnossa, bilettää ja bailaa vailla huolta huomisesta...
Vaikee se varmasti on, kun vain odottaa että toinen vähän kasvaa ja muuttuisi..jotkut muuttuu mutta valitettavasti jotkut ei koskaan...
Oma mieheni on ollut hirveä menemään mutta nyt lapsen tultua, on otettu asuntolaina, ostettu isompi auto, ryyppääminen on vähentynyt reilusti...Hän lupasi muuttua kun lapsi tulee ja minä otin riskin, mikä kannatti..vikojahan siitä löytyy vieläkin mutta:)
Pointtina kuitenkin se, että jos mies ei suostu ottamaan askelta mihinkään suuntaan vaan junnaamaan paikoillaan niin ehkäpä hän ei silloin ole valmis sitoutumaan ja ehkäpä silloin sinulle, kuka sitoutua haluat, hän ei ole oikea henkilö. Ota tämä asia puheeksi..että jos hän koko ajan näyttää että suhteenne pysyy tässä pisteessä, sinä et sitä halua, niin se on loppu.
Ymmärrän kyllä että lapsten hankinta on iso asia, asuntolainan ottokin on iso asia...mitä jos hankkisitte ensin esim osa-omistus tai asumisoikeis asunnon..jotkut ihmiset(esim mieheni äiti)ei koskaan hanki omaa asuntoa..anoppini asuu mielummin vuokralla vaikka varmasti saisi hyvänkin asuntolaina...
Tai ehkä mies ei ole varma teistä kahdesta ja teidän kestävyydestänne...puhu miehellesi, se on paras lääke..