Vaimoa ahdistaa; elämässä kuulemma vain työnteko ja 1v lapsenhoito. Minä autan hoitamisessa yms minkä pystyn. Ja yritän sanoa että mene nyt helvetti jonnekin, käy jossain, hanki elämä. Kavereille yritän aina sanoa että viekää se vaikka baariin tai jotain. Mutta ei.
Seksielämä on käytänössä loppu; max. kerran kuussa. Viikonloppuisin vaimo on niin väsynyt että menee ennen klo 2200 nukkumaan. (Minä herään arkisin tuntia aikaisemmin että käytän koiran lenkillä.) Minä istun sitten siinä lauantai iltaa sohvalla kaljaa juoden ja ihmettelen että miten tässä taas näin kävi?
Sitten kävikin niin että sain firman mökin kaikilla herkuilla pitkäksi viikonlopuksi; saunat, takat yms. ja ajattelin että nyt tehdään vaimo-kulta onnelliseksi; vanhempani lupasivat ottaa pojan ja me voitaisiin saunoa, katsoa takkatulta, käydä kävelyillä, juoda punaviiniä, nukkua pitkään ja olla kahdestaan. Myönnetään; haavelin minä siitä seksistäkin. Mutta eihän se niin mene kuin sarjakuvissa; poika on kuulemma pakko ottaa mukaan. Tulee kuulemma muuten niin kova ikävä. Mä en oikeasti enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Mä en kohta jaksa enää tätä selibaattia ja parisuhdettomuutta.
Sanokaapa te muut äitit: monelleko olisi kelvannut ko. mökkiviikonloppu ilman lapsia?
Seksielämä on käytänössä loppu; max. kerran kuussa. Viikonloppuisin vaimo on niin väsynyt että menee ennen klo 2200 nukkumaan. (Minä herään arkisin tuntia aikaisemmin että käytän koiran lenkillä.) Minä istun sitten siinä lauantai iltaa sohvalla kaljaa juoden ja ihmettelen että miten tässä taas näin kävi?
Sitten kävikin niin että sain firman mökin kaikilla herkuilla pitkäksi viikonlopuksi; saunat, takat yms. ja ajattelin että nyt tehdään vaimo-kulta onnelliseksi; vanhempani lupasivat ottaa pojan ja me voitaisiin saunoa, katsoa takkatulta, käydä kävelyillä, juoda punaviiniä, nukkua pitkään ja olla kahdestaan. Myönnetään; haavelin minä siitä seksistäkin. Mutta eihän se niin mene kuin sarjakuvissa; poika on kuulemma pakko ottaa mukaan. Tulee kuulemma muuten niin kova ikävä. Mä en oikeasti enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Mä en kohta jaksa enää tätä selibaattia ja parisuhdettomuutta.
Sanokaapa te muut äitit: monelleko olisi kelvannut ko. mökkiviikonloppu ilman lapsia?
Vastaukset 32
Vanhimmat
:D Elämä on sitä mitä siitä itse tekee, en ymmärrä vaimoasi kun valittaa muttei ole valmis tekemään asialle mitään. Vaikea auttaa sellaista joka ei halua auttaa itseään. Itselleni moinen mökkiloma olisi kelvannut ilman muuta! Vaikka lapset olisikin mukana, olisi heillä maalla niin paljon tekemistä, näkemistä ja ihmettelemistä että kahdenkeskeisiä hetkiä syntyisi aivan varmasti, jos ei päivällä niin sitten illalla kun koko päivä touhuttu ja lapset nuukahtavat ennen kuin pää osuu tyynyyn.
Koettakaapa vaikkapa keskustella asiasta, kerro kuinka turhautunut olet :)
"kahdenkeskeisiä hetkiä syntyisi aivan varmasti, jos ei päivällä niin sitten illalla kun koko päivä touhuttu ja lapset nuukahtavat ennen kuin pää osuu tyynyyn." Niin vaimolla kuin lapsilla. ;(
Siinähän se koko ongelma onkin: päivällä ei ehdi ja illalla ei jaksa.
Noh. Kaljan kanssa menee ilta aina kivasti.
Jos meinaat oluen kanssa iltasi viettää, ei taida olla muuhun enää mahdollisuuksia. Sano vaimollesi että laati listan. Tähän listaan kirjaa parisuhteenne plussat ja miinukset, usein sitä ylläättyy mitä kaikkea ei ole tullut edes ajatelleeksi..
Enpä oikeastaan ole mikään kummoinen neuvomaan. Pieni immeisenhömppä
Kirjeenvaihtoa aiheesta sähköpostilla. Ei vastannut.
olisi ainakin kelvannut mökkiviikonloppu ilman lapsia.Kyllä lapsien kanssa ehtii olemaan."Lapset lentävät pesästä mutta se parisuhde kuitenkin on senkin jälkeen"(toivottavasti,mutta ei tuolla menolla.)
kyllä vaan kelpais jos joku tuollaisen yllärin järjestäis! Ja ilman lapsia! Lasten kanssa kyllä ehtii olla ja viettää sekä arkea että vapaata muutenkin ja voihan sitten järkätä ihan oman reissun nimenomaan koko perheen kera jos sellaista kaipaa. Kerro vaimolle mikä hiertää, kerro että kaipaat häntä ja teidän yhteistä aikaa. Sitäkin täytyy olla, eihän sitä muuten jaksa vaimona, äitinä, ihmisenä..
Puhukaa, keskustelkaa.
Toivottavasti saatte kaipaamaasi yhteistä aikaa, ehkä sitä seksiäkin ;) sehän kuitenkin kuuluu olennaisena osana toimivaan parisuhteeseen.
Kiitos. Kiva saada joskus. Edes myötätuntoa. ;)
Kyllä minä kuule olen koittanut kertoa. Ei vaan kuulemma jaksa iltasin. Mitään. Jotenkin tuo mökkiasia nyt vaan täytti ämpärin kerralla. Tuli oikeesti tosi paska olo kun mä ihan oikeesti kuvittelin miten toinen innostuis viikonlopusta kahestaan mökillä. Välillä alkaa tuntua kun kiipeäis paskasta rakennettuja portaita kun toinen ei osallitu tähän parisuhdeasiaan mitenkään. Valittaa vaan kun väsyttää, ja tönii pois "Älä koske, mä en jaksa."
Pakko vaan jatkaa yritystä. Jos mä luovutan sit on tosi heikoilla "isi ja äiti". Ja isi on paha kun äiti ei jaksa.
Onneksi luonto-äiti keksi masturboinnin. Ja Hennes & Mauriz naisten alusvaatekuvaston. Ilman niitä oltais oltu jo pitkään narunjatkona.
kyllähän se jatkuva torjutuksi tuleminen turhauttaa..
Sitä vaan pitäis osata tarpeen tullen irtautua lapsesta/lapsista ja elää hetkittäin ihan itselleen ja parisuhteelleen. Ja jos kerran vielä luotettavaa ja turvallista lapsenhoitoa olis tarjolla, niin en ymmärrä mistä voi kiikastaa. Eihän muutaman päivän ero lapsesta horjuta äidin eikä isän suhdetta lapseen millään tavoin. Päinvastoin, kun äiti ja isä = parisuhde voi hyvin, niin koko perhe voi hyvin. Jaksaa taas sitä arkeakin paremmin.
Sehän taas on ihan henkilökohtaista kuinka paljon seksiä ja läheisyyttä kaipaa parisuhteeseen. Toiset haluavat paljon, toiset "pärjää" vähemmällä. Sääli jos halut hirveästi muuttuvat lapsen tulon jälkeen ja toinen parisuhteen osapuoli jää jatkuvasti "torjutun" asemaan.
Jos asioista keskusteltu ja puhuttu sekä ainakin toinen osapuoli yrittää muuttaa asioita parempaan, niin en ihan heti keksi keinoja..
Voimia silti ja toivon kaikkea hyvää Teille molemmille! Jospa se kevätaurinko tekis tehtävänsä ;)
Vie vaimosi lääkärille ja käske tarksituttaa kilpirauhasen toiminta.
Kuulostaa alivajeiselta. Aina väsynyt, masennuksen oireita jne. Äläkä anna periksi, lekurikin ovat nihkeitä ottamaan noita kokeita, koska tuijottavat sokeasti kaikkiin oireisiin, jotka muka pitäisi olla. Asiantuntijat tietävät, että joillakin oireet hyvinkin lievät tai vian pari oiretta, silti hormonivaje voi olla aikamoinen. Sen todentamiseen tarvitaan vain yksi ainoa verikoe tk:ssa. Jos vain hiukan alivajeinen, silti parempi hoitaa kuin odottaa, että pahenee.
Toinen ongelma voisi olla jos syö p-pillereitä. Vievät seksihalut totaalisesti useimmilta naisilta sekä aiheuttavat aikamoisen veritulppariskin. Parempi valita kierukka.
Nää on kaksi naisten terveyden suurta riskitekijää, joita keskiaikaisella työmoraalilla varustetut lekurit eivät välitä juuri hoitaa.
Tuon ikäinen lapsi voi tosiaan olla aika väsyttävä, menossa koko ajan, aina vahdittava.
Se väsymys on lisäksi paljon psyykkistäkin, vastuu, uusi rooli äitinä jne.
Ja äidit haluavat suojella lasta, ei sitä niin vain uskalla eikä haluakkaan jättää kenellekkään.
Itse en näinä pedofiilien kulta-aikoina jättäisi lapsiani mihinkään, jossa paikalla voi olla miehiä. Ainoastaan joku lastenhoitaja, nainen, joka tulee kotiin eikä tuo mukaanaan ketään ulkopuolista. Lisäksi asentaisin kameran vartioimaan, mitä kyseinen henkilö kotonani puuhastelee.
Maailma on muuttunut ikäväksi paikaksi, kiitos seksiturismin ja internetin.
paha ja ikävä paikka, niin oletpa itsekäs, että olet ylipäänsä pieniä ihmisiä tänne tehnyt. Tuskin kaltaistasi muu kiinnostaakaan kuin se, että juuri sinä itse saat oman jälkeläisen.
Olisiko nuo asiat kannattanut pohtia ennen lastenhankintaa ja sittenkin käyttää ehkäisyä?
Luitko ollenkaan alkuperäistä tekstiä?
Poika oli menossa vanhemmilleni hoitoon? Ai niin. Isäni on mies. Minäkin olen mies. Pitäisikö sulkea molemmat vankilaan ihan varmuuden vuoksi?
Miehiä on jopa lastenlääkäreinä. Pelottavaa. Eikö olekin?
Tervettä mieltä vaan sinullekin. ;)
Kuules buuri!
Mulle kävi samalla tavalla kuin sun rouvalle ja näin monen vuoden pohdinnan jälkeen syitä on monia. Kävin em. kilpirauhaskokeissa, söin pillereitä jne..Kaikki tutkittiin, ei mitään. Kyse on psyykepuolella. Sun puoliso tod.näk. haluaa olla "täydellinen äiti", ja sitähän tässä yhteiskunnassa meille naisille vieläkin tuputetaan. Hän rakastaa lastaan, mutta ei nyt näe sitä faktaa, että sulkee sut ulkopuolelle. Hän rakastaa lastaan niin, että unohtaa myös itsensä ja sen, että lapsi tarvitsee myös isovanhempiaan. Se että teillä on mahdollisuus lähteä kahdestaan vkonloppuvapaille olisi minullekin aikoinaan kelvannut. Nyt puolisosi on niin henkisesti kiinni lapsessa, että hän kuvittelee pahinta mahdollista, jos lapsi ei ole hänen valvovan silmän alla. Vastuu on kasvanut henksiseksi taakaksi ja sitä hän ei nyt näe. Se maailma, missä puolisosi elää, on hänen luomansa ja sinun on vaikea siihen päästä sisälle. Ei parisuhde kukoista, jos te ette koe asioita ja elä siinä yhdessä.
Ymmärrän puolisosi ajatusmaailmaa, mutta kohta on teidän suhde siinä pisteessä, että te tod. näk. eroatte. Lapsi tarvitsee teitä kumpaakin, joten koeta saada puolisosi käsittämään myös sinun olemassaolosi. Myös hän on olemassa muutakin kuin äitinä, hän on myös nainen. Nyt on käynyt niin, että äidin rooli puskee liikaa päälle ja se nainan siellä on unohtunut. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, vaan molemmille pitäisi löytyä tilaa lapsen synnyttyä. Se on rankkaa aikaa ja henkinen kasvu vie valtavasti energiaa. Hintana kaikelle saattaa vaan olla ero, jos asioita ei ajoissa selvitetä. Näin kävi minulle ja nyt näen asiat selkeämmin entisen puolisoni syyttelyn sijaan.
Toivon sinulle tsemppiä ja toivottavasti saatte asianne selvitettyä. Kun on rakkautta, on myös toivoa:)
Tässä nyt eroja mietitä todellakaan. Eikä olla "täydellisä vanhempia" kumpikaan omasta mielestämme.
Elämä on toisinaan vaan vähän kelju juttu. Ei heti saa luovuttaa jos joku asia ei mene just oman mielen mukaan.
Hienoo, että ero ei ensimmäisenä ole mielessä ja en toki sitä tarkoittanutkaan ratkaisuna:) Mutta pointti oli se, että nuo teidän elämät alkaa ajautuu eri uomiinsa, jos ei sun puoliso näe myös sun olemassaoloa ja parisuhteen vaatimuksia. Siinä voi mennä vuosia, mutta jos tuo tahti jatkuu..Toivottavasti siis asiat selkiytyy sitä ennen!
ja pienen lapsen tulo perheeseen on niin iso mullistus, että siinä menee oma aikansa siihen totutellessa.
Varmasti tekisi sun puolisolle hyvää pieni breikki lapsenhoidossa ja varsinkin kun lapsi olisi hyvässä ja rakastavassa hoidossa. Myös hän jaksaisi sitten arjen paremmin ja samalla tulisi myös parisuhdetta hoidettua, jos lähtisitte kaksin jonnekin. Kun myös parisuhde vaatii aikaa ja työtä, muuten se näivettyy. Voi kun hän ymmärtäisi tämän asian myös oman henkisen hyvinvointinsa kannalta!
Mutta jos saisitte keskusteluyhteyden luotua välillenne väsymyksestä huolimatta, moni pulma voisi sillä selvitä. Helppoa se ei oo, mutta jos keskustelu ilman toisen syyttelyä ja syyllistämistä olisi mahdollista, niin se varmasti helpottaisi ja avartaisi näkemään kummankin teidän näkökulmia.
Pidetään peukkuja:)
siis tuon ikäinenhän on äidissä kiinni, joten jos lapsi on vielä hoidossa noin pienenä niin miksi se pitäisi lykkiä muille viikonloppuisin?
Miksei lapsi mahdu mukaan mökille, en tajua. Itseäkin ottaisi moinen läpinäkyvä seksin vonkaaminen päähän. Itse asiassa epäilen muuten, että vaimollasi on jotain närää sinua kohtaan. Seksi kerran kuussa jne. Ihan selvä juttu. Meillä se on noin harvaa silloin kun on jotain erittäin pahasti hampaan kolossa. Ettei ero kolkuttelisi...
Moikka. täytynee nyt sen verran sanoa että kyllä olisi kelvannut moinen vkl. olemme miehen kanssa joka kuukausi vieneet 1-2 yöksi lapsen mummollaan, olemme käyneet hotellissa, tai olleet ihan vaan kotosalla. Meillä 4,5kk vanha tyttö, kyllä se harmittaa viedä lapsi hoitoon, mutta on se tärkeää parisuhteen kannalta! on ollut vanhemmillani hoidossa, luotan heihin tottakai koska ovat kaksi muutakin lasta kasvattaneet. Nyt otat asian puheeksi, ja kerrot mmitä mieltä olet asioita.niin mekin olemme tehneet tässä lapsentulon jälkeen. olemme molemmat antaneet osamme vaikka jo vähistä yöunista. Kysy vaikka vaimolta ihan peruskysymys, mitä sulle kuuluu?
Meillä on kolme lasta ja odotan neljättä. Kun olin saanut ensimmäisen lapsemme olisin toivonut mieheltäni hellyyttä, halauksia yms. Synnytyksen jälkeen en kokenut itseäni naiseksi vaan äidiksi jolla on vain velvotteita. Mieheni valitti seksin puutetta. Meillä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta viettää yhteistä viikonloppua ilman lapsia. Kateeksi käy täytyy sanoa. Lapsen syntymän jälkeen naisen hormoonitoiminta on niin sekaisin ja pitkään et anna neitokaiselle aikaa toipua ja muista synnytys muuttaa naista.
Hmm...Kiitoksia kaikille. Noista tulee aina uutta ajateltavaa, kun yksin/kaksin miettii niin aina laajemmat ajatukset tekevät hyvää (=Empä tullut xxxxxx tuotakaan ajatelleeksi.)
Kyllä minä tiedän että seksin vonkaaminen on väärin ja olen muutenkin huono ihminen. Lopettaisin koko seksin kerjäämisen jos pystyisin. (Yritetty on...)
Oman päänsä kanssa on vaan tultava toimeen, ja sikäli myös negatiiviset jutut on osattava antaa itselleenkin anteeksi. Se monesti unohdetaan. Ja eteenpäin mentävä.
Toisaalta tämä keskustelu alkoi nyt mennä hiukan liian seksipitoiseksi. Huojentavaa kuitenkin tietää että jos lisääntyminen kielletään muilta kuin täydellisiltä ihmisiltä, Suomeen jää ainakin kaksi lisääntymiskelpoista kirjoitusten perusteella. :D
Piste siis seksiasialle. Mutta oli (ihan oikeasti) kiva saada toisiakin mielipiteitä tuosta mökkiviikonlopusta mikä oli se alkuperäinen kysymys. Ymmärtää taas vaimoakin paremmin. Ja ne ei-niin-kivat mielipiteet ovat niitä jotka oikeasti kasvattavat. Samaa mieltä olevat vain toisaalta pönkittävät kysyjän omaa egoa ja erinomaisuutta ja vievät asiaa sikäli väärään suuntaan.
Vaikka onhan se kiva saada joskus. Edes myötätuntoa. ;)
Olisi kiva kuulla miten olette muut saaneet näitä solmuja auki? (Vai onko solmu vain minun päässäni?)
mökillä tuntui liian pelottavalta ajatukselta, näin aluksi. Jos koettaisit varovaisemmin, esim. 2 tuntia kylpylässä ja vaikka mutakääreissä sinun kanssasi (=epäseksikästä) ; )? Ja lapsi isovanhemmilla. Ihan aiheellisestikin voi sanoa, että helpompaa lapsellekin jos ei vielä ole ollut isovanhemmilla hoidossa kovinkaan paljon.
Kuten joku tuolla aiemmin sanoi, vaimosi ei ole saanut käännettyä äitivaihdetta pois päältä. Tiedetään, olen ollut siellä itsekin. Miehen yritykset lähestyä tuntuivat ärsyttäviltä, kun ne selvästi viittasivat seksiin. Itse rupesin karttamaan fyysisiä hellyydenosoituksia, koska mies kävi heti onnellisena kiinni kuin sika limppuun ajatellen että jesss seksiäääää... Koeta vielä purra hammasta ja osoittaa "toverillisesti" hellyyttä ilman taka-ajatuksia (turvautuen sitten vaikka siihen alusvaatekuvastoon myöhemmin).
Aiemmat ehdotukset kilpirauhasen vajaatoiminnasta, masennuksesta tai e-pillereiden sopimattomuudesta ovat kanssa ihan hyviä. Joskus tosin uudenkin raskauden (vaikka tiedostamatonkin) pelko saa karttamaan seksiä, jos ehkäisy ei ole takuuvarmalla pohjalla.
Meillä on nyt 3 lasta, nuorin 1,5; yhteisiä vuosiakin jo 18. Välillä on mennyt päin mäntyä, nyt ollaan tasaisella maastolla ja hyvältä näyttää.
Varsinkin siinä vaiheessa kun elämään on tullut isoja muutoksia (meillä esim. muutto takaisin kotiseudulle, mies joutui työttämäksi vähäksi aikaa), yhteiselämä on takunnut. Niitä kuolemattomia sanontoja, joita ei unohda, on tullut laeltua puolin ja toisin: saunan lauteilla mies tokaisi, ettei meillä ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset.
Herätys kannattaa, vaikka raakakin. Kun huomaa, että toinen on tosissaan, alkaa miettiä asioita ja panostaa itsekin parisuhteeseen, jos todella haluaa.
Viime syksy oli myös rankkaa. Mies vaihtoi työpaikkaa, minä palasin töihin. Miehen työpaikka oli ihan eri suunnalla kuin ennen eli käytännössä minä pyöritin päivittäistaloutta, kävin kaupassa, hain lapset jne. Raskasta oli, ei paljoa sänkyhommat innostaneet, paitsi jos sinne nukkumaan pääsi. Tällä hetkellä taas ärsyttää se, että minä olen koko ajan vonkaamassa, että minä saan aina olla se, joka tekee aloitteen. Olisi kiva jos mieskin ehtisi joskus ensin!!!!
Mutta ehkä meillä on tarpeeksi vuosia takana, jotta olemme oppineet tuntemaan toisemme. Tiedämme, että olemme hitsautuneet toisiimme ja haluamme myöskin tehdä töitä parisuhteen eteen.
Se vaatii uhrauksia. Ostin miehelle joululahjaksi liput kesäkuuksi konserttiin Helsinkiin, ajatuksena 2-keskinen pikareissu hotelliyön kera ilman lapsia. Nyt se kaatuu siihen, että Helsingin hotellit ovat täyteen buukattuja ko. aikana, siellä on joku konferenssi. Joten lapset mukaan ja kummien luo yöksi. Se siitä romanttisesta viikonlopusta. Mutta tätä se elämä on.
Meillä toimiva stressinpoistopaikka on ollut sauna. Lapsi nukkumaan ajoissa ja vasta sitten yhdessä saunaan, miksei myös kylpyyn jne. Lauteilla on ollut aikaa ottaa rauhassa, keskustella ne vaikeimmatkin asiat.
Tämä on sekava juttu, mutta se mitä yritän sanoa, on se, että kyllä näistä vaikeuksista voi selvitä, jos halua on.
Yksi seikka jäi alkuperäisessä tekstissäsi (ja myöhäisemmissäkin) ärsyttämään: jos minun mieheni valitsisi kaljan minun sijastani, vaikka olisin kuinka paska tahansa ja aina väsynyt pihtari, en kyllä kaljalta haisevaa ukkoa katsoisi. Mutta tässä ehkä vaikuttaa se, että tulen alkoholistiperheestä...
Voimia teille molemmille!
Olin itsekin aivan loppu silloin kun esikoinen oli vuoden, työ juuri alkanut ja tuntui kuin koko elämä olisi kiireellä hoitoon, kiireellä työhön, työstä pois ja kotiin ruokkii nälkäistä perhettä.
Pystytkö ottamaan osaa lapsen hoitoon vientiin tai hakuun. Se voisi myös helpottaa hieman.
Itseäni masensi ihan älyttömästi pillerit ja ne vie helposti myös halut.
Vie tänään vaimollesi pieni kukkanen, suukottele ohikulkiessa, taputa peffalle keittiössä ja halaa aina kun ehdit. Täytä itse joskus se pesukone ja pistä vaatteet kuivumaan yms.. Pienet jutut voivat olla tärkeitä..
Tsemppiä sinulle. Kiva kuitenkin kuulla että yrität lisätä kipinää ja pitää huolta vaimostasi vaikka ei se taida aina helppoa olla meitä naisia miellyttää...
Hyvää kevättä.
Anneli
Kiitos kirjoituksestasi. Rohkaisevaa luettavaa.
Ja en minä sitä kaljaa juo (koskaan) silloin kun poika on hereillä. Ja vaimon kanssa saunakaljat (=samat mitä vaimo) Tarkoitin että sitten kun soihdut-sammuu-kaikki-muu-väki-nukkuu(=Ja aamulla 6.30 ylös kun poikakin eli ei sitä nyt ns. kaksin käsin tule juotua.)Tuli annettua väärä kuva. Ja onnea teillekin elämään.
Tuli mieleen, kun tuota luin, aika montakin juttua, jotka vois olla vialla. Olen itse nainen ja jos käyttäytyisin noin, niin voisin olla
a) masentunut, siis ihan todella niin paljon masentunut, että siinä ei liikunta, ulkoilu ja rohkaisevat sanat riitä tai
b) mulla olisi joku toinen mies jossakin, jota en saa ja se ottaa päähän.
En halua maalata sulle piruja seinälle, mutta olen oikeastaan ollut joskus käytökseltäni vaimosi tapainen ja silloin on ollut jompikumpi noista jutuista päällä.
Kuulostat näillä tiedoilla mukavalta ja kunnolliselta mieheltä, joten voimia sinulle. Jätä se ihan vähäinenkin olut vähäksi aikaa pois (ihan vaan malliksi vaimollesi) ja ottakaa lapsi mukaan sinne unelmaviikonloppuun. Saat ainakin vaimosi sinne ja pääset ehkä lähestymään aihetta jostain uudesta näkökulmasta. Varaudu yllätyksiin, me naiset ollaan kovia puhumaan ja silloin kun nainen ei puhu ongelmistaan, ne ongelmat ovat todella vaikeita.
Olen lähes identtisessä tilanteessa.
Pistin eilen olutta jääkaappiin. Illalla voisin vielä laittaa saunan päälle. Kun muu perhe on jo mennyt nukkumaan, voisin ottaa saunaoluen ja istahtaa sohvalle telkkarin eteen.
Tänään klo 22.00 kohotan kunnioittavan maljan kaikille kohtalotovereille: "Cheers, mate!"
Cheers vaan. ;)
Taidan kyllä ottaa sen olusen vaikka tytöt vähän kieltelee tuolla ylempänä.
Mut jos tarjois vaimolle kanssa? Se lienee voitaisiin tulkita ns. lieventäväksi asianhaaraksi.
Lupaatko kokeilla samaa? Sit meitä ois jo neljä.
Meillä on nyt 5 kk:den ikäinen vauva ja olen aina ollut hyvin aktiivinen seksuaalisesti,mutta synnytykseen kuoli kaikki, ja vain johtuen hormooneista.KUn imetys loppui n.2 kk sitten alkoi pikkuhiljaa halut lisääntyä.vieläkään en ole entiselläni,mutta paranemaan päin...
silti jo kiusoittelen miestäni kokoajan ,olemme samassa paikassa töissä ,joten on helppo pitää flirttiä yllä,vaikkei seksiä harrastetakaan kun ehkä kerranviikossa,ihan vaan sen uupumisen vuoksi..
no esim ,vaikka tänä aamuna oli kiirettä,niin mies herätteli minut "tökkäämällä itsensä minuun ", ja eipä se kamalalta tuntunut...=D
vauvan synnyttyä ajauduimme täysin erillemme,ja se tapahtuu aina,jos seksielämää ei ole tarpeeksi tiuhaan.. tunnen itseni naisena huonoksi,en halua olla pelkkä äiti..
mutta kun muutama viikko meni ja totuimme vauvarytmiin ,aloimme lähentyä ja nyt nukumme täysin toistemme kainalossa .. nainen tarvii sitä,jotta kokisi olevansa myös nainen eikä vain äiti..,mutta..,mikä on tässä suuri pointtini,on se,että jos jossain vaiheessa tätä vaikeaa synnytyksen jälkeistä aikaa mieheni olisi käyttäytynyt jotenkin niin ,että olisin katkeroitunut hänelle jostain,niin meilläkin olisis piru merrassa,ja esittäisin marttyyriä,joka tekee kaiken ja ei kelpaa kenellekkään..jne.. vaikka mies tekisi mitä,niin olisin jotenkin kylmä..ja katkeruutta kantaisin mukanani.. siihen kuolisi suhde.
olen naisena sellainen ja hyvin moni muukin on..
tämän ymmärrän myöskin vasta kerran eronneena..kun oli kaksi aiempaa lasta pieniä,2 ja 4v..
ny osaan itsekin antaa periksi,ja tiedän että vain puhumalla asiat selvitetään ..
on toki myös onneni,että mies tekee perheeseen ison osan,ja vielä enemmänkin .=)
hänelle on helppo olla miellyttävä vaimo ja NAINEN!
Mutta joku jo "listasi",mikä itsellä voisi olla "vikana", jos käyttäytyisi ,noin,niin minäkin sanon ,että
a)olen vihainen ja katkera jostain,enkä kerro ,vaan kostan käytöksellä
B),minulla on joku toinen ...
C) ei ole toista,mutta en rakasta sinua,niinkuin naisen tulisi miestään rakastaa,eli minä tunne halua sinua kohtaa sen takia.
Osuin näille sivuille ja kappas, teksti kuin mieheni suusta.Kerron sinulle, mitä voisin kuvitella vaimosi ajattelevan:
Meillä sama juttu.Tytär 4-vuotias, ja koko ajan musta tuntuu, että elämä on pelkkää töissä käymistä ja lapsenhoitoa.Silti, ajatus lapsen jättämisestä toisen hoitoon ja "baanalle" lähtö tuntuu pahalta, pelkään ihmisten kommentteja.Nukkumaan menen aina ennen miestä, kun tuntuu, että se vaatis taas seksiä ja jotenkin ei huvita nykyään, vaikka miestä rakastankin.Mies juo kans sit kaljaa, ja sit mä suutun ja kierre valmis ja seksi kiinnostaa vieläkin vähemmän.Nainen kokee lapsen enemmän osaksi itseään ja haluaa perheen.Mies sitten kaipaa sitä parisuhteen hekumaa ja kiihkoa.Nainen muuttuu henkisesti vanhemmaksi kun tulee äidiksi, ehkä vakavoituukin.Jos veisit teidät ensin perheenä viikonloppulomalle, niin sitten vaimo saattaisi syttyä sille kahdenkeskisellekin lomalle.Me naiset kun koemme kaiken tunteella ja pohdimme koko ajan kaikkea.
Oikein hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.
Kun lapsenhoidon ja työn takia ei ole muuta elämää. Nainen on emotionaalinen olento ja odottaa mieheltä sitä emotionaalista yhteyttä. Tunnetta siitä, että mies antaa hänen tuntea itsensä naiseksi, se on edellytys sille seksuaaliselle halukkuudellekin. Siis pidä huoli siitä, että nainen saa aika ajoin tuntea sen tunteen, kuin olisi ensitreffeillä kanssasi. Vie naiseltasi jalat alta. Ja jos se suhde on jo tolla mallilla, niin ehkä siinä sitä lasta tulee oikeesti ikävä, mutta kun lapsen nukkuessa annat mammalle vähän ekstrahuomiota, rentouttavaaa hierontaa, ostat hajuvettä lahjaksi silloin kun sitä vähiten odottaa, tai osoitat muuten huomiota ja sponttaaniutta, niin eiköhän se vaimokin siitä pikku hiljaa lämpene. Asiantuntijat sanovatkin, että pystyäksesi antamaan lapselle sen, mitä hän tarvitsee, ensimmäinen ja tärkein ihminen arvoasteikossa pitää olla se kumppani ja vasta sitten lapset. Onnellinen parisuhde takaa sen harmonisen ja onnellisen perhe-elämän myös tenavalle.
Meil taas kävi niin päin, että mies huomioi syntymän jälkeen vain lasta ja unohti minut, ei mennyt millään jakeluun, että minäkin kaipaan osani. Sit olin niin täynnä sitä sohvalla kaljaa kittaavaa heppua, että panin eropaperit vireille. Siinä vaiheessa ukkokin hoksasi, että jotain on tehtävä ja alkoi kyseleen, että mitä nainen kaipaa ja vannoo korjaavansa parisuhteen. Nähtäväksi jää.
ei mielestäni ole rakentavaa parisuhteen hoitoa. Jos ei ole tosissaan laittamassa papereita sisään, se on vain toisen luottamuksen pettämistä (myötä- ja vastoinkäymisissä..?).
Keskustelunavaksena parempi on sanoa esim. "minusta tuntuu siltä, että parisuhteemme on jäänyt tämän vaipparumban jalkoihin. Haluaisin olla välillä myös sinun miehesi/vaimosi, en pelkästään lapsesi isä/äiti. Mitä luulet, millä tavalla se voisi parhaiten onnistua?" Jos vain lättäisee päin naamaa että "haluan eron kut et anna/tee sitä sun tätä", on se tie aikalailla käyty loppuun. Yleensä ottaen keskustelussa kannattaa välttää sanoja "sinä et koskaan/aina...". Ne lukitsevat tilanteen, toinen nousee puolustuskannalle (inhimillistä) eikä mitään uutta tahdo saada palaverista irti.
Kaikki avoimet kysymykset "mitä sinä ajattelet/mistä luulisit olevan apua/mitä sinä toivoisit?" voivat tuoda uusia näkökulmia asiaan.
Pari pientä vihjettä.
1. Ensinnäkin älä lannistu yrittämään parisuhteen korjaamista. Löydät vielä oikean, teille sopivan keinon. Täällä kuulee jos jonkinlaisia mielipiteitä, mutta tärkeintä on sinun ja vaimosi käsitykset asioista. Eli PUHUKAA!
2. Ja käytännön vinkkinä, että kun puhutte vakavista asioista, niin askel kerrallaan. Jokaista ongelmaa ei tarviste ratkaista illan aikana.
3. Olkaa lähekkäin kun puhutte. Kaikukkain, sylikkäin, käsi kädessä, toinen hieroo toista... mikä nyt hyvältä tuntuu. Silloin tulee läheinen olo, eikä loukkaannu niin helposti vaikeistakaan asioista. Silloin ymmärtää paremmin, että toinen rakastaa ongelmista huolimatta.
4. Kehu vaimoasi muutenkin kuin äitinä. Muituta häntä siitä, että hän on upea nainen, joka ansaitsee rakkautta.
5. Kehu itseäsi välillä itsellesi... Älä menetä itsetuntoasi siksi, että koet tulevasi torjutuksi. Enpä usko että vaimosi haluttomuus johtuu sinusta.
6. Mene vaimosi kanssa yhtä aikaa nukkumaan!!!! Tämä on hyvin tärkeää. Se läheinen hetki sängyssä ennen nukahtamista on äärimmäisen tärkeää parisuhteen kannalta, jopa tutkimusten mukaan. Kuitenkin joudut heräämään lapsen ja koiran takia kohtuullisen aikaisin, joten totut uuteen rytmiin nopeasti. Ja toki joskus voit houkutella vaimoasi pysymään hereillä hieman pidempään... Mutta voin paljastaa, että meillä menee molemmat nukkumaan kymmeneltä. Päivä lapsen kanssa on aika rankka.
7. Älä väkisin yritä saada naistasi "hankkimaan elämää". Siitä voi loukkaantua. Ehkä naisesi luulee, että pidät häntä saamattomana tms. Ne omat harrastukset palautuvat itsestään, kun on onnellinen olo. Se ei mene aina toisinpäin. Eli ensin tehkää toisenne ja itsenne onnellisiksi, sitten voi hankkia niitä omia menoja.
8. Kun teillä on haukkukin, niin loisto vinkki: Käykää yhdessä kävelyillä!!! Jollakin parilla täällä oli se sauna yhteinen paikka, meillä ne ovat kävelylenkit. Ei mitään hullua urheilua, vaan rauhassa koiran ja rattaiden kanssa. Siinä tulee sopivati puhuttua ympärillä olevista asioista, ja ripauksen parisuhteesta ja rakkaudesta. :) Mikäs sen ihanampaa kuin laskea käsi rakkaan kädelle siinä puistossa käyskennellessä. Jos siinä liikkuessa vaimosi saa vielä elimistöön energiaa, niin mikäs sen parempi!
9. Älä kokonaan lopeta aloitteen tekemistä seksiin. Opettele vain etenemään sopivan rauhallisesti, ilmapiiriä tunnustellen. Jos lopetat kokonaan, vaimosi saattaa luulla, ettet pidä häntä enää haluttavana...
10. Älä kysy täällä monelleko viikonloppu mökillä olisi kelvannut... Oleellista on vain se, ettei se kelvannut sinun vaimollesi.
Muistakaa että te rakastatte toisianne.
Kun mieheni koskee muhun, hänen olettamuksensa on se, että n. 3 min. sisään on jo hommat täydessä vauhdissa. Joten eipä mua paljon innosta vaikka seksiä haluaisinkin. Ja HÄNEN kanssaan. Mutta ei vain hänen tyylillään. Tahdon muutakin kuin seksiä ja seksiin muutakin kuin panemista. Toisaalta joskus tahtoisin hänen vain ottavan(aaah, harlequin-sarjaa lukemaan =D) mut, olevan rajumpi ja mitä milloinkin... Onhan se niin että miehen pitäisi osata lukea ajatuksia voidaakseen miellyttää naista kunnolla.
Ei seksihaluttomuus aina johdu naisen mielenterveysongelmista;) Tai lapsista, väsymyksestä, muiden miehien perään haikailusta ja mitä kaikkea täällä nyt onkaan ehdotettu. Toki nekin mahdollisia.
Itse olen täysin kykenemätön puhumaan asiasta mieheni kanssa, jotenkin pelkään hänen loukkaantuvan, vaikka niin oikeasti tuskin kävisi... Kiitollinenhan tuo varmaan olisi kun asiat sitten luistaisivat! Mutta kun ei pysty, saattaa monella naisella olla tuo ongelma, teillä?
Ihana mökkiv-loppu voi vaimosi mielestä kuullostaa ruinaamiselta vaikkei niin olisi.
Jos vaimosi ei tahdo olla kanssasi kahden koska ei pidä yrittelystäsi, on helppo käyttää lasta suojakilpenä. Suu suppuun seksistä ja pelkkää halimista ym. vähäksi aikaa (muistele varhaisteini-ikää ;D). Kenties vaimosi innostuu pian itse tekemään aloitteen.