Eli mistä tietää, että pitää toisesta tarpeeksi. Olen ollut pitkään sinkku, nyt suhteessa. Kamppailen epävarmuuden kanssa siitä, ovatko tunteeni tarpeeksi vahvoja, kantavatko ne, onko toinen minulle oikea.
Tykkään, tykkään varmasti. Mutta tarpeeksi? Joo, en haluaisi erota, mutta toisaalta, koska olen ihminen jonka on hankala peittää tunteitaan, sävyttää epävarmuuteni ja lievä vitutukseni oloamme nyt koko ajan. Seksiinkään ei tee mieli heittäytyä.
Olen ehkä vain tyhmä. Mutta tämä epävarmuus riivaa. Enkä haluaisi sen riivaavan ts. keksiä ongelmia tyhjästä / jäädä ongelmiin makaamaan, jos niihin on lähellä ratkaisu. Eli palaten edelleenkin ensimmäiseen kysymykseen. Kuinka usein kyseessä on päätös jatkaa tykkäämistä? Olemme olleet yhdessä vajaan vuoden.
Tykkään, tykkään varmasti. Mutta tarpeeksi? Joo, en haluaisi erota, mutta toisaalta, koska olen ihminen jonka on hankala peittää tunteitaan, sävyttää epävarmuuteni ja lievä vitutukseni oloamme nyt koko ajan. Seksiinkään ei tee mieli heittäytyä.
Olen ehkä vain tyhmä. Mutta tämä epävarmuus riivaa. Enkä haluaisi sen riivaavan ts. keksiä ongelmia tyhjästä / jäädä ongelmiin makaamaan, jos niihin on lähellä ratkaisu. Eli palaten edelleenkin ensimmäiseen kysymykseen. Kuinka usein kyseessä on päätös jatkaa tykkäämistä? Olemme olleet yhdessä vajaan vuoden.
Vastaukset 6
Vanhimmat
rakastaako vai ei, niin silloin tietää jo. Että ei.
Itseään voi harhauttaa aika tehokkaasti luulemaan että ei rakasta, vaikka ongelma olisikin jossain ihan muualla. Kuten esim. omassa sitoutumispelossa. Sitäkin asiaa luulisi voivan käsitellä.
Mutta kyllähän sinä siinä olet oikeassa että tunteita ei voi pakottaa ja jos niitä ei ole niin eihän siitä mitään tule. Mutta hetken huumalla ei kannata ratsastaa, eli aina kannattaa kuunnella itseään ainakin yön yli ennen ratkaisujen tekoa, sillä asiat saattavat omassakin päässä muuttua yllättävällä tavalla.
jos epäilyttää - ei rakasta !
joka tarkoittaa että et tykkää tarpeeksi. Jos tykkää, niin ei tarvi kysellä keneltäkään.
Paitsi, jos oot niitä, jotka varmuuden vuoksi ajattelee jo eronkin valmiiksi, ettei sitten tarvitse, jos/kun se tulee joskus, niin ompahan se jo mietitty.
Mitäpä, jos vaan eläisit yhtä aikakautta kerralla ja antaisit tapahtua asioita, sellaisia mitä tulee tapahtumaan, etkä "pakota" niitä ennakoimalla jotakin, jota ei ehkä tapahtuisi, joa antaisit elämän mennä omalla painollaann...
Päätöksien teko elämässä on helppoa, mutta niiden päätösten kanssa toimeentuleminen on vaikeaa, jos niitä on tehnyt jonkun mieliksi. Joten tee sellaisia päätöksiä, joita haluat itse myös noudattaa, muutenhan petät itseäsi.
jo se epävarmuus että on täällä palstalla miettimässä tykkääkö vai ei, kertoo jo jotain oleellista asian tilasta. Jos oikeesti jostain tykkää niin ei silloin tarvi sitä miettiä, eikä varsinkaan itselleen todistaa ja vakuutella.
jos taas epäilyttää, niin silloin ei tykkää niin paljon ainaskaan....
filosofii