Yritän mahdollisimman objektiivisesti kuvailla itseäni, jotta muut voisivat arvioida, mikä minussa on vialla, sillä kaiken järjen mukaan minun kaltaiseni nuoren naisen pitäisi olla jo visusti vakavan parisuhteen lumoissa. Tarkoitukseni on siis saada vastauksia, miksi sinkkumarkkinoilla minulla ei ole vientiä...? Tai jos joskus todella harvoin onnistun seurustelun poikasta virittämään, suhde kaatuu miehen puolelta ilman sen kummempaa syytä.
Ulkonäkö: (siitähän se ensivaikutelma syntyy)
Tummanruskeat hieman kihartavat hiukset olkapäille ja otsatukka. Siniset isot silmät ja täyteläiset huulet. Nätti hymykin löytyy ja tasainen hammasrivistö. Olen kuullut niin miehiltä kuin naisiltakin, että olen kaunis, välillä sitä hehkutusta on kuullut ihan ärsyyntymiseen saakka (etenkin kun miestä en yhden illan juttuseuraa kummemmaksi saa, tai noh, seksiseuraksi kelpaisin kyllä,mutta minua ei sellainen kiinnosta)
Pituutta 155 ja paino 58, siis naisellinen, en kuitenkaan mikään läskipossu. Kurveja siis löytyy ja hoikka vyötärö, mutta kroppa ei ihan siinä timmeimmässä kunnossa kuitenkaan ole.
Pukeutuminen on rentoa, ei mega-trendikästä bile-hile-meininkiä, mutta kuitenkin ihan nykyaikaista. Hieman naisellisempi rock-look voisi olla ihan hyvin kuvaava sana. Baariin meikkaan jonkinverran, mutta tyylikkäästi ja vapaa-ajalla voin ihan hyvin kulkea ilman meikkiäkin.
Luonne:
Olen aika iloinen ja pirteä. Innostun helposti uusista asioista. Todella kiltti ja huomaavainen. En mikään super-älykkö, mutta minulla on omiakin mielipiteitä, joita osaan perustellakkin hyvin ja minusta on mukava keskustella vähän syvällisemmistäkin asioista.
Baareissa hymyilen kyllä paljon ja pientä flirttiäkin joskus harrastan. Pari kertaa olen itsekkin mennyt juttelemaan kivan oloiselle tyypille, en siis ihan uskomattoman ujo, vaikka uusien ihmisten kanssa olenkin hieman varautunut. Hauskaksi olen kuullut silloin tällöin itseäni pidettävän.
Exien miespuoliset kaverit ovat minua kilpaa kehuneet, ja kuinka onnekkaita kaverinsa onkaan, kun on minut saanut... Ja tästä ei sitten kauaa menekkään, kun mies minut haluaa jättää.
Parisuhteessa näytän tunteeni, kerron heti, jos jokin on vialla, mutta en nalkuta. Mielestäni on fiksua keskustella asiat heti pois alta vaivaamasta, ettei niitä tarvitse jäädä märehtimään. En kuitenkaan toista kahden viikon tuntemisen jälkeen, kuinka paljon miestä rakastan. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta olen aina odottanut, että mies tuo asian minua ennen esille ja vasta sen jälkeen annan itselleni luvan rakastua täysillä.
Olen ehdottoman perhekeskeinen ja haluankin pari lasta sitten, kun parisuhteessa kaikki asiat olisivat kunnossa ja molemmat sitä haluavat. Vaikka minusta onkin kiva kokkailla ja touhuta kotona (en todellakaan mikään siivousintoilija kuitenkaan) ei minusta koti-äitiä saisi.
Opiskelen unelma-ammattiini ja haluan myöskin urallani jonkin verran edetä ja saada myös työn puolesta haasteellista sisältöä elämääni.
Nautin seksistä ja tykkäisin siitä useamminkin, kuin sitä parisuhteissa olen saanut. Pystyn itsekkin tekemään alotteita tuon asian suhteen, enkä odota, että mies joutuisi jatkuvasti seksiä minulta vonkaamaan.
Kun itse luen tätä omaa tekstiäni, minusta vaikutan jopa ihan ok- tyypiltä... Voisiko joku ihana ihminen, joka tämän kaiken jaksoi lukea, kertoa missä mättää, kun en miestä rinnalleni tunnu löytävän? Itsetunto alkaa olla jo sitä luokkaa, että vika on siis pakko löytyä minusta. Olen itselleni yrittänyt uskotella, että vika on niissä miehissä, kun en heille parisuhteeseen kelpaa. Vai olenko vaan todellakin tutustunut ihan vääriin/ vääränlaisiin miehiin, jotka ei kaltaistani "valioyksilöä" osaa arvostaa?
Ulkonäkö: (siitähän se ensivaikutelma syntyy)
Tummanruskeat hieman kihartavat hiukset olkapäille ja otsatukka. Siniset isot silmät ja täyteläiset huulet. Nätti hymykin löytyy ja tasainen hammasrivistö. Olen kuullut niin miehiltä kuin naisiltakin, että olen kaunis, välillä sitä hehkutusta on kuullut ihan ärsyyntymiseen saakka (etenkin kun miestä en yhden illan juttuseuraa kummemmaksi saa, tai noh, seksiseuraksi kelpaisin kyllä,mutta minua ei sellainen kiinnosta)
Pituutta 155 ja paino 58, siis naisellinen, en kuitenkaan mikään läskipossu. Kurveja siis löytyy ja hoikka vyötärö, mutta kroppa ei ihan siinä timmeimmässä kunnossa kuitenkaan ole.
Pukeutuminen on rentoa, ei mega-trendikästä bile-hile-meininkiä, mutta kuitenkin ihan nykyaikaista. Hieman naisellisempi rock-look voisi olla ihan hyvin kuvaava sana. Baariin meikkaan jonkinverran, mutta tyylikkäästi ja vapaa-ajalla voin ihan hyvin kulkea ilman meikkiäkin.
Luonne:
Olen aika iloinen ja pirteä. Innostun helposti uusista asioista. Todella kiltti ja huomaavainen. En mikään super-älykkö, mutta minulla on omiakin mielipiteitä, joita osaan perustellakkin hyvin ja minusta on mukava keskustella vähän syvällisemmistäkin asioista.
Baareissa hymyilen kyllä paljon ja pientä flirttiäkin joskus harrastan. Pari kertaa olen itsekkin mennyt juttelemaan kivan oloiselle tyypille, en siis ihan uskomattoman ujo, vaikka uusien ihmisten kanssa olenkin hieman varautunut. Hauskaksi olen kuullut silloin tällöin itseäni pidettävän.
Exien miespuoliset kaverit ovat minua kilpaa kehuneet, ja kuinka onnekkaita kaverinsa onkaan, kun on minut saanut... Ja tästä ei sitten kauaa menekkään, kun mies minut haluaa jättää.
Parisuhteessa näytän tunteeni, kerron heti, jos jokin on vialla, mutta en nalkuta. Mielestäni on fiksua keskustella asiat heti pois alta vaivaamasta, ettei niitä tarvitse jäädä märehtimään. En kuitenkaan toista kahden viikon tuntemisen jälkeen, kuinka paljon miestä rakastan. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta olen aina odottanut, että mies tuo asian minua ennen esille ja vasta sen jälkeen annan itselleni luvan rakastua täysillä.
Olen ehdottoman perhekeskeinen ja haluankin pari lasta sitten, kun parisuhteessa kaikki asiat olisivat kunnossa ja molemmat sitä haluavat. Vaikka minusta onkin kiva kokkailla ja touhuta kotona (en todellakaan mikään siivousintoilija kuitenkaan) ei minusta koti-äitiä saisi.
Opiskelen unelma-ammattiini ja haluan myöskin urallani jonkin verran edetä ja saada myös työn puolesta haasteellista sisältöä elämääni.
Nautin seksistä ja tykkäisin siitä useamminkin, kuin sitä parisuhteissa olen saanut. Pystyn itsekkin tekemään alotteita tuon asian suhteen, enkä odota, että mies joutuisi jatkuvasti seksiä minulta vonkaamaan.
Kun itse luen tätä omaa tekstiäni, minusta vaikutan jopa ihan ok- tyypiltä... Voisiko joku ihana ihminen, joka tämän kaiken jaksoi lukea, kertoa missä mättää, kun en miestä rinnalleni tunnu löytävän? Itsetunto alkaa olla jo sitä luokkaa, että vika on siis pakko löytyä minusta. Olen itselleni yrittänyt uskotella, että vika on niissä miehissä, kun en heille parisuhteeseen kelpaa. Vai olenko vaan todellakin tutustunut ihan vääriin/ vääränlaisiin miehiin, jotka ei kaltaistani "valioyksilöä" osaa arvostaa?
Vastaukset 27
Vanhimmat
liian lyhyt jos menee alle 160. Mutta ei se kaikkea toki ratkaise.
itse kiinnostut "väärän" tyyppisistä miehistä. Se ei riitä, että itse on kiva tyyppi, jos omamaku vastakkaisen sukupuolen suhteen sössii kaiken.
En kyllä osaa sanoa, mikä sinussa muka olisi vikana sillä mm. pituus oli juuri minun makuuni. Semmoinen syliinkaapattavan kokoinen.
Mutta et kertonut sitä, että millaisia nämä miehet joita tapailet, ovat olleet? Eli onko kaikki jotain hunksi-kokelaita, bodareita vai mitä?
En todellakaan etsi/edes katsele bodarien ja hunksi-kokelaiden perään...Enkä etsi sitä klassista tummaa, pitkää, urheilullista ja komeaa.
Minä vain haluaisin tavallisen, perus-fiksun ja mukavan miehen, joka minuakin osaisi arvostaa ja kenen kanssa tuntisin oloni rakastetuksi.
Kaikki tapailemani miehet ovat olleet keskenään niin erilaisia (niin ulkonäkö kuin koulutustausta ja luonnekkin), etten mitään yhdistävää tekijää näille pysty sanomaan.
Huokaus, todellakin.
luvattu, että kaikki kauniit, menestyneet, ihan ajatusmaailmaltaan normit jne. ihmiset löytävät jonkun tai Sen Oikean ja mielellään ilman pitkää sinkkukautta?
EI.
En ihan ymmärrä näitä mikä minussa on vikana -juttuja. Pohjaoletuksena niissä on, että "olen hyvä tyyppi, miksei minulla ole ketään vaikka pitäisi". Miten niin pitäisi? Kenellekään elämä ei varmasti tarjoa yhtään mitään. Kivoilla tyypeillä on suurempi todennäköisyys päätyä parisuhteeseen. Mutta todennäköisyydet ja varmuudet ovat aivan eri asioita.
Mitä tähän vikinään voi sanoa? Elämä on. Se voi olla kovaa myös hyvin suoriutuneille. Sen kanssa on vain opittava elämään - ja jotenkin tuntuu ettei elämään muuta mahdu kuin elämisen opettelua.
Vielä sivuhuomautuksena hyväosaisen vikisijän toinen versio: huono-osainen vikisijä. Noh se on ruma ja köyhä, ei ihme ettei sillä ole ketään. Missäköhän on luvattu ettei tällainen koskaan löydä ketään tai on määrätty ettei hänellä ole edes oikeutta odottaa ketään vajavaisuuksiensa takia. EI MISSÄÄN.
Luuletko, että nyt seurustelevat ovat omansa löytäneet jo suunnilleen syntymässä ja saaneet sen taivaan lahjana "hyvyydestään". Ei helkutissa. He todennäköisesti ovat olleet ainakin jossain vaiheessa yksinäisiä ja ymmällään ja jonain päivänä elämä heitti heidän eteensä heille sopivan ihmisen.
Elämässä ei ole mitään varmaa. Kaikki olisivat onnellisempia jos lakkaisivat vaatimasta (keneltä täällä edes voi vaatia, kuka fiksaa pariskunnat kohdilleen?) ja alkaisivat sietämään epävarmuutta ja sitä kautta hyväksymään todennäköisyydet harhavarmuuksien sijaan.
Syynä tähän on mielestäni ihan oikeasti media.
Kyllä jokainen, niin miehet, kuin eritoten naisetkin ovat (tahtomattaankin) kyllästetty "se oikea"-bullshitilla, mitä meille Hollywood ja kaikenlaiset muut mediat tarjoilevat.
Jokaiselle on siis olemassa jossain se oikea. Ja päivä paistaa risukasaankin ja kaikki se, mitä meille ollaan tarinoissa, lhdissä, teeveeohjelmissa ja vaikka missä tarjoiltu, on antamnut meille sen kuvan elämästä, mitä vastaan hyökkäsit kirjoituksellasi.
Ei kukaan ole luvannut, ei kukaan yksi taho. Mutta viesti joka tulvii ympäriltämme on juurikin se, että kun olet tarpeeksi hyvä tyyppi tai tietynlainen, niin sinulle kuuluu se "onni".
Rakkaus on isoa bisnestä ja se myy. Se luo stereotypioita rakkaudesta ja kaikesta mikä sen ympärille liittyy.
Hitto ajattele vaikka kaikkia rakkausballadeja, rakkaus on varmaan musiikkimaailman kaikkien aikojen ykkönen aihevalinnoissa.
Media saa meidät oikeasti luulemaan että kaikki harrastavat koko ajan seksiä ja että koko ajan tulisi olla rakastunut tai rakastettu. Ja että nuo ovat niitä äärimmäisiä arvoja, joita ilman ei voi elää kunnollista täysipainoista tai tyydyttävää elämää.
Puhuit kyllä ihan asiaa, odotamme liian usein et joku tulee ja pelastaa meidät koko harmaalta arkielämältä.
Et elämä on sitten paremmin kun seurustelen unelmamiehen kanssa,
elämä alkaa kun saan sen unelmaduunin,
elämä on ihanaa kun saadaan se omakotitalo,
elämälläni on tarkoitus kun mulla on lapsia....
Harva muistaa elää sitä tässä ja nyt, ja huomata et se arkikin on elämää!
...olla tyytyväinen, kun kaikkialta puskee viestiä millaista on täydellinen, onnellinen elämä.
Mutta koska ei ole tietenkään mitään sellaista yksiselitteistä ohjetta täydelliseen elämään, niin sama eteenpäinjuoksu jatkuu niin kauan kuin vain jaksaa. sitten mahdollisuudet elää hyvä elämä onkin jo takana.
Hyvä elämä ei ole saavutuksia, vaan tyyni mieli.
Tähän voisi soveltaa periaatetta "ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa". Eli kaikkea median kertomaa ei pitäisi hyväksyä kritiikittä vaikka se mielellään kaikkea tyrkyttääkin.
Mutta milläs sitä rupeaa arvioimaan kun on kasvanut siihen sisään eikä enää näe selkeästi? Se on vaikeaa mutta ajatustyöllä onnistuu.
Elämä on paljon helpompaa kun päästää irti turhista hapatuksista. Katkeriksi tulevat he, jotka luulevat olevansa oikeutettuja johonkin mitä heille ei ole edes luvattu ja jotka eivät osaa suhtautua ilman jäämiseen rakentavasti.
kyllä kelpaisit ihanan omana itsenään.
...Liian hyvää ollakseen totta ja miehet säikkyy semmosta!! :) Ei saa olla liian täydellinen...:)
Kelpaa lähes kuka vaan:)
Älä suutu otsikosta, se on vain kärjistetysti se, mitä seuraavaksi esitän.
tekstistäsi sai todellakin sen kuvan, että olet OK tyyppi.
Toisin sanoen tekstin perusteella voisin sanoa että olet ihan kiva. Mutta tiedätkö mitä sanotaan "ihan kiva"-sanonnasta.
Varmaan tiesitkin. Eli se on hieman sama kuin yhdentekevä, vaikkakaan ei niin negatiivisella sävyllä.
Kun katselee tuota tekstiäsi, niin montaa kuvailua seuraa jonkin taaksepäinottava askel.
"Pituutta 155 ja paino 58, siis naisellinen, en kuitenkaan mikään läskipossu. Kurveja siis löytyy ja hoikka vyötärö, mutta kroppa ei ihan siinä timmeimmässä kunnossa kuitenkaan ole."
Esim. tästä ei nyt saa selvää. Oikeasti. Onko sinulla siis hyvä muodokas vartalo, vai eikö ole? Olet tässä hyvim ristiriitainen itsesi kanssa.
"Pukeutuminen on rentoa, ei mega-trendikästä bile-hile-meininkiä, mutta kuitenkin ihan nykyaikaista. Hieman naisellisempi rock-look voisi olla ihan hyvin kuvaava sana. Baariin meikkaan jonkinverran, mutta tyylikkäästi ja vapaa-ajalla voin ihan hyvin kulkea ilman meikkiäkin."
Tässä kohtaa käytät kaksi kertaa "mutta"-sanaa. Et siis ole trendikäs, mutta ei ei-terndikäskään. Meikkaat, mutta et kuitenkaan tee siitä numeroa. Voit siis olla meikillä tai meikin kanssa. Ainoa positiivinen pilkahdus on luonnehdintasi siitä, että tyylisi voisi olla naisellinen rock-look. Se tuo persoonallisuutta tuohon kuvailuun huomattavasti. Mutta se hukkuu noihin "muttiin".
"Olen aika iloinen ja pirteä. Innostun helposti uusista asioista. Todella kiltti ja huomaavainen. En mikään super-älykkö, mutta minulla on omiakin mielipiteitä, joita osaan perustellakkin hyvin ja minusta on mukava keskustella vähän syvällisemmistäkin asioista."
Super-älykköön asti meni hyvin, mutta sitten taas tuleekin harmaat veet. Eli pidätkö itseäsi älykkäänä ja pidätkö keskusteluista, joissa on sanomaa? Tällaiset asiat ovat ainakin minulle tärkeitä. Persoonallisuudesta ei saa kiinni, kun sitä kuvaillaan noin laaja-alaisesti. Jos tykkäät puhua henkeviä ja osaat tehdä niin, niin sano suoraan. Ei ole häpeä pohtia asioita.
Kappale missä kuvailet itseäsi baarissa onkin hyvä. Siitä saa kiinni, mutta sitä ei ollakaan verhoiltu "muttiin".
Exien kavereihin ja exien jättämisiin en luonnollisestikaan osaa ottaa kantaa. Käsittelen vain tätä kuvaa jonka annat kirjoituksessasi, en siis välttämättä sinua, koska enhän sinua tunne.
Parisuhdekappalekin oli ihan täyttä asiaa. Siellä oli "mutta". Siinä kohtaa se olikin paikallaan.
Perhekeskeisyys-kappaleessa on taas ristiriitaisia viestejä. Se, että et voisi ryhtyä kotiäidiksi-lisäys lopussa on turha. Suomessa on harvinaista jäädä kotiäidiksi enkä usko että suurin osa sellaista kuvaa muutenkaan olisi saanut viestistäsi. Se lisäys siinä lopussa oli taas askel takapakkia siitä mitä julistit olevasi. Eli olet perhekeskeinen, muttet liian. Olet jostain siltä väliltä?
Unelma-ammatti kohta oli erittäin hyvä! Tällainen särmä tekee ihmisestä mielenkiintoisen. Tässä kohtaa alkaa miettimään, että olet tällä elämän osa-alueella intohimoinen ja sinulla on polte tehdä jotain itsellesi tärkeää. Se tuo persoonallisuutta. Sulla on oma juttu. Sellaiset ihmiset ovat kiinnostavia, joilla on oma juttu. Se saa heidätä täyteen elämää ja se näkyy ulospäin, usein muillekin elämän osa-alueille.
Seksi-kohta oli kanssa ookoo. Kuka nyt ei seksistä tosin yleisestiottaen tykkäisi? Mutta ei siitä kohdasta mitään pahaa sanottavaa ole.
Lopussa toteat sen, minkä takia aloin pohtia koko asiaa, ja mikä pisti silmään. Eli OK-tyyppi.
Toistan etten voi tehdä analyysia sinusta, joten älä pahastu näistä sanoistani. Ajattelin vain ja ainoastaan tekstiä ja niitä mielikuvia mitä MINULLE siitä tulee.
Ja noista asioista minulle tuli mieleen, että voisiko olla, että pidättelet itseäsi? Eli et päästä itseäsi positiivisesti irti, vaan toimit niinkuin "pitääkin toimia"? Et mene missään asioissa äärimmäisyyksiin hyvässä tai pahassa?
Muista että ihmiset rakastuvat myös toisen vikoihin yhtä usein kuin vahvuuksiin. Viat tekevät meistä inhimillisiä ja lämpimiä. Jokaisella on niitä ja kun huomaa että toisellakin on, niin hän on silloin kanssasi "samalla tasolla".
Toivottavasti tämä viestini ei loukkaa, pyysit näkemyksiä ja nyt olen kirjoittanut omani sen perusteella mitä itse ajattelin tekstistäsi.
Olen pitänyt muutamista kirjoituksistasi tällä palstalla, eikä tämäkään ollut poikkeus, vaikka se minua itseäni koskikin, sitähän juuri pyysinkin. Ihanaa, että joku todella jaksoi noin syvällisesti paneutua aiheeseen. Jotakin kommenttia haluan siihen kuitenkin lisäillä.
Tiedän, valitettavasti, mitä "ihan kiva" tarkoittaa. Siinähän se syy onkin, miksi tätä asiaa mietin ja pähkäilen...
Tuohon painojuttuun haluan kommentoida, koska jokainen näkee kilot ja muodot niin eri tavalla, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Oli siis hirveän hankala miettiä sanoja, jotka kertoisivat absoluuttisen totuuden asiasta.
Se, mihin kiinnitin eniten vastauksessasi huomiota, oli se, että jotenkin onnistun sillä mutta- sanalla lieventämään kuvailemiani asioita. Näin taidan tehdä ihan arkipäiväisissä asioissakin. Ehkä minun pitäisi nähdä asiat mustavalkoisempina, eikä niin monelta kantilta ajateltuna kuin tällä hetkellä teen? Ai niin, lopetan sen M- sanan viljelyn :D
Halusin tuoda asioita itsestäni esille mahdollisimman tasapuolisesti, sen kummemmin mitään korostamatta. Ilmeisesti tämä tiettyjen asioiden korostaminen tuo sitä persoonallisuutta ja mielenkiintoa ihmiseen? Eli siis tasaisen hyvä (=tylsä) kaikessa ei riitä?
Ja noista asioista minulle tuli mieleen, että voisiko olla, että pidättelet itseäsi? Eli et päästä itseäsi positiivisesti irti, vaan toimit niinkuin "pitääkin toimia"? Et mene missään asioissa äärimmäisyyksiin hyvässä tai pahassa?
Kiitos näistä sanoista erityisesti. Kyllä, ihan varmasti jollain tasolla pidättelen itseäni, varsinkin uusien ihmisten seurassa mietin ihan liikaa, kuinka minun tulisi käyttäytyä, jotta minut hyväksytään jne. Ja niin, monessa asiassa olen aika keskitien kulkija. (luetaan taas tylsä/valju?)
Ehkä kirjoitin liian positiivisia asioita itsestäni, unohtamalla ne inhimilliset tekijät, pienet valuvirheet... Onhan niitäkin toki, sen myönnän, enkä missään nimessä ole perfektionisti.
Ehkä mietin omaa kelpaamattomuuttani liikaa juuri sen vuoksi, että erotilanteet ovat olleet minua kohtaan sen verran nöyryyttäviä ja likaisia näiden miesten puolelta, että itsetuntoni väkisinkin on hukassa. Jossakin taka-alalla se itsetunto on kyllä olemassa, ainakin joskus se on ollut jopa erittäin hyvä. Kun vielä keksisi, miten sen sieltä piilosta saisi pois?
Minun "kelpaamattomuuttani" ihmetellään usein nimenomaan niiden ihmisten toimesta, jotka minut tuntevat todella hyvin. Heille sitten ilmeisesti olen enemmänkin kuin ok. Toivottavasti tämän asian saisin itsestäni uusille tuttavuuksille välittymään. :D
Ja sen vielä haluaisin lopuksi sanoa, että en todellakaan halua mitään suhdetta vain sen vuoksi, että minulla olisi joku ja näin ollen "täydempi ja onnellisempi", kyllä sen tiedän, että perus onni elämiseen lähtee ihan itsestä. Ihmisellä on kuitenkin se biologinen tarve lisääntyä ja jakaa niin arki kuin juhlakin jonkun toisen ihmisen kanssa, niin minullakin.
"Ehkä mietin omaa kelpaamattomuuttani liikaa juuri sen vuoksi, että erotilanteet ovat olleet minua kohtaan sen verran nöyryyttäviä ja likaisia näiden miesten puolelta, että itsetuntoni väkisinkin on hukassa"
sanoit jossain tuolla aiemmin, etta miehista et loyda mitaan samanlaista. Mutta olisiko kuitenkin?Miehet jotka lopettavat suhteet "rumasti", ovat tietylla tapaa samanlaisia.Itsekkaita, tunteettomia, tyylittomia, narsistisiakin. Heille on myos yhteista hakea juuri tietyntyyppisia naisia- sellaisia jotka ovat vahan ylipuhuttavissa, noyryytettavissa, liian kiltteja.
Ns. normaali mies hakee naista jossa on jotain sarmaa, otetta. Persoonaa. Tama tietysti tulee vasta eletyn elaman kautta, joten jos olet kovin nuori (?) ei sinulla tietysti voi olla viela kovin suurta kuvaa itsestasi ja elamasta tai omia , vahvoja mielipiteita. Ehka kannattaisi panostaa tahan puoleen ja oman itsetunnon kehittamiseen?
Liian tyrkky pelottaa niin miehet kuin naisetkin pois, se on valitettava tosiasia.. Ja jos on vielä antanut sinkkuuden vaikuttaa itsetuntoon ja alkaa kuvitella itsekin ettei kelpaa kenellekään, ei varmaan kelpaakaa! Eihän sitä kelpaa itselleenkään..
Ehkä myös tapailet tai yrität ns. vääriä miehiä. Siis niitä jotka eivät halua sinun kaltaistasi naista?
ole sen enempää kuin kenessäkään toisessa joka ei ole löytänyt kumppania tai on menettänyt sen. Ei elämä ole niin yksiselitteistä.
Jokaiselle meille on monta oikeaa ihmistä odottamassa tuolla jossain. Joskus tuntuu siltä ettei kelpaa kenellekään ja välillä taas siltä ettei törmää yhteenkään mielenkiintoiseen ihmiseen. Se johtuu siitä että ihmisten kirjo on niin valtava että ei koko elämänsä aikana edes pysty tapaamaan kaikkia ihmistyyppejä.
Olet varmasti omalla tavallasi loistotyyppi mutta ei se tarkoita sitä että kaikki olisivat sinusta kiinnostuneita tai sinä kaikista. Se oikea, tai yksi niistä, löytyy vain etsimällä ja kokeilemalla. Missään nimessä ei saa vaipua epätoivoon, koska siihen ei ole mitään järkevää perustelua! Jotta löytää sen helmen täytyy käydä monen monta simpukkaa läpi.
Kovin paljon oli kirjoituksessasi samoja ajatuksia kuin minulla pyörii päässäni. Ei me täydellisiä olla mutta ihan hyviä saaliita kuitenkin. Täytyy vaan jaksaa olla aktiivinen. Jos luopuu toivosta, on sama luopua ihan kaikesta.
Onkos se ongelma just ne baarit? Harvemmat miehet sieltä mitään parisuhdetta hakee. Joko hengailevat kamujensa kanssa tai metsästävät pillua. Kannattaa kokeilla muita paikkoja.
Ensimmäisenä tulee mieleen ärsyttävä tyyppi, joka joutuu netissäkin kerjäämään huomiota ja anelemaan, että 'pliis, kehukaa mua'. Voiko olla ärsyttävämpää. Se nyt on sellaista, että joskus sattuu kohdalle, toisinaan ei. Ei siinä sen kummempaa. Jos itsetunto on kiinni jostain nettikehuista, niin aika heikoilla ollaan.
Totuus on selkeästi se, että yrität saada itsellesi miehiä, jotka ovat ns. sinua tasokkaampia. Jos et olisi tuollainen nirsoilija, ja hyväksyisit itsellesi kaltaisesi miehen, siis ihan taviksen, niin johan löytyisi suhde, joka kestää. Olet tavisnainen, mutta kuten niin moni muukin nainen, luulet olevasi Jumalan lahja miehille. Ja oletat siksi, että sinulle kuuluu joku rikas, komea älykäs ja karismaattinen komistus.
Tässä pariin viimeisimpään vastausta aloittajalta... Kyse ei todellakaan ole mistään kehujen vonkaamisesta netistä, eikös tässä jo otsikossa pyydetä kertomaan nimenomaan niitä vikoja?
Kun ongelma nimenomaan on se, että tosielämässä saan kehuja ihan kaikesta, ulkonäöstä ja luonteesta jne. Ja näiden kehujien mukaan siis on suuri ihme, ettei minun miesjuttuni yksinkertaisesti vain onnistu. Jotakin minussa siis on vialla ja pahasti, se kun selviäisi mikä se on, jotta osaisin sitä ehkä korjatakkin!
Tasokkaampia miehiä... hmm. Mikä on tasokkaampi? Tuleeko se koulutuksesta, ulkonäöstä, taloudellisesta tilanteesta? Voisitko tarkentaa?
Minulla ei todellakaan ole mitään merkitystä toisen asemalla työelämässä tai muutenkaan koulutuksella... Virityksiä on ollut niin ammattikoulun käyneiden, kouluttamattomien, amk- opiskelijoiden tai yliopisto-opiskelijan kanssa. Kenenkään kanssa ei vaan ole onnistunut.
Itse olen ammattikorkeakoulussa ja ihan itse aion tulevavaisuudessa itseni elättää, siihen en miestä tarvitse, vaan tasavertaiseen kumppanuuteen, läheisyyteen, toisen kunnioittamiseen, perheen perustamiseen ja arjen jakamiseen.
Ulkonäkö; vain kerran minulla on ollut sellainen tunne, että mies on ulkonäöllisesti itseäni tasokkaampi, johtuen siitä, että käytti paljon kalliimpia merkkivaatteita, mihin itse olisin siinä elämäntilanteessa pystynyt panostamaan.
Minulle on myös sanottu näiden miesten taholta, että mitä ihmettä minä heissä näen kun ovat niin rumia ja minä heidän mielestään niin kaunis, että saisin kenet tahansa. Ja taas, pian näytetään punaista valoa ja minä olen ihan ymmälläni. Tästä voisi päätellä, että olen onnistunut pääsemään suhde-viritelmiin miesten kanssa, joilla on liian huono itsetunto? Vai onko tuollainen kommentointi pohjustusta sille, että uskotellaan: kyllähän sinä muitakin tulet saamaan, kun kohta sinut lemppaan?
Ja mielestäni en todellakaan ole liian nirso, jos haluaisin kaltaiseni miehen? Tällä tarkoitan arvoja, ajatuksen kulkua, keskustelutaitoa, näkemykset parisuhteesta kohtuullisin määrin samankaltaisia. Tällaisen kultakimpaleen kun löytäisin, osaisin häntä todellakin arvostaa ja hyvänä pitää :)
Jos joku vielä osaisi kertoa, mistä näitä miehiä löytää, niin sinne suuntaan! Baareista ei löydy kuin pelimiehiä tai varattuja, näihin en halua pitkällä tikullakaan koskea. Nettideittejä olen kokeillut, mutta oman kokemukseni perusteella siellä on kärjistetysti vain näitä pumpattuja, yliällö-komeita, "jokanaisen unelma"- adoniksia tai vastaavasti miehiä, jotka vuodesta toiseen yrittävät netistä seuraa saada, eikä minkäänlaista käsitystä todellisuudesta, miten naisten kanssa tulisi olla tai toimia, kun ei koskaan ole edes naista koskenutkaan...Eikä siihen omaan ulkonäköön olla valmiita panostamaan pätkääkään. Tai ehkä sitten olen nirso, kun nämä ihmistyypit ei ole minun makuuni.
netissä ihan "normaalejakin" miehiä. Itse olen elänyt pitkiä aikoja parisuhteessa ja käyttänyt nettideittiä osin ujouteni (en viihdy baareissa
ja osaa oikein tehdä aloitetta...alun jälkeen en tosin ole järin ujo) ja osin sen vuoksi etten normaali elämässäni törmää vapaisiin naisiin...varsinkaan sellaisiin jotka minua tosissani kiinnostaisivat. En siis ole epätoivoinen sen enempää kuin naisia työkseen metsästävä Adonis. Varmasti on muitakin kaltaisiani. Epätoivoiset ja seksin vonkaajat vaikuttavat vain yliedustetuilta sen vuoksi, että he pommittavat kaikkia naisia posteillaan. Vakavammat tapaukset valikoivat huolellisemmin ne joista ovat kiinnostuneita. (Tämän vuoksi naisenkin kannattaisi satsata omaan profiiliinsa.)
Tuossa alussa se tuli, olet lihava. Jos olet 155cm niin painosi voi maksimissaan olla 50kg ollaksesi vielä mielenkiintoinen. Tuo muu osa viestistäsi on hömppää joka ei kiinnosta miehiä naisissa toisin kun ehkä naisia miehissä
koska miehen ei tarvitse enää seksin takia seurustella, niin tuo pitemmän suhteen kynnys on kyllä sikäli noussut myös vaikka olisi mikä kissa.
Nyt se selvisi - olet tylsä.
Ei kukaan jaksa lukea puoliakaan noista jaarituksista, joita kirjoittelet. Jos olet yhtä rasittavan tylsä jutellessakin, niin en yhtään ihmettele, että pitempiaikaisia suhteita ei löydy. Et vaikuta hauskalta, nokkelalta etkä mitenkään mielenkiintoiselta. Ainakin tekstistäsi saa jotenkin sellaisen kuvan, että tylsyys on ylitsetursuavasti voimakkain piirteesi.
siis hei daa. aloittaja on epänormaalin itsekeskeinen. mitenkään muuten ei tällaista minäminäminäanalysoikaaminut-aloitusta synny. ja sinunkaltaiset naiset myös pysyvät sinkkuina koska kukaan ei jaksa kuunnella teitä.
hanki elämä.