Elvis Presleyllä

...

Sanoa voi vaikka mitä ja laulaakin voi vaikka mitä, mutta mikä on sydämen tila, on eri asia. Älä eksy tähän selittelyyn, olen rypenyt tuon suon itse joskus selittäessäni tekosiani. Se on taivan sama mitä artisti laulaa, jos sydän ei kuulu Jumalalle enkä suostu uskomaan ,että uskova artisti vetää viinaa kuin pesusieni tai on suurimman osan ajastaan "pilvessä". Heräähän nyt todellisuuteen. Pitäähän ihmisellä sanojen lisäksi olla tekojakin, sillä on aivan sama mitä sanot, js et ole sanojesi takana. Ja teot tuhoaa sanat ja saarnaa enemmän. Ei voi kännäävä ja pilveä pössyttelevä olla oikein kunniaksi Jumalalle vai?

Elviksen hengellinen tuotanto, on hänen suurempia tuotantoja. Hän on mielestäni pars valkoinen gospel laulaja. Ajatelkaa, miten hän antoi potkua, koko gospelmusikin menestykseen. Hän sai neljä Gramyä, kaikki hengellisitä lauluista. Hän tiesi hyvin paljon, Maaiman hengellisestä musikista. !950 hän puhui aina gosoelista. Sitten se tapahtui, ensimmäinen EP Pease in the Walley, tuli markkinoille. Sen jälkeen tiedämme, His Hand IN MAIN, How great thuo are. He tuch me. ja pino hengellisiä lauluja -70 luvulla. Hänen viimeisessä konsertissa, How Great Thuo Are, tuli mahtavasti. Olen nähnyt yhden aukeaman hänen raamtusta, Tupelossa. Täynä merkintöjä sivuilla, alleviivauksia ym. Hän tunsi uskonnon ja oli uskovainen, joka välillä sortui. Hän oli ihminen, joka ei voinut elää omaa eläämää vaan antoi kaikkensa, faneilleen. Esintyi loppuun saakka. Kun olin Gracelandissa vuona 1991, keskustelin hänen ystävien kanssa. Aina ennen ja jälkeen konsertin, soitettiin hengellistä musikkia, jopa aamun asti.
Kun hän oli viimeisen kerran Ed Sullivan TV-ojelmassa, hän pyysi että saisi esittää saada laulaa Peace in the Walley. Sullivan sanoi ei. Sillon Elvis sanoi. Minä olen luvannut, äidille että, lalan sen, joten ei tule mitään ohjelman tekoa, teidän kanssa. Sullivan sanoi tietysti että, saat laulaa sen ja Elvis ja Jordanaires, esitti laulun loistavasti.
Sama tapahtu. Jaulhouse Rockin levytyksessä. Hänet kielettiin pitää hengellisen laulutuokion, ennen levytystä. Sanottiin että, on kallis studio ja vähän aikaa. Okey Elvis sanoi. Sen jälkeen hän käveli ulos studioista. Kiiresti takaisin. Pitkää hengellinen laulutuokio. Sen jälkeen Elvis sai aina soittaa omaa musikkiaan, joka paikassa. Hotelli Internationalin virkalija sanoi minullu että, ne lauloi hengellistä musikkia, melkein koko yön, aina kun Elvis oli siellä. Hän osasi mielettömästi hengellisiä laluja. Hän käytti taustalaulajina, aina tunnettuja lauluyhtyeitä, Imperials, Sweet Imporations, D J Sumner and the stamps, ynnä muita, yksittäisiä lalajia. Ennen konsertin alkua, rukoiltiin ympyrässä, käsikkäin. Yksi Imporationsin laulaja, on kertonut että, aina kun joku asia painoi, niin rukoiltiin Elviksen kanssa. Se siitä. Surullista että, Elvis ei mennyt Blackwood quartet.iin bassolaulajaksi. Se oli jo sovittu, muta sitten Elvis tuli tunnetuksi maailmassa ja on sitä vieläkin. Kuunelkaa vaikka Elviksen You Never walk alone, niin huomatte, tunteen ja taidon, lalussa.
Good Luck