Tämä kuulostaa varmaankin pieneltä murheelta, mutta vaivaa meidän perhettä. Mies käy usein viikolla ja mekin perheenä lähes joka viikonloppu anopin (yksinäinen)luona. Anoppi on tehnyt lähes aina ruuan tai jotain leipomusta. On mukava, että tarjotaan ja anoppikin kokee itsensä tärkeäksi, mutta ongelma on se, että anopin ruoka on minusta pahaa. En ole mikään nirsoilija ja minusta on ihanaa päästä valmiiseen pöytään joskus. Olen käynyt tyttäreni koululla syömässä ja sairaalassa ja aina ruoka on ollut hyvää.
Esim.viime kerralla anoppi oli laittanut hernekeittoon rosmariinia, mikä pilasi koko keiton.Hän oli myös tehnyt valmiiseen kakkupohjaan kakun, mutta pohja oli ollut ties kuinka monta kuukautta hänen pakkasessaan ja maistui lähes pilaantuneelta.Hän myös voitelee leivät valmiiksi ja minua öklöttää se, että hän ensinnäkin käsittelee leipiä ja toisekseen käyttää ainakin sentin voita.
Luonnollisestikaan en ole asiasta huomauttanut, yrittänyt vain kohteliaasti syödä edes vähän. Lisäongelman tuo se, että hän tekee ruokaa aina kerralla koko komppanialle ja pakkaa kaiken yli jääneen ruoan meille mukaan. Esim. uunissa tehdyt ja yli jääneet ranskalaiset perunat hän laittaa rasiaan "illalla naposteltavaksi". Kylmiä kuivettuneita ranskalaisia, yök!
Mieheni on huomauttanut asiasta moneen otteeseen, että me ei saada sellaisia ruokamääriä kulumaan, mutta anoppi ei ota asiaa kuuleviin korviinsakaan. Ruoka menee meillä lähes suoraan tai viikon jääkaapissa seisottuaan kompostiin tai koiralle.
Minua harmittaa tilanteessa se, että ruokaa menee hukkaan ja se on myös kallista. Anoppi myös pakastaa kaiken mahdollisen ja sanoo aina ruokaa mukaan pakatessaan, että laita sitten pakkaseen, niin voitte syödä myöhemmin. Jos näin tekisin, meillä ei pakkaseen muuta mahtuisikaan kuin anopin jämäruokia. Ja kun ne vielä ovat pahoja.
Joku varmaan ajattelee, että onpahan koiralle ruokaa tai kompostin täytettä, mutta mieheni osallistuu anopin talouden ylläpitoon. Hukkaan mennyt ruoka on siis mieheni rahoista pois.
Esim.viime kerralla anoppi oli laittanut hernekeittoon rosmariinia, mikä pilasi koko keiton.Hän oli myös tehnyt valmiiseen kakkupohjaan kakun, mutta pohja oli ollut ties kuinka monta kuukautta hänen pakkasessaan ja maistui lähes pilaantuneelta.Hän myös voitelee leivät valmiiksi ja minua öklöttää se, että hän ensinnäkin käsittelee leipiä ja toisekseen käyttää ainakin sentin voita.
Luonnollisestikaan en ole asiasta huomauttanut, yrittänyt vain kohteliaasti syödä edes vähän. Lisäongelman tuo se, että hän tekee ruokaa aina kerralla koko komppanialle ja pakkaa kaiken yli jääneen ruoan meille mukaan. Esim. uunissa tehdyt ja yli jääneet ranskalaiset perunat hän laittaa rasiaan "illalla naposteltavaksi". Kylmiä kuivettuneita ranskalaisia, yök!
Mieheni on huomauttanut asiasta moneen otteeseen, että me ei saada sellaisia ruokamääriä kulumaan, mutta anoppi ei ota asiaa kuuleviin korviinsakaan. Ruoka menee meillä lähes suoraan tai viikon jääkaapissa seisottuaan kompostiin tai koiralle.
Minua harmittaa tilanteessa se, että ruokaa menee hukkaan ja se on myös kallista. Anoppi myös pakastaa kaiken mahdollisen ja sanoo aina ruokaa mukaan pakatessaan, että laita sitten pakkaseen, niin voitte syödä myöhemmin. Jos näin tekisin, meillä ei pakkaseen muuta mahtuisikaan kuin anopin jämäruokia. Ja kun ne vielä ovat pahoja.
Joku varmaan ajattelee, että onpahan koiralle ruokaa tai kompostin täytettä, mutta mieheni osallistuu anopin talouden ylläpitoon. Hukkaan mennyt ruoka on siis mieheni rahoista pois.
Vastaukset 18
Vanhimmat
hänellä on osittain vanhoja tapoja,kuten tuo rasvan käyttö. oma anoppini esim. pyörittää lihapullat vehnäjauhoista kun ne tehdään korppujauhoilla lisäten, ja eipä niissä makuakaan ole. mutta mukisematta menee alas kun en oppia häneltä ota kun ravintola kokiksi opiskelen. ehkä teidän kannattaa vain ohjastaa häntä niin että vihjaatte mikä mauste tai yhistelmä on sopiva että se "vie kielen mennessään"
käymisen sijasta soittaisitte useammin ja näin pikkuhiljaa ei tarvis syödä muorin eväitä. Ongelma ei ole mikään pieni, koska x mieheni appiukko kantoi meille evästä selkä väärällään ja paistatti lanttukukkoa leipomossa, johon hänen mielestään piti laittaa sipulia (yök) ja vaaleaan rieskapohjaan. Sanoimme asiasta anopille (emme hennonneet papalle sanoa), ja kun ei uskonu, mieheni sanoi papalle itselleen, niin loukkaantui, mutta sitten toi evästä salaa meistä rapulle ja talvella vei pannuhuoneeseen. Melkoinen ongelma. Emme mahtaneet mitään, teki sitä niin kauan kuin eli. Sen pituinen se. TAI, entäs jos TE TEKISITTE eväät muorin luona "avuksi" tai yhdessä teksitte, silloin kun "harva kerran" kävisitte, oiko ideaalia ? T: Mummo 50 v.
Hukkaan se ruokamäärä menisi joka tapauksessa, vaikkei anoppi sitä teidän matkaanne pakkaisikaan. Eihän hän yksinäisenä ihmisenä ainakaan sitä pystyisi syömään, jos ette kerran tekään saisi kulumaan. Ja ihan oikeassa olet ekologisesti ajatellen, että olisi parempi, ettei safkaa menisi noin paljon hukkaan.
Mutta, jotta anoppi muuttuisi, niin hänen täytyisi muuttua. Eikä muuttuminen ole helppoa kenellekään, vanhemmille ihmisille vielä vähemmän kuin nuoremmille. Ehkä tässä on anopin vähiä mahdollisuuksia tuntea olevansa hyödyllinen (vaikkei sitten oikeasti olisikaan). On sama tilanne tullut eteen omallakin kohdalla molempien anoppien (eli oman ja puolisoni äidin) sapuskoiden suhteen. Ja mitäpä siinä muuta voi kuin kiitellä kauniisti - ei aina tarvitse olla niin raadollisen rehellinen, että vie ihmiseltä vähätkin ilot. Sanoisin kuitenkin, että monet näillekin palstoille kirjoittavat ovat paljon pahemmassa anoppisuhteessa, joten älkää tehkö asiasta isompaa kuin se onkaan.
Ps. Jotkut suorastaan suosittelevat rosmariinia hernekeittoon, joten makuasioista...
todellakin syömään ne pöperönsä. Ei siis ole mahdolistakaan, että voisitte itse sanoa että ei kiitos, emme halua niitä.
Normaalioloissa sellainen on mahdollista ja sitä käytätäänkin. Jos hän pitelee nenästä ja pakottaa syömään niin siinä ei kai sitten mitään voi tehdä.
Soitappa huomenna ja kerro anopillesi "miten hauska taas nahda ensi sunnuntaina. Tallakertaa me tuommekin lounaan tullessamme ja sina saat olla meidan kestitettavana omassa kodissasi. Loysin juuri uuden reseptin ja haluaisin niin kovasti jakaa sen sinun kanssa." Sitten vain lisaat siihen lihapullataikinaan vahan soijakastiketta ja PRESTO uusi jaettava resepti on valmis!
Keitat riisin ja herneet (tai mita tahaansa varikasta haluat) , pakkaat ne mukaan ja anoppilassa vain lammitatte aterian.
Anoppi varmasti kiehauttaa kahvit jalkiruoaksi. Lapselle voit ottaa mukaan jugurtin ja hedelman.
Olen 99% varma etta anoppisikin pitaisi tasta muunnellusta lounaasta.
Nyyttikestit on loistava idea.
Viekää itse tekemänne ruoka mennessänne.
Minä olen anoppi. Kun miniä perheineen tulee kylään, hankin syötävät lähellä olevasta ammattioppilaitoksesta. Hyvää.
Itse en osaa ruokaa laittaa, en ommella enkä tehdä muitakaan perheenemännän töitä. Olin virkanainen, jolla oli aina apulainen kotona.
Ajat ovat siis muuttuneet. Ja olemme erilaisia, vaikka eri-ikäisiä. Minä olen 64.
Ei anoppia kannata ruveta muuttamaan. Ei miniääkään sen puoleen :O)
Hyvää anoppisi tarkoittaa, hän on omanlaisensa.
Neuvoisi syömään edes vähän käydessänne.
Jos antaa ruokaa mukaan niin antakaa vaikka naapurin koirille tai roskiin.
Tuo on pienimpiä murheita, tulet myös itse vanhaksi ja uudella polvella on taas omat tapansa.
Kiitokset teille! Kaipa sitä on kestettävä. Olemme tehneetkin joskus niin, että olemme esim.äitienpäivänä vieneet kakkua. Senkin olemme sitten puoliksi syötynä saaneet raahata takaisin kotiin.
Koomisinta asiassa on vielä se, että kun teen viikolla miehelleni ruokaa, ehkä vähän harvinaisempaa meidän perheessä (esim. janssonin kiusausta) niin eiköhän anoppi ole viikonloppuna väsännyt samaa. Aivan ,kuin hänen pitäisi jotenkin kilpailla kanssani ja osoittaa osaavansa kanssa. Ja kerran olin ostanut herneitä sillä ajatuksella, että teen hernesoppaa ihan alusta saakka, mutta homma jäi sillä kertaa. No mieheni oli ilmeisesti ohi mennen sanonut äidilleen, että minä olen suunnitellut hernesoppaa tekeväni, niin eiköhän seuraavana päivänä soppaa tullut anoppilasta meille.
Puheluihin siirtyminen ei oikein onnistu, kun mieheni soittaa äidilleen joka päivä. Itse olen kyllä ajatellut vähentää anoppilavierailuja omalta osaltani, kun siellä aina rampataan. Menköön mies yksin (ei ole meillä riidan aihe).
Tuo on niin tuttua...anoppi vaan haluaa olla tärkeä ja ehkä pientä kilpailuakin on ilmassa. tosiaan mua kyllä aina sapettaa heittää ruokaa roskiin kun ei mitenkään pystytä kuluttaa kaikkea saatua. no mutta kaikilla ei ole anoppia jonka luona käydä joten ehkä se on pieni paha sitten. joutuuhan hänkin kestää mun tapoja joita en aio muutta kun ne on niin hyviä, heh. huumori auttaa.
Luinkohan nyt oikein, kun rivien välistä olin kuulevinani, että miehesi juttelee äitinsä kanssa teidän perheenne ruuanlaitosta? Miksi?
Jospa se sylttytehdas loppujen lopuksi onkin mies?
10-20 vuotta, niin se paha anoppi kasvaa horsmaa.
Kyllä sitä sitten mennään vakavalla naamalla viemään kynttilää haudalle.
Minäkin jo tässä tiedän yhtä jos toista tästä maailman menosta.
Kuvitelkaa itsenne yksinäisenä vanhuksena, kun lapset ovat maailmalla ja mies paremmissa sfääreissä ja istutte yksin kotona................
Oma äitini oli melko samanlainen. Se on ainakin varma tosi asia, että anoppisi ei tuosta muuksi muutu. Kuten itsekin toteat että hanen ajatuksensa on hyvä. mitä vanhemmaksi ulee sitä vaikeampi muuttaa tottumuksia.
Anoppini ei ole koskaan osannut tehdä kunnon ruokaa. Nyt vanhemmiten taito on heikennyt entisestään. Yritän vältellä tilanteita, joissa joudun anoppilassa syömään. Ja jos ruoka olisi yksinkertaisesti vain esim. mautonta, mutta kun saa pelätä että se on pilaantunutta. Vanhan kansan ihmisenä anoppi ei heitä mitään pois ja kaikki pitäisi syödä vaikka vähän homeisena... Kerrankin kun olimme koko perhe kylässä anoppilassa kaikki kahvipöydän tarjoamiset olivat ikivanhan, komerossa seisseen makuisia tai ihan pilaantuneita (esim. karjalanpiirakat). Ruokahalun vie myös se, että anoppi kertoilee pöytää kattaessa, että "tein tämän kolme viikkoa sitten"... Nykyään otan kahvipöydästä vain esim. kaupan piparia, sitä anoppi ei ihan helpolla saa pilalle. Syömisen anoppilassa olemme pystyneet välttämään sillä, että kutsun juhlapyhinä anopin meille.
"Ruokahalun vie myös se, että anoppi kertoilee pöytää kattaessa, että "tein tämän kolme viikkoa sitten"... Nykyään otan kahvipöydästä vain esim. kaupan piparia, sitä anoppi ei ihan helpolla saa pilalle."
VIEKÄÄ HYVÄT JA JÄRKEVÄT IHMISET TULIAISIKSI MENNESSÄNNE VAIKKA LEIPOMOSTA IHANIA; TUOREITA VIINEREITÄ, NISUJA, KEKSSIÄ, JA JUTELKAA KESKENÄNNE MUKAVIA !!!
KAIKILLA EI OLE RAHAA AINA "VIERASVARAAN"
Noidenkin anoppi yrittää varsin selkeästi vihjailla tilanteestaan että 3 viikkoa sitten ostettu,jne...mutta kun porukka ei tajua jatella järjellä vaan valittaa chättipalstalla mieluummin.
Tätä se teettää kun empatinkyky nykyajan ihmisistä on katoamassa. Ajatella vaan oman suun makuaistimuksia eikä hokasta katsoaa siihen toiseen ihmiseen ja mitä se yrittää viestittää siinä kömpelösti.
Hei hei, kuulkaas nyt, kun ei se kaikista ole edes mukavaa, että syötävät tuodaan itse. Kun nämä monet vanhemmat ihmiset haluaa nimenomaan TARJOTA ja tarjota vielä sitä itse tekemää, ei kaupan pullaa ym.
Minulla on sellainen hyvä ystävätär, jonka kanssa olemme sen verran eri ikäisiä, että kuulumme oikeastaan aivan eri ikäpolveen, mutta ystävyyshän ei sellaisia rajoja siis tunne. Mutta on monia asioita, joissa ikäero tulee esiin. Ja tämä tarjoomiskysymys on yksi sellainen, ainakin meidän tapauksessa.
Kun menen kylään, hän laittaa kahvipöydän viimeisen päälle, vaikka kuinka sanon, ettei tarvitse. Ja kaikki on itse tehtyä, jääkaapissa tai pakastimessa tai komerossa seissyttä, iät ja ajat. Omatekoiset viinerit on ihania juuri valmistuneina, mutta kun ne on olleet pakkasessa vuoden verran, niin ei ne oikein hyviä ole. Elta maistuu kyllä selvästi. Samoin puikkuleivistä maistaa aina, että ne on tehty erittäin kauan sitten. Kas kun hän tekee aina valtavat määrät kerralla, ja niitähän sitten riittää vaikka kuinka pitkäksi ajaksi, kun tarkkaan säilöö. Vanhentuneet karjalanpiirakatkin maistuu kauheilta, mutta minkäs teet.
Olen tehnyt senkin, että olen vienyt omat tarjottavat mukanani. Kerrankin ostin mennessäni leipomosta ihanan tuoreen, vielä lämpimän pullapitkon. Mutta hän ei missään nimessä suostunut pistämään sitä pöytään, kun hänellä on tarjottavaa kyllä, melkein loukkaantuneelta näytti. Että eihän me nyt tuota ruveta alouittamaan, vie se mennessäsi kotiin. Minä otan täältä pakkasesta, kun täällä kyllä on mistä ottaa.
Pakkasesta otettu jäätelökin, joka on siellä ollut vissiin kaksi vuotta, maistuu pahvilta. Kaiken huippu oli yhtenä vappuna tarjottu shampanja. Se oli jo avaamattomanakin omituisen samean näköistä, ja pahat arveluni osoittautuivat todeksi, se oli ilmeisesti jotenkin päässyt ilmaantumaan, aivan kamalan "käyneen" ja vanhan makuista, ties kuinka vanha pullo olikaan, kun ei ollut poreistakaan tietoakaan. Mutta juotiin se silti, ystäväni ei ole mikään alkoholiasiantuntija, joten kai hän kuvitteli, että shamppanja on sellaista...
Nämä on niitä elämän pikku epäkohtia, joihin on vain totuttava. Eihän ne koko elämistä kuitenkaa pilaa, loppuu kaikki aikanaan. Anopitkin vanhenee ja tarjoilut loppuu tykkänään.
Eikös se alkuperäinen kirjoittaja jossain täällä kertonut, että miehensä antaa jonkin verran rahaa äitinsä taloudenhoitoon, eli tämä äiti käyttää näitä rahoja ruokaostoksiin? Eli miksi pitäisi viedä tämän rahan lisäksi vielä syötävää?
Onko tämä äiti ollut koko elämänsä kotiäiti, että ei saa eläkettä, ilmeisesti, ja kansaneläke on naurettavan pieni, ettei ole varaa ruokaan? Kuulostaa mökkihöperöltä, enkä söisi oman äitini ja anopin tarjoomuksia, jos ne todella olisivat noin huonolaatuisia. Söisitkö itse?
Kyse ei ole empatiankyvystä, jos ei halua mussuttaa homeista pullaa. Syötkö sinä homeista pullaa kylässä? Tuskin.
Minunpa anoppi piilottaa ruokaani lihaa! Todella törkeää... Ei ole kiva oksentaa kylässä jotain muussattua hirvenlihaa. Kenenkään muun mielestä tässä ei tietenkään ole mitään kamalaa vaan nauretaan vaan :(
Meillä on vähän samanlainen tilanne, tosin minun anoppi tekee hyvää ruokaa muuten, mutta rasvaa hän ei kyllä säästele...Tuntuu, että hän jotenkin halveksii minua, kun yritän tehdä kotona terveellistä, vähärasvaista ruokaa.
Ja sitten se ruoan mättäminen meille kotiin vietäväksi. Pakastimesta löytyy tälläkin hetkellä vaikka mitä anopin ruoan jämiä. Osa niistä on ihan syötäviä, mutta sitten löytyy kaikkea ihme sapuskaa, jotka on tarkoitettu kai koiralle. Eihän siinä muuten mitään, mutta niiden tilalle kun mahtuisi jotain muutakin kuten marjoja tms.
Minuakin harmittaa juuri se, että ruokaa menee hukkaan. Ja tuntuu, että anoppi ajattelee, ettei meillä muka ole ruokaa kotona. Vaikka joka päivä teen 2 lämmintä ateriaa ja aamupalat ja välipalat siihen päälle vielä.