Jos niin miksi?
Esitätkö kilttiä tai jotain muuta kuin mitä olet?
Alistutko?
Jätätkö sanomatta asioita mitä haluaisit sanoa?
Annatko periksi miehelle vaikka se merkitsisi että se on pois omasta hyvinvoinnistasi tai nautinnostasi?
Esitätkö kilttiä tai jotain muuta kuin mitä olet?
Alistutko?
Jätätkö sanomatta asioita mitä haluaisit sanoa?
Annatko periksi miehelle vaikka se merkitsisi että se on pois omasta hyvinvoinnistasi tai nautinnostasi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
on todellisuudessa oman narsistisen egon tyydyttämistä. Miehet elävät siitä, että saavat naista ja naiset taas elävät siitä, että tuntevat olevansa miesten silmissä pantavia. Ei siinä mistään miehen miellyttämisestä ole kyse. Ketään naista ei kiinnosta miehen miellyttäminen tippaakaan, vaan kyse on siis oman egon pönkittämisestä. Ei kuitenkaan ole yllätys, että tästäkin toiminnasta on alettu syyttämään miehiä, eli naiset ovat muka miesten hallitseman arvomaailman uhreja, kun naiset haluavat laihduttaa ja näyttää kauniilta. Todellisuudessahan naiset kilpailevat omaa peilikuvaansa ja muita naisia vastaan. Siinä kuviossa ei miehillä ole mitään virkaa, he ovat vain pelkkiä huomioautomaatteja, subjekteja.
sitten sen oman miehen kohdalla tavallaan joo. Ensinnäkin mun ei tarvitse esittää kilttiä, kun olen jo luonnostaankin melko kiltti. Vaikka löytyy musta se toinenkin puoli tarvittaessa, tietysti. Ja vaikka olen luonteeltani enemmän ehkä sellainen vähän itsepäinen ja inttäjä, niin tarvittaessa osaan sen puolen kyllä peittää hyvin. Se tulee esille ehkä silloin, kun mut tuntee jo paremmin.
Ja kyllä varmaan oman miehen ja muiden läheisten kanssa olisin valmis joustamaan tosi paljon ja tinkimään omasta hyvinvoinnistani ja nautinnosta, mutta sitten taas vieraisiin ihmisiin tämä ei päde. Heitä kohtaan voin joskus olla itsekäskin.
Oman miehen ja perheen eteen sitä tinkii omasta viihtyvyydestäänkin ihan suosiolla, mutta ihan miesten miellyttäminen yleisellä tasolla ei oikein uppoa. Ihailun saaminen on asia sinänsä, sitä kai harrastaa jokainen kumppaninetsinää harjoittava nainen? Tietyllä tapaa turhamaisia ovat kai kaikki ihmiset :D siinä ihailun hakemisessakin pääpaino on kuitenkin omassa hyvässä mielessä, ei kenenkään toisen miellyttämisessä.
Mutta niinkuin edellä irjoittava nainen jo totesikin, minullekin oman miehen miellyttäminen on tavallaan jo vaimon homma, ketään muuta miestä ei ole tarpeen miellyttää.
***
***
En pyri miellyttämään. Olen sellainen kuin olen ja jos ei kelpaa, niin ei ole minun ongelmani.
Elämässä kun on paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Pääasia on, että miellytän itseäni.
...ton Emmanuelen tekstiä. =)
Kyllä mä pyrin aina olemaan oma itseni. Jos joku ei tykkää niin eihän siinä sitten mitään. Mut esim. parisuhteessa se elämä on yhtä kompromissia. Kyllä mä suhteessa ollessani annan asioissa periksi ja toki haluan miellyttää miestäni, jotta hänen olisi hyvä olla kanssani. Ihan samalla tavalla odotan, että mies on valmis uhrauksiin ja kompromisseihin minun vuokseni ja että mies on valmis tulemaan vastaan tietyissä asioissa niin että se yhdessäolo olisi mahdollisimman mukavaa.
Parisuhteessa on pakko ottaa toinen huomioon ja toista on miellytettävä jos haluaa sen suhteen kestävän. Mutta sen tekee ihan mielellään jos vastaavasti saa omaksi osakseen samanlaista kohtelua.
Miellytän, koska nautin huomiosta ja ihailusta. Joskus esitän kilttiä, joskus tuhmaa. Jätän paljon asioita sanomatta. Annan miehelle periksi monessa asiassa ja muutan mielipiteitäni riippuen siitä, mitä mieltä mies on. Tämä miellyttämisvaihe on tutustumisen alussa -sitten kun alkaa tuntua, etten jaksa enää ylläpitää enkelimäisen syntistä imagoani, dumppaan miehen. Ja tämä ei ole provoilua, näin oikeasti aina käy. Sitoudun vasta sitten, kun löydän miehen jonka kanssa uskallan ja saan olla oma itseni. Tietysti se on omasta itsevarmuudestani kiinni. Silti tuntuu, että miehet vaativat naisten ulkonäöltä ja luonteelta enemmän kuin ainakaan minä pystyn antamaan. Siksi miellytän ja siksi palan loppuun parisuhteessa tai niiden yrityksissä. On tietysti omaa tyhmyyttäni.
Jos ei nyt ihan joka sana tuosta kirjoituksestasi pidä omalla kohdallani paikkaansa, niin paljon kuitenkin. Itsekin alussa yritän miellyttää miestä - loppujen lopuksi useimmat kai tekevät niin. Toisaalta vähitellen sitten alan olemaan aina enemmän ja enemmän oma särmikäs, välillä pessimistinen, en-niin-siivous"hullu", jne. Ja alan pelätä, mahtaako mies oikeasti olla kiinnostunut minusta pitkään. Mahdanko olla ollenkaan sitä vakavasti otettavaa "vaimoainesta".
Mutta elämä ottaa ja antaa. Kuitenkin teeskenteleminen näkyy ja on typerää pidemmän päälle. Haluan olla oma itseni, eihän jossain muotissa eläminen ole oikeaa elämää.
järkeä.
Eikö kannattaisi olla oma vittumainen itsensä alusta saaakka. Silloin tietäisi kuka oikeasti välittää sinusta sellaisena kuin olet?
...on ihanaa saada hyvää seksiäkin mieheltä pidemmän aikaa kuin muutaman kerran... ;)))
Ei vaan. Oikeassa olet toisaalta. Enkä malttamattomana pystykään tuohon jonkinlaiseen roolinesittämiseen montaa kuukautta kuitenkaan.
Monesti vaan on (kun nyt lukee vaikka treffi-ilmoja) että miehet odottavan tällaisen aikuisemmankin naisen olevan niitä "ongelmattomia, itsestään huoltapitäviä" yms. Ole siinä sitten kilpasilla! ;))
ne on mullekin antanut vaikka olenkin välillä ollut kiukkuinen, ailahteleva jne.
Uskoisin että suurin osa miehistä hakee ihan tavallista ihmistä ongelmineen eikä mitään kiiltokuvaa. Jos joku hakee sellaista niin hakekoon sitten muualta.
Tykkään miellyttää omaa miestäni. Vastineeksi haluan tietysti hyvää seksiä.
Kyllä. En miehiä yleensä, mutta omaani kyllä.
Toki saan siitä sitten itsekin palkinnon - eli puhun nyt lähinnä seksistä tietysti - on ihanaa ja kiihottavaa nähdä, että toinen nauttii ja kiihottuu jostain mitä teen hänen vuokseen - vaikka ne sukkanauhat ja sukat. Tai toi posliini on muuten aika hankala, rehellisesti sanottuna. Miellytän mielelläni niin kauan, kuin toinenkin tekee samaa eli miellyttää puolestaan minua - mutta jos se loppuu, niin en kyllä kauaa jaksa miellyttää (tähän kaatui ainakin yksi pitkä suhde... en saanut takaisin mitään... sitä ei jaksa).
Sama homma ns. kotitöissä - passaan kyllä jos minuakin passataan. Piika en jaksa olla.
Esitätkö kilttiä tai jotain muuta kuin mitä olet?
En, vaikka en tietenkään heti kättelyssä kaikkia huonoimpia asioitakaan itsestäni paljasta.
Alistutko? Sängyssä mielelläni.
Jätätkö sanomatta asioita mitä haluaisit sanoa? Joskus kaikkien ihmisten kanssa, hienotunteisuudesta.
Annatko periksi miehelle vaikka se merkitsisi että se on pois omasta hyvinvoinnistasi tai nautinnostasi?
Jos uskoisin että mies tekee saman myös minulle joskus ja arvostaa ja huomaa eleeni.
mielyttämään, mutta vain tuota yhtä. Sitten on erikseen muut ihmiset (joihin luen myös miehetkin :), joille olen perusmielyttävä (ystävällinen jne). Tuskin tuosta haittaakaan on.
Miksi miellytän miestä? Noh, eikös sitä jokainen halua, että kumppani on "miellittynyt"? Kyllä sitä on aina hauskempi katsoa toisena tyytyväistä ilmettä kuin tyytymätöntä. Itsekin pidän siitä, että mies miellyttää minua, joten miksi en minäkin silloin häntä. Joskus antaa periksi mies ja joskus minä.
Mitä tulee esim. sinkkunaisiin ja miehiin, niin uskoisin, että jokainen tavallaan esittää kilttiä ja antaa itsestään kaunistellumman kuvan. Sehän on toisaalta ihan luonnollista jos toisen kanssa kimppaan haluaa ryhtyä eli ei heti kerrota sitä syntilistaa ja puhuta päivästä toiseen niistä kamalista kuorsaamisistaan, pms-oireista, kiistoista muiden kanssa jne jne..
Kyllä, pyrin miellyttämään miehiä nuorena likkana ja se oli ihan luonnollistakin kun sitä etsi kumppania vierelleen. Kun sen löysi ja palat loksahti hyvin yhteen, ei enää ole tarve pelkästään miellyttää tai ylipäätään esittää jotakin muuta kuin mitä kulloinkin on. Jos ei uskalla näyttää todellista luonnettaan, on turha haaveilla onnellisesta ja tasapainoisesta rakkaussuhteestakaan.
Ei tarvitse alistua yhtään mihinkään kun kumppanikin on tasapainoinen ja muutkin huomioon ottava ihminen, jonka kanssa voi neuvotella mistä vaan.
Jätän joskus sanomatta asioita, etenkin kun sanomattomuudelle on paremmat syyt. Varsinkin negatiivisia asioita jätän usein kertomatta ja yritän kiinnittää huomion mieluummin positiivisiin asioihin. Siitä taktiikasta saa paremman palkinnon.
En anna automaattisesti periksi pelkästään toisen takia, sehän veisi koko asetelman vinoon. Neuvotellen ja keskustellan hyvä tulee.
milloin mitäkin saadakseni asiat menemään niinkuin haluan :-P no, joskus vaan, tärkeille ihmisille olen tietysti rehellinen.
Alistu en, edes sängyssä ;)
Olen itsekäs ja minulle oma hyvinvointini tulee ykkösenä. Jos kokisin että miehen toimet/asenne tms vaikuttaa siihen negatiivisesti, ottaisin asian puheeksi. Jos se ei toimisi olisi edessä miehen vaihto.
Pointti kai onkin että suhde olisi niin hyvä että molemmat nauttisi ja kokisi olonsa hyväksi, eihän siitä muuten mitään tule.
pitää olla sellanen ku on! ei saa ottaa miestä siks ku kukaa muu ei huoli, se on huijausta. ei saa loukata toisten tunteita eikä alkaa seurustelee jos ei oo varma!! kamalaa on se et joutuu pettyy!!!!!!!!! miks haluaa toiselle aiheuttaa ahistusta?
mä haluun ainaki et mut hyväksytää sellasena ku oon, se on varmasti sika rankkaa estittä 24/7 jotai muuta ku ihtiää! ei siihe kannata rueta!
En halua kenenkään miehen pyrkivän esittämään minun takiani, joten miksi itse tekisin sitten päinvastoin? Imartelu ei tepsi meikäläiseen.
Ilahduttaminen esim. parisuhteessa on ihan eri asia taikka toisen helliminen siksi että se toinen sitä toivoo. Sehän on huippua
tulee jotain lirkuteltua.. Verbaalista miellyttämistä siis lähinnä. Se on niin huvittavaa huomata miten hyväuskoisia hölmöjä monet miehetkin ovat. Samalla saavat nössömmät miehet vähän lisää itseluottamusta.
Mä pyrin siihen, että mies miellyttää mua. Ja jos ei miellytä, niin sen pituinen se.
miellyttämään vain suosittuja miehiä. Muille he ovat usein täysiä kusipäitä, tai sitten tyyliin "heheheh...ootpas kiva...mut etpä mua saakkaa" (pahempi kuin kusipää).
... sen suositun miehen? Onko niillä joku lappu otassa?
***
ovat aina niissä (isoissa) laumoissa niitä kovaäänisimpiä dillejä, jotka voivat olla ihan ok tai sitten ihan mulkkuja (vaihtelee). Heillä on "näennäinen" korkea status, koska nuo laumat koostuvat kuitenkin saman arvon omaavista miehistä (esim. opiskelijat, duunarit, jääkärit tms.). Ei sellaista ole yhtään vaikea tunnistaa. Sellaisen vain huomaa lyhyen ajan lähellä oleskelun jälkeen.
Sepä oli kattava määritelmä. Täytynee kiinnittää huomiota moiseen ilmiöön yleisillä paikoilla liikkuessa, katsoa mikä vaikutus tällä alfauroksen statuksella mahtaa vastakkaiseen sukupuoleen olla :D
***
kuulu toisten miellyttäminen..ainakin silloin kun katsoo toisen sen arvoiseksi joko ystävyys aatoksella tai uraa aatellen oli sitten nainen tai mies..
sitä sanotaan sosiaaliseksi älykkyydeksi..eri asia että alat henkiseen "huoraukseen" eli et arvosta itseäsi et uskalla tuoda mielipiteitäsi esiin ja puhut/teet periaatteitasi vastaan..eli et uskalla kohdata konflikteja.
Itseäni suututtaa joo joo miehet/naiset...tai mielipiteensä rynnimiset toisten päälle..keskustelu parhaimmillaan on mielipiteiden vaihtoa toista kunniottaen..onko se sitten miellyttämistä vai ei..
Yleensä ja aina, en PYRI miellyttämään miehiä, en myöskään naisia. Käyttäydyn asiallisesti/ystävällisesti ja jos olen jotain mieltä, niin osaan esittää asiani diplomaattisesti.
Jos on erimielisyyksiä, niin mikäs sen mielenkiintosempaa kuin kuin kunnon väittely ja ehkä myös oman kantansa uudelleen arviointi.
Joo. Pyrin miellyttämään myös naisia.
Se on alkuasetelma, jolla pyrin luomaan luottamuksellisen tai aidon suhteen.
Aina en pyri luomaan suhdetta. Silloin vastakappaleessa on jotain suurta vikaa arvoihini nähden, enkä sen vuoksi halua häntä lähelleni.
Joka asiaan ei tarvitse heittää omaa mielipidettään. Joka asiaa ei tarvitse kommentoida.
Asiallinen keskustelu on elämän huippuhetkiä. Aina. Vaikka sitä toisinaan tapahtuu monta kertaa päivässä. Asiallisella en tarkoita kuin harvoin virallista.
Omasta hyvinvoinnistani en kovin usein luovu. Hyvän ystävän vuoksi tietysti, jos hän apua tarvitsee.