Kaipuu on, rakas,
tuhanneksi pirstonut
tämän sydämen.
Mutta yksikään siru
ei ole mennyt hukkaan.
Tuomas Anhava; Kevään kukat syksyn kuu
Käteeni sattui kauan itselleni eksynyt runo kirja
japanilaisia tanka runoja käännettyjä suomeksi.
Runot ovat vanhoja rakkausrunoja enimmäkseen satojen jopa tuhannenkin vuoden takaa mutta silti yhtä aitoja koskettavia ja oikeita, kertovat tunteesta jota nimitetään rakkaudeksi, kaipuuksi, yksin jäämisestä ja yhdessä olosta hetkessä joka tuntuu suurelta.
Joskus kokee niin hyviä hetkiä, joita ei voi pukea sanoiksi, se samalla koskee, tuottaa iloa ja pelkoa siitä että kun sen pukee sanoiksi muuttuu se merkityksettömämmäksi.
Tajusin ilta hetkeä yksin viettäessäni, kuinka suurta iloa tuottaa toinen ihminen olemassa olollaan, sitä ei voi mikään muu korvata.
Kun joku ottaa kädestä kiinni ja tietää kuinka se puristus on jotain sellaista, joka tulee sydämestä. Kun ottaa syliin ja pitää kiinni niin että saa lämpöä ja turvaa. Kun saa viestejä, jotka tietää tarkoitetuksi itselle kauniina ja hienoina sydäntä hivellen.
Samalla se tunne kasvaa aina suuremmaksi ikään kuin Luoja olisi siinä vieressä vähän avittamassa. Mieleeni tuli moni aikaisempi ihmissuhde, silloin kun niitä koki huomasi vain ne vaikeammat hetket mutta näin kauempaa tarkasteltuna nekin korostuvat tärkeinä ja ainutlaatuisina siksi, että nykyistä hetkeä tälläisena ei olisi ilman niitä. Mieleeni tuli myös niitä, jotka ovat yksin vailla turvaa ja lämpöä kenties uhattuna. Kuinka helppoa on elää unohtaen kaiken surun ja pelon, silloin kun itse ei ole siinä osallisena. Mieleeni tuli vuosi sitten Venäjällä vankilaan tuomittu yrittäjä ja perheen isä Hodorovski, joka tarttui toimeen silloin kun aika oli ja sai aikaan paljon hyvää ympäristölleen työpaikkoina elintason nousuna, koulutusmahdollisuuksien lisääntymisenä alueella jossa toimi, pyrki vahvistamaan liiketoimia lailliseksi siinä muodossa, kun se länsimaissa tunnetaan. Kaikki ei mene niin kuin uskoo ja toivoo, ihminen voi menettää kaiken aineellisen omaisuuden mutta senkin kestää, jos on olemassa joku joka välittää ja uskoo. Itse pohdin usein häntä, nukkumaan mennessä yksin kun seurasin uutisointia oikeusprosessista, joka oli alusta lähtien mahdoton hänen itsensä kannalta. Oli outoa, että pelkäsin sitä, pahoinpidelläänkö häntä. Annetaanko hänelle viestejä perheeltä ja rakkaalta, joka varmaan häntä odottaa ja pelkää että sitä hetkeä ei ole, jolloin hänet näkisi. Kuinka hän sietää sen että omat lapset kasvavat vihamielisessä ympäristössä uutisoinnin ympäröimänä, joka ei kerro sitä totuutta, jonka he ovat kokeneet isästään. En tunne häntä, en edes tiedä hänen elämästään mitään, koin vain hänen rohkeutensa, pelkonsa ja turhaututumisensa siitä, että ei ole oikeudenmukaisuutta. Koin samanlaisia tunteita 70-luvulla kun Chilessä tapahtui vallankaappaus, ja tuhannet viattomat ihmiset kidutettiin ja tapettiin hengiltä. Kuuntelin uutisia iltaisin voimattamana siitä, että en kyennyt auttamaan heitä yhtäkään, joita pahoinpideltiin kídutuskeskukseksi muutetussa jalkapallo stadionilla. Vuosien kuluessa onneksi tilanne muuttui, ja nyt sielläkin on demokratia ainakin enemmän kuin silloin.
Kaikki ne tunteet, joita koemme muuttuvat merkitykselliseksi kun tiedämme, että ihminen elää niiden varassa, vähällä ruualla ja niukalla elintasolla tulemme toimeen mutta ilman toisen ihmisen välittämistä emme.
Muistan nuoruudessani myös kertomuksen hindulaisesta jumal olennosta Krisnasta, joka koetaan siellä samanlaisena hahmona kuin meillä Jeesus välittämisen ja rakkauden tuojana.
Siinä kuvassa Krisna oli monistunut sadaksi mieheksi, siksi että sanoma oli, että hän riittää niin monelle tytölle mieheksi, joka antaa rakkautta. Olin silloin nuorena tuosta kuvasta ja kertomuksesta vihainen, itse ajattelin että kun rakastun niin toki edellytän, että hän kuuluu yksin minulle ei sitä muille jaeta. Kertomuksen sanoma ja viesti aukesi vasta myöhemmin, kun koki rakkauden, jonka tunsi sydämessä syvemmällä kuin aistein kokema tai omistamisena. Silloin kun kokee syvän välittämisen tunteen toista kohtaan, kanavoi se sellaista voimaa ja energiaa, jonka yhtäkkiä tuntee kaikkia tuntemiaan kohtaan kiitollisuutena siitä, että he ovat olleet minua lähellä.
Salata koetan
turhaan - rakkaus näkyy
kasvoistani niin
että kaikki kysyvät:
mikä nyt painaa mieltä?
Kanemori; Tuomas Anhava Kevään kukat syksyn kuu
tuhanneksi pirstonut
tämän sydämen.
Mutta yksikään siru
ei ole mennyt hukkaan.
Tuomas Anhava; Kevään kukat syksyn kuu
Käteeni sattui kauan itselleni eksynyt runo kirja
japanilaisia tanka runoja käännettyjä suomeksi.
Runot ovat vanhoja rakkausrunoja enimmäkseen satojen jopa tuhannenkin vuoden takaa mutta silti yhtä aitoja koskettavia ja oikeita, kertovat tunteesta jota nimitetään rakkaudeksi, kaipuuksi, yksin jäämisestä ja yhdessä olosta hetkessä joka tuntuu suurelta.
Joskus kokee niin hyviä hetkiä, joita ei voi pukea sanoiksi, se samalla koskee, tuottaa iloa ja pelkoa siitä että kun sen pukee sanoiksi muuttuu se merkityksettömämmäksi.
Tajusin ilta hetkeä yksin viettäessäni, kuinka suurta iloa tuottaa toinen ihminen olemassa olollaan, sitä ei voi mikään muu korvata.
Kun joku ottaa kädestä kiinni ja tietää kuinka se puristus on jotain sellaista, joka tulee sydämestä. Kun ottaa syliin ja pitää kiinni niin että saa lämpöä ja turvaa. Kun saa viestejä, jotka tietää tarkoitetuksi itselle kauniina ja hienoina sydäntä hivellen.
Samalla se tunne kasvaa aina suuremmaksi ikään kuin Luoja olisi siinä vieressä vähän avittamassa. Mieleeni tuli moni aikaisempi ihmissuhde, silloin kun niitä koki huomasi vain ne vaikeammat hetket mutta näin kauempaa tarkasteltuna nekin korostuvat tärkeinä ja ainutlaatuisina siksi, että nykyistä hetkeä tälläisena ei olisi ilman niitä. Mieleeni tuli myös niitä, jotka ovat yksin vailla turvaa ja lämpöä kenties uhattuna. Kuinka helppoa on elää unohtaen kaiken surun ja pelon, silloin kun itse ei ole siinä osallisena. Mieleeni tuli vuosi sitten Venäjällä vankilaan tuomittu yrittäjä ja perheen isä Hodorovski, joka tarttui toimeen silloin kun aika oli ja sai aikaan paljon hyvää ympäristölleen työpaikkoina elintason nousuna, koulutusmahdollisuuksien lisääntymisenä alueella jossa toimi, pyrki vahvistamaan liiketoimia lailliseksi siinä muodossa, kun se länsimaissa tunnetaan. Kaikki ei mene niin kuin uskoo ja toivoo, ihminen voi menettää kaiken aineellisen omaisuuden mutta senkin kestää, jos on olemassa joku joka välittää ja uskoo. Itse pohdin usein häntä, nukkumaan mennessä yksin kun seurasin uutisointia oikeusprosessista, joka oli alusta lähtien mahdoton hänen itsensä kannalta. Oli outoa, että pelkäsin sitä, pahoinpidelläänkö häntä. Annetaanko hänelle viestejä perheeltä ja rakkaalta, joka varmaan häntä odottaa ja pelkää että sitä hetkeä ei ole, jolloin hänet näkisi. Kuinka hän sietää sen että omat lapset kasvavat vihamielisessä ympäristössä uutisoinnin ympäröimänä, joka ei kerro sitä totuutta, jonka he ovat kokeneet isästään. En tunne häntä, en edes tiedä hänen elämästään mitään, koin vain hänen rohkeutensa, pelkonsa ja turhaututumisensa siitä, että ei ole oikeudenmukaisuutta. Koin samanlaisia tunteita 70-luvulla kun Chilessä tapahtui vallankaappaus, ja tuhannet viattomat ihmiset kidutettiin ja tapettiin hengiltä. Kuuntelin uutisia iltaisin voimattamana siitä, että en kyennyt auttamaan heitä yhtäkään, joita pahoinpideltiin kídutuskeskukseksi muutetussa jalkapallo stadionilla. Vuosien kuluessa onneksi tilanne muuttui, ja nyt sielläkin on demokratia ainakin enemmän kuin silloin.
Kaikki ne tunteet, joita koemme muuttuvat merkitykselliseksi kun tiedämme, että ihminen elää niiden varassa, vähällä ruualla ja niukalla elintasolla tulemme toimeen mutta ilman toisen ihmisen välittämistä emme.
Muistan nuoruudessani myös kertomuksen hindulaisesta jumal olennosta Krisnasta, joka koetaan siellä samanlaisena hahmona kuin meillä Jeesus välittämisen ja rakkauden tuojana.
Siinä kuvassa Krisna oli monistunut sadaksi mieheksi, siksi että sanoma oli, että hän riittää niin monelle tytölle mieheksi, joka antaa rakkautta. Olin silloin nuorena tuosta kuvasta ja kertomuksesta vihainen, itse ajattelin että kun rakastun niin toki edellytän, että hän kuuluu yksin minulle ei sitä muille jaeta. Kertomuksen sanoma ja viesti aukesi vasta myöhemmin, kun koki rakkauden, jonka tunsi sydämessä syvemmällä kuin aistein kokema tai omistamisena. Silloin kun kokee syvän välittämisen tunteen toista kohtaan, kanavoi se sellaista voimaa ja energiaa, jonka yhtäkkiä tuntee kaikkia tuntemiaan kohtaan kiitollisuutena siitä, että he ovat olleet minua lähellä.
Salata koetan
turhaan - rakkaus näkyy
kasvoistani niin
että kaikki kysyvät:
mikä nyt painaa mieltä?
Kanemori; Tuomas Anhava Kevään kukat syksyn kuu
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.