Jos lähdet ulos kävelemään, onko sinun tiedettävä matkasi päämäärä?
Ulkona käveleminen
-kysymys-
401645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Tottakai päämäärä on tiedossa. Yleensä se on koti. Reitti sen sijaan ei ole aina ennakolta tiedossa. Kuka se nyt kävelemään lähtee ajatuksella : sen kun kävelen jonnekin ja jään sinne ????
et kai ajattele lähteväsi kotiin..?!
Miksiköhän se lenkki sana on yleensäkään suomen kielessä
mutta liittyisikö jotenkin hevosenkenkään?
Olen siinä onnellisessa asemassa, että voin kävellä joka päivä työpaikalleni noin 10-15 minuutissa ja muutoinkin kaupungin eri palvelut ovat ihan siinä käden ulottuvilla. Kun lähden kävelemään muutoin, niin kyllähän sitä on olemassa jonkinlainen runkosuunnitelma, missä sitä on tarkoitus käydä. Esim. kirjasto, levykauppa, vaatekauppa, tietokonetarvikkeita myyvä liike, sexshoppi, torikahvio tai muu viihtyisä ja savuton kuppila.
Silloin kun harrastan aktiivisesti liikuntaa laitan päälleni verkkarit ja käyn juoksemassa semmoisen kunnon "veri maku suussa" lenkin.
"Life is a journey, not a destination"
- Steven Tyler.
hidasta kävelyä?
välillä tulee vain käveltyä huvikseen ja kateltua paikkoja.
Miten tuollainen huvikseen lähteminen käytännössä tapahtuu?
vaatteet päälle, kengät jalkaa, avaat ulko-oven ja lähdet kävelemään, mun tapauksessa keskustaan. hetken mielijohteesta..ei kai se näin vaikeaa ole.
vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä. Toteutat itseäsi tuosta vaan - ilman sen kummempia miettimisiä.
Pysähdytkö sitten ulkona seisomaan paikoillesi vai pitääkö liikkua koko ajan?
myöntää, että stadin nähtävyyden on tullut tsekattua, tossa 80-luvun loppupuolella. eli enemmänkin tulee kateltua minkälaista porukkaa kaupungilla pyörii.
katselet ihmisiä?
olla kevyesti utelias. pidän silmät auki ja marssin eteenpäin.
niin mutkattomasti kysymykseen.
Kai joskus pysähdyt...........?
vaikka mä saamarin kova jätkä olenkin, niin pitäähän minunkin kusella käydä =)
että olet kova jätkä.
Oikeastaan on nautinto kävellä vieraassa kaupungissa, metsässä tai rannalla ihan päämäärättömästi, voi tehdä löytöjä. Mutta jos olen menossa ihan oikeasti johonkin, haluan suunnitella reitin tarkkaan. On paljon hauskempi harhailla kiireettömästi kuin kiireisenä.
eksynyt, kun kävelet mietteissäsi vieraassa ympäristössä? Mikä on löytö?
minnekään, ei voi eksyäkään.
Vieraissa kaupungeissa minulla on tietenkin kartta mukana, jotta harhailutuani joutilaana löydän takaisin majapaikkaan. Löytää voi kokonaan uusia maailmoja. Tukholmankin olisin mieltänyt pelkäksi Gamlastaniksi ja keskusta-alueeksi ellen olisi kerran lähtenyt laivalta krapulapäissäni hortoilemaan ihan eri suuntaan. Voin kuvitella, että turisti joka Helsingissä eksyy tutulta turistireitiltä ja keskustasta Kallioon tulee riemastumaan.
Metsässä tai rannalla voi löytää luonnosta hienoja muotoja ja värejä ja rannalta lisäksi usein jotain jännittävää aaltojen tuomaa sälää tai eksoottisia öttiäisiä vuorovesilammikoista.
...sellainen utelias pikkupoika.
Tulee lähdettyä kävelemään et määränpää olis tiedossa, sitä menee siihen suuntaan mihin kenkä vie.
Minulle se kävely sekä pyöräily ovat semmoista hyötyliikuntaa, joka tukee varsinaista urheilun harrastamista kuten juoksemista.
Kesällä hyvällä kelillä tulee harrastettua ehkä enemmänkin ihan huuhaa-periaatteella tapahtuvaa liikkumista eli hyppää pyörän selkää ja kiertää ympäri kaupunkia ja voi käydä vaikka katsastamassa millaisia beibejä mahtaa olla uimarannoilla sunia ottamassa...
Täytyy olla ainakin joku kohde, joka antaa sen motivaation lähteä kävelemään.
että naisilla se lähteminen ei ole niin yksioikoista kuin miehillä. Nainen tarvitsee syyn lähteä.
Jos lähden yksin kävelemään, niin silloin pitää olla joku syy. Vaikka postilaatikolla käyminen tai koiran vieminen uslos tms. Sitten taas jos lähden jonkun toisen ihmisen kanssa ulos, niin silloin voi kävellä ihan päämäärättömästi. Mutta yksin ei tule ihan vaan huvin vuoksi käveltyä ilman mitään syytä. Poikkeuksena tietysti se, jos vaikka lähtee lenkille. Mutta yleensä silloinkin siihen tulee yhdistettyä jotain muuta samaan.
sellaisen johtopäätöksen, että mies on lähempänä luontoa, kuin nainen.
vaikka niin. :)
Pitäisikö olla päämäärä? Eikö riitä, että ympärä sulkeutuu (ainakin ylensä)?
pitäisi olla. Parempi, jos ei ole.
Miksi se on parempi, jos ei ole päämäärää?
Ei sen petiseuran laadulla ole niin väliä, määrällä kyllä. Ihan sama, soitanko matkalla jollekin vakiolle panoreiälle vai pokaanko uuden bimbon kapakasta. Samat sontajutut menee kumminkin läpi joka tapauksessa, ja sitten sitä taas jyystetään jotain bimboa. Päivän liikunnat tulee harrastettua, ja aamulla on kiva olla omassa sängyssä nukkumassa. Useimmilla bimboilla (kannattaa valita pulleita, ovat kaikista helpoimpia) on jääkaapissa ruokaa, muovikassin kun täyttää niin on aamun eväätkin järjestetty. Helppoa!
päämäärä, että kotoa lähden ja kotiin palaan x ajan kuluttua. Reitistä en koskaan tiedä etukäteen, fiiliksen ja tuulen mukaan mennään.
toi olis aika skitsomaanista, jos ei tietäis mihin on menossa? Tai sit sul voi olla sellanen muistinmenetys, et sä et muista mitään, mitä viime aikoina on tapahtunut?
Harrastan eksyilyä, vaikka kai se tietyllä ajatustavalla menee sekin päämäärästä.
En ole älynnyt aiemmin ajatellakaan, että käveleminen ilman päämäärää olisi jotenkin erikoista. Ilmeisesti on.
Minulla on semmoinen tausta, että olen pennusta lähtien kulkenut säännöllisesti pitkin metsiä loppukesästä ja syksyllä. Onhan siinä ollut päämäärä...löytää tiettyjä marjoja tai sieniä ym.
Luulen, että tästä on kehkeytynyt minulle kaikissa paikoissa vaeltelu. Olkoot sitten ulkomaan kaupunki tai luonto. Tunturimaastossakin tuolla Lapissa on tullut seikkailtua kymmeniä kilometrejä, kun vaan vähän tekee mieli katsoa millanen paikka täält löytyy tai mitähän tuolla on. Sitä on kuin semmoinen yksityinen epävirallinen tutkimusmatkailija.
Ihastuneena yllätyin, että tuolla ylempänä on joku muukin, joka kävelee päämäärättä. Ihan totta, silloin voi tehdä löytöjä.
Sitä paitsi joku liftireissulla oleminen on vähän samanlaista päämäärätöntä menemistä. Toisaalta on suunta, mutta matkan aikana tavatut ihmiset ja tapahtumat voivat muuttaa menoa monella tavalla...Nyt siis puhun semmosista matkoista kuin ite tein ympäri Eurooppaa kahdeksankymmentä luvulla.
lähden useinkin vaeltelemaan vailla määränpäätä. Etenkin kesällä. Se on ihanaa.
Päämääränä on yleensä vain takaisin paluu lähtöpisteeseen eli kotiin. Muuten harhailen vähän minne sattuu. En jaksaisi kävellä aina samoja polkuja pitkin. Joskus sekin on ihan ookoo kun haluaa vain mielen rauhalliseksi tai mietiskellä asioita.
Joskus on mukava vain kävellä ja tutustua paikkoihin. Slummailu kiehtovaa puuhaa krapulassa pieni pöde-pullo messissä.
ON ÅÄÄSTÄVÄ ENNEMMIN TAI MYÖHEMMIN.
Käyn kävelylenkillä 3-6 kertaa viikossa. Kerta tarkoittaa reipasta vauhtia, josku sauvojen kanssa, kilometrejä vähintään 7-8 ja usein niitä tulee 15 tai jotain, askelmittari ei ole täysin luotettava. Aikaa tunnista kahteen kolmeen. Määränpää on aina palata kotiin.