Olen kuljaillut treffipalstalla ja sätissä kohta pari vuotta lähinnä omaksi huvikseni ja ajankuluksi. Ei siis mitenkään erityisesti haku päällä tai suurin odotuksin. Useampaankin otteeseen olen törmännyt omituiseen ilmiöön: mies saattaa "vongata" kuukausia ja menee puihin ihan totaalisesti sillä hetkellä kun vihdoin pitäisi tavata oikeasti. Ja tuolla vonkaamisella tarkoitan pitkiä kirjeitä, tuntien keskusteluita mesessä ym ym.
Olen miettinyt mistä tuo viime hetkellä puihin meno voi johtua. Onko niin että kun realistina en "lupaa" yhtään mitään miehen itsetunto ei kestä ottaa riskiä treffien epäonnistumisesta? Mutta mikä ihme saa miehen uhraamaan niin paljon aikaa ja energiaa naisen "lämmittämiseen" ja sitten vetäytymään takavasemmalle?
Olen miettinyt mistä tuo viime hetkellä puihin meno voi johtua. Onko niin että kun realistina en "lupaa" yhtään mitään miehen itsetunto ei kestä ottaa riskiä treffien epäonnistumisesta? Mutta mikä ihme saa miehen uhraamaan niin paljon aikaa ja energiaa naisen "lämmittämiseen" ja sitten vetäytymään takavasemmalle?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itsestään paskaa puhuneita tai(ja) varattuja.
Olen tuota mahdollisuutta miettinyt ja voipi olla että olet oikeassakin. Mutta -se mikä olisi mielenkiintoista tietää- kun mies ei saa näistä keskusteluista ts vonkausvaiheesta muuta kuin ystävyyttä (siis ei nettiseksiä tai sinne päinkään) miksi hän uhraa aikaansa ja energiaansa niin paljon? En oikein jaksa uskoa että kaikki tapaukset olisivat jotenkin henkisesti sairaita, tai ehkä ovatkin? (reps)
Ja lisäksi, näissä tapauksissa mies on poikkeuksetta ollut se joka on alunperin halunnut tavata ja housut ovat alkaneet tutista vasta siinä kohtaa kun treffit on jo sovittu.
Yksi mies sanoi pienen painostuksen jälkeen ihan suoraan että pelkää että rakastuu ja kaikki menee pieleen. Ehkä yksi totuus siinäkin. Ja ehkä vähemmän pelkureita jossain:)
Heh ei kukaan mies vonksuttele kuukausitolkulla jossain mesessä ellei ole suht tosissaan. Pillua saa helpommallakin.
Pillukiintiö oli täynnä sillä hetkellä. Ei makeaa mahan täydeltä.
Kysyitkö tuolta mieheltä, että miksi hän on sitten kirjoitellut ja ollut yhteydessä sinuun jos pelkää rakastumista?
Sinänsä mielenkiintoista, jos kohdallesi on sattunut useampi samanlainen kieltäytyjä.
varatut kokeilee, muttei sitten tosipaikan tullen uskalla tavata. Haluaa kuitenkin leikkiä tulella.
Tai sitten on jotain muuta fyysistä vikaa, jota ei ole tullut maininneeksi. (Rullatuoli)tms.
Molemmissa tapauksissa sitä energiaa voi löytyä kirjoitteluun.
Sitten on tietysti sellaisia, joiden elämäntilanteeseen ei tosiaan sovi ihastuminen.
Voi olla myös liian monta rautaa tulessa.
Minkä ikäluokan miehistä tässä on kysymys?
Mistään seksinhakijoista ei mielestäni ole kyse, ei sellaiset kestä minun seuraani turhautumatta kuukausia, jotkut jopa vuosia;) Enkä usko tuohon "ei makiaa mahan täydeltä" -teoriaankaan, koska makiaahan en nimenomaan ole kelleen alunperinkään luvannut vaan aina korostanut sitä että totuus voi olla livenä ihan toisenlainen, puolin ja toisin.
Pööh saattaapi olla oikeassa, valitettavasti. On vaan jotenkin umpimasentavaa myöntää olleensa vain jonkun pelimiehen huvitus iät ja ajat. Ja vielä aikuisen, eli oman ikäluokkani (nelikymppinen) miehen kanssa.
Yhtä lukuunottamatta en ole kauheasti udellut syitä koska omalle luonteelleni ei sovi ns. tuppaaminen. Tämä rakastumista pelkäävä mies ei taida tietää itsekään miksi pelkää, koskei osannut siihen vastata. Ja kaikkien näiden ihmisten kanssa olen edelleen yhteyksissä, tosin niin että minä olen edellyttänyt kaikenlaisen flirttailun unohtamista.
Hyvä näinkin, en ole ehkä itse sen parempi, nautin myöskin mielenkiintoisten ihmisten keskusteluseurasta eikä minulla sinänsä ole mitään pakkoa tavata ketään, ihmetyttää vain miten tällainen kiltti ja mukava ja viimeisen päälle suvaitsevainen eukko voi herättää niin paljon pelkoa;)
Olis kuitenkin mielenkiintoista kuulla miehiltä, mistä syistä edellä kuvatussa tilanteessa teillä tulisi pupu pöksyyn?
Ne on jotain nörttejä tai vastaavia. Ei livenä kommunikointi kyllä onnistuu, mutta ei livenä.. Ihan normaalia nettimiesten käytöstä. Todellä ilmeinen ilmiö nykyaikana.
taidat olla niitä livemiehiä/naisia.
Jos jotain positiivista näin aamusta; on se hieno juttu kuitenkin että on tämä virtuaalielämä jossa nekin jotka oikeata elämää pelkäävät uskaltavat avautua. Enpä olisi itsekään uskonut 20 vuotta sitten että tähän päädytään;))
Minä en oikein ymmärrä treffeissä norkoilun ideaa vain huvin vuoksi. Viimeistään tapailtaessa ois hyvä mainita, ettei ole etsimässä "mitään", niin toinen tietää asennoitua sen mukaisesti.
Vuosikausia jatkuneesta tapatreffailusta tulee väkisin mieleen päättämättömyys, kun ei tiedetä mitä ollaan hakemassa ja miksi. Halutaanko edes toista ihmistä omaan elämään vai ei ? Eletään mielikuvissa, mutta ei uskalleta tarttua härkää sarvista ja tehdä jotain omien suunnitelmien ja tulevaisuuden eteen...
Norkoilun idea on ihan sama kuin baareissa notkumisen idea. Eiköhän meistä jokainen ottaisi sen oikean ihmisen elämäänsä jos sellaiseen vain onnistuisi törmäämään. Minulla, ja olen huomannut että monilla muillakin lukee profiilissa ihan selkeästi ettei tärkeintä ole löytää joku vain sen takia että olisi joku, mutten pistä vastaankaan jos sellainen mies vastaan tulisi.
Suoraan minä ainakin sanon heti alkumetreillä missä mennään ja pahoitan mieleni kovasti joka kerta kun vastapuoli ei tee samoin. Meitä on kuitenkin moneksi ja se on syytä muistaa.
että ryhdyin viestittelemään varatun kanssa, varatuthan ovat niitä parhaita:) Hän halunnut tavata, vaikka pitkään kirjoiteltiinkin. Kai hän näki, että kiinnostuin hänestä, eikä halunnut saada kontolleen mitään takertujaa. Itselleen on kuitenkin helppo keksiä selityksiä..itse halusin ajatella, että hän jänistää, kun ei olekaan sitä mitä antoi ymmärtää tai, että hän oli vain niin yksin, että viesteily-ystävä oli ihan riittävä. Ei tullut sitten mieleen, että minä saatoin olla sieltä pahimmasta päästä, mitä hän saattoi kuvitella heh heh..kyllä sitä voikin olla tyhmä:)
Lohdullista näissä tarinoissa kuitenkin on tieto siitä että sillä joka "huijaa" on paljon isommat ongelmat itsensä kanssa kuin sillä joka "tulee huijatuksi". Ja näinhän se menee live-elämässäkin, meitä on moneksi ja vain harvoin laivat kohtaa. Jos haluaa joskus sen oman ihmisensä löytää on varauduttava moniin pettymyksiin ennenkuin kolahtaa, jos kolahtaa:))
Tuo on totta, että pettymyksiin tulee varautua.
Huijatuksi tullut on yleensä liikkeellä vilpittömin mielin, joka tietysti saa kolahduksen kun joku käyttää häntä hyväkseen.
Valitettavasti liian monta takaiskua saa monet
joko luopumaan seuran hakemista tai vaihtoehtoisesti syyttelemään järjestelmällisesti
vastakkaista sukupuolta.
Takaisuista pitää vain osata oppia ottamaan opikseen ja jatkaa sitä oman kultansa hakemista.
oli itsessänikin. Näin myöhemmin ehkä tajuan, miten nämä netti-jutut toimii, enkä heittäydy niin helposti mihinkään. Myöhemmin "kohtaamani" tyypit eivät ole säväyttäneet mitenkään, ainakaan tähän mennessä. Pitää pitää huoli, ettei tilanteet kehity niin pitkälle, että on jo vaikeaa sanoa, ´ei kiitos´..