Kuinka paljon teillä puoliso voi harrastaa? Olen itse ns.antanut mennä, mutta kun lapsiluku on 3, joista pienin on 6kk, niin tuntuu että pitkän työpäivän päälle miehen harrastukset ovat vähän liikaa. Esim. kolme poissaoloiltaa viikossa (leffoja, bändi-iltoja, harrastuksia) on hänestä ihan ok, ja neljäntenä iltana on ihan "pakko" päästä nostelemaan kuntoa. Olen yrittänyt ajatella, että kotona ollaan kun siellä halutaan olla - mutta nyt tuntuu että tarttisi laittaa liekaa kaulaan hänelle enkä haluaisi sitä tehdä- eikös aikuinen mies itse älyä asettua toisen asemaan. Meillä ei ole tuttavia eikä sukua lähellä, ja olen kotona kaiket ajat - ja tästä hyvästä mies katsoo voivansa liidellä kuin taivaan lintu. Eikä sekään niin paha, mutta kun joskus olisi kiva viedä lapsi jumppaan ja käydä itsekseen vaikka kirjastossa sillä aikaa, niin miehen mielestä se on perheen yhteistä aikaa ja niin lähdemme koko poppoo. Siinä vaiheessa olen jo aika raivona. Sekin ärsyttää, että ne hetket kun mies käy kotona, niin hän kerää kaiken gloorian - tyttö ja pojat suorastaan rakastaa kun isi piipahtaa pelleilemässä hetken, ja äiti on se idiootti joka hermot riekaleina odottaa että pääsisi edes ruokakauppaan joskus yksin. Tekisi mieli nostaa kytkintä ja jättää moinen egoisti - mutta onhan tuo ihan hyvä isä kuitenkin, eikä harrastukset ole "pahoja".
mies harrastaa
olen yksin
51163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
esim nyt on monta pitkää iltaa takana ja tänään kuulin olevani "whore" kun sanoin ettei menisi kuntosalille. Musta on vaan hölmöä että jos kaksi-kolme iltaa on ollut omissa menoissa, ja pitkiä työpäiviä, niin kunnon kohotus silti menee perheen yhteisen ajan edelle sen vuoksi koska on PAKKO kuntoilla, kun muuten lihoo. Minulla on tietysti huono omatunto siitä että kiellän menemästä. Joten osittain käsitän hänenkin tuntemuksiaan. Mutta luulen että yksinhuoltajana olisi enemmän itsellänikin aikaa itselleni. Taidan ottaa eron ?
Meillä on laitettu toimeentulo ykköseksi, elikkä mies käy töissä ja toistaiseksi minä olen lasten kanssa kotona. Toiseksi tulee sitten heti yhdessäolo elikkä tällä haavaa emme juurikaan harrasta kumpikaan mitään. Itse yritän muutaman kerran viikossa tehdä isomman kävelylenkin ja miehellä on kiikarissa firman harrastuksia joita sopii tehdä osittain työajan puitteissakin. Meille on ensiarvoisen tärkeää viettää aikaa yhdessä. En voisi kuvitellakaan laittavani tätä kallisarvoista aikaa kun lapset pieniä omiin harrastuksiin..kohtuudella kyllä, mutta ei siinä määrin kuin miehesi..
että yksinhuoltajana sinulla olisi aikaa itsellesi! Ellet sitten aikoisi antaa lapsia isälleen, tai järjätä jonkinlaisen viikko sulle toinen mulle - metodin. Mutta muista että lapset kärsivät erosta aina. Sinusta voi helposti tulla "syyllinen perheenrikkomiseen" lasten silmissä.
Eikähän olisi parasta koettaa kunnon keskustelua. Kerro,että olet väsynyt hoitamaan asiat yksin, haluaisit että teette enemmän yhdessä perheenä/puolisoina. Tasapuolisuuden ja oman mielenterveytesi nimissä sinullekin kuuluisi omaa vapaa-aikaa. Ehdotapa että voisit vaikka kerran pari viikossa lähteä itse jumpalle, leffaan tms. Vältä kuitenkin syyllistämistä, kun puhut epäkohdista ilmaise asia omina tunteinasi, faktoina.
Toi on liikaa. Meillä mies kans tekee paljon töitä, ja sitten tulee kotiin ja on täynnä omia hommia aikataulu. Hommiin tosin kuuluu kodinhoito ja lasten harrastukset, ettei mun niitä tarvi yksin tehdä, mut niitä on siinä määrin et tuntuu et mies tekee mitä tahansa ettei tarvi viettää aikaa mun kanssa. Mullekin se koittaa keksiä menoja. Koita vaikka ehdottaa, et mies pitää lapsista huolta sen aikaa kun sä haluat mennä sun omiin harrastuksiin, tai mihin sitten meetkin. Kyllä isänkin pitää tottua oleman lastensa kanssa ilman äitiä.
Harrastukset, harrastukset. joopajoo.
Ikävää siinä on se, että minulle ainakin kehittyi ihan oma elämä lasten kans ja kun mies riennoiltaan palasi, hän ei kuulunut päivärytmiimme tai kuvioihimme. tätä jatkui 20 vuotta. nyt olen yksin ja harrastelen itse omiani.
mies ois halunnut jatkaa suhdettamme, mutta, kun sitä ei oikeen ollut syntynytkään koskaan.
yksinelämäni nyt tuntuu samalta kuin ennenkin parisuhteessa. minä odotin jotain. no, nyt ei tule pettymyksiä. kun se jokin ei palaa sieltä jostain niin väsyneenä ettei sitten jaksa mun kans mitään.
näin on hyvä.