Kerron teille laihdutustarinani, kuinka onnistuin. ylä-ja alamöistä. Ennen painoin 80kg. Tarinani menee näin:
Olin pienenä ja nuorena laiha kuin lanka, kunnes vanhemmillani rupesi olemaan riitoja. Söin aina, aina koko ajan, pahaan olooni, kun vanhempani riitelivät. Välillä he eivät riidelleet vaan olivat sovussa ja lepertelivät toisilleen. Silloin, en syönyt, vaan söin normaalisti. Pian, vanhempani riitelivät taas. Tätä jatkui kauan, kunnes he erosivat. Isäni muutti Lappiin. Söin, koska en nähnyt isää, ja ikävöin. Lisäksi, äiti aloitti juomaan, ja polttamaan tupakkaa. Hän haisi aina viikonloppuisin viinan ja tupakan sekoitukselle, kun hän tuli ilta kahdeksan jälkeen kotiin. Hän hoiperteli ja saattoi josku lyödä kun menin kyselemään jotain. Arkipäivänä, jolloin kävin koulua, äitini haisi vain todella pahalle tupakan hajulle ja sain siitä pahoja päänsärkyjä. silmäni vuosivat. Koulussa, itselläni ei ollut yhtään kaveria. söin, söin ja söin. Lihoin lihoamistaan.
Kerran, oli lääkärin tarkastus. Menin, minut mitattiin, ja punnittiin. Painoin 70 kg. Lääkäri huolestui ja käski minut vahtimaan syömisiäni.
Yritin, mutta ei tullut mitään. Söin enemmän, koska oli huono olla. Isä ei kirjoittanut, ei ollut kaveria, kiusattiin, Äiti oli juovuksissa viikonloppuisin, tuoksui aina tupakalle ja käytti välillä väkivaltaa minua kohtaan. Kun täytin 16, painoin 80kg. Lähdin opiskelemaan taidealalle.
Aloitin samalla. myös laihduttamaan. Sain uusia ystäviä, jotka eivät välittäneet ulkonäöstä. He kannustivat kun laihutin. Painoni laski hitaasti. Laihduin kahdessa kuukaudessa kolme kiloa. Pian, ymmärsin laihduttamisen juonen. Kävin joa kerta lenkillä läksyt tehtyä, kävin uimassa viikonloppuisin, söin terveellisesti ja joskus jätin jopa syömättä. Pian, innostuin niin kovasti laihduttamaan, että sairastuin anoreksiaan, näin itseni aina lihavana. Laihdun kovasti. Vuodessa ja 3 kuukaudessa painoin jo 68kg. Laihdutin ja laihdutin. Ruoka ei aina pysynyt edes vatsassa. Sain poikaystävän. (Olemme edelleenkin yhdessä)
Hän uhkasi jättää minut, jos laihduttaisin. Silloin ymmärsin, että tärkeintä ei ole olla laiha. Rupesin taistelemaan anoreksiaa vastaan. Koville se otti. Samalla yritin päästä ihanne painooni. Onnistuin, kunnes äitini kuoli.
söin taas. Paljon ja lihoin viisikiloa kahdessa kuukaudessa. Poikaystäväni kannusti rohkistumaan, ja yhdessä yritimme saada itseni kuntoon.
Nyt, olen 19 vuotias ja 8 kuukautta päälle. Painan
tasan 50 kg ja olen 165cm pitkä. Olen toipunut äitini kuolemasta. Isäni on ottanut yhteyttä pari kuukautta ja pyytänyt anteeksi. Menin naimisiin.
Ja olemme harkitsemassa perheenlisäystä. Jos olen surullinen, en enää syö, vaan menen kävelylle tai mieheni kainaloon. Taistelkaa alamäkiä vastaan älkääkö luovuttako!
Olin pienenä ja nuorena laiha kuin lanka, kunnes vanhemmillani rupesi olemaan riitoja. Söin aina, aina koko ajan, pahaan olooni, kun vanhempani riitelivät. Välillä he eivät riidelleet vaan olivat sovussa ja lepertelivät toisilleen. Silloin, en syönyt, vaan söin normaalisti. Pian, vanhempani riitelivät taas. Tätä jatkui kauan, kunnes he erosivat. Isäni muutti Lappiin. Söin, koska en nähnyt isää, ja ikävöin. Lisäksi, äiti aloitti juomaan, ja polttamaan tupakkaa. Hän haisi aina viikonloppuisin viinan ja tupakan sekoitukselle, kun hän tuli ilta kahdeksan jälkeen kotiin. Hän hoiperteli ja saattoi josku lyödä kun menin kyselemään jotain. Arkipäivänä, jolloin kävin koulua, äitini haisi vain todella pahalle tupakan hajulle ja sain siitä pahoja päänsärkyjä. silmäni vuosivat. Koulussa, itselläni ei ollut yhtään kaveria. söin, söin ja söin. Lihoin lihoamistaan.
Kerran, oli lääkärin tarkastus. Menin, minut mitattiin, ja punnittiin. Painoin 70 kg. Lääkäri huolestui ja käski minut vahtimaan syömisiäni.
Yritin, mutta ei tullut mitään. Söin enemmän, koska oli huono olla. Isä ei kirjoittanut, ei ollut kaveria, kiusattiin, Äiti oli juovuksissa viikonloppuisin, tuoksui aina tupakalle ja käytti välillä väkivaltaa minua kohtaan. Kun täytin 16, painoin 80kg. Lähdin opiskelemaan taidealalle.
Aloitin samalla. myös laihduttamaan. Sain uusia ystäviä, jotka eivät välittäneet ulkonäöstä. He kannustivat kun laihutin. Painoni laski hitaasti. Laihduin kahdessa kuukaudessa kolme kiloa. Pian, ymmärsin laihduttamisen juonen. Kävin joa kerta lenkillä läksyt tehtyä, kävin uimassa viikonloppuisin, söin terveellisesti ja joskus jätin jopa syömättä. Pian, innostuin niin kovasti laihduttamaan, että sairastuin anoreksiaan, näin itseni aina lihavana. Laihdun kovasti. Vuodessa ja 3 kuukaudessa painoin jo 68kg. Laihdutin ja laihdutin. Ruoka ei aina pysynyt edes vatsassa. Sain poikaystävän. (Olemme edelleenkin yhdessä)
Hän uhkasi jättää minut, jos laihduttaisin. Silloin ymmärsin, että tärkeintä ei ole olla laiha. Rupesin taistelemaan anoreksiaa vastaan. Koville se otti. Samalla yritin päästä ihanne painooni. Onnistuin, kunnes äitini kuoli.
söin taas. Paljon ja lihoin viisikiloa kahdessa kuukaudessa. Poikaystäväni kannusti rohkistumaan, ja yhdessä yritimme saada itseni kuntoon.
Nyt, olen 19 vuotias ja 8 kuukautta päälle. Painan
tasan 50 kg ja olen 165cm pitkä. Olen toipunut äitini kuolemasta. Isäni on ottanut yhteyttä pari kuukautta ja pyytänyt anteeksi. Menin naimisiin.
Ja olemme harkitsemassa perheenlisäystä. Jos olen surullinen, en enää syö, vaan menen kävelylle tai mieheni kainaloon. Taistelkaa alamäkiä vastaan älkääkö luovuttako!
Vastaukset 2
Vanhimmat
oli tarinasi!!! ONNEA sinulle ja miehellesi!! Olet todellinen selviytyjä!!! ihan tippa tuli linssiin :(
Anteeksi todella jos sain sulle tipan linssiin!
Kiitokset kuitenki :) en tiedä selviytyjästä mutta ongelmista voittoon!