rasittaa

Tilanne on tämä...Olen ihastunut mieheen, joka:

a) työskentelee samassa paikassa kuin minä
b) on naimisissa
c) on kaikkea muuta kuin "ihannemieheni"

Tätä on kestänyt jo jonkun aikaa, ja on todella rasittavaa päivittäin nähdä häntä ja unohtaa kaikki mitä mielessä pyörii. Pahinta tässä on, että olen hänen lähellään kuin pahainenkin pikkutyttö, punastelen ja sekoilen sanoissani.

Miehelläkin on tunteita minua kohtaan, ja meillä on ollut hetkemme, mutta tilanne ei etene. (eikä tietenkään pidäkkään, hänhän on varattu muualle)

Miten olette naiset selvinneet vastaavasta?
Pitääkö vaan koittaa kieltää tunteensa, vai odottaa ja katsoa miten tilanne etenee.

Ehkä lähden vapun kunniaksi ravintolaan ja isken jonkun muun miehen, antamaan vähän "näkökulmaa" tilanteeseen :D
4354
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

hankkimaan muuta ajateltavaa. Tosi tosi ystävällinen neuvo.

Äänestä

itseäsi. Itseironiaa ja huumoria kehiin vaan: sinä nyt satuit ihastumaan varattuun mieheen. Sellaista sattuu.

Ja sitten unohdat koko tyypin.

Äänestä

No, ei tuolla yhtälöllä tule onnelliseksi, joten turha yrittää romantisoida karua faktaa. Liitonhajoittajan syyllisyydestä ei aina pääse eroon rakkaudellakaan, ja samassa työpaikassa on todella v*ttumaista olla sitten kun se "romanssi" on ohi. Aikansa se ihastuskin vaan kestää ja sen mentyä se mies on vaan mies muiden joukossa.
Maailma on miehiä täynnä, miksi siis jumittua yhteen mahdottomaan.

Äänestä

se miestyyppi jota olet pitänyt ihanteenasi ei olekaan ihanteesi. Muutenhan et joutuisi katselemaan ihanneominaisuuksia sieltä missä niitä ei pitäisi olla. Eli tyyppisi ulkopuolisista miehistä.

Sattuuhan näitä mutta get over it.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


*kuin teini* kirjoitti:

Tilanne on tämä...Olen ihastunut mieheen, joka:

a) työskentelee samassa paikassa kuin minä
b) on naimisissa
c) on kaikkea muuta kuin "ihannemieheni"

Tätä on kestänyt jo jonkun aikaa, ja on todella rasittavaa päivittäin nähdä häntä ja unohtaa kaikki mitä mielessä pyörii. Pahinta tässä on, että olen hänen lähellään kuin pahainenkin pikkutyttö, punastelen ja sekoilen sanoissani.

Miehelläkin on tunteita minua kohtaan, ja meillä on ollut hetkemme, mutta tilanne ei etene. (eikä tietenkään pidäkkään, hänhän on varattu muualle)

Miten olette naiset selvinneet vastaavasta?
Pitääkö vaan koittaa kieltää tunteensa, vai odottaa ja katsoa miten tilanne etenee.

Ehkä lähden vapun kunniaksi ravintolaan ja isken jonkun muun miehen, antamaan vähän "näkökulmaa" tilanteeseen :D

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu