Kuinka paljon miehen sukunimi sinulle merkitsee? Jos nyt ajatellaan vaikka naimisiin menoa ja sinun pitäisi ottaa hänen sukunimensä.
Miehen sukunimi
nuqmatti
332639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
???????
en nainen olekaan niin vastaan kuitenkin. Sukunimi asia oli oikeastaan ainoa asia mistä ex:än kanssa pääsimme helposti sopuun. Kummallakaan ei ollut muuta väliä kunhan sukunimi on kummalakin sama. Ratkaisimme - kuten suurissa asioissa pitääkin - asian arvalla.
Varsinkin kun itsellänikään ei ole ns. oma sukunimi, vaan kun on äidin uuden puolison sukunimi, niin ehdottomasti haluaisin miehen sukunimen.
Voit vaihtaa nimesi ilman avioliittoakin..
Se että otin mieheni sukunimen merkitsi minulle todella paljon, ja mies taas oli siitä niin ylpeä ja otettu. Vaikka naimisissa ollaan oltu jo kolmatta vuotta, silti mies välillä hokee meidän nimiä kuin mantraa.
Sukunimi ei ole kovin "hieno" mutta sitäkin rakkaampi. Ja vahvasti se yhdistää meidät.
Hassu juttu vielä kun meidän etunimissä on yhden kirjaimen ero... Niinkuin oma äitini mietiskeli... "****** ja *****, se on kuin runo", siitä liikutuin syvästi. =)
Mä en ota miehen nimeä vaikka se olis millainen. Mä olen mun sukua ja sillä siisti. Miehen nimen ottaminen on vanhanaikainen ja typerä systeemi. Vielä typerämpi on se kaksi-kolme sukunimeä, tyyliin Maija-Liisa Tenkula-Kylä-Liukula. Tollaset pitäis kieltää lailla.
Miksi sitten menet naimisiin. Vanha typerä systeemi sekin.
Yhdestä treditioista kieltäytyminen ei tarkoita automaattisesti, että olen yhtä ehdoton ja kriitinen kaikkia vanhoja traditioita kohtaan. Enkä tunne olevani outo tai muutenkaan vinksahtanut näin ajatellessani ja toimiessani. Eikö olekin ihmeellistä!
Minä kun juuri pohdin että voisi ottaa yhdistelmän omasta ja miehen sukunimestä, sitten jos ja kun naimisiin asti pääsee..
Kieltäydyt ainoastaan niistä traditioista, jossa joudut luopumaan.
No, eihän se niin mene edes tuossa nimiasiassa. Mullon siinäkin mahis pitää sekä oma nimi että ottaa se ukon, tyyliin Hanne-Loore Hanneli-Loorela.
Älä nyt ainakaan ole niin pässi, että luovut unelmistasi vain siksi, että minä sanoin tässä oman mielipiteeni asiasta. ; )
Sähän et tykännyt siitä vaihtarista.
Aivan, mutta täytyyhän mun jotenkin puolustautua. ;D
Ja nyt saa riittää istuminen, aika painella lenkille.
Hauskaa Wappua vaan kaikille, nimeen ja aviosäätyyn katsomatta!
en toki :)
kaksi-osaista nimeä ottaisi. todella typerän kuulosta.
vaikka toinen osa olisi ulkomaalainen? Pakko se on olla kun naiset täällä niin hehkuttaa sen typeryyttä. Mutta onneksi puoliso ei siitä välitä.
ja ennen nimi meni talon mukaan tai toisinaan naisenkin mukaan eli olisitko itse valmis ottaa vaimosi nimen?
ihan sama mikä helkkarin väli sillä sukunimellä oikeesti on? tietysti olisin otettu jos joku nainen ehdottomasti haluaisi vähän tyhmän sukunimeni jota en tässä mainitse, mutta yhtä hyvin voisin ottaa vaikka naisen sukunimen tai yhdistelmän tai pitää omani ja nainen omansa ei perhana se merkitse paskaakaan jos oikeesti toiseen on niin kovasti rakastunut et naimisiin asti mennään niin eikö puolin ja toisin pitäisi olla valmis tekemään uhrauksia vaikka tuon arvan avulla jos ei muuten tule ratkaisua?
sukunimen valinnasta? ;)
Kyllä sen oman nimensä voi pitää vaikka kuinka menisi naimisiin.
Olen elänyt yli 40 vuotta oman, perinteikkään ja kunnianarvoisan sukunimeni kanssa, enkä vaihtaisi sitä ikinä mihinkään. Nimeen ei oikein voi liittääkään mitään näyttämättä pöhköltä, joten yksi nimi riittää. En usko, että kukaan ikäiseni mies olisi myöskään valmis luopumaan nimestään, joten kullekin omansa.
Menen kesäkuussa naimisiin ja vaihdan sukunimeä. Oma nimeni on tavallinen -nen-päätteinen, mieheni sukunimi puolestaan erittäin komea ja harvinainen. Asia on ihan tyyliseikka. Tunnen kuluvani tasapuolisesti kahteen sukuun.
Eli menin aikanaan naimisiin 22-vuotiaana ja otin mieheni sukunimen. Tsiisus mikä identiteettikriisi pukkas päälle, monta kuukautta pallo hukassa että kuka mää oikein oon, vai onks mua enää ollenkaan.
Avioeron jälkeen vaihdoin takaisin omaan sukunimeeni, josta en enää ikuna luovu, semmost ukkoa ei vastaan tuu!
Kunhan se alkaa etuliitteellä von.
Ette tainneet ymmärtää ollenkaan pointtiani :) Myönnän, oli hieman sekavasti ilmaistu.
Tarkoitin siis sitä, että jos miehen sukunimi onkin jollain tapaa epämiellyttävä, hassu tai muuten vain kummallinen, että kuinka paljon tämä merkitsee.
En haluaisi oikein luopua omasta nimestäni ollenkaan. Se on aivan sama mikä se vaihtoehto olisi, koska se luopuminen on siinä se paha puoli, ei niinkään se uuden nimen saaminen. On siis vaikea kuvitella että se nimi olisi muka niin hassu että se siitä riippuisi, Suomessa on kuitenkin olemassa kai joku laki näille nimijutskille että ei se nyt ihan mikä tahansa voi olla?
miksi ottaisi epämiellyttävän nimen?
silloin parempi ottaa naisen nimi tai pitää omat nimensä..ei kai tuo nyt niin suuri asia ole. :)
ihan hyvä nimi. Ei tarvitse miettiä tuollaista.
naisen nimen. Jos on vaikka joku Sikiö.
pinnallista, jos vaikuttais...
Vaikka en mäkään kyllä ihan ilman miettimistä ottaisi suoralta kädeltä tässä maassa asuessani esim. ranskalaista (ihan oikeaa) sukunimeä Pillu. Jossain elokuvan lopputeksteissä on tullut vastaan myös sukunimet Vosu, Pérce ja Kully...
Minkäs sitä ihminen nimelleen voi. : /
Saahan mä nyt vähän pelleillä, vapun kunniax, jooko!?
Nimeni on Pillu. Pia Pillu.
No, Vosun Varpu tässä, terve! Olisko keikkaa?
Päivi Pérce, heittomerkillä.
Kati Kully. Ja lopussa on sit y eikä i...mun mies on ranskalainen...
Otin avioon mennessäni mieheni nimen. Jos kenkä heiluu joskus, palaa oma mitätön virtaseni takaisin, vaikka tämä "saatu" nimi on paljon harvinaisempi ja "hienompi". Mutta jos äijän kanssa menee sukset ristiin, kaivan oman nimeni esiin! toivottavasti liitto kuitenkin pysyy :)