minä kotona lapsen kanssa 7kk..mies kaljottelemassa kavereiden kanssa..lupasi tulla yöksi kotiin..en tykkää yhtään jos hän kaljareissuiltaan jää jonnekkin yöksi, kun kotiinkin voi tulla. Minusta se ei vaan ole perheellisen miehen juttu!
Noh, yöllä herään laittamaan lapselle tuttia ja katson kelloa..puoli kolme, ja mieheltä oli tullut viesti "menen --- yöksi"..siis kelle??ikinä kuullutkaan..soitan vihasena ja sanon että kotiin kyllä tulet..noku vika juna meni jo..minä siihen, että ota sitten taksi, ei oo rahaa, minä että lainaa joltain, ihan sama, tule kotiin(luottamuspulakin meillä on miehen törttöilyn takia)..no, lupaa tulla...herään tunnin päästä...ei ole mies kotona, soitan uudelleen, on edelleen tällä kaverilla..lupaa tulla kotiin, herään tunnin päästä, ei ole kotona, soitan taas ja taas lupaa tulla kotiin(kaveri oli luvannut lainata taksirahat)koska ei halua että jatkan itkemistä..noh, taas herään tunnin päästä eikä vieläkään ole mies kotona...laitan viestiä, ei kuulu vastausta..tunnin päästä nousen pojan kanssa ylös ja yritän soittaa..ei vastaa, ja lopulta, joko laittaa puhelimen kiinni tai loppuu akku..yritin soittaa varmaan neljä kertaa putkeen..
vituttaa!jos mä tekisin noin, olis piru irti kun tuun kotiin, jos kotona edes kukaan odottais..mun pitäis silti vaan ymmärtää ja sallia tällänen..tekis mieli lähteä menee..mieskin tietää että en tykkää jos menee jollekkin yöks, kaikista vähiten jollekkin ketä en edes ole koskaan tavannut/kuullut puhuttavankaan...ja silti...mies on itse puuhasteluillaan aiheuttanut sen etten pysty häneen 100% luottamaan ja tieten tahtoen haluaa nyt laittaa mut itkemään tehden tollasia..eihän toi nyt ole iso juttu mutta kun en luota, niin en luota ja ajattelen kaikkein pahinta..en voisi ikinä kuvitella että mä tekisin noin..aiheuttaisin tietoisesti puolisolleni pahan mielen ja saisin tappelun aikaseks...
Vituttaa..itkettää..väsyttää...
Noh, yöllä herään laittamaan lapselle tuttia ja katson kelloa..puoli kolme, ja mieheltä oli tullut viesti "menen --- yöksi"..siis kelle??ikinä kuullutkaan..soitan vihasena ja sanon että kotiin kyllä tulet..noku vika juna meni jo..minä siihen, että ota sitten taksi, ei oo rahaa, minä että lainaa joltain, ihan sama, tule kotiin(luottamuspulakin meillä on miehen törttöilyn takia)..no, lupaa tulla...herään tunnin päästä...ei ole mies kotona, soitan uudelleen, on edelleen tällä kaverilla..lupaa tulla kotiin, herään tunnin päästä, ei ole kotona, soitan taas ja taas lupaa tulla kotiin(kaveri oli luvannut lainata taksirahat)koska ei halua että jatkan itkemistä..noh, taas herään tunnin päästä eikä vieläkään ole mies kotona...laitan viestiä, ei kuulu vastausta..tunnin päästä nousen pojan kanssa ylös ja yritän soittaa..ei vastaa, ja lopulta, joko laittaa puhelimen kiinni tai loppuu akku..yritin soittaa varmaan neljä kertaa putkeen..
vituttaa!jos mä tekisin noin, olis piru irti kun tuun kotiin, jos kotona edes kukaan odottais..mun pitäis silti vaan ymmärtää ja sallia tällänen..tekis mieli lähteä menee..mieskin tietää että en tykkää jos menee jollekkin yöks, kaikista vähiten jollekkin ketä en edes ole koskaan tavannut/kuullut puhuttavankaan...ja silti...mies on itse puuhasteluillaan aiheuttanut sen etten pysty häneen 100% luottamaan ja tieten tahtoen haluaa nyt laittaa mut itkemään tehden tollasia..eihän toi nyt ole iso juttu mutta kun en luota, niin en luota ja ajattelen kaikkein pahinta..en voisi ikinä kuvitella että mä tekisin noin..aiheuttaisin tietoisesti puolisolleni pahan mielen ja saisin tappelun aikaseks...
Vituttaa..itkettää..väsyttää...
Vastaukset 21
Vanhimmat
ota ero. Ei se siitä muutu. Lapsikaan ei näytä kiinnostavan.
Älä usko lupauksiin koska ei näy pitävän niistä kiinni. Lapsen kannalata on parempi että hoidat sen yksinäsi kuin tuollaisen välinpitämättömän ääliön kanssa.
myös kokemuksesta tiedän että se ei lopu. Ja kuulosti aika pahasti selittelyiltä ja tekosyiltä, miksi ei muka voinut tulla kotiin yöksi. Älä kärsi turhaan tuollaisen pellen takia, itse huomasin, kun olin jättänyt oman törttöilevän mieheni (meillä 2 lasta), niin elämäni laatu parani huomattavasti, minusta tuli onnellinen. Ei kannata tuhlata kallisarvoista elämää tippaakaan liikaa keneenkään sellaiseen, joka ei osaa arvostaa eikä kunnioittaa sinua. Mutta kokeile nyt ensin kuitenkin puhua hänen kanssaan, onhan teillä kuitenkin lapsikin. Jos ei auta, niin lähde kylmästi kävelemään, sinä et siinä häviä, vaan miehesi.
Minä otin ja pakkasin sen kamat jenkkikassiin ja mustaan jätesäkkiin ja näytin ovea. En jaksanut enää huolehtia aikuisesta miehestä lapsen lisäksi. On ollut paljon helpompaa nyt,kun ei tarvitse ihmetellä ja odotella "missä se luuhaa ja onko sattunut jotakin ja entäs jos se..."
Ja kyllä,aavistelusi on osittain oikeassa,joskus ne "eräs kaveri"-tyypit on naisia.
Ikävä kyllä.
Lähde ennenkuin on liian myöhäistä. Voin taata sulle,ei muutu, ei millään.
Miksi ihmeessä siedät tuollaista?? Ota hyvä ihminen järki käteen ja tee jotain! Jos toista oikeasti rakastaa ja omaa perhettään arvostaa, niin tuollaista ei kertakaikkiaan tehdä! Ja vielä tekee noin, vaikka tietää miten koet asian. Hävytöntä!!
Sanot suoraan, että se on loppu nyt, mitta täysi, kaput. Pakkaat valmiiksi joko omasi ja lapsen TAI miehen tavarat ja teet ratkaisun: joko mies lähtee tai sitten sinä lähdet. Lapsikin ansaitsee jotain ihan muuta kuin tuollaista!
annat itseäsi kohdeltavan noin?
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja heti välittömästi jätät tuommoisen ukon!!
Haluatko huomata joskus 50-vuotiaana, että elämäsi nuoruus on mennyt hukkaan tommosen p*skan äijän kanssa ja se, mikä on eletty, et koskaan saa enää takasin. Nyt lähdet lapsesi kanssa tai heität äijän pihalle.
Tavoittele haaveitasi, mene niitä kohti ja toimi niin, että pääset haaveitasi lähemmäksi. Et voi tulla onnelliseksi, jos vain odotat jotain ihmettä tapahtuvaksi. Kyllä minä olen sitä mieltä, että ihminen on suurimmaksi osaksi oman onnensa seppä. Paljon voimia ja haleja sinulle!
samat miehellesi, älä ole itsestään selvyys jos toinen käyttäytyy kuin mulkku!
ovat jääneet henkiseltä tasoltaan lapsen tasolle eivätkä kestä sitoutumista puolisoon ja lapsiin. Erittäin huono roolimalli lapselle ja tuska puolisolle. Ei sellaisessa suhteessa ole mitään järkeä. Mun mielestä MIKÄÄN ei saa olla tärkeempi maailmassa kuin oma perhe ja sen hyvinvointi. Jos välittää siitä miltä toisesta tuntuu niin toimii myös sen mukaan. Sanat ei riitä, teot ne puhuu! Petheeseen pitää sitoutua. Jos ei pysty niin silloin jo lapsenkin kasvun kannalta kannattaa erota. Lapsi ei opi luottamaan jos ei suhteessa ole luottamusta. Samoin oppii ette miehiin voi luottaa.. Latele siis ehdot miehelle.
Mulla aikalailla sama juttu, paitsi että mun mies on kyllä yöt kotona, mut toi kännääminen on riistäytynyt käsistä.Minä teen kolmivuoroa, hoidan lapsen ja kodin ja juoksevat asiat.Mies viikot töissä, töiden jälkeen stressaantunut, viikonloppuna " vaihtaa vapaalle.".Monesti on ollut kurja lähteä aamuvuoroon viikonloppuna ,kun tietää, että mies on dokannut edellisenä yönä.lapsen puolesta huoli, pitää soitella kotiin, onko lapsi saanut ruokaa yms.
Välillä olen niin väsynyt, etten jaksa edes itkeä.Mies itse pyytää aina anteeksi, lepertelee, kuukausi menee hyvin ja sit taas...nyt varmaan moni ajattelee, että hulluhan toi on, ku kestää tommoista.Mut meillä on kiva koti, yhteiset lainat...ja jotenkin tuntuu ylitsepääsemättömältä ajatukselta, että nyt pitäis ruveta yksinhuoltajaksi kerrostaloon ja repiä lapsi tutuilta kulmilta.Kertokaa te?
jatkuva kännääjän näkeminen. Sieluun jää ikuiset arvet. Ainakin usein niin käy. Nyt vasta aikuisena ymmärrän mitä tuhoa isäni teki minulle kun oli joka viikonloppu "pikku pierussa". En luota ihmisiin yhtään,en usko nihinkään,en odota keneltäkään yhtään mitään,koska "ei kukaan kuitenkaan pidä lupauksiaan".
Se sattuu vieläkin!
Älä luule,että kun se lapsi on pieni,ettei se mitään ymmärrä.
Rahaa on pankit pullollaan ja tavaraa saa kaupasta uutta senkuin kantaa,mutta menetettyä lapsuutta ei saa koskaan takaisin!
Kannattaa pyristellä irti moisesta tuhoavasta suhteesta!
Lue ja itke!
http://www.paihdelinkki.fi/epv2004/lapset_ja_aikuisten_alkoholi.php
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm
koska mies ei miellä itseään alkoholistiksi...ja ei hän joka päivä kännääkkään..eikä koskaan kotona..kuten tuonne eräälle kirjoitin, hän vetää perseet n.kerran kaksi viikossa..joskus harvoin voi olla yli viikko ettei lähde mihinkään...
että ei auta tuollaiset "lue ja itke"-jutut..valitettavast:(
Meillä myöskin 7kk ikäinen lapsi ja mies samanlainen törppö.
Kännää, kännää ja kännää. Lähtee viikonloppuna kaverin/kavereiden kanssa ulos ja kysymättä lupaa edes multa ja tietää myös sen että oon vihanen siitä kun lähtee.
Tulee sitten 5 aikaan yöllä kotiin ja kuvittelee että kaikki on meidän suhteen O.k. Mut ei todellakaan ole seuraavana päivänä!
Mullakin on myös luottamus vähän heikolla ja epäilen aina kun hän lähtee ulos, että nyt siel on joku hempukka jne. Alan kuvittelemaan kaikenlaista päässäni.
Olen monta kertaa valittanu ja itkenytkin asiasta ja en usko että asia menee siltikään mihinkään suuntaan vaikka hän mitä sanoisi tai lupaisi.
Sama juttu on ettei hänkään tykkäisi yhtään jos lähtisin erään kaverini kanssa ulos, johon HÄN ei luota koska ajattelee että sen kanssa joudun huonoille teille ja miehet juoksee perässä.
Onneksi tätä ei nyt joka viikonloppu ole että lähetään baareihin ym.
Kotona "viihtyy" enemmän, mutta kyllähän sekin on kaljottelun ääressä täälläkin.
Että kyllä näitä pikkupoikia joka kulmasta löytää, et oo yksin!
En meinaa myöskään tämän asian takia häntä jättää, koska kaikki muu meillä menee ihan hyvin paitsi tämä asia. Ja tämän asian takia en halua että meidän lapsella ei olisi isää ja äitiä saman katon alla.
Minkä ikäinen miehesi on?
Pitäisköhän meidän "pikkupoikien" vaimojen verkostoitua?" Alkoäijien aikuiset vaimot"-yhdistys?
toi oli vuoden paras idea,
pitäis varmaan toteuttaa ennenkuin alkoholisoituu
itse! mulla lapset 3-ja6-vuotiaat,arki sujuu jos
ei huomioi oluenkäyttöä yhtään,ja täytyy myöntää
etten ihan joka ilta jaksa olla 100% selvänä itsekkään,otan pari olutta/siideriä ja ei tule
alkosta riitaa "kun minäkin kerran otan niin en
jäkätä" ...jaksan uskoa kuitenkin parempaan
arkeen!
ihan sama täällä..oon sanonu että ilmottais menoistaan vaikka päivää tai paria ennen..useimmiten näin ei käy, vaan sanotaan että lähden kohta, tai jos on tapeltu ni mies lähtee ovet paukkuen ja menee vetää kännit..
Olen itkeny, huutanu, uhannut lähteä, raivonnut, mököttänyt, ollut huomaamatta..mikään ei auta..
Mies on nyt 26v
Ja en minäkään häntä jättää haluaisi, koska selvänä on maailman ihanin mies ja isä ja rakastan kovin, mutta välillä tulee sellanen fiilis että miksi meitä kohdellaan näin. Tänään kysyin (kun kotiin suvaitsi saapua, hieman känässä edelleen)kun hän huusi että jätä mut rauhaan kusipää(?minä??), että minkä helvetin takia hän mun kanssa on jos kerran olen kusipää ja pitäis jättää se rauhaan.. "Noku rakastan sua"..just..mun käsityksen mukaan noin ei kohdella sitä ketä rakastaa..
en tiiä, jättää en halua mutta en tällästä jaksa koko aikaa...
Mies ei kotona juo, ei ole tissuttelija tyyppiä..kerran tai kaks viikossa vetää sitte perseet kun lähtee jonnekkin, ja enemmän ku useesti jää jonnee yöks vaik tietää että tappelu siitä tulee..."mutku oli niin hauskaa"..oon tässä miettiny että pitäiskö kostoks lähtee vetää kunnon suomalaiset rehelliset kännit ja jättää tulematta kotiin...mutta niin se vaan on..olen nössö, eikä mulla kantti riitä koska en halua tapella...
kannatan, ehdottomasti! Vertaistuki verkosto :):)
Me fiksut naiset tässä märehditään äijiemme toilailuja.(mä muuten oon kans miettiny, että pitäiskö ottaa kostokännit, mut en halua satuttaa lasta semmoisella lapsellisuudella ja mies sais vettä myllyynsä).Kusipääksi haukkumista ei tartte kärsiä, miks se niin sanoo,kun sä olet häntä huolissas odottanut.Onkohan se niin, että miehillä on ikuinen vapaudenkaipuu, halu omaan tilaan ja reviiriin, johon perheellä ei ole asiaa?Ilman naisia tämä maa kaatuis!!!
ihan nimenomaan juuri niin että kun mies palasi kotiin viikonloppu reissultaan, olin jo eteisessä valmiina odottamassa ja samantien kun ukko avas oven ni minä häivyin. en vastannut puhelimeen, en vastannut viesteihin enkä tullut kotiin yöksi. olin miettinyt tekeväni niin jo miljoonia kertoja mutta vasta nyt sain aikaseksi. vetäsin ihan kunnolla perseet olalle ja vietin aikaa ystävien kanssa. kun huomasin että puhelin soi ja ukko yrittää soittaa niin tuumasin vaan että maistakoon mies omaa lääkettään. seuraavana aamuna palasin kotiin, olin varma että saan kauheat huudot, että mut haukutaa ihan pystyyn ja sitten lähtee ukko taas lätkimään mutta toisin kävi! mies istui nöyränä olohuoneen sohvalla, pyysi anteeksi että on ollut sellanen idiootti ja sanoi vihdoinkin ymmärtävänsä että miltä musta tuntuu kun se tekee niin. En tiedä, tulevaisuushan sen näyttää että ottiko mies oikeesti opikseen mutta kovasti toivon että näin kävi. Koska jos vielä kerranki herra viettää yönsä muualla kun kotona ilman että siitä on etukäteen puhuttu niin ero tulee ja varmasti, sitten ei enää armoa anneta, eikä tunneta
tsemppiä ja voimia vauvan kans-
asiat kääntyy parhain päin yleensä. Miehan saattais olla hyvä viettää vaik päivä vauvan kans
kahden jos jaksaisit itse lähtee vaik shoppailee tai viettää omaa aikaa kaupungille ihan muuten.
Tai tyttöjen ilta ja vauva isin hoitoon?
jotain tyttöjeniltaa ratkaisuksi tällaiselle... toi äijä käy pari kertaa viikossa vetämässä viinaa. Se on tosi paljon! Ihan on rapaalkkis ja pian vaikka onkin noin nuori. Tähän nyt ei ole muuta ratkaisua kuin kovat kovaa vastaan, jos haluaa muutosta. Siis lähde pois miettimään ja toivo, että mieskin miettii ja muuttuu. Ei se elämä yh:na niin kamalaa ole! Ite en ainakaan vaihtais tollaseen...
juu.mullakin on kokemusta,me ollaan oltu mieheni kans naimisissa 12 vuotta,meillä on kolme lasta,11,7 ja 6 vuotiaat,mies joi sen 10 vuotta avioliiton aikana,uhkasin että mä lähen lasten kans jos se ei raitistu,nyt mieheni on ollut raittiina yli 2 vuotta.
meillä vauva 8kk, mies tekee mitä lystää, on yötä missä lystää ja millon lystää. Luottaa siihen et minä odotan kiltisti kotona vauvan kanssa ja seuraavana päivänä kun mies tulee kotiin(jos tulee) niin se ihmettelee että minkä takia mä olen vihanen. Se sammuttaa puhelimen siinä vaiheessa kun mä oon kerran soittanut ja pistänyt viestin perään, eli turha siis ees yrittää soitella. Menee niiiin hermo tollaseen pelleilyyn. Mutta kun mies on selvinpäin niin on oikea unelma. välillä tosin pelkään sitä että kun se kerran alottaa juomisen niin sen jälkeen ei enää lopeta mikä tietäs sitä että sitä ei näkyis kotona enää ollenkaan. Jos joskus sulle tulee taas tollanen tilanne ja haluat jonku kanss jutella ni mä voin antaa sulle vaikka mun maili osotteen taikka mesen tjtn että voit ottaa yhteyttä ihan millon vaan. Koska mä todellakin tiedän millasta on olla lapsen kanssa kotona ja miettiä että tuleeko mies yöksi kotiin vaiko eiköö tule ja jos ei tule niin missähän se mies mahtaa sitten olla. tsemppiä!