ku en osaa olla yksin jos eroan haluan heti uuden miehen. mistäköhän tämä johtuu?? JA miten tästä pääsee eroon!!??? mulla loppus eilen pitkäaikainen suhde :((( ja vaikka rakastan yli kaiken entistä niin mulla on jotenkin pakonomainen tarve saada heti uusi mies!!vaikka siis haluisin kyllä mielumminkin tän entisen kanssa mutta ei siitä oikeen tule mitään:( ja tämä ei ole eka kerta mulla täytyy olla aina joku...
mulla ongelma
auttakaahel
5645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinulla on todellakin ongelma. Oletko kuullut tälläisen sanonnan: Joka ei osaa olla yksin, ei osaa olla myöskään parisuhteessa! Mietihän tarkoin mitä tuo tarkoittaa!!
en ole kyllä kuullut sanontaa mutta taitaa pitää paikkansa en tosiaankaan osaa olla parisuhteessa.mut mitenköhän tästä pääsis eroon
Kyseessä on persoonallisuuden piirri, voi olla myös että vaillejääminen ja yksinolemisen pelko. Ne ovat ihan todellisia asioita ja esim. epävakaa persoonallisuushäiriö ajaa pakosta aina uuteen suhteeseen pikimiten.
Sitä on turhaa kenenkään tulla tuomitsemaan tai arvostelemaan jos ei kykene olemaan yksin. Joillakin se vain on niin. Toisaalta on sitten niitä sinkkuja ja muita, jotka eivät kykene sitoutumaan suhteeseen vaan elävät vain itsekseen.
Tämä yksin olemisen pakko on osaksi tätä nykyisen yhteiskuntamme itsenäisyys ja itsellisyysvaatimusta ja pärjäämisen pakkoa.
mulla taitaa olla toi epävakaa persoonallisuushäiriö.luin tosta epavakaasta persoonallisuushäiriötä ja kaikki mitä siellä sanottiin kuulosti niiiiiiin tutulta!!!
En lähtisi väittämään, että sinulla on joku persoonallisuushäiriö ennen kuin olisin saanut psykologin koulutuksen ja tavannut sinut useampaan kertaan naamatusten...
Kuvailusi perusteella kuulostat tukeutuvan aina samaan toimintamalliin sitä kyseenalaistamatta eli pelolle periksi antaen. Mitä sinä sitten yksinolossa pelkäät?
Mitäs jos nyt tilaisuuden taas tultua haastaisit itsesi muutokseen ja kokeilisit ottaa ihan toisenlaisen asenteen itseäsi kohtaan. Kokeilisit luottaa itseesi ja tulla toimeen hetken ihan ilman miestä. Kokeilisit rakentaa elämäsi, asuntosi, työsi ja harrastuksesi juuri sellaiseksi kuin itse haluat.
Sitä varten tarvitset ympärillesi sukulaisia ja lähimmäisiä, joiden kanssa olla vuorovaikutuksessa kun sellainen tarve iskee ja jotta sinkkuus ei keikahda toiseen ääripäähän ja muutu pikkuhiljaa yksinäisyydeksi ja eristäytymiseksi.
Jos et ole koskaan ollut itsenäinen sinkku, niin miksi automaattisesti pelkäisit selviytymiskykyjäsi sellaissa elämäntilanteessa?
Alkukankeuden yli päästyäsi saatat jopa nauttia siitä, että et ole jatkuvasti toisen ihmisen vaikutuksen alaisena. Löydät omia vahvoa puoliasi ilman, että toinen ne sinulle esittelee ja opit rakastamaankin itseäsi ilman toisen ihmisen vakuuttelua jne.
Uskallatko siis kokeilla erilaista suhtautumista sinkkuuteen?