Minulla on aivan kamala olo. Itken vain enkä saa mitään tehtyä. Tiedän että tämä on typerää mutta...
Ex-mieheni petti minua vuosia toisen naisen kanssa kunnes tunnustu asian n. vuosi sitten. Olin epäillyt alusta asti että hän pettää, aina kun kysyin oli vastaus että olen vainoharhainen ja mustasukkainen yms. Olin aivan rikki ja menin parisuhdeneuvojalle oman mustasukkaisuuteni vuoksi ja ex lähti mukaan. Käyn siellä vieläkin.
Vuosi sitten hän tunnusti että on toinen ja hän rakastaa tätä toista niin paljon että haluaa heti erota. Se oli kamala järkytys.
Tämä vuosi on ollut vaikea. Ex:n suhde päättyi joku aika sitten. Sen jälkeen ex olisi halunnut palata minun ja lastemme luokse. Sanoin etten voi luottaa häneen ja hän syytti minua perheenrikkojaksi.
Hänellä oli tämän jälkeen heti uusinainen kuvioissa mukana ja yritti valehdella ettei ole vaikka aavistin taas oikein. Yritti kaiken parhaan mukaan saada mieleni muuttumaan että ottaisin hänet takas. Tämäkin suhde loppui joku aika sitten.
Ex tietää että minulla on vaikeaa kun hän on muiden naisten kanssa joten hän ehdotti tälläviikolla että rakastelisin hänen kanssaan vaikka kerran-pari kuussa niin hänen ei tarvitsisi olla muiden kanssa. Nauroin, enkä vastannut, vaikka salaa ajattelin että voishan sitä antaa niin tietäisin ettei muita naisia olisi. No totuus on kuitenkin etten olisi voinut.
Sinä iltana ex:llä oli tieto että hänellä on eräs meno tänään joka sitten seuraavana päivänä peruttiinkin. Ja samana iltana ex oli hommannut itselleen viikonloppu reissun ja taas uuden naisen mukaan. Tuo ilta oli keskiviikko.
Nyt ex on reissussa taas uuden eri naisensa kanssa ja minulle on aivan hirveä olo, itken vain. Tiedän että tämä on tosi typerää mutta en voi pahalle ololleni mitään. Tuntuu aivan hirveältä ajatella häntä taas uuden naisen kanssa.
Terapeuttini sanoo että tämä tunne on normaalia, kun suhteemme on kestänyt kuitenkin yli 25 vuotta, harva kuulemma pystyy heti hyväksymään toisen uusia suhteita. Ehkä vielä sekin kun minut jätettiin ja sitten joudunkin yllättäen päättämään voiko jatkaa avioliittoa vai en.
Tuli vähän sekava sepustus mutta toivottavasti ymmärsitte jotain. Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia ja miten olette päässeet niistä eroon?
Ex-mieheni petti minua vuosia toisen naisen kanssa kunnes tunnustu asian n. vuosi sitten. Olin epäillyt alusta asti että hän pettää, aina kun kysyin oli vastaus että olen vainoharhainen ja mustasukkainen yms. Olin aivan rikki ja menin parisuhdeneuvojalle oman mustasukkaisuuteni vuoksi ja ex lähti mukaan. Käyn siellä vieläkin.
Vuosi sitten hän tunnusti että on toinen ja hän rakastaa tätä toista niin paljon että haluaa heti erota. Se oli kamala järkytys.
Tämä vuosi on ollut vaikea. Ex:n suhde päättyi joku aika sitten. Sen jälkeen ex olisi halunnut palata minun ja lastemme luokse. Sanoin etten voi luottaa häneen ja hän syytti minua perheenrikkojaksi.
Hänellä oli tämän jälkeen heti uusinainen kuvioissa mukana ja yritti valehdella ettei ole vaikka aavistin taas oikein. Yritti kaiken parhaan mukaan saada mieleni muuttumaan että ottaisin hänet takas. Tämäkin suhde loppui joku aika sitten.
Ex tietää että minulla on vaikeaa kun hän on muiden naisten kanssa joten hän ehdotti tälläviikolla että rakastelisin hänen kanssaan vaikka kerran-pari kuussa niin hänen ei tarvitsisi olla muiden kanssa. Nauroin, enkä vastannut, vaikka salaa ajattelin että voishan sitä antaa niin tietäisin ettei muita naisia olisi. No totuus on kuitenkin etten olisi voinut.
Sinä iltana ex:llä oli tieto että hänellä on eräs meno tänään joka sitten seuraavana päivänä peruttiinkin. Ja samana iltana ex oli hommannut itselleen viikonloppu reissun ja taas uuden naisen mukaan. Tuo ilta oli keskiviikko.
Nyt ex on reissussa taas uuden eri naisensa kanssa ja minulle on aivan hirveä olo, itken vain. Tiedän että tämä on tosi typerää mutta en voi pahalle ololleni mitään. Tuntuu aivan hirveältä ajatella häntä taas uuden naisen kanssa.
Terapeuttini sanoo että tämä tunne on normaalia, kun suhteemme on kestänyt kuitenkin yli 25 vuotta, harva kuulemma pystyy heti hyväksymään toisen uusia suhteita. Ehkä vielä sekin kun minut jätettiin ja sitten joudunkin yllättäen päättämään voiko jatkaa avioliittoa vai en.
Tuli vähän sekava sepustus mutta toivottavasti ymmärsitte jotain. Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia ja miten olette päässeet niistä eroon?
Vastaukset 26
Vanhimmat
En tiedä, mitä toivot itsellesi sanottavan. Varmasti itsekin tiedät, mitä Sinun on tehtävä itsesi vuoksi. Siis itsesi vuoksi! Ja itsesi kautta lastesi vuoksi.
Tässä on tapaus (ne 25 vuotta ja jatkuva uskottomuus ja uskottoman puolison syyllistävä käytös), että todellisuudessa ratkaisuja on vain yksi.
Mikään liitto ei voi toimia kovin kauan epävarmuuden ja epäluottamuksen ilmapiirissä. Asia koskee myös lapsiasi. He saavat asioidenhoitomallin. Jos ovat tyttöjä, sanot käytökselläsi heille, että Sinua, äitiä ja naista, voi parisuhteessa kohdella epäkunnioittavasti.
Jos lapsesi ovat poikia, annat heille naisenmallin: mies saa kohdella naistaan kuin mitä tahansa tavaraa, joka otetaan käyttöön ja hylätään kuinka sattuu.
Tiedän, että on vaikea sanoa lopullisesti: nyt riittää! Ja se on sanottava itselle. Ei Sinun enää kannata neuvotella miehesi kanssa. Hän on osoittanut, ettei ole neuvottelevaa tyyppiä. Eikä välitä tippaakaan Sinun huonosta olostasi.
Käytä hyväksesi nyt koko tukiverkkoasi ja pane miehelle mieluinen peli poikki. Hän muuttuu vasta haudassa.
Mutta Sinun on elettävä nyt! Ole omillasi lastesi kanssa. Mene tiedä mitä tulevaisuus tuo. Voivat alkaa elämäsi parhaat vuodet. Älä hukkaa niitä enää.
Miten tiedät noin paljon eksäsi menemisistä ja naiskuvioista? Ei kannata kääntää veistä haavassa. Kerro ex-miehellesi, ettet ole kiinnostunut hänen menemisistään ja naiskuvioistaan enää, äläkä todellakaan kysele mitään tai suostu kuuntelemaan. Ja lopeta hyvä ihminen eksästäsi haaveilu! Kai sen itsekin tajuat, ettei tuollaisesta miehestä ole mitään iloa, muuta kuin manipuloi ja tuhoaa naisten elämän. Sinun täytyy päästää irti, vasta sen jälkeen voit alkaa elää omaa elämääsi, johon ehkä jonain päivänä kuuluu ihana ja kunnollinen mies...
Mitä sinä tuollaisella miehellä teet ? Eihän tuollaiseen elämään tottunut voi parantaa tapojaan...rohkeutta vain. Ensimmäinen vuosi on vaikein, mutta sen jälkeen varmaan on jo helpompaa ja näet asiat toisin... Ei kenenkään tarvitse elää toisen ehdoilla.
En tiedä ymmärsinkö oikein kun luin, että olette eronneet ja mies asuu muualla. Jos näin on, niin älä missään nimessä ota miestä enää takaisin. Olet jo vuoden läpikäynyt eroanne joten pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Sinun on otettava oma elämäsi omiin käsiisi ja suunnata katse tulevaisuuteen, jossa miehesi on todella ex. Olet ansainnut huomattavasti parempaa kuin elämän pettävän puolison rinnalla.
Kaikki sympatia tietysti alkuperäiselle kirjoittajalle. Hän ansaitsee parempaa kuin tuollaisen miehen. Pointisini on kuitenkin muualla.
Ihmettelen vaan mistä tuo ex-mies ne naiset löytää? Jotka on valmiita lähtemään heti matkalle vieraan miehen mukaan? Tai ovat valmiina panemaan varatun miehen kanssa.
Enkä kirjoita tätä nyt moralistina, vaan itseänikin vapaana miehenä pienet seikkailut kinnostaisi. Mun ympäristössä ei vaan tällaisia helposti höynäytettäviä oikein löydy.
Ex on erittäin korkeassa asemassa työelmässä, liikkuu paljon ihmisten parissa, on fiksu, pukeutuu tyylikkäästi, osaa puhua ja kirjoittaa todella hyvin, komea, urheilullinen, rahaa on, hyvin tunnettu, työelämässä sekä muutenkin hyvässä ja rehellisen miehen maineessa oleva henkilä. Lisäksi hän on osannut aina pitää naissuhteensa hyvin salassa. Meidän eron syytä ei juuri kukaan tiedä. En tiedä miksi suostuin siihenkin ettei eron syytä kerrota kenellekkään.
Käsittääkseni hän on näitä naisia löytänyt netistä, tai en tiedä en ole kysellyt. Hän jäi nimittäin kiinni kerran netti-ilmoituksesta jonka oli laittanut treffipalstalle jonka sieltä tunnistin mieheni kirjoittamaksi. Kertoi siinä olevansa asumuerossa ja ero oli ollut sopuisa sekä lapsia hoidettiin hyvässä sovusssa ja yhteisymmäryksessä. Oli vain unohtanut kertoa siitä minulle.
Tuon ilmoituksen jälkeen kertoi toisesta naisesta. Oli kuulemma tehnyt ilmoituksen siksi että löytäisi uuden naisen että pääsisi silloisesta rakkaudesta eroon mutta mieli muuttuikin ja päätti että haluaakin "silloisen rakkauden".
Sinä katsot mieheäsi tai exää ylöspäin. Sinun mielestä hän on komea, tunnettu, rehellinen.
Ei tuollainen mies hae netistä seuraa. Joku sellainen vika hänessä on, että oman tasoiset naiset eivät ole kiinnostuneita. Jos nyt haluat loppuelämäsi viettää korkeassa asemassa, fiksun, tyylikkään, rikkaan petturin kanssa, niin sitten valitset niin.
(Kävi pääministerillekin kylmät, kun nettiin eksyi).
Kyllä siinä itsetunto tietysti kärsii, kun jätetään ja sitten vielä syyllistetään.
Mutta nyt raaka totuus pöytään. Ei ole naiset huolineet exääsi. Hän on varmaan selitellyt, että on itse tehnyt loput, mutta luulen naisten jo hoksanneet minkälaisesta miehestä on kysymys.
Miksi sinun pitäisi olla se takaisinottaja, kun muutkaan eivät huoli. Luuletko, että hän ei olisi tuntosarvet ulkona vaikka kävisikin sinun luona pari kertaa kuukaudessa. Huomasi ehkä, että kotipalvelutkin olisi kiva olla olemassa ja senkin, että panoseuraa ei niin helposti löydykään saati sellaista naista, joka olisi valmis panostamaan suhteeseen. Ilmeisesti hänen on pitänyt laskea rimaa paljon ja sekään ei ole auttanut.
Älä hyvä ihminen pilaa loppuelämääsi miehen kanssa, joka on alapään vietävissä eikä ymmärrä arvostaa parisuhdetta.
Paras näpäytys on, että sanot, ei enää kiinnosta naisjuttusi, olen siirtynyt elämässä eteenpäin.
Se ottaa miehen itsetuntoon, mutta se pitää sanoa kylmän viileästi eikä itkunsekaisella huutamisella.
Näistä kolhuista selviää ja joskus voi elämäsi olla erittäin hyvää. Sinun on vain otettava se askel irtipäästämiseen, koska mitään hyvää hän ei tuo elämääsi.
Uskoisin tietäväni, miltä tuo sinusta tuntuu. Olen kokenut samantapaisia asioita.
Minä puolestani tein päätöksen olla olematta missään tekemisissä exäni kanssa. Ei edes normaalia hyvänpäivän tutun seurustelua. En halua tietää hänestä mitään. En tapaa, en vastaa puheluihin, en tekstiviesteihin, en yleensäkään mihinkään häntä koskevaan asiaan. Tehköön aika tehtävänsä... koska en yksinkertaisesti pysty suhtautumaan häneen tuntematta tuskaa. Ehkä sitten joskus, kenties jonain päivänä olen tarpeeksi vahva.
Miksi sinun tai minun pitäisi potea kamalaa oloa siitä, mitä meille tehdään. Ei tämä taida sinua paljon auttaa, mutta minä voin paremmin totaalisen eron jälkeen. Kyllä se itku loppuu aikanaan eikä sitä aina niin kauheasti tarvitse tehdäkään. Tee asioita joista itse pidät, jos se on vaikka katon tuijotus niin tuijota. Huomaat kohta tuijottavasi ikkunasta ulos ja huomaat kevään, vihreät lehdet, kukat ja siellä on jopa ihmisiä. Häntä pystyyn, syy ei todellakaan ole sinussa.
Nimittikö sitä kerran-pari kuussa tapahtuvaa touhua ihan "rakasteluksi"? Eikös rakastelu ole ihan jotain muuta? Exäsi aivotoiminta on laskeutunut kiveksiin ja sieltä on hirveän pitkä matka takaisin sydämeen.
miten hyvää tekstiä kanssasisarelta!
Vaikka erostani jo vuosia voin yhtyä samaan nyt eli kylmästi vaan poikki.
Itse räpiköin kauan vielä ex-ni takia vaikka eron syy oli jatkuva uskottomuus.
Vasta nyt huomaan että turhaakin turhempaa on surra pettäjää!
Aurinkoista kevättä kaikille ja pitää rakastaa myös itseä!
Muistan sen suuren tuskan tunteen ja tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu.Aika parantaa tai ainakin tuska hälvenee mutta sinä olet kyllä täysin syytön tuon ex miehesi torveiluihin.Nyt vain niskasta kiinni ja pyristele irti koko ukosta.
Hän käyttäytyy kuin alkoholisti eli syy on aina jokin muun kuin juojan, syy juomiseen/pettämiseen ym.löytyy kyllä aina jostakin.Tämän exäsi itsetunto on todella huono ja tuntuu vievän sinutkin mukaan mutta sinä pärjäät varmasti lastesi kanssa, ihan varmasti paljon paremmin kuin exän kanssa.Kun olet päättänyt päästää irti ja unohtaa koko retaleen niin on uskomattoman helpottunut ja hyvä olo.Jonkinlainen tunneside aina tulee säilymään mutta ei niin vahva.Itse erehdyn ottamaan exäni uudelleen kattoni alle ajatellen että lasten takia, mutta olisi pitänyt uskoa kun sanottiin ettei siitä aikaa myöten tule mitään, niin kuin ei näy tulevankaan.Ikäväkseni voin vaan todeta että taas on mennyt omaa elämää hukkaan kun on antanut mahdollisuuden semmoiselle joka ei ajattele muita kuin itseään ja omia halujaan,menojaan, ei ota esim. lasten tunteita huomioon.Älä vaan sinä erhdy moiseen. Tämmöisten miesten ei pitäiskään koskaan tehdä lapsia tai sitoutua, olisivat vain sinkkuja koko ikänsä niin eivät rikkoisi kenenkään ihmisen/ihmisten sisintä.meillä on myös 25 vuoden historia ja tiedän mistä puhun.Henkinen väkivalta on pahinta mitä saa kokea.Toivon vaan sydämestäni jaksamista niin sinulle kuin myös itselleni.
kokemuksia, joiden pohjalta itsetuntosi,omanarvontuntosi, rohkeutesi ja varmuutesi kasvaa!
Voin hyvin kuvitella, että kyseisen miehen kanssa noin kauan eläneenä, et ole ehkä enää kauhean varma itsestäsi ja omasta pärjäämisestäsi. Ja et ehkä usko edes ansaitsevasi/saavasi mitään paremmpaa.
Nyt irroita itsesi siitä mihestä täysin. Hän saa sinut tuntemaan itsesi hyljätyksi ja riittämöttömäksi!
Katso elämää siltä kantilta, että pärjäät ja olet onnellinen ilman miestäkin. Pikkuhiljaa, ajan kuluessa ja onnistumisten kautta, tulet löytämään itsestäsi uusia puolia ja voimavaroja ja sitä kautta oikeaa sisältöä myös ihan kaikkeen.
Kesä tulee ! Hoida itsesi kuntoon ja tee asioita joista itse nautit. Oma hoitoa vaikkapa kauneushoitolassa, matkustelua, hyvää ruokaa ja ystäviä. Tai sitten keskity töihin tai harrastuksiin. Lasten kanssa jotain uutta yhteistä hauskaa. Aika parantaa haavat ja unohdat tuon ex-miehesi. Tuskinpa käytös muuttuu vaikka mitä vannoisi. Tsemppaa! Myös lasten murheet unohtuvat, kun on yksi virkeä aikuinen heidän kanssaan. Tiedä vaikka mitä uutta elämääsi löytyykään ...
Juuri tuollainen minunkin mieheni oli: akateeminen, johtavassa asemassa, paljon matkoja ja paljon naisia.
Vaikeaa on ottaa oma arvo takaisin. Mutta kehotan tekemään sen. Tee se itsesi ja loppuelämäsi takia. Opit tuntemaan ihan toisenlaisen itsesi kuin olet ollut tähän asti.
Kunnioitat vielä itseäsi, lapsesikin kunnioittavat Sinua.
Äläkä missään nimessä salaile kenenkään edessä eron todellista syytä. Lapset tietävät sen, koska lapset aina tietävät. Ota itsesi haltuusi tässäkin, että rohkeasti sanot kysyjille: "Mieheni jatkuva pettäminen rikkoi meidän avioliittomme." Kun sen on rohjennut sanoa kerran ääneen, voit hengittää helpommin. Saat itsekunnioituksesi takaisin.
Ja jos sillä nyt on merkitystä: myös muut kunnioittavat rauhallista, suoraselkäistä ilmoitustasi.
Akateeminen, johtavassa asemassa...asema tai akateemisuus ei tee kenestäkään hyvää ihmistä! Jos on moraaliton ja itsekäs ihminen, niin sama se mitä tekee työkseen tai kuinka hyvin saa muut uskomaan itseensä, ei semmoista kannata katsoa ylöspäin saati sitten roikkua hänessä kiinni. Itsetuntoa naiset! Moraali, hyvyys ja rakkaus lähtee sydämestä ja niitä joko on tai ei ole.
tietysti ymmärrän vasta jälkeenpäin miten vaikeaa on laittaa kerrasta poikki mutta helpommalla olisin päässyt niin.
Kaikki vastaukset on hyviä mutta kanssasisaren kommentti:tuijota vaikka kattoon jos se tuntuu hyvälle!,eli sitä se oli minunkin kohdalla mutta niin sitä vaan avioerosta selvisin ja tuntuu kuin elämäni kevät alkaisi...
Kiitokset kannustavista viesteistä. Tuntui hyvältä lukea niitä.
Itsekkin olen sitä mieltä ja olen yrittänyt sitä sanoa ex:lle että olisimme vähemmän tekemisissä toistemme kanssa, että pääsisin hänestä irti. Mutta se ei sovi ex:lle. Tietysti sen on hankalaa kun on lapset. On pakko sopia lasten asioista. Meillä viisi lasta joista vanhin 14-vuotias.
Tällä hetkellä lapset ovat isänsä kanssa joka toinen viikonloppu (pe ilta-su ilta) sekä joka viikko 1-2 yötä. Lisäksi käyvät uimassa, urheilemassa, elokuvissa yms muulloinkin kun ei hänellä ei ole menoja. Tämän vuoksi tiedän ex:n menot.
Teemme kalenterin tapaamisista yhdeksi - kahdeksi viikoksi kerrallaan joten joudun kuuntelemaan aina hänen menoistaan. Ei hän mainitse milloin on naistensa luokse menossa vaan ilmoittaa ettei sovi jollekin illalle lasten kanssa oleminen sitten jos on kokous, työreissu tms sen hän kyllä ilmoittaa mutta muuten on hiljaa.
Minusta olisi parasta ja olen siitä sanonutkin tosi monta kertaa että olisi vakituiset päivät ja vakitunen kalenteri milloin lapset ovat isänsä kanssa. Ex:lle se ei sovi, ei kuulemma pysty elämään niin, kun on työmenoja yms. Lisäksi hänen mielestään minun pitää kysyä aina häneltä ensin joutaako hän olemaan lasten kanssa jos minulla on menoja ennenkuin kysyn jotain muuta lapsenlikaksi. Nyt on sitten tullut se tilanne etten enää halua mennä minnekään koska en halua häntä tänne, ex tulee tänne kotiin pienemmissä tapaamisissa. Toisaalta en halua kuulla milloin hänelle sopii tai ei sovi.
Tämä systeemihän ehkä kuulostaa hyvältä mutta minä en jaksa jatkuvasti olla sopimassa menoista ja tapaamisista.
Irti pitäisi päästä mutta miten ?
Olen varmasti katsonut ex:ää aina ylöspän kuten joku aiemmin mainitsi Hän on ehkä ollut jonkinlaisella jalustalla.
Itsetuntoni on tosi heikko. En tiedä onko lapsuuden kokemuksilla vaikutusta kuinka paljon mutta olin koko ala-aste iän koulukiusattu. Nyt sitten aikusenakin olen huomannut että yritän kokoajan miellyttää ihmisiä että minut huolitaan joukkoon mukaan. Tuttuja on paljon mutta ystäviä ei juurikaan.
Kun mieheni kertoi että eroamme niin en saanut kertoa asiasta kenellekään, olin 3 kk hiljaa erosta ja laihduin 10 kg. kun asia sitten kerrottiin lapsille mieheni kielsi lapsia kertomasta erosta kenellekkään, meni taas kuukausi ennenkuin asiasta ilmoitettiin kirjeitse lähimmille ihmisille, mieheni kirjoittama. Kirjessä sanottiin ettemme halua että asioihimme puututaan ja kysellään sekä toivottiin että elämä jatkuu normaalisti.
Mieheni tosiaankin kielsi etten saa puhua eron syistä kenllekkään. On ollut hirveää keskustella ihmisten kanssa "tyhjänpäiväisistä" asioista kun itsellä on ollut kamala olo. Toisaalta en ole enä niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä kun ei voi puhua siitä mistä haluisi. Perheneuvojalla olen käynyt koko ajan noin kerran kuussa mutta se on liian vähän.
Nyt kun olen itsekkin lukenut näitä kirjotuksiani niin tuntu hirveältä että mihin kaikkeen olen suostunut. Eikä tässä ole kaikki mutta en viitsi niistä täällä enemää kirjoitella.
"Mieheni tosiaankin kielsi etten saa puhua eron syistä kenllekkään."
Voihan ######, kyllä sinä saat puhua omista asioistasi niin paljon kun haluat ja kenelle haluat.
Hae lapset itsellesi oikeudessa ja samalla lähestymiskielto sille ukolle. Se on vaan hyväksikäyttäjä ei muuta.
Tämä ottaa päähän niin kovasti kun aina kiltit
ja rehelliset naiset erehtyvät tuollaisiin
miehiin..olette aivan liian luottavaisia.
Olen aivan ymmälläni! Kaikki sympatiani sinulle, miehesihän on oikea tyranni! Hänellä on selvästi paljon vaikutusvaltaa sinuun, mikä on hyvin kauhistuttavaa. Ihmettelen myös syvästi, eikö ammattiauttajilla ole ollut sinuun mitään vaikutusta?! Enkä millään usko, että lapsillekaan tuollainen epäsäännöllinen elämä on kauhean hyvä asia, joten selvät tapaamisajat ja pelisäännöt olisivat vain hyvä asia, viis miehen työstä. Jos työ vie, niin työ vie, seuraavalla kerralla sitten. Paitsi jos työ on tärkeämpi.
Ja nyt lähdet tuulettumaan, pyydät vaikka vanhempasi katsomaan lapsia (?), täytyyhän heidänkin saada viettää aikaa keskenään... ;)
Ei siinä mieheltä tarvitse menoja kysellä! Ja puhu niin paljon kuin jaksat, luottohenkilöille tietysti. Ei siihen ole miehellä sanomista, hänhän se lähti! Voi ei...
Ja iiiiiso hali! :)
Sanoisin että miehesi on patologinen valehtelija mutta se on kyllä jo liian jyrkkää nimittelyä ja tuomitsemista, enkä edes miestäsi tunne.
Tiedän kyllä miltä tuntuu kun mies jatkuvasti valehtelee ja salailee, ja joka kerta lupaa ettei koskaan enää.
Tärkeintä sinun kannaltasi on, että pystyt ymmärtämään, että miehesi tulee valehtelemaan aina, ja pettämään sinua aina. Sellainen hän on, ovat syyt siihen mitkä ovat. Kun ei näköjään terapeuttikaan saa häntä ymmärtämään millaista tuskaa toiselle aiheuttaa.
Kun olet sisäistänyt sen (varoitus: voi viedä aikaa se todellinen sisäistys), on sinun itsesi päätettävä jaksatko elää sellaisen ihmisen kanssa joka pettää ja valehtelee. Jos jaksat, selitä itsellesi syyt miksi jaksat, koska ei ole tervettä sietää sellaista kohtelua, että kumppani ei arvosta, vaan päinvastoin halveksii. Syitä voi olla monia: riippuvuus toisesta tai taloudelliset tekijät. Hyväksyttyäsi ei sinulla oikeastaan ole enää "oikeutta" tuntea pahaa oloa, eikä ainakaan vaatia mieheltä parempaa käytöstä.
Jollet hyväksy miestäsi sellaisena kuin hän on,... toista kun et kuitenkaan voi muuttaa.
Kamalintahan asiassa on kun tuntee itse itsensä idiootiksi, hölmöksi, vedätettäväksi, arvottomaksi. Itsetunnon kohotus on paikallaan. Minulle se edellytti eroa miehestä. Kumma juttu oli että vaikka kamalalta tuntui muuttaa omilleen ja ottaa se eroaskel, kun tunsi epäonnistuneensa ihmisenä ja koko elämässään, niin ensimmäinen yö omassa asunnossa oli helpotus. Siitä lähti muukin myötätuuli elämässä. Erosimme kyllä sovussa, mutta silti en halua olla miehen kanssa enää missään tekemisissä. Hänen ajatteleminenkin tuottaa pahan olon ja tunnen olevani arvoton ihminen. Ehkä sekin menee ajan kanssa ohi ja pääsen balanssiin, erostamme on vasta vajaa vuosi.
Toivottavasti sinulla on ystävä jolle voit purkaa huoliasi. On tärkeää puhua asiasta, vaikka mitään neuvoja ei halua eikä tarvitse. Asioiden pyörittämminen omassa päässä yksistään tekee hulluksi. Tällaisista asioista voi olla vaikea kyllä puhua tutuille. Minä en esimerkiksi voinut tehdä sitä, koska ajattelin näyttäväni heidänkin silmissään idiootilta kun sellaisen miehen kanssa elän ja pelkäsin myös sitä jos ongelmaa vähätellään ja minua pidetään vainoharhaisena tai liiottelen asioita. Menin mielummin tuntemattomalle terapeutille. En pitääkseni avioliiton kasassa, vaan saadakseni voimia näkemään asiat realistisessa valossa, tekemään oikeaksi kokemiani ratkaisuja. Eroa en ole katunut. Joskus olen huonona päivänä katunut koko avioliittoa, mutta siltä yritän itseäni säästellä, koska tehtyä ei saa tekemättömäksi, enkä silloin nähnyt mitä tulevaisuus tuo. Vaikeaa tulee olemaan jos joskus tulisi tarve luottaa vielä johonkin mieheen. Se tuntuu kovin epätodennäköiseltä. Sen verran skeptikoksi olen muuttunut.
Koita kestää ja toivottavasti pääset itsesi kanssa tasapainoon nyt ensimmäiseksi. Elämä on ainutkertaista. En ole uskossa, ja siksi ajattelen, että viimeisenä päivänä ei kukaan tule antamaan ansiomitalia sen mukaan miten urhea marttyyri olen ollut. Onnellinen voi olla olematta marttyyri, ja tuottaa ihmisille iloa vähemmälläkin uhrautumisella. Ajattelin, että jatkamalla miehen kanssa pahensin myös hänen tilaansa. Ottamalla vastuun itsestään mies pääsee ongelmastaan eroon, mutta jollei hän näe itsessään ongelmaa se ehkä kertautuu tulevissa suhteissa. Tai mistä minä tiedän saako joku nainen hänet olemaan rehellinen ja kunnollinen. Ehkä vika oli siinä että emme sopineet yhteen ja siksi kumpikin teki mitä teki, tai jätti tekemättä.
En lukenut muita viestejä aloituksen jälkeen, ja aloituksesta sain sen käsityksen että olette soutaneet ja huopaneet yhteen ja erilleen, etkä pääse lopullisesti miehestä eroon (vaikka siis kirjoitit hänestä exänä). Vasta myöhemmin luin muita ja asia valkeni vasta sitten.
Summa summarum: ota oma elämäsi omiin käsiisi ja ryhdistäydy. Älä pelkää kertoa asiaa omalta kannaltasi. Mies tulee varamsti teilaamaan sinut, tai yrittää sitä, mutta pidä kiinni siitä mitä sinulla on. Hän ei kovin pitkälle voi selittää, ettei hänellä ole ollut muita naisia.
Sitä, miten parisuhteessa käytetään henkistä välivaltaa on hyvin minimaalisesti olemassa mahdollisuuksia todistaa. Mutta se riittää että sinmä koet sen väkivaltana, miehesi tarkoituksena nujertaa ja pitää sinut nujerrettuna. Ulkopuolisten on niin hvltn helppo sanoa, että "unohda se mies, äläkä tee mitä hän tahtoo".
Lasten asioissa voit huoletta käydä lastenneuvojan luona juttelemassa. SInulla ja miehellä pitää olla sossun hyväksymä yhteishuoltosopimus, jota myös miehen täytyy noudattaa. Jollei hän noudata sitä, hanki todisteita ja jossain vaiheessa puhallat pelin poikki. Yksi tai kaksi sopimusrikkomusta ei riitä mihinkään, valitettavasti. Mutta pitkältä ajalta kyllä. Eikä sinuun tarvitse suostua hänen vaatimuksiinsa. Vaikeaahan se tietysti on jos hän uhkaa jättää lapset oman onnen nojaan. Yritä miettiä kuka tuttavistasi olisi sen verran luottamuksen arvoinen, että saisit hänet todistamaan miehesi uhkailut (jos hän uhkailee) koska sekin on näyttöä siitä ettei hän ajattele lasten parasta vaan omaansa. Tietysti jonkinlaista joustavuutta pitää siettä molemmin puolin. Työmatkoja ei voi rukailla sen mukaan miten lastenhuoltosopimuksessa lukee. Mutta miehen on voitava todistaa ne työmatkaksi, jos joka viikonloppu alkaa olla jossain päin reisussa.
Muista, että lasten suhteen lait ovat olemassa.
EX ei aiemmin tunnustanut että hänellä olisi toista naista vaan sanoi minua mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi kunnes sitten ilmoitti että rakastaa toista ja haluaa eron. Mieheni suhde oli tuolloin tähän toiseen naiseen kestänyt 4.5 vuotta.
Hän lähti mukaani terapeutille kun en enää kestänyt omia epäilyjäni vaan halusin päästä mustasukkaisuudestani ja vainoharhaisuudestani eroon. Kukaan ei kysynyt häneltä tai epäillyt että hän olisi pettänyt, vaan kaikki keskustelut kohdistuivat siellä minun auttamiseeni. Olin käynyt noin puoli vuotta terapeutilla kun hän kertoi etten ollutkaan sitä mitä hän sanoi.
Olinhan minä tuolloin mustasukkainen mutta en turhasta sitä en kiellä.
On totta että on/olisi paljon helpompi olla jos ei näkisi toista mutta kun on lapset...
Aina kun näkee ja jutellaan, ollaan lasten kanssa yhdessä ja on mukavaa niin sitten tulee tosi pahaolo että MIKSI piti mennä pettämään ja varsinkin valehdella vuosia että suhdetta siihen naiseen ei ole. Kun tietää että minä en voi olla muistuttamatta häntä pettämisestä enkä voisi olla kyttäämättä enkä voi luottaa häneen niin eihän suhteesta voi tulla mitään.
Lasten kanssa hän haluaa olla mahdollisimman paljon. Lapset on kuulemma ykkösiä hänen elämässään. Jotenkin ei tunnu uskottavalta kun piti tehdä tälläistä. Oli kuulemma ajatellut että on vain seksiä mutta sitten tuli vahingossa tunteet mukaan eikä päässytkään enää eroon.
Kauhea olo vaan jatkuu...
Kävin tänään työterveyslääkärillä. Hän määräsi minut sairauslomalle sekä mielialalääkkeet ja unilääkkeet, lisäksi varasimme ajan psykiatrille.
Jospa tämä alkaisi hiljalleen helpottamaan. Lääkäri varoitti että lääkkeet voivat alussa tehdä olon huonoksi ja jopa niin että elämä tuntuu entistäkin vaikeammalta ennen kuin helpottaa.
Moikka!Hyvä että hait apua,olen itse känyt saman läpi ja kävi tosiaan pohjalla.Lääkkeitten huono-olo vaikutus ei kestä kuin päivän pari.Muista että SANOILLA on uskomattoman suuri vaikutus.Ota talteen kaikki se hyvä mitä saat itsestäsi kuulla,olet jo joutunut kokemaan tarpeeksi olevasi MUKA huonompi kuin joku noista naisista mitä miehelläsi on ollut.Olet tärkeä,hyvä,hellä,kaunis,kiltti ihminen varmasti monelle muulle ihmiselle.Miehesi ei osannut arvostaa sinua ja olet aivan varmasti ansainnut parempaa.Nenä pystyyn,sinä pärjäät siinä missä me muutikin,nyt tuntuu että minunkin elämässäni koittaa aivan uusi kevät!! Voimia sinulle,tukeudu ystäviisi ja puhu,puhu pahaolo pois.Sinä olet tärkeä ensisijaisesti lapsillesi ja vielä tulee mies joka arvostaa juuri SINUA!! Paistaa se päivä vielä.....voimahalauksia,et ole yksin! KOKEMUSTA ON!!!!
voimia sinulle! mieti,olisiko parempi erota ja tehdä oma onnellinen elämä..tuskin tuollaisen paskan kanssa kannattaa yhteistä kotia pitää!
Ainoa keino: jätä miehesi välittömästi äläkä koskaan ota takaisin.
Sanon tämän siksi että olen itse ollut se miehesi paikalla ollut, tosin nainen, ja se että et enää ikinä ota häntä takaisin saa pettäjän itkemään vuorostaan.
Hirveä olo oli minullakin, ja on edelleen, vaikka ex suostuikin vaatimuksiini.
entinen vaimo