suhde on loistava,ongelmana vaan että meillä ei ole yhteistä aikaa oikeastaan lainkaan...
mies on päivät töissä,käy kotona syömässä ja lähtee harrastukseensa,tulee kotiin kun olen jo melkein unten mailla.näin n.3-4 kertaa viikossa.itse olen 2 vuorotyössä,joten loput päivät minä tulen kotiin myöhään.
viikonloppuisin olisi yhteistä aikaa ellei ole töitä minulla tai harkkoja miehelläni.muutamia kertoja mies on lähtenyt kavereidensa kanssa esim saunomaan,olen esittänyt ettei asia m inua haittaa.mutta haittaahan se...
jos kuukaudesta pari päivää saan hänen kanssaan olla yhdessä koko päivän,olen onnellinen...
muiden kokemuksia...?
mies on päivät töissä,käy kotona syömässä ja lähtee harrastukseensa,tulee kotiin kun olen jo melkein unten mailla.näin n.3-4 kertaa viikossa.itse olen 2 vuorotyössä,joten loput päivät minä tulen kotiin myöhään.
viikonloppuisin olisi yhteistä aikaa ellei ole töitä minulla tai harkkoja miehelläni.muutamia kertoja mies on lähtenyt kavereidensa kanssa esim saunomaan,olen esittänyt ettei asia m inua haittaa.mutta haittaahan se...
jos kuukaudesta pari päivää saan hänen kanssaan olla yhdessä koko päivän,olen onnellinen...
muiden kokemuksia...?
Vastaukset 6
Vanhimmat
enpä muista milloin viimeksi :D meillä siis myös pitkää päivää tekevä mies, ei laukkaa harrastuksissa eikä tee ylimääräistä mutta työtä tekee liiankin kanssa. Ei anna työ vaihtoehtoja, työnsä ei ole sellaista jota voi tehdä milloin huvittaa ja pitää lomaa kun päiviä kertyy :D pitää tehdä silloin kun tehtävää ilmenee.
Totta kai se koettelee, nytkin rassaa niin että hyvä kun kasassa pysyn. Mutta sitten se menee ohi taas.
Tuosta omista menoista, jos miehelläni sellaista on, sanon ettei se haittaa ja minua se ei haittaa. Positiivista vain nähdä että hänkin tekee joskus jotain mistä pitää :D mutta teillä homma on eri koska jos mies jo harrastuksissaan on oman "juttunsa" parissa. Jos sinua siis oikeasti häiritsee se hänen oma menonsa, neuvoisin sanomaan suoraan vaikka kuinka hirvittäisi. Mitä hän pahimmillaan silloin vastaa? Menee kuitenkin. Mitään et häviä. Voit ainoastaan voittaa, ilmaisemalla tahtosi ääneen (mitä hän ei rehellisesti ole ehkä vielä huomannut), että haluat viettää aikaa hänen kanssaan kaksin. "rakastan sinua ja haluaisin olla sinun kanssasi" ei voi olla kovin pahaa kuultavaa :D
***
Ei työn kuulu olla koko elämä, jos on parisuhteeseen ruvennut. Mitä semmoinen puolisolla tekee, joka hädin tuskin käy kotona kääntymässä ja vaihtaa puhtaat -vaimon pyykkäämät, tietysti- vaatteet? Kyllähän mies sanoo, että "välittää" ja "rakastaa", mutta teot merkitsevät, eivät sanat.
Työnarkomaani tarvitsee hoitoa, terapiaa. Minä en tarvitse "puolisoa", jolle olen kotiapulainen ja siivooja. Olen aikuinen, kokonainen ihminen. En ole tunneriippuvainen, vaan haluan vuorovaikutteisen ihmissuhteen - muuten elän mieluummin yksin.
ongelmana on siis se että hän on muusikko,käy päivät töissä ja illat keikoilla tai treeneissä...miten voisin sanoa että lopeta,kun en sitä itsekkään halua.on monta kertaa kysynyt haittaako kun on niin paljon treenejä,oon aina vastannut ettei,ei aina siinä vaiheessa haittaakkaan.
meillä on yksi lapsi,hänen kanssaan sitten olen päivät kun ei ole työvuoroa.mies on silloin kun ei ole muuta.paljon kylläkin.työt,harrastukset ja lapsi...kaikki vievät ajan meiltä kahdelta...
oman rakkaani toinen työ on samaa alaa :D olemme pitkälti samassa veneessä. Lapset meilläkin, ja heidän kanssaan olen käytännössä yksin, silloin kun olemme molemmat kotona mies yleensä tekee töitä. Onneksi sentään lapset eivät häntä häiritse töitä tehdessä, huomioi heitä upeasti :D ja lapset ovat tottakai isiinäs aivan lääpällään. Tunnun itse jäävän vähemmälle, ja sekin omasta syystäni kun en mene ja ota sitä huomiota, typeränä odotan vieressä että jos vaikka. Sehän tunnetusti ei toimi.
Ratkaisu sinällään on hankkia kokonaan oma elämä, omat juttu joista saa sen tyydytyksen, jotain omaa mikä ei riipu parisuhteesta. Sillä sitä jaksaa hankalassakin tilanteessa, kun on jokin intohimo itselläänkin, muukin kuin mies ja lapset. Mihin kiteytyy se itsensä arvostaminen, oma luovuus ja oma itse. Minulla se on maalaus. Henkireikä johon panostan silloin kun oikein ottaa päähän.
Kun itse tekee itsensä onnelliseksi, on silloin vain plussaa kun se mies on siinä ja kahdenkeskinen aika löytyy. Vaikka se olisi harvemminkin.
***
No henkilökohtaisesti, teen paljonkin :D silloin kun yhteistä aikaa on, vaikkei se olisi aivan kahdenkeskistäkään, rakkaani on korvaamaton. En osaa kuvitella elämääni upeampaa ihmistä :D siksi ei ero ole oikeastaan käynyt edes mielessä, työnarkomaani tai ei.
Näen sen rakastamisen ja huoenpidon yhtenä muotona, että mies tekee hartiavoimin töitä jotta hänen perheellään olisi taloudellinen turva.
Joskus tulee kotiapulaisolo, olen vain halpa lapsenvahti :D mutta onneksi sekin menee aina ohi. Mutta jos jatkuvasti olisi sellainen olo... en osaa kuvitella jatkavani suhdetta jossa en koskaan tuntisi olevani haluttu omana itsenäni, ja rakastettu sellaisenaan. Silloin tosiaan yksin olisi parempi.
***
Ei tuokaan elämänvaihe kauan kestä. Viimeistäänkin sitten kun penskoja alatte tehdä, tulee menevän miehenkin elämään vähän muutakin ajateltavaa kuin se minäitte.