Ex-poikaystäväni ilmoitti viime yönä, ettei tunne mitään eli se kuuluisa "kun mikään ei tunnu miltään"-fiilis. Näinpä meni hommat poikki ja pelit seis. Ja taas jäin yksin ku nalli kalliolle. Kyllä ottaa päähän. Hänestä on kuulemma tullut "tunnekylmä". Enkä ole kuulemma ainut kenen kanssa on käynyt näin. Miten saan hänet taas tuntemaan? Miten saan hänet taas rakastamaan? Hän sanoo rakastavansa minua mutta ei halua pitää minua "vankina" suhteessa jossa ei pysty tekemään normaaleita asioita niinkuin parisuhteessa tehdään.
Mitä voisin tehdä? Tunnen oloni niin avuttomaksi kun en osaa auttaa... Rakastan häntä niin paljon enkä haluaisi jättää tätä suhdetta tähän, meillä on kuitenkin niin paljon yhteisiä ajatuksia yms.
Kertokaa ja antakaa vinkkejä. Alan olla jo epätoivoinen...
Kiitos!!!
Mitä voisin tehdä? Tunnen oloni niin avuttomaksi kun en osaa auttaa... Rakastan häntä niin paljon enkä haluaisi jättää tätä suhdetta tähän, meillä on kuitenkin niin paljon yhteisiä ajatuksia yms.
Kertokaa ja antakaa vinkkejä. Alan olla jo epätoivoinen...
Kiitos!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Mikään ei tunnu miltään" fiilikseen on allekirjoittaneen kokemuksen mukaan olemassa yksi syy ylitse muiden. Tämä syy on ;
Jos ihminen kysyy itseltään tarpeeksi kysymyksiä kuten ; mitä haluan elämältä, mikä on elämän tarkoitus, miksi en kadehdi ketään, haluanko elää tässä lopun ikäni, mitkä ovat intohimoni ja miten voisin parhaiten toteuttaa ne ?, 25-vuotta mennyt, 30 jäljellä, mitä seuraavaksi ? Parisuhde taas päättyy tietynlaisella järjellä varustetulta ihmiseltä siihen, jos ei osaa vastata silmänräpäyksessä kysymyksiin : haluaisinko että toi nainen olisi mun lapsen äiti ? tai menisinkö naimisiin ton naisen kanssa ? Itse olen jokaisella kerralla vastannut noihin kysymyksiin ööö...en - jonka jälkeen olen poistunut takavasemmalle.
Valitettavasti et voi auttaa häntä, hän on nyt joutunut sille "pitkälle marssille" jota minäkin kuljen - viimeinen asia mitä sillä marssilla kaipaa, on parisuhde vaikka joskus tekisikin mieli olla naisen paijattavana.
"Mikään ei tunnu miltään" fiilikseen on allekirjoittaneen kokemuksen mukaan olemassa yksi syy ylitse muiden. Tämä syy on ;
Jos ihminen kysyy itseltään tarpeeksi kysymyksiä kuten ; mitä haluan elämältä, mikä on elämän tarkoitus, miksi en kadehdi ketään, haluanko elää tässä lopun ikäni, mitkä ovat intohimoni ja miten voisin parhaiten toteuttaa ne ?, 25-vuotta mennyt, 30 jäljellä, mitä seuraavaksi ? Parisuhde taas päättyy tietynlaisella järjellä varustetulta ihmiseltä siihen, jos ei osaa vastata silmänräpäyksessä kysymyksiin : haluaisinko että toi nainen olisi mun lapsen äiti ? tai menisinkö naimisiin ton naisen kanssa ? Itse olen jokaisella kerralla vastannut noihin kysymyksiin ööö...en - jonka jälkeen olen poistunut takavasemmalle.
Valitettavasti et voi auttaa häntä, hän on nyt joutunut sille "pitkälle marssille" jota minäkin kuljen - viimeinen asia mitä sillä marssilla kaipaa, on parisuhde vaikka joskus tekisikin mieli olla naisen paijattavana.
Jep myös minun poikaystävälleni tuli tuo vähän yli vuoden seurustelun jälkeen. Se loppui koko juttu siinä sitten ja nyt olen siitä onnellinen. Älä rupea rassaamaan itseäsi, unohda hänet tai tulee rumaa jälkeä. Niin kui meillä. En halunnut jättää enkä jättänyt, huonosti meni ja itkin ja itkin ja sitten hänestä tuli kylmä kuin kivi ja heitti mut pellolle. Kiitos ei sitä enää.
eihän sitä aina tunnu miltään. Eri asia on sitten se, jos poikaystäväsi oikeasti tunteekin jotain. Nimittäin tuntee sen, että et ole hänelle sopiva puoliso loppuiäksi. Toisaalta tuleehan niitä vaiheita varmaan joka suhteessa, että kumppani ei tunnu miltään. Silloinhan se rakkaus ja keskinäinen kunnioitus sekä sitoutumispäätös koetellaan.
Tässä nyt ei ollut vastauksia tilanteeseesi vaan ennemminkin pohdintaa siitä, että milloin tunteettomuus on sellaista, että kannattaa luopua koko suhteesta ja milloin se vain on tila, jonka yli on mahdollista päästä..
Itse olin 4 vuotta kultani kanssa yhdessä.
siitä vuosi kihloissa. rakastin häntä enemmän
kuin jumalaa. kuitenki kävi niin että mun
rakkaani sitte petti ja jätti mut toisen takii.
otti mut takasi. petti ja jätti uudelleen saman
tyypin kanssa. otti taas takasi.. joo oon avuton
ja paska ihminen tiedän. mutta ko oon nii riippuvainen mun rakkaastani. nyt on käynyt niin
että mä oon se tunteeton. musta on tullu välinpitämätön. katkera ja pessimistinen. vihaan itseäni enkä pysty muuttumaan ennalleni =/