Haluaisin tiedustella teiltä kaikki kakkoset, jotka olette päättäneet suhteenne varattuun mieheen, miten olette selvinneet ja mistä on löytynyt voimia jatkaa omaa elämää?
Oma tarinani on nurinkurinen (ja naurettava, tiedetään...). Erosin exästäni hänen löydettyä toisen. Eroomme liittyi paljon muutakin, iso kriisi ja seliviitämättömiä asioita. Exäni tarttui heti seuraavaan "pelastusrenkaaseen". Loimme kuitenkin eromme jälkeen käydä asioita läpi keskenämme ja siinä samassa huomasimme, että tunteet eivät olleet mitenkään kuolleet ja...ajauduimme suhteeseen.
Se, että ajauduin tilanteeseen on täysin omaa syytäni, enkä kaipaa arvostelua. Olin edelleen rakastunut enkä pystynyt lopettamaan suhdetta.
Kuitenkin tämä suhde on ajanut minut todella alas. Olen vieläkin rakastunut ja samoin tuntee exäni, ainakin omien sanojensa mukaan. Hän ei kuitenkaan ole pystynyt jättämään uutta tyttöystäväänsä, vaikka erosa koko ajan puhuukin.
Nyt olen siinä tilanteessa, että minun on pakko unohtaa tunteeni ja tämä mies. Se vain on niin vaikeaa, varsinkin kun mies todistelee rakkauttaan ja anelee minua takaisin. Tosin olen ennenkin katkaissut välit, mutta silloin mies taas vakuuttelee kuinka olen ykkönen hänen elämässään, kuinka paljon merkitsen ja hän haluaa panostaa vain meihin. Kuitenkaan niin ei ole käynyt, vaan olemme jatkaneet salasia tapaamisia.
Minua hän syyttää siitä, että olen sanonut, etten tiedä miten voin luottaa häneen. Enkä tiedäkään, ainakaan tässä tilanteessa. Tämä saa hänet kuulemma aina palaamaan takaisin tyttöystävänsä luokse.
Ehkä tämä tarina kuitenkin oli tarpeeton, koska olen tehnyt päätökseni. Nyt kaipaisin vain vinkkejä, miten tästä eteenpäin? En voi edes kuvitella katsovani muita miehiä, niin kiinni olen hänessä. Aikako vain auttaa? Entä murskattu itsetunto?
Oma tarinani on nurinkurinen (ja naurettava, tiedetään...). Erosin exästäni hänen löydettyä toisen. Eroomme liittyi paljon muutakin, iso kriisi ja seliviitämättömiä asioita. Exäni tarttui heti seuraavaan "pelastusrenkaaseen". Loimme kuitenkin eromme jälkeen käydä asioita läpi keskenämme ja siinä samassa huomasimme, että tunteet eivät olleet mitenkään kuolleet ja...ajauduimme suhteeseen.
Se, että ajauduin tilanteeseen on täysin omaa syytäni, enkä kaipaa arvostelua. Olin edelleen rakastunut enkä pystynyt lopettamaan suhdetta.
Kuitenkin tämä suhde on ajanut minut todella alas. Olen vieläkin rakastunut ja samoin tuntee exäni, ainakin omien sanojensa mukaan. Hän ei kuitenkaan ole pystynyt jättämään uutta tyttöystäväänsä, vaikka erosa koko ajan puhuukin.
Nyt olen siinä tilanteessa, että minun on pakko unohtaa tunteeni ja tämä mies. Se vain on niin vaikeaa, varsinkin kun mies todistelee rakkauttaan ja anelee minua takaisin. Tosin olen ennenkin katkaissut välit, mutta silloin mies taas vakuuttelee kuinka olen ykkönen hänen elämässään, kuinka paljon merkitsen ja hän haluaa panostaa vain meihin. Kuitenkaan niin ei ole käynyt, vaan olemme jatkaneet salasia tapaamisia.
Minua hän syyttää siitä, että olen sanonut, etten tiedä miten voin luottaa häneen. Enkä tiedäkään, ainakaan tässä tilanteessa. Tämä saa hänet kuulemma aina palaamaan takaisin tyttöystävänsä luokse.
Ehkä tämä tarina kuitenkin oli tarpeeton, koska olen tehnyt päätökseni. Nyt kaipaisin vain vinkkejä, miten tästä eteenpäin? En voi edes kuvitella katsovani muita miehiä, niin kiinni olen hänessä. Aikako vain auttaa? Entä murskattu itsetunto?
Vastaukset 6
Vanhimmat
he vannovat rakkauttaan ja sanovat muuttuvansa. Kuitenkaan mikään ei tule muuttumaan. Jos hän todella haluaisi olla kanssasi, niin hän olisi jo jättänyt tämän toisen. Älä odota, se ei kannata. Tiedän, että on vaikea jättää, mutta se on paras ratkaisu minkä voit koskaan tehdä. Ei se tilanne tule koskaan muuksi muuttumaan.
Raamatusta!
Mikä haareminvaltias se ukko luulee olevansa? Etkai tyydy jämiin elämässä? Jätä se pa#ka välittömästi. Tekee vaan huonoa sulle. Niinkuin jo totesit. Jätin pettämisen takia avopuolisoni, ja on yrittänyt tehdä mulle ihan samaa. Asuu jo toisen naisen kanssa, ja yrittänyt musta tehdä jotain kakkosta. Ei ikinä. Ennemmin vedän syanidikapselin leuan alle.
Kyllähän minä olenkin tehnyt päätökseni jättää mies. Vaikeaa on vain se, että tunnen itseni todella huonoksi. Mies on saanut minut ajattelemaan, että hän ei ole eronnut, koska minä olen niin hankala ja suutun hänelle aina kaikesta. En vain ole voinut pysyä rauhallisena tilanteen ollessa tällainen. Tunnen mm. hirveää mustasukkaisuutta, syllisyyttä, alenmmuunden tunnetta jne.
Seurusteluni aikana hoidin mieheni mielestä asiat huonosti, koska en huomioinut häntä tarpeeksi enkä arvostanut häntä ja kävin liikaa viikonloppusin toisella paikkakunnalla ystävieni luona. Asia saattoi ollakin näin. Joka tapauksessa tunnen, että olen itse tehnyt kaiken huonosti ja väärin. Tunnen jopa huonoa omatuntoa siitä, että olen nyt katkaissut välimme, koska hän sanojensa mukaan halauaisi panostaa yhteiseen tulevaisuuteemme.
Annoin hänelle viime viikolla tyhmyyksissäni 2kk aikaa erota. Hän sanoi, että arvostaa sitä, että annan aikaa ja toivoi, että kaikki olisi ohitse paljon aikaisemmin. En kuitenkaan kestänyt tilannetta enää päivääkään. Ja nyt tunnen itseni luovuttajaksi. Miehen mukaan minä myös ajattelen negatiivisesti kaikesta, hänen mukaansa minu tilanteessani hän olisi onnellinen, jos minä seurustelisin, mutta menisi huonosti, koska silloin meillä olisi toivoa.
Ihmettelen vain, miten voin unohtaa kaiken ja jatkaa elämää... Eikä asiaa helpota yhtään se, että joudumme tapaamaan joka arkipäivä.
Jos olet jo tehnyt päätökset ja pystyt siinä vielä pysymään, sinun tulee tehdä SELVÄ ero entisen ja nykyisen välillä. Selvä ero tarkoittaa esimerkiksi uutta puhelinnumeroa niin et joudu kiusaukseen hänen soittaessa ja ruikuttaessa. Se tarkoittaa myös eroa selvin sanoin: ei enää ikinä. Tarvitset myös uuteen elämääsi uutta sisältöä eli uuden harrastuksen, kuten liikuntaa tai vaikka kielikurssin, niin et ehdi haikailemaan hänen peräänsä. Itsetuntokin kohoaa harrastuksen parissa ja näet muita ihmisiä. Älä jää pyörimään surussasi. Myös matka ulkomaille toimii surutyönä ja rajapyykkinä entisen ja uuden elämän välillä. Tunteet eivät kuole hetkessä, mutta ne haalistuvat nopeasti kun elämässä on uusia asioita.
Uutta miestä ei kannata kainalosauvaksi heti ottaa, huomaat kyllä itse milloin olet valmis uusille tunteille. Ehkä silloin kun kesä pikkuhiljaa muuttuu syksyksi eli jonkun kuukauden. Jos jatkat, ei tuskalle loppua näy.
Ja viimeiseksi, ystävät ovat heikkoja hetkiä varten. Ja ainahan voi tänne purkautua kun oikein pahalta tuntuu.
Kaipa minäkin joskus tajua, ettei tämä olut oikeaa rakkautta. Jos mies olisi tosiaan halunnut olla kanssani, ei hän olisi pystynyt olemaan kenenkään toisen kanssa. Mies vaan väittää, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Minusta ne ovat.
Nyt mies lähettää viestejä, jossa on harmissaan kuin pystyin niin helposti tekemään tämän ratkaisun, joka vaikuttaa meidän kummankin elämään, eikä meinaa uskoa, että tosiaan olen ratkaisuni tehnyt ja edelleen lähettää viestejä tyyliin: Me kuulumme yhteen.
Huh, voisipa mennä vähäksi aikaa talviunille ja herätä kun kaikki tuska on poissa....