MÄ OLEN VAPAA!!!!mikä ihanuus ja autuus. vihdoinkin se tapahtuu. siis vihdoinkin. On sitä yritetty lopettaa ja tuntuu,että tää on oikea ratkaisu vaikka tietenkin yksinolo pelottaakin. Mutta se mies ei ollut mulle se oikea,vaikka kuinka yritin niin itselleni uskotella. Taisin rakastaa vain sen kuvaa, joka oli niiiin täydellinen. Ja se tais vetää kuus nolla tällästa nuorta sinisilmästä tyttöä. Koskaan en sitä tule tietämään, mutta mitä sitten. Kai kaikella on tarkoituksensa.
nyt loppu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
nina86
41391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toivottavasti otat opiksesi. Kyllä siitä saa syyttää pelkästään itseään, jos alkaa olla jonkun kanssa vain sen tähden, että toinen on komea/kaunis. Rakkaus on jotain ihan muuta.
Siis sillä täydellisellä kuvalla meinasin ihan muutakin kuin ulkonäköä. Sitä pinnallista paskaa, mitä se jätkä suolsi. "täydellinen paketti" ajatuksineen ja arvoineen. Ad hell not! pikkutyttö joo oon.. mä vaan tahdoin uskoa rakkauteen, oman elämäni kustannuksella. Todella järkevää. Luulin että olisin vahvempi. Melkein puolitoista vuotta annoin sille ihmiselle elämästäni. Hirveesti puhuttiin elämästä ja elämisestä. Vihdoin musta tuntuu, että NYT vasta mun elämä alkaa.Joo, opikseni otan varmasti. Se kovetti mua, ja hyvä niin. Miksi asioiden oikein tajuamiseen menee vaan niin helvetisti aikaa????
Tota se vielä on aluksi, ihanaa vapauden autuutta ja riemua, voi olla just niin päin ja miten sattuu kun itteä huvittaa.
Mut toinen vaihe on sit erikseen, ja se tulee aika pian, niinkun varmaan tiedätkin; eli tulee ikävä ja ne "hitsiläinen kun se olis vielä tässä"-ajatukset... Ne on aika helvetin raastavia, ja sit mietit ja kierit ja pyörit yös et pitäiskö ottaa yhteyttä vai ei. Oli mullakin aika tampio mies joka jätti toisen naisen takia, mutta ikävä menee sellasta vuoristorataa edelleen, joskus tuntuu että tässähän kuolee pian ja välillä taas menee paremmin.=) Nyt on taas se kausi että pää kohta räjähtää tästä miettimisestä että pitäis päästä jutteleen ja oleen sen mokoman kanssa... Miehet osaa olla kusipäitä, mut ei ne voi kääntää omaa ihanuuttaan pois päältäkään.=)
Mut yritä nyt jaksella, ei tossa tilanteessa muutakaan voi.
Joo tiedän. Suru ja kaipaus vihloo jo rintaa.Eli lyhytaikasta oli se ilo...Nyt sit rupeaa kelailemaan niitä hyviä hetkiä, vaikka pitäs muistella vaan sitä paskaa ja pahaa oloa,mikä mulla oli siinä suhteessa. Mutta entiseen ei ole paluuta. Tää juttu muutti mua liikaa. En osannut olla. Ja silmien täytyi vaan avautua nyt, se oli väistämätöntä. Vaikka mä kuinka taistelisinkin sitä vastaan, tiedän totuuden. Nyt vaan en halua olla yksin, en pysty menemään omalle kämpälle yöksi, vaan pyörin läheisten nurkissa. On niiin turvaton olo,vaikka yhdessä ei asuttukaan.