Tässä on mun tarina koko sekavuudessaan. Ihastuin reilu vuosi sitten työkaveriini ja meille kehittyi suhde. Tilanteen sekavuudesta johtuen emme kuitenkaan koskaan menneet yhteen ja jatkoimme molemmat elämäämme omilla tahoillamme. Tapasimme molemmat tämänhetkiset kumppanimme ja yritimme parhaamme mukaan pitää suhteemme vain työkaveruutena ja ihan hyvin se onnistuikin, kunnes... tuli jotkut työpaikan kemut ja päädyimme taas toistemme syliin.
Tapahtuneen jälkeen tunsimme molemmat hirveää omantunnon tuskaa tapahtuneesta ja itkimme yhdessä sitä kuinka väärin oltiin tehty rakkaillemme. Halattiin toisiamme ja todettiin kuinka tärkeitä olimme toisillemme, mutta kuitenkin haluttiin molemmat jatkaa omissa suhteissamme. Sovittiin että ollaan vaan hyviä ystäviä. Töissä kaikki menikin yllättävän hyvin. Oltiin lähes joka päivä tekemisissä, naurettiin ja välillä vaan juteltiin. Ihastuksellani on aina ollut tapana puhua rivoja mulle eikä se ole koskaan haitannut mua koska meillä on niin samanlainen huumorintaju.
Aika kului näin ja mä tulin omalle miehelleni raskaaksi. Olin tosi onnellinen koska rakastan omaa miestäni yli kaiken ja sit vielä tämä mun entinen oli pysynyt mun hyvänä ystävänä. Siinä sitten kuukaudet kuluivat ja mun maha alkoi kasvaan. Töissä kaikki meni ihan hienosti ja oltiin edelleen mun ihastuksen kans hyvissä väleissä. Joskus jos oli joku juhlapyhä tulossa saatoin käydä halaamassa ja joskus saatoin laittaa käden olalle ja kysellä kuulumisia jos ei oltu nähty pitkään aikaan. Nyt kun jään kohta pois töistä huomasin että hän on jotenkin välinpitämätön mua kohtaan. Kävelee vain ohi eikä tervehdi... ajattelin että no mä annan sen nyt sit olla ja olin vaan tekemisissä muiden työkavereiden kans.
Näin meni viikko kunnes ajattelin kysyä että onko kaikki ok. Yllätyin kun hän alkoi raivoamaan että kun en ollut puhunut hänelle koko viikkoon ja kuinka raskasta se oli. Sanoin sit vaan että kun oli itse niin välinpitämättömän oloinen... Sit heitti mulle pommin. Hänen mielestä mä ahdistelen häntä töissä ja yritän lähennellä ja saada vieläkin sänkyyn. Olin aivan järkyttynyt ja purskahdin tietenkin itkuun. Yritin selittää että en todellakaan ole tarkoituksella ahdistellut vaan siksi joskus halannut kun edelleen välitän. Hänestä kosketukseni oli kuitenkin inhottavaa. Kysyin että miksi sinä sitten saat puhua mulle edelleen rumia mutta se on kuulemma eri asia. Samaan hengen vetoon sanoi kuitenkin että on ollut raskas viikko kun ei olla juteltu ja haluaisi edelleen pitää mut elämässään. Mä oon ollut aivan hajalla pari päivää. En ikinä uskonut että hän joskus syyttäisi mua jostain tällaisesta. Miltä tämä kuulostaa teistä ulkopuolisista? Kun on itsellä pää niin sekaisin ettei tiedä enää mitä ajatella...
Tapahtuneen jälkeen tunsimme molemmat hirveää omantunnon tuskaa tapahtuneesta ja itkimme yhdessä sitä kuinka väärin oltiin tehty rakkaillemme. Halattiin toisiamme ja todettiin kuinka tärkeitä olimme toisillemme, mutta kuitenkin haluttiin molemmat jatkaa omissa suhteissamme. Sovittiin että ollaan vaan hyviä ystäviä. Töissä kaikki menikin yllättävän hyvin. Oltiin lähes joka päivä tekemisissä, naurettiin ja välillä vaan juteltiin. Ihastuksellani on aina ollut tapana puhua rivoja mulle eikä se ole koskaan haitannut mua koska meillä on niin samanlainen huumorintaju.
Aika kului näin ja mä tulin omalle miehelleni raskaaksi. Olin tosi onnellinen koska rakastan omaa miestäni yli kaiken ja sit vielä tämä mun entinen oli pysynyt mun hyvänä ystävänä. Siinä sitten kuukaudet kuluivat ja mun maha alkoi kasvaan. Töissä kaikki meni ihan hienosti ja oltiin edelleen mun ihastuksen kans hyvissä väleissä. Joskus jos oli joku juhlapyhä tulossa saatoin käydä halaamassa ja joskus saatoin laittaa käden olalle ja kysellä kuulumisia jos ei oltu nähty pitkään aikaan. Nyt kun jään kohta pois töistä huomasin että hän on jotenkin välinpitämätön mua kohtaan. Kävelee vain ohi eikä tervehdi... ajattelin että no mä annan sen nyt sit olla ja olin vaan tekemisissä muiden työkavereiden kans.
Näin meni viikko kunnes ajattelin kysyä että onko kaikki ok. Yllätyin kun hän alkoi raivoamaan että kun en ollut puhunut hänelle koko viikkoon ja kuinka raskasta se oli. Sanoin sit vaan että kun oli itse niin välinpitämättömän oloinen... Sit heitti mulle pommin. Hänen mielestä mä ahdistelen häntä töissä ja yritän lähennellä ja saada vieläkin sänkyyn. Olin aivan järkyttynyt ja purskahdin tietenkin itkuun. Yritin selittää että en todellakaan ole tarkoituksella ahdistellut vaan siksi joskus halannut kun edelleen välitän. Hänestä kosketukseni oli kuitenkin inhottavaa. Kysyin että miksi sinä sitten saat puhua mulle edelleen rumia mutta se on kuulemma eri asia. Samaan hengen vetoon sanoi kuitenkin että on ollut raskas viikko kun ei olla juteltu ja haluaisi edelleen pitää mut elämässään. Mä oon ollut aivan hajalla pari päivää. En ikinä uskonut että hän joskus syyttäisi mua jostain tällaisesta. Miltä tämä kuulostaa teistä ulkopuolisista? Kun on itsellä pää niin sekaisin ettei tiedä enää mitä ajatella...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rehellinen arvaus kirjoittamasi perusteella:
Mies on tasapainoton ressukka. Perussyynä sekoiluun lienee, että olet raskaana. Joko hänellä on ollut tunteita sinua kohtaaan enemmän kuin on kehdannut myöntää ja nyt kun selvästi näkyy mahdollisuuksiensa olevan lopullisesti ohi, alkaa sekoilu. Tai sitten hän yleensäkään ei osaa suhtautua raskaana oleviin naisiin luontevasti.
Ota iisisti ja keskity omaan perheeseesi ja elämääsi. Se on kuitenkin nyt sulle kait tärkeintä.