Kaksi vuotta sitten,olin viisitoista vuotta ja olin äitini ja ystäväni kanssa menossa lomalle etelään kahdeksi viikoksi (en sano mikä paikka mutta välimeren alue kuitenkin). Kun me lensimme sinne lentokoneella, ajatukseni olivat ihan tavaliset kuten aina: tavallinen loma, ne samat rannat, sama yöelämä, shoppailu, aurinko, meri ja ihan niinkuin ennen. En odottanut mitään uutta.
Mutta sitten, toisena päivänä, tapahtui se ihme. Olin rannalla ystäväni kanssa ja tutustuttii yhteen jätkäporukkaan (paikallisia asukkaita ja suurinpiiretin samanikäisiä) ja uolet heistä osasi puhua samaa toista kieltä kuin minäkin (ei suomi).
Jätkät olivat hyvännäköisiä ja mukavia. He pyysivät meidät perjantaina mennä ulos heidän kanssaan. Me suostuimme. Seuraavana päivänä me joka päivä vietimme aikaa yhdessä rannalla, uimme ja puhuimme, vitsailimme, nauroimme ja niin aamusta iltaan. Oli mahtavaa. Minä olin ehtinyt jo ihastuakin yhteen niistä ja myös ystävänikin.
Perjantaina, jätkille tuli riita meistä, koska niillä tapahtui joku väärinkäsitys siitä, kuka vie tytöt ulos ja kenen kanssa ja pari jätkää melkein tappeli siitä ja he eivät olleet enään puheväleissä, joten minä ja ystäväni päädyimme kahden jätkän kanssa ulos ja muut neljä lähtivät.
Me menimme discobaariin, meille tarjottiin fanttaa, kävimme peliautomaateilla pelaamassa ja juttelimme kaikesta ja oli ihanaa. Minä ihastuin yhä enemmän ja enemmän päivä päivältä yhteen jätkistä (annetaan sille nyt nimeksi vaikka Anton).
Seuraavana päivänä, se oli lauantai, tapasimme taas rannalla antonin ja sen kaverin kanssa, Muut jätkät eivät tulleet, koska eivät olleet väleissä antonin kanssa. Me vietimme aikaa yhdessä ja illalla tapasimme taas. Ystäväni ei tullut mukaan, joten päädyin antonin kanssa kahdestaan. Hän oli saanut tietää ystävältäni, että olen ihastunut antoniin. Kävelimme rannalla illalla, puhuimme kaikesta, nauroimme ja istuimme. Olin rakastunut Antoniin. Hän kertoi minulle tietävänsä asiasta ja kysyi lupaa, että saisiko hän suudella minua. Minä jouduin paniikkiin, koska en ollut ennen vielä koskaan suudellut jätkää ja en edes tuntenut antonia kunnolla, joten kieltäydyin, siitä huolimatta, anton kuitenkin jutteli vielä kanssani, halasi, ja hän oli sanonut että huomenna olisi hänen viimeinen päivänsä täällä, koska hän lähtee perheensä kanssa huomenna päivällä toiseen valtioon ja palaa kahden viikon päästä, silloin kun minua ei enään olisi tällä paikalla. Ja anton saattoi minut hotellille ja antoi iltasuukon poskelle.
Lentelin taivaalla sen jälkeen.
Seuraavana päivänä aamulla menin rannalle, nähdäkseni antonin viimeisen kerran. Aina kun näin hänet, minulla oli perhosia vatsassa. Hän oli uimassa ystäviensä kanssa ja heti kun näki minut hän juoksi luokseni ja menimme uimaan. Sitten minulle tuli yhtäkkiä kylmä, hän näki, että tärisin ja kysyi että haluaisinko minä että hän lämmittäisi minua ja minä suostuin. Sitä tunnetta ei pysty edes kuvailemaan, kun olin hänen sylissään. Mun sydän itki ilosta ja olin niin onnellinen. Myöhemmin, anton sanoi, että nyt kun hän lähtee ja minä lähden ja ei tiedetä milloin seuraavan kerran edes nähdään, hän pyysi, että antaisin hänelle ikuiseksi muistoksi suudelman, jos vain haluan. Mä olin niin rakastunut siihen, et mä en voinu kieltää sitä, en mitenkää, ja niin kauniina aamuna, etelässä, meressä, komean jätkän sylissä mä sain ensisuudelmani. Se oli ihanaa. Niin ihanaa, en unohda sitä IKINÄ. Sitten aika kului, ja sen piti lähtee. Se otti mun kädestä kii ja saattoi mut mun aurinkotuolille. Se anto mulle viimeisen suukon ja sano hyvästit, sit se lähti. Mä katoin sen perään nii kauan ku vaa vielä näin, ja sit en enää nähny. Ja sen jälkee mä katoin merta päin, missä ei näkynyt horisonttia, ja mä purskahdin itkuun. Mä itkin hiljaa, ettei kukaa näkis. Mä en enää kestäny ja lähin rannalta pois hotellii.
Mun äiti ja ystävä oli ollu kaupassa joten pystyin itkee rauhas yksin. Olin kokopäivän surullinen, koska mul oli ikävä ja pelotti etten näkis antonii enää ikinä. Onneks se oli soittanu mulle sinä ilta, mut se oli vika kerta ennenku olin tullu sit takas suomee.
Mulla oli viel viikko edessä lomaa, mut ilman Antonia. Mua ei kiinnostanu muut jätkät eikä mitää. Olin kokoajan surullinen.
Ku oli se päivä, jolloin piti mennä takas suomee, se oli yks kamalimmist päivist. Mä en tajuu, mun ystävä oli onnellinen et me palataa suomee, ja mä olin sen takii yksin. Äidil oli omii asioit ja ystävä ei tajunnu et mul oli huono olla. Mä kärsin. Heti ku me tultii takas kotii, mä itkin ja iktin pitkät päivät.
Onneks Anton oli soittanut mulle pari viikkoo myöhemmin ja me puhuttii päivät pitkät.
Ja niin jatkui vuosia ja vuosia. Se soitteli mulle tosi usein, melkee joka päivä, se oli mulle uskollinen ja se vanno ettei sil olis muuta muijaa. Se sano, et se rakastaa mua ihan sikana, se odottaa mua vaikka ikuisuuden kun mä tuun sen luo, se haluu et mä menisin sen kaa naimisii ja se tekis mitä vaa mun puolesta.
Anton joka kerta kysy, et millon mä tuun millon mä tuun, mut mua sattu aina sydämee vastata sille et en yhtää tiiä millo pääsen tulee, ku täytyy säästää rahaa ja kattoo. Kerran anton jopa itki puhelimessa ku sil oli ikävä mua.
Mut mä ite, oon niin tyhmä paskiainen ja mul siitä huolimatta et joku jätkä rakastaa mua ja on uskollinen mulle, mä petin Antonia. Mulla oli Antonin jälkee tääl suomes jätkii, mut en kertonu siitä Antonille.
Oli aikojaki, ku en kahtee kuukautee vastannu puhelimee sille, ku en kerta kaikkiaan vaa kestäny sitä. Mun sydämee sattu, mut silti, SILTI se soittaa mulle ja odottaa vieläkin. On kulunu jo kaks vuotta ja se vieläkin odottaa mua. Tosin tammikuun alus mä pyysin sitä, että se ei enää soittelis eikä tekstais mulle, koska mä en kestä enkä pysty, et odottais vaa ku mä tuun sinne ja sil piste ja niin se teki.
Anton ei soittele eikä tekstaa mulle nyt sen jälkee ku pyysin sitä, mut se silti onnitteli naisten päivänä ja kirjoitti yhes vaihees et se näki musta unta, se ei voinu nukahtaa, se rakastaa mua. Joka päivän mä ajattelen Antonia ja ainaki kerran kuukaudes itken sen takii.
en yhtää tiiä millo vanhemmat saa rahaa kerättyy ja me lähettäis taas sinne samaa paikkaa ja näkisin antonin.
Mulle on ihan sama, onks sil tyttöö vai ei, rakastaaks se mua enää vai ei, mut mä haluun nähä sen viel ees kerran.
Tämmönen juttu kävi mulle. Mä rakastan Antonia vielä kuitenkin ja ikuisuuden.
Mutta sitten, toisena päivänä, tapahtui se ihme. Olin rannalla ystäväni kanssa ja tutustuttii yhteen jätkäporukkaan (paikallisia asukkaita ja suurinpiiretin samanikäisiä) ja uolet heistä osasi puhua samaa toista kieltä kuin minäkin (ei suomi).
Jätkät olivat hyvännäköisiä ja mukavia. He pyysivät meidät perjantaina mennä ulos heidän kanssaan. Me suostuimme. Seuraavana päivänä me joka päivä vietimme aikaa yhdessä rannalla, uimme ja puhuimme, vitsailimme, nauroimme ja niin aamusta iltaan. Oli mahtavaa. Minä olin ehtinyt jo ihastuakin yhteen niistä ja myös ystävänikin.
Perjantaina, jätkille tuli riita meistä, koska niillä tapahtui joku väärinkäsitys siitä, kuka vie tytöt ulos ja kenen kanssa ja pari jätkää melkein tappeli siitä ja he eivät olleet enään puheväleissä, joten minä ja ystäväni päädyimme kahden jätkän kanssa ulos ja muut neljä lähtivät.
Me menimme discobaariin, meille tarjottiin fanttaa, kävimme peliautomaateilla pelaamassa ja juttelimme kaikesta ja oli ihanaa. Minä ihastuin yhä enemmän ja enemmän päivä päivältä yhteen jätkistä (annetaan sille nyt nimeksi vaikka Anton).
Seuraavana päivänä, se oli lauantai, tapasimme taas rannalla antonin ja sen kaverin kanssa, Muut jätkät eivät tulleet, koska eivät olleet väleissä antonin kanssa. Me vietimme aikaa yhdessä ja illalla tapasimme taas. Ystäväni ei tullut mukaan, joten päädyin antonin kanssa kahdestaan. Hän oli saanut tietää ystävältäni, että olen ihastunut antoniin. Kävelimme rannalla illalla, puhuimme kaikesta, nauroimme ja istuimme. Olin rakastunut Antoniin. Hän kertoi minulle tietävänsä asiasta ja kysyi lupaa, että saisiko hän suudella minua. Minä jouduin paniikkiin, koska en ollut ennen vielä koskaan suudellut jätkää ja en edes tuntenut antonia kunnolla, joten kieltäydyin, siitä huolimatta, anton kuitenkin jutteli vielä kanssani, halasi, ja hän oli sanonut että huomenna olisi hänen viimeinen päivänsä täällä, koska hän lähtee perheensä kanssa huomenna päivällä toiseen valtioon ja palaa kahden viikon päästä, silloin kun minua ei enään olisi tällä paikalla. Ja anton saattoi minut hotellille ja antoi iltasuukon poskelle.
Lentelin taivaalla sen jälkeen.
Seuraavana päivänä aamulla menin rannalle, nähdäkseni antonin viimeisen kerran. Aina kun näin hänet, minulla oli perhosia vatsassa. Hän oli uimassa ystäviensä kanssa ja heti kun näki minut hän juoksi luokseni ja menimme uimaan. Sitten minulle tuli yhtäkkiä kylmä, hän näki, että tärisin ja kysyi että haluaisinko minä että hän lämmittäisi minua ja minä suostuin. Sitä tunnetta ei pysty edes kuvailemaan, kun olin hänen sylissään. Mun sydän itki ilosta ja olin niin onnellinen. Myöhemmin, anton sanoi, että nyt kun hän lähtee ja minä lähden ja ei tiedetä milloin seuraavan kerran edes nähdään, hän pyysi, että antaisin hänelle ikuiseksi muistoksi suudelman, jos vain haluan. Mä olin niin rakastunut siihen, et mä en voinu kieltää sitä, en mitenkää, ja niin kauniina aamuna, etelässä, meressä, komean jätkän sylissä mä sain ensisuudelmani. Se oli ihanaa. Niin ihanaa, en unohda sitä IKINÄ. Sitten aika kului, ja sen piti lähtee. Se otti mun kädestä kii ja saattoi mut mun aurinkotuolille. Se anto mulle viimeisen suukon ja sano hyvästit, sit se lähti. Mä katoin sen perään nii kauan ku vaa vielä näin, ja sit en enää nähny. Ja sen jälkee mä katoin merta päin, missä ei näkynyt horisonttia, ja mä purskahdin itkuun. Mä itkin hiljaa, ettei kukaa näkis. Mä en enää kestäny ja lähin rannalta pois hotellii.
Mun äiti ja ystävä oli ollu kaupassa joten pystyin itkee rauhas yksin. Olin kokopäivän surullinen, koska mul oli ikävä ja pelotti etten näkis antonii enää ikinä. Onneks se oli soittanu mulle sinä ilta, mut se oli vika kerta ennenku olin tullu sit takas suomee.
Mulla oli viel viikko edessä lomaa, mut ilman Antonia. Mua ei kiinnostanu muut jätkät eikä mitää. Olin kokoajan surullinen.
Ku oli se päivä, jolloin piti mennä takas suomee, se oli yks kamalimmist päivist. Mä en tajuu, mun ystävä oli onnellinen et me palataa suomee, ja mä olin sen takii yksin. Äidil oli omii asioit ja ystävä ei tajunnu et mul oli huono olla. Mä kärsin. Heti ku me tultii takas kotii, mä itkin ja iktin pitkät päivät.
Onneks Anton oli soittanut mulle pari viikkoo myöhemmin ja me puhuttii päivät pitkät.
Ja niin jatkui vuosia ja vuosia. Se soitteli mulle tosi usein, melkee joka päivä, se oli mulle uskollinen ja se vanno ettei sil olis muuta muijaa. Se sano, et se rakastaa mua ihan sikana, se odottaa mua vaikka ikuisuuden kun mä tuun sen luo, se haluu et mä menisin sen kaa naimisii ja se tekis mitä vaa mun puolesta.
Anton joka kerta kysy, et millon mä tuun millon mä tuun, mut mua sattu aina sydämee vastata sille et en yhtää tiiä millo pääsen tulee, ku täytyy säästää rahaa ja kattoo. Kerran anton jopa itki puhelimessa ku sil oli ikävä mua.
Mut mä ite, oon niin tyhmä paskiainen ja mul siitä huolimatta et joku jätkä rakastaa mua ja on uskollinen mulle, mä petin Antonia. Mulla oli Antonin jälkee tääl suomes jätkii, mut en kertonu siitä Antonille.
Oli aikojaki, ku en kahtee kuukautee vastannu puhelimee sille, ku en kerta kaikkiaan vaa kestäny sitä. Mun sydämee sattu, mut silti, SILTI se soittaa mulle ja odottaa vieläkin. On kulunu jo kaks vuotta ja se vieläkin odottaa mua. Tosin tammikuun alus mä pyysin sitä, että se ei enää soittelis eikä tekstais mulle, koska mä en kestä enkä pysty, et odottais vaa ku mä tuun sinne ja sil piste ja niin se teki.
Anton ei soittele eikä tekstaa mulle nyt sen jälkee ku pyysin sitä, mut se silti onnitteli naisten päivänä ja kirjoitti yhes vaihees et se näki musta unta, se ei voinu nukahtaa, se rakastaa mua. Joka päivän mä ajattelen Antonia ja ainaki kerran kuukaudes itken sen takii.
en yhtää tiiä millo vanhemmat saa rahaa kerättyy ja me lähettäis taas sinne samaa paikkaa ja näkisin antonin.
Mulle on ihan sama, onks sil tyttöö vai ei, rakastaaks se mua enää vai ei, mut mä haluun nähä sen viel ees kerran.
Tämmönen juttu kävi mulle. Mä rakastan Antonia vielä kuitenkin ja ikuisuuden.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vuosia on kulunut ja Anton on vain vetänyt käteen.
Pikkuisen äidinkielenopetusta ja sinusta voi tulla nyyhkytarinoiden kertoja.
oih... kuulostaa ihan meidän perheen turkin lomalta, kun paikallinen ticotico rakastui siskoon ja jäi itkemään turistibussimme perään, kun palasimme takaisin suomeen :).
nauti muistoistasi ja sitten kun olet tarpeeksi vanha lähde metsästämään etelän rakastajasi käsiisi!
go girl!
"Tämä kesti vuosia ja vuosia..." ja etkös heti alussa sanonu että tämä tapahtui 2 vuotta sitten?
Totta tai ei, kannattais muistaa että ei ne lomaromanssien miehet aina uskollisisa ole, vaikka niin puhelimessa väittävätkin.
jos tän kirjoitti 17 VUOTIAS!!?? ja noin kirjotti. niin VOI LUOJA!!! yhhyhhyyyyhyhyhyyyyy.. älä itke blondi.. kuitenkin nait jonkun kurdin täältä..joten silloin sulla on syytä itkeä!
että hän oikeasti rakastaa! Olen samaa mieltä kuin joku muukin vastannut oli, että etsi se myöhemmin käsiisi ja ties mitä voi vielä tapahtua. Sanon sen kokemuksella..:)
Samaa täytyy ihmetellä, mitä joku muukin, että jos kyseessä todella 17-vuotias kirjoittaja, ei hyvää lupaa äidinkielen kirjoituksiin.
Itse asiaan otan sen verran kantaa, että huolimatta kaikesta lapsellisuudestaan, tekstistä kävi hyvin ilmi hyvin yleisesti vanhempienkin ihmisten keskuudessa usein esiintyvä liiallinen usko lomaromansseihin.
Tuttavapiirissäni on esim. 30-vuotias mieshenkilö, joka vuodesta toiseen matkustaa Thaimaaseen tapaamaan "tyttöystäväänsä" (jolla myös lapsi, by the way) ja naiivisti hän uskoo, että hän todella on tämän naisen ainoa seuralainen. Mies lähettää rahaa ja on uskollinen tälle kaukorakkaudelleen. Naisella on tietysti aina jotain syytä, että rahaa tarvitaan. Mies on jo kerran lähettänyt rahat jopa Suomeen lentoa varten. Mutta voi ! "Yllättäen" naisen äiti sairastui äkillisesti, eikä nainen näin ollen voinutkaan matkustaa rakkaansa luo. Rahat piti kuitenkin myöhemmin tapahtuvaa matkustusta varten (heh).
Miehen silmiä on yritetty avata kavereiden, ystävien ja sukulaisten voimin...turhaan.
..sillä sun "miehelläs" on toisia naisia siellä. ja ilmiselvästi kyse oli Turkista!! Oot nyt tyttöpieni niin sinisilminen, että ihan sääliksi käy. Sanalla "rakastaa" ei kyseisessä maassa ole mitään painoarvoa. Siellä nimittäin rakastetaan kaikkia pohjoismaalaisia naisia :)
Jatkuvasti ulkomailla tyoni takia olen nahnyt monta kaltaistasi tapausta, silloin kun sinua kuljettava lentokone on kadonnut kaukausuuteen tama tummasilma on jo uuden saaliin kimpussa, joitakin todelklisa rakkaustarinoitakin on syntynyt mutta todennakoisesti kunsilla jo uusi rakas kiikarissa.