Joku joskus aiemmin kirjoitti, että ensirakkauden, avoliiton tms miksi sitä kutsutaankaan purkauduttua, nainen etsii jatkossa täysin samanlaista miestä.(siis mikäli tästä hyviä muistoja tietysti, kukapa esim.väkivaltaista haluaisi) Allekirjoitan siis tämän täysin.
Siksi olen sinkku, koska ne jotka täyttävät nämä kriteerit, niitä on vähän. Sorry vaan perässäravaajat, mutta sen vaan on näin...
Siksi olen sinkku, koska ne jotka täyttävät nämä kriteerit, niitä on vähän. Sorry vaan perässäravaajat, mutta sen vaan on näin...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ensin meinasin sanoa, että oletpa pinnallinen, mutta sitten huomasin, että niin olen itsekin :( Vaikka itse olen ulkonäöltäni melko "keskiverto" mies, ex-vaimoni oli (ja on edelleen) upea ilmestys, erityisesti 40 ikäluokassa, ja kääntää edelleen miesten päitä. Pinnallista ehkä, mutta moni nainen, erityisesti yli 40 v., karsiutuu minulla siksi, että en halua "heikompaa esitystä" kuin hän oli/on (enkä tarkoita pelkkää ulkonäköä, vaan myös tyylitajua). Kun yli 4-kymppisissä upeat ilmestykset ovat harvinaisia, tulee lähinnä katseltua 30 ja risat -naisia.
Mies 40
sama juttu. Ei mikään vähempi edes riittäisi. Miten se saapas-sanonta menikään...liian suuret saappaat tai jotain sinne päin :) Harva pystyy ne täyttämään.
Luulenpa, että kolkyt ja risat "etsivät" yllätys yllätys juuri Sinun ikäisiäsi miehiä. Kohteliaat käytöstavat, elämänkokemusta ja oikeiden elämänarvojen arvostamista, siinäpä pakettia kerrakseen. Nämä yleensä kohtaavat nelikymppisissä miehissä. On hyvä pitää rimaa,(osoitus siitä, että on löytänyt sisäisen itsensä ja oppinut antamaan itselleen arvoa)...niin paljon epäonnistuneita suhteita, jotka aloitettu hätäisesti tutustumatta. Pitää olla paljon paljon muutakin yhteistä kuin "se".
Kyllä itsekin haluan, joko sen ensirakkauden, tai ainakin mahdollisimman samankaltaisen miehen.
Ei pidä paikkansa. En tosiaankaan etsi samanlaista kuin ex, vaikka hieno ihminen olikin, enkä edes samanlaista kuin ensimmäinen todellinen seurustelusuhteeni. Eivätkä miehet, joihin sytyn, edusta mitään sen kaltaista kuin nuo mainitsemani edelliset.
Jos asia on kerran niin, että halutaan uusintaa, miksi sitten ei oteta vanhaa takaisin?
Entäpä miten muilla miehillä voisi olla mahdollisuuksia tämän mukaan, koska jokainen on kuitenkin yksilö. Jaa-a...
Ei kyse ole uusinnasta, vaan ominaisuuksista toisessa ihmisessä, jotka vetävät puoleensa aina ja aina. Tottakai jokainen on yksilö, ja niin pitääkin.Mutta olisi varsin erikoista, mikäli suurissa ihastuksissa olisi täysin toistensa vastakohtia. Minulla ei ainakaan näin ole, vaan tiedostamatta ne suuret ihastukset ovat samaa kaliiberia persoonaltaan ja tyyliltään. Olkoonkin tämä tietoinen tai tiedostamaton valinta.Exää en ottaisi takaisin, vaikka ihana ihminen onkin. On vahvuutta jättää menneet taakseen, ja astua kohti uusia tuulia.
Kyllä tuossa jotain perää on, koska jotkut naiset on niitä renttu/vaimonpieksijä magneetteja ja toiset löytävät aina sen kiltin hissukan johon sitten kyllästyvät. Kaava on olemassa.
Niin... onkohan nyt kyse siitä että ensirakkaus on ollut renttu/vaimonpieksijä tai kiltti hissukka vai juontaisiko tällainen kaava jo pitemmälle siihen että tälläisen naisen isä on ollut noita edellä mainittuja. Eikös sitä sanota että nainen etsii alitajuisesti isänsä kaltaisen miehenmallin omaavaa puolisoa...
hmm...:)
"Eikös sitä sanota että nainen etsii alitajuisesti isänsä kaltaisen miehenmallin omaavaa puolisoa..."
Mielenkiintoista...
Liippaahan nuo toisiaan aika lailla läheltä, vaikka isästä nyt ei voi puhua muuten kuin menneessä aikamuodossa. Yllättävän paljon samaa luonteessa, siis sekä positiivisessa, että myös negatiivisessakin mielessä. Sattumaa kenties, mutta ainakin heillä on sama horoskooppimerkki ja syntymäpäivissäänkin vain viiden päivän ero...:)
Mutta uskon kyllä, että kyse on puhtaasta sattumasta, koska tavallaan en mitenkään "etsinyt" häntä. Hän vain tuli.
useamman vuoden ero, tietysti.
samanlaisella miehellä; siis ulkonäköä, luonteenpiirteitä tai elämäntapoja vai kaikkea yhdessä.
Jos mietin omaa mieshistoriaani, niin en löydä ainakaan mitään ulkonäöllisiä yhtymäkohtia; on laihaa ja rotevampaa, tummaa ja vaaleeta, pitkää ja lyhyempää, kaljua ja pitkätukkaa, perusäijää ja runoilijatyyppiä, pukumiestä ja vaatteet-ei-vois vähempää-kiinnostaa -miestä. Jokainen on toki ollut fiksu, itsetuntoinen, hyväkäytöksinen, huumorintajuinen ja henk.koht. hygienia kunnossa. Että ehkä tässä on ne samankaltaisuudet. Ja tapanani on ollut jäädä hyviin väleihin entisten kanssa. Paitsi yhden, joka loukkaantui niin, ettei pidetä mitään yhteyttä.
uskon minäkin tuollaiseen teoriaan.. paitsi toiset etsivät isänsä, ja toiset ensirakkauden piirteitä.
siis usein miesystävästä etsitään sellaisia piirteitä, mitä joskus on ollut ensimmäisellä miehellä, jolla ollut suuri merkitys itsekunkin elämässä.
toisilla tämä "ensimmäinen mies" on ensirakkaus, ja toisilla oma isä (jos hän on ollut sellainen jota on voinut ihailla)
mutta jos esim. ei ole isää, tai isäsuhde huono, niin ihailtavat piirteet tulee usein sitten ensirakkaudesta.
tämä nyt ei mitään faktaa ole, mutta kokemuksesta olen huomannut...
yhdyn siis sinä aloittaja mielipiteisiisi:-)
Jos se ensirakkaus on juuri sen menetetyn tai "menetetyn" isän kaltainen.