riittävyys tulevaisuudessa tulee muodostumaan ongelmaksi yhteiskunnassa.
Ensimmäiseksi vastaantuleva ongelma koskee kysymystä, mitä itse asiassa tarkoitetaan puhuttaessa kolmannesta sektorista.
Voidaanko Suomessa kolmas sektori enään määritellä rakentellis-operationaalisesti?
Eli rajauskriteereinä toimivat rakenteellisuus, yksityisyys, voittoa tavoittelematon jakaminen, itsehallinnollisuus ja vapaaehtoisuus.
Lähinnä kyseessä pitäisi olla järjestöt ja säätiöt,ei osuuskunnat tai yritykset joiden tuottamat palvelut perustuvat voitontavoitteluun.
”Wellfare-mix” on todellisuutta vanhusten hoidossa tällä hetkellä.
Esimerkiksi kotiin kaikki vähänkin suuremmat siivoukset on tilattava yksityisiltä palveluntuottajilta, mikäli omaiset tai muut läheiset eivät niistä huolehdi. Vapaaehtoistyöntekijät ovat korvaamattomia saattoapuna lääkäreihin ja seuralaisina.
Kuntien kannalta katsottuna ostopalvelusopimusten teko kolmannen sektorin kanssa on kannattavaa.
Oleellista ei ole se, kuka palvelut tuottaa, vaan se, että apua tarvitsevat voivat luottaa siihen, että saavat apua, silloin kun sitä tarvitsevat. Palveluiden on oltava laadukkaita, oikein mitoitettuja ja asiakkaan on saatava äänensä kuuluville hoito- ja palvelusuunnitelmaa laadittaessa.
Millaiseksi muodostuu työntekijän asema näissä "palvelujentuottaja-mallin-yrityksissä" joita tulevaisuudessa näyttää syntyvän lisää aloille joilla muuten on heikko tuottavuus tai sitä ei ylipäätään ole ollenkaan ?
Tämäkö on sitä politiikkaa jossa kaikki työ on arvokasta.
Kysymys kuuluu: Onko kolmas sektori eettisesti arveluttava tapa käyttää heikompiosaisia hyväkseen ?
Ensimmäiseksi vastaantuleva ongelma koskee kysymystä, mitä itse asiassa tarkoitetaan puhuttaessa kolmannesta sektorista.
Voidaanko Suomessa kolmas sektori enään määritellä rakentellis-operationaalisesti?
Eli rajauskriteereinä toimivat rakenteellisuus, yksityisyys, voittoa tavoittelematon jakaminen, itsehallinnollisuus ja vapaaehtoisuus.
Lähinnä kyseessä pitäisi olla järjestöt ja säätiöt,ei osuuskunnat tai yritykset joiden tuottamat palvelut perustuvat voitontavoitteluun.
”Wellfare-mix” on todellisuutta vanhusten hoidossa tällä hetkellä.
Esimerkiksi kotiin kaikki vähänkin suuremmat siivoukset on tilattava yksityisiltä palveluntuottajilta, mikäli omaiset tai muut läheiset eivät niistä huolehdi. Vapaaehtoistyöntekijät ovat korvaamattomia saattoapuna lääkäreihin ja seuralaisina.
Kuntien kannalta katsottuna ostopalvelusopimusten teko kolmannen sektorin kanssa on kannattavaa.
Oleellista ei ole se, kuka palvelut tuottaa, vaan se, että apua tarvitsevat voivat luottaa siihen, että saavat apua, silloin kun sitä tarvitsevat. Palveluiden on oltava laadukkaita, oikein mitoitettuja ja asiakkaan on saatava äänensä kuuluville hoito- ja palvelusuunnitelmaa laadittaessa.
Millaiseksi muodostuu työntekijän asema näissä "palvelujentuottaja-mallin-yrityksissä" joita tulevaisuudessa näyttää syntyvän lisää aloille joilla muuten on heikko tuottavuus tai sitä ei ylipäätään ole ollenkaan ?
Tämäkö on sitä politiikkaa jossa kaikki työ on arvokasta.
Kysymys kuuluu: Onko kolmas sektori eettisesti arveluttava tapa käyttää heikompiosaisia hyväkseen ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kolmas sektori on valtion tapa lusmuilla velvollisuuksistaan.
valtion tapa väistää vastuutaan kansalaisistaan,vai onko kolmannen sektorin kasvun syynä valtionhallinnon kyvyttömyys ymmärtää työllistämisen esteiden poistamiseksi tehtyjen päätösten negatiivinen vaikutus työllisyyden kasvuun?
Onko synnyttetty tietoisesti yhteiskuntaluokka työllisyyden ja työttömyyden välimaastoon joiden etua kukaan ei valvo ?
Tai Nato-jäsenmaksuihin?
Tai meidän palkankorotuksiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4500000000001337&posting=22000000025325120
Me otamme ne valtion "tuottavuusohjelmin", tällä tavoin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000136&posting=22000000021081983#22000000021081983
Liittoutumiskäsite on poistettu, oikeus työhön on laista poistettu: lyhyesti kaikki oikeudet on poistettu, baana on vapaa....eikö totta.
Suomen kantokyky on ollut riippuvainen vientituloista ja aiemmin jonkinlaisesta jalostustoiminnasta joka on kyennyt työllistämään ja pitänyt kulutusta yllä ja antanut mahdollisuuden säädellä ja verottaa.
Tietoyhteiskuntaan siirtyminen ei ole säästänyt kustannuksia vaan päinvastoin lisännyt niitä.
Tekninen kehitys on korvannut ihmistyötä ja kohonneet työvoimakustannukset ovat osaltaan vauhdittaneet perinteisten alojen alasajoa.
Uusilla tuotannonaloilla tuotteiden elinkaarimallit ovat vain murto-osan siitä mitä esim.80-luvulla jolloin teollisuus investoi ja voi vielä hyvin.Tosin valuutta ja mahdollisuus vaikuttaa sen kurssiin oli suuri etu vientiteollisuudelle nykyiseen verrattuna.
Mutta itse kysymykseen mistä rahat kuluihin otetaan ei ole yksiselitteisiä vastauksia.
Entinen sääntely ja valtiovaltajohtoinen ohjailu ei ole enään mahdollista.
Ratkaisuksi tarjotaan työtä joka on ennen toiminut,mutta jos työ nykyisin on sitä että yhteiskunta tukee sen tekemistä/teettämistä eikä pysty kulutuksen/verotuksen kautta saamaan sijoittamaansa pääomaa takaisin niin silloin kyseessä lienee yksittäisten tahojen edun mukainen toiminta joka johtaa valtion kurjistumiseen.
Vanhoilla menetelmillä ja velkaisella taloudella ei ole kovin ruusuinen tulevaisuus tiedossa.
"Hankkeen päätavoitteena on luoda pitkäaikaistyöttömille merkittävästi lisää työpaikkoja Tampereen ja sen lähialueiden järjestöihin ja vahvistaa järjestöjen, sosiaalisten yritysten ja muiden työnantajien roolia rakennetyöttömyyden vähentämisessä.
Pääsääntöisesti pitkäaikaistyöttömät eivät pysty omatoimisesti työllistämään itseään em. markkinoille, vaan tarvitsevat siihen välittäjäorganisaatioina järjestöjä, sosiaalisia yrityksiä sekä ohjausta ja valmennusta."
http://www.siltavalmennus.fi/paasivut/kehittamistoiminta/palkeet.html
""Järjestöillä on hyvät edellytykset auttaa kohtaanto-ongelman ratkaisemisessa, koska osa toimii lähellä työttömiä ja lähellä ihmisten arkea ja tarpeita. Hankkeen kustannusarvio on 852 351 euroa vuosille 2005 - 2007. ""
Rahoituspohjahan näissä hankkeissa on yleensä
75 % julkinen
15 % yksityinen
10 % yhteisöt
joten yhteiskunta on riskin kantajana käytännössä.
Mutta rahoitus tai mistä se tulee ei ole ongelma vaan kyseenalaista on epäterve kilpailu ja yksittäisen ihmisen asema yhteisössä,koska käytäntö on osoittanut että tämäntyyppisillä hankkeilla ei luoda pysyviä työpaikkoja.
Toisaalta jos lähtökohtana on tuottaa palveluja periaatteella ettei voittoa kerry keskittyy myös toiminta aloille joilla ei ole tuottavuutta,siis ulkoistetaan vain ne palvelut joita ei kannata kunnan tai yrityksen tuottaa itse ja veronmaksajat maksaa.
Lyhyellä tähtäimellä työntekijän kannalta on sama ketkä ovat palkanmaksajina ja mistä raha tulee,jos sitä tulee jatkuvasti ja riittävästi.
Uskaltaisin jopa väittää ettei järjestöillä ole tulevaisuutta,mikäli ulkoista rahoitusta ei jatkossa lisätä.
""Pääsääntöisesti pitkäaikaistyöttömät eivät pysty omatoimisesti työllistämään itseään em. markkinoille, vaan tarvitsevat siihen välittäjäorganisaatioina järjestöjä, sosiaalisia yrityksiä sekä ohjausta ja valmennusta.""
Kyse ei ole enään pitkäaikaistyöttömien työttöömyyden katkaisemisesta,vaan määrä-ja osa-aikaisten työpaikkojen lisäämisestä ja ylläpitämisestä aloilla joilla on matala tuottavuus ja kuitenkin jonkinasteinen sosiaalinen tilaus.
Asian yhteydessä puhutaan kuitenkin tunnesyistä johtuen pitkäaikaistyöttömyyden hoidosta ,vaikka todellisuus on ollut pitkään jo aivan muuta.
virosta, venäjältä ja puolasta pääosin, koska sieltä löytyy tosi-osaajia.
Hankkeen kustannusarviosta vain sen verran, että sen kuittaamme me (muuten työttömät) akateemisesti koulutetut "konsultit".
Hankkeen tulokset nähdään sitten joskus, jos joku muistaa kysellä....
kunnallisille äyrikuninkaille kokoonpanotyötä teettämällä. Näin mm. Muuramessa. Tällä tavoin kierretään minimipalkkalakia ja pyritään tosiasiallisesti kilpailemaan uusien nato-slaavien bulkkityönhinnnan kanssa.
Kyse ei ole työvoimapulasta vaan palkanmaksajien pulasta, ja rahat voidaan siirtää paremmille pankkitileille, vaikkapa tähän tapaan eräiden muiden jo esitettyjen esimerkkien tapaan:
http://www.yle.fi/java/verokone/verohaku?field0=2005&id=1&haku=false
Ulkolainen työvoima ei ole ratkaisu niihin kolmannen sektorin töihin jotka on etupäässä tarkoitettu jonkunasteisen työrajoitteen omaaville henkilöille ja palveluntuottajille jotka eivät voi sisällyttää laskutukseensa palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Välttämättä kyseessä ei ole pula palkanmaksajista tai maksukyvystä jos yritys käyttää ns "tuettua työvomaa".
Kyseessähän voi olla myös valtionjohtoinen ohjailu jossa pidetään huolta ettei kolmas sektori pääse voimistumaan ja järjestäytymään jolloin sillä olisi taloudessa ja poliittisilla kentillä vaikutusvaltaa työelämästä puhumattakaan.