Meillä on ollut kymmenisen vuotta kestänyt liitto jossa lapsiakin. Mieheni kertoi kolmisen kuukautta sitten ettei enää rakasta minua. Oli vihamielinen ajoittain. Nykyään meillä sujuu asiat paremmin mutta edelleenkin sanoo ettei tunnu miltään!
Olemme päättäneet yrittää, luonnollisesti ottaa koville! Nyt kun tilanne on tavallaan "nollattu" eli ei ole enää vihainen tms. niin voisiko kuvitella että esim. hellyyden tunteita tulisi jossain vaiheessa. Itse uskon uusiin rakastumisiin pitkässä liitossa - siis nimenomaan omaan puolisoon uudelleen rakastumisesta ja olen itse kokenut montakin tällaista puolisoani kohtaan.
Auttakaa please! Tiedän että aikaa kuluu ja olemme sopineet että en enää lähesty miestäni vaan annan aikaa ja hän tekee lähentymisen omaan tahtiinsa ja omien tunteidensa mukaan. mutta voiko rakkaus vielä roihahtaa?
Olemme päättäneet yrittää, luonnollisesti ottaa koville! Nyt kun tilanne on tavallaan "nollattu" eli ei ole enää vihainen tms. niin voisiko kuvitella että esim. hellyyden tunteita tulisi jossain vaiheessa. Itse uskon uusiin rakastumisiin pitkässä liitossa - siis nimenomaan omaan puolisoon uudelleen rakastumisesta ja olen itse kokenut montakin tällaista puolisoani kohtaan.
Auttakaa please! Tiedän että aikaa kuluu ja olemme sopineet että en enää lähesty miestäni vaan annan aikaa ja hän tekee lähentymisen omaan tahtiinsa ja omien tunteidensa mukaan. mutta voiko rakkaus vielä roihahtaa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mulla ollut vähän samanlaisia asioita aikoinani.
Kyllä se voi uudelleen roihahtaa.
Tee se hänelle, mitä toivoisit hänen tekevän sinulle ihan arkielämässä. Älä yliyritä, vaan tee se mitä kohtuudella voit, silloin tiedät että olet omalta osaltasi tehnyt asian eteen riittävästi.
Teillä voi olla liikaa "arkea" elämässä ja siihen kypsyy helposti. Tarvitaan välillä kunnon repäisyä irti arjesta, oletko tehnyt mitään sen eteen? Siis sellaista mitä voisitte tehdä kahdestaan ilman lapsia, kavereita yms.
Ei kenenkään tunteet häviä noin vaan, jos olette noinkin kauan yhdessä olleet, se on varmaa.
Ei aina tunnu omalla kohdallanikaan miltään, mutta tunteetkin heittelee ja muuttuu ajoittain.
Eihän kolmas henkilö ole miehesi huomiota viemässä? Ehket tiedä. Jos ei ole asiasta varmuutta, ei pidä ottaa asiaa esille, koska siitä mahdollisesti syntyvä riita vain pahentaisi asiaa.
Itse ostin moottoripyörän ja muutin arkeani, nyt tuntuu moni muukin asia paremmalta.
Älä heitä pyyhettä kehään vielä, paljon on tehtävissä asian eteen.
Tässä ajatuksia 40 miehen pienistä aivoista.
Hei
Kiitos erittäin varteenotettavista neuvoista! Kuvioissa ei ole kolmansia osapuolia, se on onneksi varma juttu!
Jotenkin minusta tuntuu tuo hullulta että miehelläni mielestäni on tunteita joskus, toisinaan ei mutta vastaus on luonnollisesti aina sama.
Hullulta tuntuu myös se että suunnittelemme uuden talon ostamista, auton vaihtamista yms. Miksi mies tahtoisi tällaisia kanssani jos tunteita ei kerran ole. Jotenkin tuntuu myös että 30 kriisi on kyseessä koska tahtoisi muuttaa isojakin asioita elämässään yhdessä kanssani vaikka minäkin olen tällä hetkellä vain ehkä??
Elämä ei ole helppoa, kohta olisi jo myötämäen vuoro :(
Tässä yksi kokemus: viime kesänä vietimme 10 vuotispäivää ja aloin miettiä liittoamme. Minä olin onnellinen mutta mies uhkasi erolla ja sanoi ettei rakasta minua enää. Tätä oli jatkunut noin kaksi vuotta. Totuin tuohon uhkailuun ja siihen että pinna paloi usein ja silloin tuli yleensä huuto: painu helvettiin mun elämästä! Annoin hänelle vapautta vaikka kuinka koska sitä hän tarvitsi. Yksin mökillä ja kesällä moottoripyörällä päivät pitkät. Tänä keväänä sitten jysähti pommi: mies lähti yhtäkkiä ja ilmoitti tekstiviestillä ettei enää aio tulla takaisin ja että hänellä on toinen. Parin viikon päästä alkoi vaatia 6 vuotiasta lastamme viikonlopuksi. Silloin kävi selville että oli jo pitkään näyttäytynyt tämän uuden naisen ja lapsemme kanssa kuin perhe ikään. Uskomatonta! Onko muilla tällaisia kokemuksia?
vaikuttaa vähän, ettei se enää halua kiinnostua. Rakkaus kun on avioliitossa aika lailla tahdon asia, vaikka niitä uusihastumisiakin mahtuu pitkiin liittoihin.
Mikä siinä on että vaikka sanon ettei toista ole niin silti neuvotaan että on. Kävimme tänään katsomassa tonttia uudelle talollemme joten toista ei kylläkään ole. Se onkin suunnilleen ainoa asia josta voin olla varma tämän kaiken keskellä!
Tuo on rankka vaihe ja varmasti edessä (ja ajoittain takana) jokaisessa pitkässä liitossa. Älä keskity tosiaankaan miettimään, onko miehelläsi toista tai ei, vaan mieti, minkälainen sinä olet suhteessanne. Häntähän et voi muuttaa, vain itseäsi ja omaa käytöstäsi. Jos olet varma, että haluat jatkaa hänen kanssaan, etsi itsestäsi se alkuaikojenne mukava, kiinnostava nainen/tyttö, joka ei nalkuta, ei marise, ei syyllistä, joka nauttii myös omasta ajastaan omien kavereittensa kanssa ja suo saman miehelleen. Eli perheestä huolehtimisen ohella pidä huoli itsestäsi, että sinulla on myös oma elämäsi jäljellä, jos kuitenkin jostain syystä avioliittonne päättyy eroon.
Toivon, että jaksatte zempata vaikean vaiheen yli ja onnea rakennusprojektille
Suhde kehittyy, avioliitto on pitkä aika olla saman
ihmisen kanssa. Kaikki kehittyy ja muuttuu,
asioista tulee arkisia. Intohimoinen rakkaus ei
kestä, ne jotka perustavat avioliittonsa siihen
saavat tuta eron. Näin ei näemmä teillä ole.
Kyllä kannattaa olla yhdessä, avioliitto on päätös
siitä. Miehesikin näyttää haluavan jatkaa
elämää sinun kanssa kun taloa hommaatte.
Ehkä nyt on sellainen vaihe milloin miehesi
pikkuisen vain tykkää sinusta muttei tunne
suurempaa rakkautta. Pitkissä suhteissa on sel-
lainen vaihe jossa osapuolet haluavat ottaa
toisistaan eroa. Tavallaan itsenäistyä suhteesta.
En tiedä onko nyt siitä kyse.
Jos asia on oikein kivulias ja kestämätön, eron
sijasta menkää terapeutille ja puhukaa ja
selvittäkää.
Jos rakkaus katoaa niin sille on syynsä, ei
tapahtu noin vain. Kyllä se syy siellä tera-
peutilla löytyy.
Ei muuta kun tsemppiä!
tuo mieleen tiettyjä sulosointuja. Rakkautta on montaa lajia. Tällä hetkellä miehesi pää työstää isoja juttuja ja silloin ei ole hempeilyn aika. Ei se tosi rakkaus mihinkään häviä, se vaan astuu taka-alalle, kun on tehtävä tärkeitä ratkaisuja. Älä painosta miestäsi. Kun annat tilaa ja olet mukana suunnittelemassa ja tukemassa hänen päätöksiään, tulee ne tunteetkin yhteisiksi jälleen.
Jos miestä alkaa ahdistelemaan tunnetasolla, menee hän pakoon ja voi ilmetä niin kuin nyt teillä. Miksi pitää aina olla kyselemässä: rakastatko minua vielä. Keskity tärkeämpiin asioihin nyt. Se se on rakkautta.
Onnea uusiin suunnitelmiin.
Joo entäs jos sama tilanne on ollut toiste päin jo yli 10 vuotta.
Kasvatus saatu ettei meillä erota, mutta nyt rupee tuntuun että piisaa. En vain osaa oikein jättää 2 lasta ja kun eivät ole syyllisiä mihkään ja tiedän että jos poistun kuvioista niin se tulee näkymään lapsissa.
Ongelma on sekin että nykyään otan viinaakin turruttaakseni itseni tältä kaikelta paskalta.
Toivon vain että syytömät eivät tästä kärsi.
Mutta eikö ole hienoo että kulissit ovat kunnossa ja naapureille olemme tosi onnellinen perhe.
Onko vastaavaa muilla uskon vaan en toivo.
Näitä juttuja ei muuten nollata ne ovat aina olemassa sanoi joku mitä hyvänsä . . .
Meillä on oikeasti yhdessä mukavaa ihan arjessa, ainakin itse nautin ihan vaan yhdessäolostakin ja miehenikin näyttää nauttivat. Olemme molemmat huumorintajuisia ihmisiä ja se näkyy päivittäisessä elämässämme.
Uskon että saamme asiat vielä kuntoon. Viinaa emme juurikaan käytä, terapiaan mieheni ei tahdo
Mulla oli juuri tuollainen noin 20 v avioliitto. Mies vain ilmoitti pari vuotta sitten, että rakkaus on hänen puoleltaa finish. En meinannut millään ymmärtää ja kyselin aikani, että miksi??? Olemme eronneet enkä tähän päivään mennessä ole saanut muuta vastausta kuin että johtuu hänestä, ei minusta. Olen kuulemma kelpo muija ja ansaitsen parempaa. Ei auttanut, vaikka sanoin exälle etten todellakaan halua mitään "parempaa", vaan hänet. Lopulta minulta loppuivat keinot eikä mitään ollut tehtävissä, niinpä aloitin mielessäni pikku hiljaa irtipäästämisen prosessi ja nyt olen tässä. Edelleen hoo moilasena, mutta nyt jo eläen omaa elämääni ilman häntä.
Tässä yksi tapaus ja esimerkki siitä, että näinkin voi käydä.
että miksi hän sanoi sinulle ettei rakasta sinua enää? Noinko vaan ihan tavallisen arkipuheen lomassa, "olipa raskas työpäivä, muuten, en rakasta sinua enää"?
Vai keskustelitteko silloin tunteista, tai jostakin asiaan liittyvästä? Jos keskustelitte, niin miehesi saattoi sanoa sen lauseen, vähän kuin "vahongossa", tuntiessaan itseään painostettavan johonkin tunneilmaisuun, jota ei osannut tai halunnut.
Jos hän haluaa vielä elää tavallista arkea kanssasi, niin kyllä hän vielä rakastaakin, ei vai tiedosta sitä. Luulee "rakkaudeksi" ehkä vain intohimoista tunnetta ja kiihkeää yhteenkuuluvaisuutta.
ÄLÄ tuputa hänelle mitään tunteita nyt. Ole vain alkuperäinen itsesi. Sinullahan kai ei ole mitään hävittävää enää?
ÄLÄ koskettele, tuijottele lemmekkäästi, huokaile, pakota lähellesi, tarjoa seksiä, yritä puhuttaa tunteista tai mitään, jonka hän voisi tulkita ahdisteluksi. Kaikissa arjen asioissa ole hänelle ihan tavallinen, et vihjaile, etkä vinoile.
Älkää ottako puheeksi rakkautta tai edes välittämisestä sen kummemmin. Mutta älkää myöskään välttäkö puhumasta mistään asiasta, jos se tulee vastaan.
Arjen tulo liittoonne saattoi mykistää miehesi tunne-elämän sekaisin, hän saattoi pelästyä "tyhjää" oloa ja tulkita sen rakkauden loppumiseksi. Anna hänen huomata itse sinut jälleen ja jos pystyt nyt olemaan luonteva, ystävällinen ja välittävä ihminen, ilman liiallista tunnemyrskyä, niin uskon miehesi tajuavan suhteenne "uuden" tilan.
Teillä on kestänyt aika pitkään tuo "rakkausvaihe" ja nyt olette tulleet aikaan, jossa molemmat joutuvat katsomaan itseään ja elämäänsä, sekä miettimään että tälläistako se minun elämäni tämän kumppanin kanssa on ja vielä päättämään, voiko sen kanssa jaksaa eteenpäin?
Olisi tosi tärkeää, jos saisit miehesi mukaan parisuhdeterapiaan, mutta älä pakota. Mene vaikka yksin, niin saat tärkeää tietoa miten sinun kannattaisi jatkaa nyt. Ja ehkä myöhemmin miehesikin lähtee mukaan, vaikka vain sinun mieliksi. Älä kiristä häntä lähtemään, vaan kerro että se olisi sinun itsesi selviämiselle tärkeää. Älä hiilly, vaikka miehesi ei lähde ollenkaan. Sitten vain selvittelet itsesi päätä.
Ole aivan rauhassa, se rakkaus ei ole kadonnut kokonaan teiltä, se vain on muuttamassa muotoaan arkisempaan suuntaan. Siis jos katsellaan talon paikkoja ja arki jatkuu, niin miehesi tunteet ovat tallella, hän ei vain ole "löytänyt" niitä enää, kuitenkin hän luottaa sinun rakkauden kantavan tämän vaiheen yli.
Ja tärkein. ÄLÄ jää vain "odottemaan", mitä nyt tapahtuu, Hae ihmisiä, itsellesi apua, käy kylässä ystävilläsi, sukulaisilla, harrasta, elä sinä sellaista elämää, kun haluat, (nyt ei kuitenkaan kannata yrittää aiheuttaa "mustasukkaisuuskohtausta", se ei toimi). Nyt ei ole aika yrittää tehdä toisen "mieliksi", tai "pelotteeksi" mitään, joka ei ole todellista sinua, se kostautuu jatkossa.
Anna teille aikaa etsiä se arkirakkaus ja ole sellainen, kuin olet. Miehesi kyllä "näkee" sinut vielä uudelleen.. onnea jaksamiselle, koska voimaa sinä tarvit, koko perheen onni on sinun harteillasi nyt vähän aikaa..
Hyviä neuvoja annoit, vaikka asia
ei itseäni koskekaan :)
Totta kai rakkaus voi roihahtaa uudelleen! Kaikki riippuu siitä, että haluatteko sitä. Etsiydy John Grayn kirjan eteen (Miten saat mitä haluat ja haluat mitä sinulla jo on) ja lue rakkausvitamiineista. Eri elämänvaiheissa tarvitsemme eri asioita ja kuullostaa siltä, että osaksi tilanteessanne on kysymys juuri siitä.
Sinun kohdallasi suosittelen myös, että lukaiset Joseph Murphyn Alitajuntasi voima ja etenkin Annastina Vrethammerin Ajattele elämäsi hyväksi -opukset,sillä etenkin jälkimmäisessä on juuri vastaava tilanne kuin sinulla, joten siitä on varmasti henkisesti sinulle apua.
Sinun kannattaa nyt antaa miehesi tehdä oma työnsä ja keskittyä voimaan ITSE hyvin. Rentoudu, iloitse pienistä asioista, nuku tarpeeksi, syö terveellisesti ja hyvin, hemmottele itseäsi pienillä kivoilla asioilla (joiden ei tarvitse maksaa mitään). Kävele, joogaa, meditoi, rukoile yleisten asioiden puolesta. Keskity nyt siihen, mitä elämässäsi on hyvin, ei siihen, mitä siitä puuttuu/ mikä on huonosti, sillä muuten sitä saat lisää.
Tuskin haittaa on siitäkään, että muistelet mielessäsi niitä ihania hetkiä, joita sinulla ja miehelläsi aiemmin oli. Kun elät ne vahvasti uudelleen ja uudelleen mielessäsi ja uskot siihen, että voit saada niitä uudelleen ja lisää ja vieläkin parempina, niin mielesi ryhtyy toteuttamaan sitä. Kokeile, et varmasti häviä yhtään mitään.
Onnea matkaan!
rakkaus ei ole nuotio turvepohjaisessa maastossa, missä tuli voi jäädä kytemä¨än ja syttyä vielä uudelleen, kerran sammuttuaan.
Rakkautta täytyy vaalia koko ajan, se vaatii jatkuvaa työtä, ja jos työtä ei molemmat tarpeeksi tee, rakkaus sammuu. Miten kuvittelet, että sinnikäs työnteko uudelleen alkaisi?
Oma johtopäätökseni olisi hakea eropaperit heti.
tuo edellinen on!
Oletteko tulleet ihmiset ajatelleeksi sitä, että jokainen taitaa ajatella aivan omiaan sanan "rakkaus" kohdalla? Minulle se merkitsee yhtä ja toiselle se merkitsee aivan toista asiaa. Jos sanon, että rakkaus on lopussa, mikä silloin on lopussa? Ja mitä puolisoni tarkoittaa, jos hän sanoo rakkauden olevan lopussa?
Mies ja nainen ajattelevat ehkä aivan eri asioita eivätkä edes tajua sitä.
Olen ollut naimisissa 32 vuotta. Rakkautta on ollut ja se on myös mennyt - aivan totaalisesti niin on välillä käynyt. Vai onko se ollut rakkautta ollenkaan, mistä minä tiedän mikä on rakkautta? Jos se käsitetään tunnetilaksi, sitä on ollut vaihtelevasti ja joskus sitä ei todella ole ollut ollenkaan, mutta jos se on työtä ja toisen kunnioittamista ja palvelemista ja ymmärtämistä (tai ainakin niiden yrittämistä), sitten sitä on ollut.
Olemme vältelleet tuota "rakkaus"-sanaa, koska se on aika juhlallinen. Me pidämme toisistamme! Nyt vanhetessamme tunnemme yhä enemmän toistemme heikkouksia ja tiedämme toistemme pettymyksistä yhä enemmän, koska uskallamme monia asioita vasta nyt paljastaa toisillemme.
Eikö rakkaus ole arjen jakamista? Eikö se ole pieniä sanoja, ymmärtämystä, hyvää yhteistä huumoria?
Ne kerrat, jolloin olen itse sanonut miehelleni rakastavani häntä (en nyt tarkoita avioliiton alkuaikaa), ovat olleet silloin, kun hän on lohkaissut mielestäni hyvän jutun...
Esimerkiksi kerran sanoin, että pitäisinköhän hänestä, jos hän olisi lihava (tyhmää tietenkin tuollaisia puhua), johon hän vastasi:"En tiedä, kun se on nytkin vähän epävarmaa..."
Ja se pilke hänen silmäkulmassaan on ihana!
Huumori on mahtava lahja ja jos sen voi jakaa puolisonsa kanssa - toveruuden lisäksi ei parempaa voi olla!
on sitä aitoa rakkautta, se ei ole yhtään tämän kummempaa. Toisen kanssa on suurinpiirtein enin osa ajasta mukava ja hyvä olla...
Rakkauden kaunein oodi on ihan vain tällaista. Kiitos kirjoittajalle, joka osasi sen taitavasti kuvailla tässä..
on sitä aitoa rakkautta, se ei ole yhtään tämän kummempaa. Toisen kanssa on suurinpiirtein enin osa ajasta mukava ja hyvä olla...
Rakkauden kaunein oodi on ihan vain tällaista. Kiitos kirjoittajalle, joka osasi sen taitavasti kuvailla tässä..
Joo, en hirvittävästi anna painoarvoa noille jotka kehottaa samantien hakemaan eroa. Rakkaus on tosiaan käsite jonka jokainen käsittää hieman eri tavalla. Itse tosiaan uskon että se ei ole oikeasti koskaan sammunut vaan ollut "kadoksissa" tai mieheni ei sitä ole tunnistanut koska eihän kaiken aikaa voi rakastaa samalla tavalla. Joskus tunteet ovat hyvin voimakkaana läsnä, toisinaan taas ne vain ovat vaikka tietäisi sisimmäässään että rakastaa. Meillä on ollut vaikea vaihe meneillään.
Nyt ollaan kokeiltu sitä että annan tilaa ja mies lähestyy kun siltä tuntuu. 2 päivää meillä on ollut tosi hyvä fiilis ja tänään sitten mies lähestyi ja rakastelimme pidemmän kaavan mukaan. Tällaista ei ole tapahtunut todella pitkään aikaan.
Sen jälkeen mietin miten minun nyt pitäisi käyttäytyä, katuuko mies kenties samantien jos onkin antanut vääriä signaleja (ts. tahtonut vain seksiä) mutta nyt on fiilis että näin ei ole joten ehkä tämä kriisi alkaa pikkuhiljaa olla takanapäin. Paljon on vielä mentävä aikaa että ollaan niissä kolmessa pienessä sanassa mutta tuntuu siltä että ollaan hyvällä alulla.
Kiitos kaikille kannustavista kommenteista ja hyvää vappua :)
Onneksi olkoo!
Hyvin olet toiminut vaikeassa tilanteessa ja
se palkitaan!
Monet ihmiset voisivat ottaa oppia ja kunnioittaa
puolisoitaan enemmän. Hieno homma!
Juu ei pidä murtua vaan lippu korkealle!
Uskompa että teillä alkaa aivan uusi vaihe elämässä.
Onnea sille!
varovaisen hyvältä. Älä nyt vaan säntää eteenpäin, kuin "kaikki olisi kunnossa".
Anna edelleen tilaa miehellesi. Hän kyllä osaa itse hakeutua luoksesi, kuten olet kokenut.
Olet viisas nainen ja nyt jos toimit hitaasti, kuin "ketunpoikasta kesyttäen", saat suhteenne kestävämmäksi ja se arkirakkaus löytyy aivan uudella tavalla.
Onnea ja pitkää pinnaa..
Ja se miehen seksin tarvehan on sitä rakkaudentarvetta. Nainen haluaa seksiä, jos valittää tarpeeksi, mies taas välittää tarpeeksi, jos haluaa seksiä.
Joten käyttäydy, kuin olisit tyytyväinen, mutta ei "alkuhuumaa" enää..