Kyl olis taas tehny mieli käydä oksentamassa niitten kahden tyypin auton päälle...Tuli sitten mister X alias KatkerinPettymys tähän astisessa rakkauselämässä vastaan...tietty muijansa kanssa, tai ainakin yhden niistä...En osaa sanoa kun en tapausta tiedä, mutta aavistelen. Kaikista perseisintähän tässä hommassa on se, kaikis varteenotettavin (siis silloin kun häntä tapailin) mies osoittautuikin kaikista yökösti kohdelleimmaksi mies (selvisi mulle vasta myöhemmin hänen todellinen luonteesa, ja ei todellakaan hänen itsensä kertomana vaan ihan silleen missä tilanteissa oon hemmoa omin silmin menny näkemään). Jee yrittipä ukko sit muka eron jälkeen olla kaveriakin vielä, viittasin ovesta ulos saman tien.
Aivan hirveetä, kun jätetään yksin painimaan eron jälkeiset tunnelmat läpi ja itse painutaan vähin äänin takavasemmalle raukkismaisesti. Miks näin tehdään? Tai et ei ees siinä suhteen aikana puhuta omia asioitaan silleen, että toinen tietää missä mennään tai et mitä ees on tapahtunut. Miksi on noin, ja miten yleistä tuo on? Tiedän, että en varmaan koskaan täysin tule antamaan kyseiselle hemmolle asiaa anteeksi koska kyse ei ollut mistään ihan pikkujutuista...suhde voi kaatua tietysti, mutta ne muut kertomatta jättämiset ja jättäminen selvittämään yksin hirven sotkuista lankavyyhtiä, sucks. Joskus toivoo, että voisi ampua tietyt ihmiset kuuraketin matkassa marsiin.
Aivan hirveetä, kun jätetään yksin painimaan eron jälkeiset tunnelmat läpi ja itse painutaan vähin äänin takavasemmalle raukkismaisesti. Miks näin tehdään? Tai et ei ees siinä suhteen aikana puhuta omia asioitaan silleen, että toinen tietää missä mennään tai et mitä ees on tapahtunut. Miksi on noin, ja miten yleistä tuo on? Tiedän, että en varmaan koskaan täysin tule antamaan kyseiselle hemmolle asiaa anteeksi koska kyse ei ollut mistään ihan pikkujutuista...suhde voi kaatua tietysti, mutta ne muut kertomatta jättämiset ja jättäminen selvittämään yksin hirven sotkuista lankavyyhtiä, sucks. Joskus toivoo, että voisi ampua tietyt ihmiset kuuraketin matkassa marsiin.
Vastaukset 50
Vanhimmat
olitko silloin läpeesi tyytyväinen?
saa mitä tilaa...tässähän se nähdään. Jos sulle ei näytetä ruokalistaa niin sä et tiiä, mitä tilaat tai jos et nää ruokien valmistusaineluetteloa.
eilen keskusteltiin aiheesta, että "olisi helpompaa, jos se olisi kuollut". Mies seurueessamme ei uskonut minua, mutta yhdessä tapauksessa elämästäni niin se vain on.
Miksi? En osaa sanoa. Mutta jokaisella asialla on tarkoituksensa, ja nyt vähitellen, 2,5 vuoden jälkeen alan osata ottaa homman arvokkaana oppituntina.
mikä niissä retkuissa vetää puoleensa? Onko nainen täydellisesti alapäänsä vietävissä?
vetoaa ihan samat piirteet kuin "kunnon miehissäkin". Itsevarmuus, älykkyys, nokkeluus, kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin, intohimoisuus ja kemiat punkan puolella.
Sitä, että menestyvä ja säntillinen, urheileva myyntijohtaja onkin psykopaatti-narsisti, ei ihan helposti ensisilmäyksellä näe. Tai toisellakaan... Ainakaan silloin, nyt uskoakseni omistan harvinaisen hyvän tutkan.
suurin piirtein kaksin käsin kiinni, kun on rentun kanssa tekemisissä :D
se asia, mikä tässä kaihertaa on vaan ne menneet asiat. Jos se jossain mielenhäiriössä tulisi kysymään takaisinpalaamista, niin en tietenkään näitten mun tietojeni valossa menis (tosin ei liene pelkoa, että hän yrittäisi takaisin). Ehkä se on just sitä renttumaisuutta, että ei vois toinen loppujenlopuks ees vähempää kiinnostaa tai se et mitä se toinen haluaa.
Niinhän sitä sanotaan että rakkaan kuolemakin olisi parempi kuin ero, mutta en ole samaa mieltä. Jos rakastaa niin silloin riittää että se ihminen on olemassa ja voi hyvin. On äärimmäisen itsekästä ajatella että olisi helpompaa jos rakas olisi kuollut. Sehän kertoo vain siitä että se oma epäonnistuminen ja riittämättömyys on niin häpeällistä että jopa mieluummin antaisi toisen ihmisen kuolla sen takia että voi "pitää kasvonsa" ja ylpeytensä. Hylätyksi tuleminen on aina häpeällistä ja se taitaa olla se suurin ongelma erojen jälkeisissä riidoissa.
siihen ajatukseen sisältyi vähän muutakin kuin oma näkökulma...
sekin pointti, että se on niin lopullinen asia ja siinä joutuu kohtaamaan koko elämän rajallisuuden. Kuolemaa en ehkä lähtis toivomaan :)
pitäisikö naisilta ottaa äänestysoikeus pois?
pitäisikö naisilta ottaa äänestysoikeus pois?
Millä tavalla?
kun jatkaa toimintaansa arvioilta sellaiset 50 vuotta eteenpäin...
Tavallaan minun olisi ehkä pitänyt pitää huolta tulevistakin uhreista, mutta oman itseni takia en ole sitä tehnyt. Kaikki vaan eivät ole yhtä vahvoja kuin minä ja asia vaivaa minua.
Ei ole sinun tehtäväsi huolehtia tulevista. Olen taas ihan sanaton...
mutta ei asiaa voi olla ajattelematta. Mulla nyt tuli - onneksi? - eläämääni suurempiakin murheita, mutta eksäni toinen tyttöystävä on edelleen ihan raunioina. Voin vain kuvitella, mitä sille kakskymppiselle tradenomitytsylle, jonka viimeksi kuulin olevan kierroksessa, kävi tai käy.
eron jälkeen on vähä vaikeeta mite toisen suruun vois suhtautuu, jos iteki olis suruissaan.
varsinki tapaukset, jos on näytetty ovee, et tosta ulos ja takas ei tarvii tulla. sillo on erityise vaikeeta ymmärtää toisen surua, koska se toine laittoi pihalle.
voi kai se toinenki tuntee suruu ja pettymystä, ei siitä erosta vaan sitä edeltävästä ajasta. ja se viimene mitä näki on vihaa. suru kai tulis melko nopeesti sen jälkeen, ku ovi napsahtaa kii.
tää olis sitä mieltä, et entisille on parasta, ku antaa niitte jatkaa vaan elämäänsä. se ei olis julmuutta tms. jotenki vaan tuntuu siltä, et se ei olis oikeen, et menis vielä säätään väliin. yhteen voi palata senkin jälkeen, mut sen täytyis kai tapahtuu jonku ajan jälkeen, et molemmat olis ehtiny kelaamaan et mikä oli homma, miks meni poikki ja vieläkö jaksais alkaa uudelleen.
silleen, et ekana mä sain lähtee. Ja mä sit näytin ovee siinä tilantees, kun tää mistään mitään tajuamaton tyyppi oli pokkana, et hei ollaan kavereita tästä lähtien...epäillenkin "kavereita" ;) Eikä todellakaan ollu mitään surua tms. viitata kintaalla kaveruusväleille tai "kaveruusväleille"...herra ajoi taas kylmästi omaa parastaan. Tästä pääseeki kätevästi siihen aiheeseen, ku miehet toivoo niitä kamuvälejä exiinsä.
Hmm, ehkä se exä on jossain sielun syövereissään voinu tuntee jotain surua mut meitsillä sen asian tarkastelemisen selätti aika hyvin tuo naurettava kaveeraamisenhotus..tyylillä et "vitsit mikä pönttö äijä".
kohdatessa nyökkäys riittää tälle hyvin. se olis tarpeettoman julmaa ja lapsellista, et olis ku ei huomaiskaa.
siis nyökkää vaiks sillee, ku vihamiehet tervehtii toisiaan, tiäks? :)
tapaan pieni parinsentin hiljainen nyökkäys pitkällä katseella varustettuna.
Juu, kyl kurkusta lähtee ääni herraa kohti, jos sattuu kadulla lähekkäin vastaan. En mä kyl tajuu sitäkään, et jotain tooosi vanhoja exiä pitäis alkaa moikkaileen vanhojen hyvien aikojen muistoksi. Tietyn henkisen aikajanan päätyttyä ne siirtyy sinne kuka-tahansa-akselille ihan huomaamatta..moikataan jos huomataan/tajutaan/muistetaan.
olen tehnyt tuon itsekin, mutta sanonpa nyt vaan sinullekin että eihän se mies mitään voi selvittää jos käsket sen painua hittoon? Omassa tapauksessani en kyllä usko että sieltä mitään järkevää selvitystä olisi ikinä tullutkaan, joten se lankavyyhti olisi jäänyt yksin minulle kuitenkin.
Ei nämä tyypit voi selvittää asiaa mitenkään meitä tyydyttävällä tavalla koska koko pointti on siinä, ettei ne oikeasti välitä hittojakaan. Et voi ymmärtää sellaisen ihmisen tunnemaailmaa vaikka näkisit suoraan päänsä sisään, saati että se voisi sinua erossa mitenkään auttaa vaikka muka yrittäisikin. Jotkut ihmiset eivät vain ymmärrä toisiaan eikä siinä nyt voi muuta todeta kuin että tulipahan tehtyä melkoinen virhearvio. Get over it.......
hyvin sen, että ehdottaako mies oikeesti kaveruutta vai näennäisesti "kaveruutta". Kyse oli arvioni mukaan erittäin vahvasti jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Jos haluaa selvittää asiat, niin siihen ei tarvi noita kaveruusvälejä vaan luulisin että asia voidaan hoitaa tavalla kuin tavalla muutenkin. Juu, eiköhän tässä yli päästä..itseasiassa henkilöstä on jo päästy, vaikka tapahtumasarjaa tuskin saan mielestäni ihan helpolla, koska se on jo hyvän aikaa säilynyt mielessä tähän astikkin (ei toki koko ajan mielessä).
sapiskaa, mutta ei auta. Itse lähdin suhteesta siten, että en todellakaan ollut valmis hänen kanssaan käymään läpi eron lopullisia syitä ja seurauksia. Emme pystyneet suhteen aikanaan oikein asioista keskustelemaan, enkä usko että erotilanteessa asia olisi jotenkin ollut toinen - eikä oikeastaan ollutkaan. Eli tuntematta sen tarkemmin omaa kuviotasi en voi muuta sanoa kuin, että paskamaista ehkä, mutta erosta selviytymiseen jokainen valitsee oman tapansa.
Kaivaudun jo valmiiksi.
oo tullu jätettyä, tai siis että joissain tapauksissa on jääny itelleenki sellanen maku, et ehkä jotenkin muutenkin olisi voinut toimia. Täytyy muistaa, että jättäjällä on myös tietyt syyt toimia valitsemallaan tavalla. Ehkä sellainen törppömäisen suhteenlopetuksen osaa ottaa asian vaatimalla tavalla..eli et jos on ollu mukava tyyppi pääppiirteissään se jättäjä, niin tuskin se on halunnut mitään älyttömän pahaa saada aikaan köppäsellä eroamisella vaan että on ehkä kyse tosta kykenemättömyydestä, pelosta tms. Jos taas on ollu joku aika pommi tyyppi jo suhteessa, niin voi olla et joku köppänen lopetus saa omanlaisensa tulkinnan.
että loppuneuvotteluhalukkuutta vähentää merkittävästi myös vastakappaleen asenne. Jos toinen on jo päättänyt mikä mätti ja miten asiat ovat, niin ei ainakaan minua suuremmin huvita käydä asiasta enempiä keskusteluja. On vain helpompi jättää asia taakseen ja jatkaa elämää.
En tiedä voiko yleensäkään millään loppupuheenvuoroilla mitään selvittää. Jos ero on helppo ko. selvityksiä ei kaivata - tilanne on todennäköisesti jo muutenkin aika selvä. Jos ero on kovin sotkuinen niin tokkopa keskinäisellä puheella tilannetta saadaan enää avattua - tunnetilat haittaavat käsittelyä kummasti.
Tuli sellaista vuodatusta etten oikein tiedä mitä sanoa. Ero on ero ja se siitä. On vain pakko jatkaa matkaa. Ihan yksin ja omissa oloissaan se pitää tehdä, turha on toista enää vaivata eron syistä kun homma on jo ohi. Ikävää se on kohdata entinen uuden kanssa mutta kestä se kuin Nainen! Voimia sinulle!
kanssa ;) On se kumma, että miten sitä tulkitseekin herran uudet suhdekuviot jotenki verrannolliseksi itseen: "Vähänkö olin vissiin huono, kun naisia löytyy ku pipoa tilalle". Noo, pitää ehkä vähän piristyä tästä :)...Ja huolestuttavaahan olisi se, jos vielä olisin kyseisen tyypin kans..jes onneks en oo.
Sanottakoon nyt ensin, että otan osaa pettymykseesi, eikä tarkoitukseni ole viisastella.
Naiset usein uskottelevat itselleen, toisilleen ja miehille, että heillä olisi parempi tunneäly ja suhdetutka, kuin miehillä. Edellisen johdosta naisille on kovempi paikka tunnustaa itselleen, että parinvalinta on mennyt persiilleen. Niinpä jätetty nainen usein tarvitsee miesnäkökulmasta käsittämättömän pitkän ajan käsitelläkseen eronsa ollakseen valmis uuteen suhteeseen.
Monet miehet ovat tottuneet saamaan pakkeja jo pokausvaiheessa ja sama juttu suhteen päättyessä. Vaikka se kirpaisee, se on vain elämää, eikä koko itsetunto romahda. Mielestäni miehet useammin haluavat samantien unohtaa jättämänsä naisen. Niinpä luulen, että on, tosin kuin väitit, paljon yleisempää, että naiset ehdottelevat näitä "pysytään kaverina"-juttuja.
Minusta on aiheetonta ja katkeraa syyttää miestä siitä, ettette selvittäneet asioitanne. Kun hän halusi olla "kaverisi", sinulla oli siihen tilaisuutesi, mutta sinä nakkasit kaverin pihalle. Mistä hän vielä olisi sinulle tilivelvollinen ollut?
Kirjoituksestasi päätellen et ole vielä pitkään aikaan valmis uuteen suhteeseen.
tiedän, että se ettei me alettu kavereiksi on vaan auttanut meitä menemään elämässä eteenpäin. Uskon et varmaan mieskin myöntäis, että asiat olisi vaan mutkistuneet, jos oltais oltu eron jälkeen tekemisissä toistemme kanssa.
Olen katkera, myönnän, katkera sillä tavalla miten ollaan katkera esim. hyvän ystävän luokattua...eli tavallaan siitä kyseessä olevasta asiasta (esim. kaverin kanssa menisi ehkä välit poikki tälläisestä asiasta joka meillä oli) enkä niinkään "pettymyksestä rakkaudessa".
Tuonne rakkauselämän puolelle ei ole jäänyt mainittavia "traumoja" tai vaikeuksia, vaan ehkä tietää ettei ainakaan kovin helpolla tuu vastaavanlaista enää vastaan :)
...sanottakoon että en ainakaan itse ole uskotellut yhtään mitään itselleni silloin joskus, kas kun ei silloin juolahtanut pieneen mieleenikään olla varuillaan moisten hirviöiden varalta. En voi koskaan täysin ymmärtää mitä tapahtui koska en vaan voi ymmärtää tietynlaisia ihmisiä, siis ymmärtää-ymmärtää. Niinkuin voisin tuntea empaattisuutta ja samaistua hyvinkin syvällisesti johonkin mitä toinen ihminen tuntee, vaan siinä mielessä ex on täysi mysteeri.
Ja kova paikka on tunnustaa että parinvalinta on mennyt persiilleen ihan vain siksi että luonne on perfektionistin ja koko ulkopuolinen maailma myös auttaa itsesyytöksissä: Sehän ON naisen vika, eikö vain olekin? Sitähän täälläkin saa jatkuvasti lukea.
Ja pakko sitä on hieman omaa itseänsä epäillä jos toinen kävelee aivan viileesti voittajana tilanteesta ulos ja itse on uskomattoman lyhyessä ajassa lyöty aivan tuusannuuskaksi. Normaalia ihmistä vaivaisi edes omatunto että se ryhti vähän painuisi?
mahdollisuus. En luottanut siihen, etteikö tyyppi olisi voinut käyttää mahd. kaveruuttamme väärin. Jos olisi ollut luottamusta, niin ehkä jotain kaverikahveja olisi joskus voinut pitääkkin.
ees ihmisen kanssa jota ei ymmärrä-ymmärrä? Smells like troubles to me.
on vaikka kuinka paljon, siinä olet *TÄYDELLISESTI* oikeassa, ei kun kerrasta poikki eikä enää hyväksikäytettäväksi, se on jämpti niin!
"kas kun ei silloin juolahtanut pieneen mieleenikään olla varuillaan moisten hirviöiden varalta."
Sitä kuvittelee kaikenlaista ihmisistä ennenkuin oppii.
se on rekisteröity fakta
Se ihmetyttääkin kun naiset aina osoittavat
olevansa tunneälyltään miesten yläpuollella,
sitten kuitenkin ovat täysiä typeryksiä pelimiesten kanssa..
Yksinkertainen asia että kun joku alkaa
näyttämään liian hyvältä,niin se on valetta.
...kun ollaan päästy ihan naiseksi asti. Ja olen ihan onnellinen loppupeleissä siitä että olen saanut elää sellaisenkin ajan jolloin ei tarvinnut vielä tietää tällaisesta yhtään mitään, vaikka se oppiminen olikin kamalaa. Hienoa että teillä miehillä on selvää kaikki ihan pennusta asti, vaikka ei sinänsä edes tarvitsisi, kun pieleen mennessä voi kuitenkin syyttää sitä naista! Nainen ei voi kuin syyttää itseään, niinkuin tässä tosiaan taas hienosti toitte ilmi, kiitoksia.
Exäsi on pakenija. Kai se ne syyllisyyden tunteensa peittosi välinpitämättömyydellä.
En ymmärrä livistäjiä. Miten se välittäminen voi loppua, kun seinään. Ihan kun se vastuu toisesta loppuisi sillä samalla hetkellä, kun päätetään erosta. On väärin ajatella, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan silloin.
Tai ainakin hyvin itsekästä tunnekylmyyttä.
Yhdessä ne tunteet on luotu ja koettu, niin yhdessä ne on myös käsiteltävä silloin, kun erotaan. On oltava valmis ottamaan myös vähän paskaa niskaan. Ei pitäisi lyödä lyötyä.
Tai siis ymmärrän, että helpoin tie voi olla livetä vähin äänin ja varmaan se johonkin tilanteeseen sopii, mutta jos puhutaan syvästä ja pitkästä suhteesta, niin on todella raukkamaista pestä kätensä kaikesta ja jättää toinen täysin yksin eron hetkellä.
Onko sun elämässä ollut yhtään miestä, jota sä ajattelet hyvällä?
"Jee yrittipä ukko sit muka eron jälkeen olla kaveriakin vielä, viittasin ovesta ulos saman tien. Aivan hirveetä, kun jätetään yksin painimaan eron jälkeiset tunnelmat läpi"
Ehkä tuo on sitä naisen logiikkaa.
toisaalta jos naisilla olisi järkeä saattaisi ihmiskunta ollut jo kuollut sukupuuttoon
Minäkin kiinnitin huomioni tuohon outoon lauseeseen. En tajuu.
En tiedä, kuinka naiset yleensä ajattelee, mutta koska olen nainen, luulen ymmärtäväni, tai korjatkaa sitten, ellen ole poluilla...
Eli oliskohan aiheena se, mitä "ukko" ja nainen ymmärtää sanalla "kaveri"...?
Koska ollaan nainen ja mies, ja seksuaalisuus siis siinä ikäänkuin päällimmäisenä mielessä kuitenkin -kun intiimistä suhteista on ollut kyse- niin "kaveruus" eron jälkeen voisi ikäänkuin jättää "takaoven" auki, ja sehän ei naiselle sovi, että "ukko" voisi käydä silloin, kun sille päälle sattuu...käyttämään tilaisuuksia hyväksi, esimerkiksi...?
Joidenkin miesten kanssa taas kaveruus ei vain ole mahdollista, tai yleensä mitkään jälkipyykit, jos taipumuksena on vain syyllistää kaikesta toista osapuolta, eli narsismi kasvaa katkeroituneena...
ei auta vaikka raukkis rekattu *taas kerran* poistaisi koko ketjun, palautan ketjun tänne kokonaan :)
tai ainakin ymmärsin näin..
Mies ei selvitellyt eroa tai eroon johtavia asioita/tunteita, vaan jätti yksin kieriskelemään. Ilmeisesti jätti myös muita sotkuja selvittämättä tai toisen selvittäviksi.
Pimppa olisi voinut vielä satunnaisesti kelvata.
mitäs outoa siinä on, ei se ole tyhmä joka pyytää
Vaihda maisemaa, vaihda kaupunkia.
Ja tutustu ensi kerralla rehellisiin ihmisiin.
Vältä kieroja, ujoja ja arkoja ihmisiä. Sellaisia jotka eivät saa suutaan auki kun pitäisi tai häpeilevät kaikkea.
Minulla ei exät tule vastaan, kun ovat 500km päässä.
Toi on ihan totta, ja koettu. Itse lähdin pää kolmantena jalkana satojen kilometrien päähän mietiskelemään, jotta sain itseni koottua, ja tilanteen paremmin hallintaan. Ehdottomasti hyvä asia, tämä etäisyys edelleen. Voi elää ja hengittää vapaammin.
Mutta vieläkään en todella erota ihmisluonteita toisistaan-se on mielenkiintoinen työsarka-kuinka luonteenominaisuudet ovat ihmisissä yhdistyneet, ja millaisia kokemuksia ovat matkansa varrella säilöneet osaksi käyttäytymistään. Itsestä oppii myös kokoajan lisää. Ei tule valmiiksi kai haudassakaan...
Munkin silmilleni hyppäsi tuo vähintään erikoinen lause. Tyttis, vaadimme selitystä! :)
Oli tarkoitettu tuohon Richartin vastaukseen.