Mulla on ongelma ja miehellä kans. Mies muutti luokseni asuntooni jossa asuin tuolloin murkkuikäisen lapseni kanssa.Muutti n.200 km:n takaa.Oltiin tunnettu vasta n.2kk, kun hän jo kovasti oli luokseni muuttamassa.Enkä kyllä itsekkään sitä pahakseni pannut.Ei puhuttu tuolloin vielä mistään tulevaisuuden suunnitelmista sillä elimme vasta alkuhuumassa:))(näin olen sen jälkeenpäin huomannut)
Kun oli kulunut n.kuukausi alkoi miehellä kova ikävä lapsiaan ja samalla alkoi jankutus minulle, että täytyy muuttaa täältä persl...stä takaisin J:n.
No, en minä täältä niin vain voi muuttaa(olen nyt 50v nainen).Hyvä työpaikka, tienaan 2000€ netto/kk:ssa, oma asunto, lapset täällä.
Mutta miehen mielestä kaiken voi muuttaa.Haen uuden työpaikan, ja ostetaan J:sta yhteinen asunto.Olen sanonut että mistä tämän ikäinen nainen enää työpaikkaa saa, tai jos saa niin palkka tuskin on tätä luokkaa kuin nykyään.
Olen sanonut miehelleni että jos oltais tunnettu kauemmin niin tämäkin asia olisi tullut tietoon,(että hän haluaa asua vain J:ssa) ja hänen muuttamisensa tänne olisi saattanut jäädä?
Miehen työmatka piteni sillä hän sai sisäisen siirron ed. paikkakunnalta toiselle, joten työedut hänellä säilyivät samoin palkkataso, joka on noussut reippaammin(on ylennyt täällä).Mutta muuttoa tälle työpaikkakunnalle mies ei lastensa takia halua(nyt 16 ja 18-vuotiaat)Hän haluaa asua kotopaikkakunnallaan J:ssa.
Järkyttävää jankkaamista ja nyt olenkin jo aivan kypsä siihen (jatkunut 6:tta vuotta)
että mies saa muuttaa mihin haluaa, mutta yksin.Mene ja tiedä?
Rakastan miestä kuitenkin, joten tässä ollaan pattitilanteessa,enkä oikein tiedä miten tästä jatkaa.Etäsuhde ei ole miehen mieleen lainkaan, eli se on poissuljettu.Monasti olen sanonut, että hommaa kämpän työpaikkakunnaltaan, mutta se ei käy, sillä minunkin siellä on sitten oltava jos yhdessä ollaan.Mies vaatii....En voi tätä ymmärtää mitenkään, ja siinä minä olen itsekäs paska, kun ajattelen vain itseäni ja tätä olen jo 7:ttä vuotta saanut kuulla.
Miten edetä? Eroko edessä? Vai mitä tässä pitäisi tehdä? Olen aikoinaan entisessä elämässä ollut 10 vuotta kotona lapsia hoitamassa, joten tuleva eläkkeeni on jäänyt todella pieneksi. Nyt olisi aikaa vielä vähän kasvattaa eläkepottia mutta mies pistää hanttiin...
Omat aikuiset lapseni ovat sitä mieltä että olen tässä työssä niin kauan kuin jaksan, ja sitten lopetan. Vielä jaksaisin ja työ on kivaa, mutta tämä nykyinen perhe-elämä rassaa...
Kun oli kulunut n.kuukausi alkoi miehellä kova ikävä lapsiaan ja samalla alkoi jankutus minulle, että täytyy muuttaa täältä persl...stä takaisin J:n.
No, en minä täältä niin vain voi muuttaa(olen nyt 50v nainen).Hyvä työpaikka, tienaan 2000€ netto/kk:ssa, oma asunto, lapset täällä.
Mutta miehen mielestä kaiken voi muuttaa.Haen uuden työpaikan, ja ostetaan J:sta yhteinen asunto.Olen sanonut että mistä tämän ikäinen nainen enää työpaikkaa saa, tai jos saa niin palkka tuskin on tätä luokkaa kuin nykyään.
Olen sanonut miehelleni että jos oltais tunnettu kauemmin niin tämäkin asia olisi tullut tietoon,(että hän haluaa asua vain J:ssa) ja hänen muuttamisensa tänne olisi saattanut jäädä?
Miehen työmatka piteni sillä hän sai sisäisen siirron ed. paikkakunnalta toiselle, joten työedut hänellä säilyivät samoin palkkataso, joka on noussut reippaammin(on ylennyt täällä).Mutta muuttoa tälle työpaikkakunnalle mies ei lastensa takia halua(nyt 16 ja 18-vuotiaat)Hän haluaa asua kotopaikkakunnallaan J:ssa.
Järkyttävää jankkaamista ja nyt olenkin jo aivan kypsä siihen (jatkunut 6:tta vuotta)
että mies saa muuttaa mihin haluaa, mutta yksin.Mene ja tiedä?
Rakastan miestä kuitenkin, joten tässä ollaan pattitilanteessa,enkä oikein tiedä miten tästä jatkaa.Etäsuhde ei ole miehen mieleen lainkaan, eli se on poissuljettu.Monasti olen sanonut, että hommaa kämpän työpaikkakunnaltaan, mutta se ei käy, sillä minunkin siellä on sitten oltava jos yhdessä ollaan.Mies vaatii....En voi tätä ymmärtää mitenkään, ja siinä minä olen itsekäs paska, kun ajattelen vain itseäni ja tätä olen jo 7:ttä vuotta saanut kuulla.
Miten edetä? Eroko edessä? Vai mitä tässä pitäisi tehdä? Olen aikoinaan entisessä elämässä ollut 10 vuotta kotona lapsia hoitamassa, joten tuleva eläkkeeni on jäänyt todella pieneksi. Nyt olisi aikaa vielä vähän kasvattaa eläkepottia mutta mies pistää hanttiin...
Omat aikuiset lapseni ovat sitä mieltä että olen tässä työssä niin kauan kuin jaksan, ja sitten lopetan. Vielä jaksaisin ja työ on kivaa, mutta tämä nykyinen perhe-elämä rassaa...
Vastaukset 19
Vanhimmat
No kyllä sinä tuon ikäisenä naisena varmasti osaat päättää itse, mitä haluat elämälläsi tehdä? Joko muutat sinne J:..n tai sitten et.
Jos ja kun sinulle on turvallisuus ja hyvät(?) tulot mieleen, niin pysyt paikallasi. Jos taas rakkaus - mikäli sitä on`- on tärkeämpää niin viis veisaat työpaikastasi ja lähdet tämän miehen matkaan.
Tosin jos mies on jo 6 vuotta jankuttanut ja valittanut eikä ole lähtenyt, niin tokkopa se siitä lähteekään. Varsinkaan nyt, kun lapsensa ovat jo noin isoja? Tai sitten jää ja valittaa. Tai lähtee ja valittaa, jos sinä et lähde. Tai sitten sinäkin lähdet - ja valitat. Jäät - ja valitat...
Suo siellä, vetelä täällä.
Kyllä miehen täytyy hyväksyä tilanteesi. Älä hyvä ihminen jätä perusturvaasi. Lapsellinen ukko jos jaksaa jankuttaa.
Mieti tarkkaan, mitä teet. Itse jätin hyvän työpaikan ja hyvät tulot miehen takia, kuvittelin että yhdessä ollaan ja pysytään, muutin hänen luo. Toisin kävi, ero tuli, nyt olen ilman työtä ja tuloja, nelikymppinen ja tulevaisuudesta ei tietoa... Ei miehen takia kannata perusturvaa riskeerata.
Kersat ensin sitten muut.
Pysy pentujesi vieressä vaan ja soittele niille joka päivä ja anna miehen etsiä uusi.
Voimia miehellesi.
Itse tietysti arvioit ja päätät, mikä sinulle olisi paras ratkaisu. Minä en sinuna muuttaisi ja luopuisi kaikesta.
Miehesi ja sinun toiveet ovat erilaiset ja silloin joutuu jompi kumpi luopumaan omasta kannastaan tai sitten pitää etsiä jonkinlainen sovitteluratkaisu. Tuossa iässä en lähtisi luopumaan kaikesta turvallisesta ja muuttamaan uuteen paikkaan. Itse pyrkisin jonkinlaiseen etäsuhteen tapaiseen ratkaisuun. 200 km on kuitenkin lyhyt matka matkustaa viikonlopuksi toisen luo. Ja aikuiset ihmiset kestävät eron viikolla (varsinkin kun on silloin omia lapsia lähellä kummallakin). Vaikka vuoroviikonlopuin käytte toistenne luona.
Ymmärrän kyllä, että miehen on tosi vaikea luoda uusia ystävyyssuhteita ja kotoutua vieraalle paikkakunnalle. Se varmaankin on yksi syy miksi miehesi ei ole tyytyväinen.
Olisin itse valmis etäsuhteeseen mutta mies ei.Hänen mielestään pitää olla joka päivä yhdessä, vaikka minulla nytkin on vuorotyö ja hänellä eräänlainen periodityö.Eli käytännössä emme paljon viikolla näe....
Ja tämä taloudellinen puoli.Se minua eniten huolestuttaa.Miehellä ei muuta varallisuutta kuin auto.Mulla täällä vielä vähän velkainen asunto, mut sitten sekin tarvitsisi myydä.Ja millä minä siellä pärjäisin?
Luin vastauksia kirjoitukseeni jossa eräs nainen oi lähtenyt miehen mukaan ja nyt ero tullut eikä naisella työpaikkaa vielä vieraalla paikkakunnalla.Ei kuullosta houkuttelevalta.
Ja mieheni tapauksessa, kun näin monta vuotta valittanut täällä asumisesta, niin mistä mahtaa valitus siellä toisaalla alkaa jos sinne lähtisin?Tuntuu että mies sellaista sorttia ettei ole mihinkään tyytyväinen kuin korkeintaan pienen aikaa.Ilmankos mies on ollut aviossa 2 kertaa ja avoliitossa 2 kertaa.....
Nämä lapset jotka siellä asustelevat ovat jo miltei aikuisia eivät häntä paljon enää tarvitse kuin korkeintaan rahallisesti, kuten nytkin.Eikä sillä miehen työpaikan siirrolla ole enää varmuutta että mies pääsisi samaan paikkaan mistä lähti.
Ei miehellä oman kertomansa mukaan ystäviä ollut J:ssakaan mutta nyt hän vain kaihoilee kotokaupunkiinsa jonka lähettyvillä vanhemmat asuvat ja hänen lapsensa.
Vaikuttaa siltä, että hän yrittää vain saada oman tahtonsa läpi ilman kykyä sovitella asioita molemmille toimivaksi. Erittäin pahalta kuulosti usea avioliitto, rahattomuus ja että hän ei ole asunut yksin koskaan. Epäilempä, että päätyisit hänen kodinhoitajaksi Jyväskylään.
Minusta järkevää olisi sinun pysyä nykyisessä tilanteessa. Ja antaa natinan mennä suoraan toisesta korvasta ulos, jos vain sitä kestät. Onhan nykytilanne kelvannut miehellesi tähänkin asti ja hänhän on alunperin tehnyt päätöksen muuttaa sinun luoksesi. Ei se oikeuta häntä jotenkin vastavuoroisesti vaatimaan sinua muuttamaan omalta kotipaikkakunnaltasi.
Pidä järki päässä ja omasta kannastasi kiinni. Ei kaikkeen älyttömään pidä suostua toisen mieliksi. Siltä alkaa tuntua kertomasi perusteella.
Miehesi vaatimus kuulostaa lapselliselta ja itsekkäältä. Hän ei tunnu ajattelevan muuta, kuin omaa mukavuuttaan :(
Älä missään nimessä muuta! Ei, ei, ei! Ihan näin ulkopuolisesta, näiden vähäisten tiedonmurusten perusteella, muutto näyttää suurelta virheeltä!
Älä muuta!
Aika monta avio-ja avoliittoa miehelläsi takana... teepä joitakin johtopäätöksiä. Lisäksi voisi kuvitella, että tuon ikäiselle miehelle olisi kertynyt jotakin...edes velkainen asunto...
No hieman mietinkin juuri näiden entisten liittojen takia.Mies jopa kosinut minua, mutta sanoin ettei meillä ole kiirettä naimisiin.
Mies jättänyt kaikissa liitossaan omaisuutensa näille ex-vaimoilleen, eli mies ei pitänyt mitenkään puoliaan.Oman sanomansa mukaan hän jätti kaiken lapsilleen, mutta eihän erossa lapsille mitään jätetä vaan expuolisolle.Eihän mies lapsistaan eonnut vaan entisestä vaimostaan.Tätä en ole miestä saanut käsittämään.
Hänellä on 1-liitostaan 2 aikuista lasta , ja myöhemmästä liitosta nämä miltei aikuiset.
En todellakaan oikein uskalla lähteä hänen kelkkaansa.......vaikeaa tämä vain on.
tuo pakonomainen joko tai asetelma. Luulisi, että miehesi aikuisena ihmisenä olisi elämänsä aikana oppinut tekemään kompromisseja joihin esim. tuo etäsuhde kuuluisi. Muutenkin hän kuulostaa hieman kontrollihaluiselta, jos kerran asettaa vaihtoehdoiksi, että joko muutat toiseen kaupunkiin hänen kanssaan tai sitten eroatte.
Lisäksi itse kyllä miettisin kahteen kertaan, että uskoisinko tuon tarinan, että mies jätti kaiken entisilleen eikä osannut vaatia erossa itselleen mitään.. voihan se tietenkin joskus olla tottakin, mutta että vielä kahteen kertaan...
omaisuutta mitä ottaa mukaan niin helppohan siinä on vuokra kämppä exälle jättää....
ja auto kulkee aina mukana miehellä, naisen voi jättää ja asunnon ja lapset mutta ei autoa.....
mulla tuttuja miehiä kun eivät voi erota kun muija veis puolet omaisuudesta, ni sit petetään vaan...
Miehellä ollut entisissä liitoissaan omakotitalo joka oli juuri valmiiksi rakennettu.Viimeisin liitto purkaantui talon ollessa 80%:sti valmis.Ex "löysi" siihen uuden miehen joka otti miehen talovelat kontolleen ja rvaex jäi siihen lapsineen ja mieheltä saamineen irtaimistoneen.Mies ei ottanut mukaansa kuin likaiset vaatteensa.Kaiken muun mies kuulemma? jätti lapsilleen.Talosta ei ollut kuin velkaa.(miehen sisko vahvisti asian)Miehen nimissä olleet kulutusluottovelat (n.10000€) jäivät hänen maksettavikseen, vaikka ne olivat entisen elämän velkoja jotka hän yhdessä oli ex:sä kanssa tehneet, niin nämäkin hän maksoi itse ettei "lasten tarvitse kärsiä" puutteesta---> eli tässäkin rvaex sai sievoisen summan ilmaista rahaa.(näitä ei osituksessa huomioitu, olen nähnyt osituspaperin)
Mies todella höveli rahankäytön suhteen!!Ensimmäinen rva sai myös velkaisen talon omakseen, ja tuolloin eroaja jouti maksamaan vahingonkorvauksia, joten mies oli tuonkin jälkeen PA.
Että tuntuu miehellä olevan aina samanlainen "kuvio", jolla hän yrittää uuteen alkuun?
Jos sinulla on nykyisin vakituinen työpaikka, niin ota virka- tai vuorotteluvapaata työstäsi vuoden verran. Asunnonhan voit vuokrata, niin et menettäisi sitäkään. Kannattaahan lähteä katsomaan, jos elämä muutuisikin jotenkin siedettävämmäksi rakkaan ihmisen rinnalla. Vuoden kuluttua sinulla on vielä työpaikka ja asunto, jos päätät palata takaisin.
Kuule, me ollaan käännetty tästä meidän "rubikin kuutiosta" kaikki puolet eikä tämäkään miehelle kelpaa.
En sitten ole sitoutunut muuttoon jos aion vuorotteluvapaalle. Voin sitten kuulemma taas palata töihin ja muuttaa asuntooni, eli en olisi siten tosissani.Kun minun on tämä työpaikka jätettävä ja etsittävä uusi J:sta.Näin se keskustelun rata on mennyt 7:ttä vuotta ja sanoilla sanoilla.Mies haluaa että homma menee näin, minä en!
Olen samaa mieltä kanssasi, että tämä olisi varteenotettava vaihtoehto, mutta kun ei käy.
Ehkä syynä on se, että vaikka tuloni nyt ovat aika hyvät, ei se ole sitä vuorotteluvapaalla, enkä ole tuolloin työelämän käytettävissä.
Ja tämä tuntuu olevan miehelle kynnyskysymys.Kun sinne pitäisi muuttaa ja ostaa asunto.Mies sanonut kyllä että elättää minut, mutta samaan hengenvetoon todennut, että kyllä "tekevä töitä löytää".
Mies ei ole ikinä asunut yksin sen jälkeen kun kotoaan muuttanut n.18-vuotiaana.Tuntuu että miehellä ei ole "munaa" muuttaa yksin, ja tarvitsee toisen tuekseen....eli mies tarvitsisi minun tukeani siinä asunnon ostamisessa
ym.Ja asuntoni täällä olisi vuokrattuna eli ei tuota yhteisesti meille mitään tule sillä vuokra menee asuntolainojeni maksuun...
Mutta kaikenkaikkiaan olen miettinyt tätä vuorotteluvapaata kyllä tosissani ja hyvänä vaihtoehtona....mutta meillä se kaatuu tähän rahantulo-ongelmaan.....
Hyvä pointti kuitenkin tuo vuorotteluvapaa.
Suomessa, vaikka kuinka sanotaan ettei ole, niin kuitenkin ikarasismi rehottaa aivan valtavasti.
J.ssa sinun ikaisesi on vaikea saada tyopaikkaa, ellet ole kovin erikoistunut ja ansioitunut alallasi.
Tuo mies haluaa repia sinut juuriltasi ja turvallisilta paiviltasi. Ei kuulosta oikein alykkaalta. Maksa kodistasi velka pois, siina sinulle pieni pesamuna pahan paivan varalle.
Ehka seuraavan kerran miesystavaa hakiessasi ( tama nykyinen jo vaikuttaa historialta) varmistat ettei han ala vaatimaan sinua jattamaan kotiasi ja perhettasi.
Sillä vaikka muuttaisitkin pois nykyisestä paikastasi(jossa tunnut olevan onnellinen?) onko se niin taattua, että suhteenne jatkuu "onnellisena koko loppuelämän". Jos ei ole muita kriteereitä, kuin miehen halu muuttaa, niin veikkanpa, että onnenne jää aika lyhyeksi. Työttömänä ei ole niin herkkua, ja jos on noinkin vakavarainen työpaikka, kannattaako ottaa riskiä?
Itse joskus muutin myös kiireellä miehen kanssa yhteen(tosin samaan kaupunkiin), mutta jälkeenpäin sitä ihmettelee, miksi piti pitää noin kiirettä. En tunne olevani onneton, mutta en myöskään onnellinen. Elämäntapamme ovat täysin erilaiset, ja ristiriitoja syntyy milloin mistäkin. Mieti siis vielä. Sinuna en luottaisi liikaa suhteen jatkuvuuteen.
Juuri tuota olen miettinyt.Täällä olen onnellinen, miksi siis muuttaa?
Kiitokset vastauksista.
Olen aika samoilla linjoilla muiden kirjoittajien kanssa. Minusta se vuorotteluvapaa olisi aivan loistava idea! Silloin sinulle jäisi kuitenkin työpaikka entiseen kaupunkiisi, ja asunnon voisi laittaa vuokralle. Mutta onko teidän aivan pakko sitten ostaa uusi asunto heti toisesta kaupungista?
Minusta, jos sinä olet valmis muuttamaan tuolla pienellä ehdolla, koska työn saaminen ei todellakaan ole itsestään selvyys, niin kyllä miehesikin pitäisi tulla edes hieman vastaan!
Onhan se aivan totta että tähän asti miehesi on joustanut, mutta jos hän silloin oli valmis muuttamaan ja jättämään kaikki vanhaan kaupunkiin, niin miksi se nyt on mahdotonta. Jos hän on sinun kanssasi asunut jo, mitä sanoitkaan 6-7v, niin ovathan ne lapset pärjäilleet omillaan ennenkin.
Mutta, kannattaa miettiä tarkkaan! En ainakaan kehttottaisi suin päin muuttamaan, ilman että on työpaikkaa tai mitään. Ja aivan niin kuin joku jo mainitsi, niin mikä ongelma suhteeseenne tulisi seuravaksi, kannattaa miettiä tarkkaan.
Toivottavasti saatte asiat selviksi!