Elikkä ollaan onnellisesti seurusteltu nykyisen kihlattuni kanssa puolisen vuotta.Aluksi hän oli vieraalla paikkakunnalla töiden vuoksi ja asuin vielä kotona toisella paikkakunnalla.Välimatkaa oli reippaasti ja näimme vaan vklp:n..ei se suhteen alussa tuntunut kauhealta koska opettelimme vasta tuntemaan toisiamme ym..Nyt olemme olleet yhdessä päivittäin koska asumme yhdessä,sitten tässä yks päivä mieheni ilmoitti lähtevänsä taas toiselle paikkakunnalle töihin..
mulla meinas oikeasti päästä itku ja lähteä jalat alta.."miten se voi tehdä tän mulle"?
Mä en olis ikinä voinu tehdä tätä sille että ilmoitan vain lähteväni..:(nyt tää menee taas kaukosuhteeksi eikä nähä ku viikonloppuisin..
suututtaa ihan mielettömästi..Mitenkähän tää kestää ja entäs jos vieraannutaan toisistamme?
Pitäis 2vuotta sit niinku olla erillään ennenku tulee takasi..en taida jaksaa yksin;( antakaa selviytymisvinkkejä te jotka olette joutuneet olemaan samalla tavalla erossa toisesta kauan..
mulla meinas oikeasti päästä itku ja lähteä jalat alta.."miten se voi tehdä tän mulle"?
Mä en olis ikinä voinu tehdä tätä sille että ilmoitan vain lähteväni..:(nyt tää menee taas kaukosuhteeksi eikä nähä ku viikonloppuisin..
suututtaa ihan mielettömästi..Mitenkähän tää kestää ja entäs jos vieraannutaan toisistamme?
Pitäis 2vuotta sit niinku olla erillään ennenku tulee takasi..en taida jaksaa yksin;( antakaa selviytymisvinkkejä te jotka olette joutuneet olemaan samalla tavalla erossa toisesta kauan..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on lähes sama tilanne. Ollaan seurusteltu 1 ½ vuotta poikakaverini kanssa. Yhdessäolo on ollut päivittäistä ja erittäin tiivistä.
Hänellä on sellainen ammatin valinta, että töitä ei ihan läheltä saa. Viime kesä meni jo 400 km välimatkalla. Kaksi viikkoa sitten hän ilmoitti, että sai töitä taas n.380 km päästä. Ja työt siis alkaa nyt vapun jälkeen. Jotenkin se oli shokki, tuli niin äkkiä ja yllättäen...minä kyllä aloin itkemään saman tien!
Eli kaukosuhde alkaa jälleen.
Uskon kuitenkin, että senkin kestää kun tekee itselleen jotain valopilkkuja elämään. Yhteisiä suunnitelmia, nauttii pienistä hetkistä, nauttii myös yksinolosta!
Yhteydenpito on kaikkein tärkein. Ilman sitä lopahtaa suhde varmasti. Helliä sanoja, huomionosoituksia niin säilyy tunteet.
Ja sitten kun on niitä vaikeita hetkiä, että tulee ikävä ja on yksinäistä. Silloin saa itkeä, silloin saa soittaa toiselle ja sanoa että nyt on paha olla. Ystävyyssuhteet kannattaa säilyttää ja keksiä jotain harrastuksia itselleen. Siis muiden ihmisten kanssa tekemisissiä oleminen on tärkeää! Täytyy ehkä etsiä uudelleen se "oma elämä".
No, helpommin sanottu kuin tehty. Minua suututtaa myös ihan hirveästi, miksi hän jättää minut tänne yksin?! Suututtaa mennä nukkumaan yksin ja herätä yksin. Ja kun ei saa antaa toiselle pusua, koskea ja halata. Läheisyyden kaipuu on aivan järjetön.
Mutta se on rakkautta. Ja uskon, että jos meidät on luotu yhteen- ehdimme olemaan vierekkäin vielä monta vuotta. Nyt pitää mennä sinne, mihin suunta näyttää!
minulla meni monta vuotta ns. kaukosuhteella ja sinä aikana mm. opiskelin iltaisin ja harrastin vaikka mitä - joten siinä sinulle vinkki mitä sillä aikaa voi tehdä. Tapasin mieheni vain viikonloppuisin joten ymmärrän tilanteesi mutta älä masennu vaan yritä käyttää tämä aika mahdollisimman järkevästi tai tee sitä mitä haluat, mutta älä jää suremaan tilannettasi ja ajattele, että ei sillä toisellakaan osapuolella niin herkkua ole....
t LJane
Heih,
ei se kaukosuhteessa oleminen niin kamalaa ole kun asiaan tottuu. Itse lähdin ulkomaille opiskelemaan viime syksynä ja nyt olen tuhansien kilometrien päässä työharjoittelussa, pallon toisella puolella. Kaikkeen voi sopeutua kun toista rakastaa, välillä on rankkaa ja toisinaan asiat sujuu hyvin. Ja jälleen näkeminen on aina niin ihana, kerta toisensa jälkeen ihanampi. Nyt meillä on pisin aika erossa toisistaan mikä on 5,5 kuukautta. Mutta enään 2 kuukautta jäljellä, en malta odottaa:)!
Meillä toisaalta tilanne on toinen-minä oon kiireinen töiden kanssa ja poikaystäväni intin kanssa. ja tietenkin matkustelen paljon ympäriinsä niin ei sitä kovin paljoa ehdi ikävöidä. mutta kyllä sitä odottaa jo että näkee toisen!